Mistä on suloinen sunnuntai tehty?
Rauhassa heräämisestä. Kuopus herää viikonloppuinakin varsin varhain. Juuri totesin hänelle, että se vaan kertoo siitä positiivisesta seikasta, että saa viikollakin riittävästi unta. Olivat viikolla saaneet läksyksi laskea moneltako pitäisi mennä nukkumaan, että nykyisellä herätyskellon lyömällä olisi saanut tarpeeksi pitkät unet. Kolmasluokkalaiselle suositeltava unimäärä kun on kymmenen tuntia. Voin kertoa, että vastaus on sellainen, että harvoissa perheissä sen mukaan mennään. No, meillä mennään siitä(kin) syystä, että minun on saatava illalla hetki omaa aikaa ennen kun itsekin simahdan. Niinpä kuopus menee sänkyyn jo kahdeksalta. Puoli yhdeksään asti on nyt halutessaan saanut lukea, ja varttia vaille seitsemän sillä soi kello. Liki joka ilta tässä koulun alun jälkeen on nukahtanut minuuteissa, kun kirja on laitettu pois. Mutta siis viikonloppuna meillä herätään myös siinä seitsemän aikoihin. Toki minä monesti jatkan sohvalla torkkumista kun kuopus katsoo lasten ohjelmia. Rauhaisaan heräämiseen kuuluu myös päivän lehdet koneelta ja blogit.
Hyvästä ruoasta. Viikonloppuna on tullut tavaksi popsia vähän herkemmin muutakin kuin tuoreruokaa. Balanssi on just hyvä, sellainen omatekoinen 5:2.
Hyvästä kirja ja vapaasta oleskelusta. Tällä kertaa terassilla auringossa viimeinen suomennettu Verdon loppuun.
Syksy on jo nurkan takana. |
Ystävistä. Kuopuksella kävi kaveri leikkimässä ja kutsuin hänen äitinsä kahville kun tuli poikaa hakemaan. Kaivoin pakkasesta esikoisen leipoman pullapitkon ja päädyin tekemään siitä köyhiä ritareita. Oikein maittavaa hyvässä seurassa. Toinenkin ystävä kävi illemmalla tervehtimässä. Hän oli ollut viikonlopun Pohjanmaalla venetsialaisissa ja lähtee tänään kuntoutukseen. Pitihän meidän nyt välissä nähdä, ettei ihan viikon mittaista taukoa tule.
Ja poikien kanssa olemisesta. Sellaisesta kiireettömästä. Lautapeleistä, keskusteluista, hipsuttamisesta, halailusta. Kyllä te tiedätte.
Oli hyvä viikonloppu. Oliko sinulla?