Sivut

maanantai 24. elokuuta 2015

Uppiniskainen valokuva

Sunnuntain koko kuva:




aamulla villasukat, sittemmin ei tarvinut enää. Ulkoruokinnassa. Hyvä kirja ja riittävästi kivennäisvettä.





Krassit alkaa olla kukkeimmillaan. 




No tein minä vähän muutakin: huomasin, että hautausmaalla oli tehty muutoksia. Uurnalehdon ja muistopaaden ympärille oli laitettu aita (tai sitä oli vähän muunneltu) ja paikalle oli tuotu myös penkki. Kävin istuskelemassa siellä ja tuli jotenkin hyvä ja rauhallinen olo. Isäni on päässyt metsään, mustikoiden ja puolukoiden keskelle, jossa oli eläessäänkin onnellinen. Hyvä, että hautasimme hänet tänne. 

Josta tulikin jotenkin etsimättä mieleeni, että eilen, kun kirjoitin täällä maalla olevan minun loppusijoituspaikkani, jokunen sitä epäili. Tai ainakin muistutti, että koskaan ei voi tietää miten elämä vie. Se kyllä periaatteessa on totta, mutta minulla on vahva luulo, että jään tänne. Jotenkin se vain vahvistuu sellaisten pienten arkisten ja sitten vähän tavattomampienkin juttujen myötä. Niitä sattui eilen muutama. Kun menimme äitini, hänen miehensä ja esikoisen kanssa paikalliseen pizzeriaan, omistaja katseli ympärilleen ja kysyi kuopusta nimellä: "Missä se on?" Me olemme perhe... kuulumme yhteen. Vitsaili sitten, että kaikki pizzat on syöty, jos hänen suosikkipoika ei ole mukana. 

Kun lähdimme vatsat pullollaan kaupan kautta kohti kotia, tervehdin yhtä asiakastamme. Suunnilleen minun ikäiseni nainen, jonka kanssa välillä hiljaisina iltavuoroina olemme intoutuneet oikein kovastikin juttelemaan kirjoista ja muutoinkin maailman menosta. Hän huikkasi, että "Onko kirjastontätillä vadelmia?" No niitä juuri ei ole, mansikkaa ja mustikkaa kyllä. Kerroin vielä, että jos hällä on hyvä paikka, otan koordinaatit mielelläni. Hänpä kaivoi takapenkiltä sellaisen kilon turkkilaisen jogurtin ämpärillisen vattuja ja antoi minulle. Noin vain. "Koordinaatteja en kerro, mutta ota sä noi, mä meen ostaan pakasterasioita ja keräämään lisää, koska niitä on ihan julmetusti." Ai että! Maalla on mukavaa!!!





Nyt te joudutte vähän kääntämään päätä ja olemaan niska kenossa, koska tämä kuva ei sitten millään suostunut kääntymään (tosi outoa). Aika veikeä tyyppi, vai mitä?

6 kommenttia:

  1. Ihanaa viikkoa myös sulle Marjaana - kunpa mekin vielä löydettäisiin se loppusijoituspaikkamme. Kuulostaa niin ileppoisalta tuo teidän elämä siellä - noin yleensä ottaen, vaikka tiedänkin, ettei se aina ole helppoa. Mutta selvästi osaat nauttia niistä pienistä onnen hetkistä joita elämä antaa - ja säilöä niitä pahan päivän varalle :D :D

    Kyllä mekin vielä, mutta kun nuo "vanhukset". Jonkinlainen velvollisuuden tunne vielä pitää täällä kivikylässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se löytyy, olen ihan varma!!!

      Mulla on kyllä se taito, että osaan leppoistaa ja ottaa ilon irti pienistä asioista, enkä kamalasti märehdi niitä isojakaan. Aika ajoin tietty, mutta nyt kun taas terveyttä on riittänyt, ei tunnu paljon huolia olevankaan!

      Poista
  2. Maalaisyhteisö ON ihana!!! Joskus on puhuttu niistä ikävistäkin puolista, mutta niistä onneksi oppii olemaan välittämättä. Voisin luetella tuhat puolta, jonka takia en (luultavasti) ikinä muuta kaupunkiin. Paitsi sitten kun kaupunki sijoittaa johonkin laitokseen.
    Tänä kesänä mä olen rakastunut krasseihin! NIin kauniita ja iloisia ja värikkäitä ja piristäviä ja runsaita! Ja mulla on ollut ilo saada kasvattaa niitä kahdessa eri rivariloossissa. Molemmissa rönsyää <3
    Hauska "ötökkä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ötökkä on söpö! Ja krassit ihanan värisiä ;-) Mulla on niitä joka kesä kasvamassa ja nyt jo oon kerännyt ekat siemenet talteen taas ens vuotta varten.

      Maalla on mukavaa, just mulle sopivaa. Ja ehkä mun työkin on auttanut sopeutumaan, koska olen tutustunut sitä kautta tosi moneen ihanaan ihmiseen. Ja vielä useamman kanssa tullut tutuksi niin, että tervehdimme tai vaihdamme muutaman sanan. Silloin tuntuu kuuluvansa yhteisöön. Mulle se on tärkeää, ettei ole vaan kasvoton joku jossain. Paitsi sitten siellä laitoksessa, ehkä joskus.

      Poista
    2. Täytyypä napsia kans siemenet talteen! Sit kun on asunut kylällä koko ikänsä,kaikki tuntee ja toisinpäin! Ja ainahan mä oon ollut se 'Korhosen Kallen' tyttärentytär 😉

      Poista
    3. No just, tietty! Mua ei täällä sillai tiedetä, että kenenkäs poikia/tyttöjä oot, mutta sulla on vielä sekin "risti" ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana