Sivut

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Niin paljon on aihetta lauluun

Eilen aamulla luovutin ja laitoin pitkät housut ja sukat jalkaan sekä villatakin päälle: mittari näytti seitsemältä aamulla +2 astetta! Päätin kuitenkin, etten lannistu, en tästä, enkä siitä, että lapset kinastelevat, en kiusallanikaan. En mistään, sillä tajusin nimittäin taas, miten paljon minulla on kiitollisuudenaiheita.

(Sitä paitsi illalla tarkeni jo mekossa terassillakin!)

- Teinipoikani leipoi samana päivänä ystävälle raparperipiirakan, kotiin pullia vieraita varten ja vielä kauraleivän itselleen ja yökyläilleelle ystävälleen ilta- ja aamupalaksi. Ei, se ei todellakaan ole selviö!

Minä kyllä sitten avokätisesti häntä koitan palkitakin. En muista onko tästä ollut puhetta, mutta meillä on viikkorahan suhteen sellainen keppiä ja porkkanaa -meininki. Perusviikkoraha on vitosen, mikäli esikoisen kontolla olevat kotityöt tulee hoidettua ja oma huone siivotaan siivouspäivänä. Joustoa voi tapahtua sekä ylös- että alaspäin. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt - eli jos käytös on ihan kammottavaa, voi viikkoraha asteittain tipahtaa. Se nousee, mitä enemmän on avuksi, leipoo, laittaa ruokaa, kantaa kauppakasseja jne. Oppiipahan, ettei raha kasva puussa. Tuosta tämän viikon urakasta sai palkaksi pizzan limsoineen lähipizzeriassa ja vielä ekstraviikkorahan.


- Olin saanut eilisen tarinan erityisopettajalta töissä ollessani valtavan nipun luomuraparperia kotiin tuotuna. Tehdas käynnistyi taas... piirakka tuli, tällä kertaa kotiin ja aivan ihanaltahan se maistui. Kesältä. Minä aion kokeilla ihan lähipäivinä valkoviinissä ja sokerissa haudutettua raparperihilloketta luomuvaniljajäätelön kanssa. Slurps!

- Hyvä palvelu ja ihanat ihmiset: sain luomuvaniljajäätelöni vähän mutkan kautta. Torstaina piti tulla jäätelöauton matkassa, mutta eipä tullutkaan. Eilen minulle soitti mukava poika töihin ja kertoi ajavansa ohitsemme mennessään päivän reitille ja mukana oli myös luomuvaniljaa. Kiittelin palvelusta ja annoin työpaikkani osoitteen. Hmmm. Tajusin sitten, ettei meillä ole pakastelokeroa töissä. Yksi asiakkaani nappasi jäätelöni, vei sen kotiinsa pakkaseen ja minä hain sen sieltä parin tunnin päästä kun pääsin töistä. Sain häneltä matkaani myös kimpun syreenejä. Mitä mahtavia ihmisiä minulla täällä on ympärilläni!


- Ystävä, joka aina kaupunkiin lähtiessään aina kysyy, tarvitsenko jotain. Nyt halusin punaviiniä.

- Minulla on myös kollega, jonka luona voi pistäytyä kahvilla, vaikka hän on lomalla.

- Sitten on tämä kuopus, ihana hassu kuopus. Pakkasin aamulla töihin evääksi spagettia tomaattikastikkeessa. Onko tuo makkarasipattia? kysyi hän. Kasvissyöjäperheessä? Sipattia? Selvisi, että Risto Räppääjä on taas syypää. Minulla ei kyllä tule ikinä tylsää tuon lapsen kanssa.

- Ja leppoisa viikonloppu ennen työteliästä ensi viikkoa. Mutta työnteko ei minua haittaa, kun kuopus lähtee puoleksitoista viikoksi isälleen. Eikä tässä vielä kaikki, esikoinenkin lähtee tänä aikana neljän päivän reissuun. Ah, vapaus!

P.S. Luin tämän postauksen kirjoitettuani, että YK on julistanut Onnellisuuden päivän. Ollaan tästä mitä mieltä tahansa, minulla oli joka tapauksessa juuri sellainen.

Onnellista viikonloppua teillekin!


perjantai 29. kesäkuuta 2012

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Olipa kerran erityisopettaja, joka inhosi samettiruusuja (syystä jota tarina ei kerro). Oli myös kollega, koulunjohtaja, jolla oli aivan erityinen huumorintaju. Tästä yhdistelmästä syntyi ajatus suloisesta pienestä kukasta, joka muutti salaa erityisopettajan talon kulmille kesäloman alettua ja julisti: Hei! Olen erilainen kukka. Kasvuympäristöni vuoksi tarvitsen tehostettua tukea. Laatikaa minulle HOJKS.

Voi hih, olen saanut niiiin monet hyvät naurut tästä kuningasideasta. Tarinan opetus on se, että vaikka kuinka kasvaisimme aikuisiksi ja vanhoiksikin, joskus, huumorinkukkaa ei kannata koskaan unohtaa. Eihän!?


Kuva tarinan koulunjohtajan ottama

Sitten pääsemmekin aasinsiltaa pitkin voikukkiin ja lupiineihin. Minä olen kyllä niin onneton puutarhuri, eilisestä postauksesta huolimatta, että olen ikionnellinen jokaisesta - siis IHAN jokaisesta - pikkupikkupihallamme kasvavasta kasvista. Niistäkin, joita muut pitävät rikkaruohoina.

Naapuri käy toivotonta taistoa voikukkia vastaan. Toivottoman siitä tekee se, että aina kun silmä välttää, kuopus puhaltaa löytämänsä voikukan hahtuvat iloisena ilmaan. Miten sitä nyt kieltäisikään? Toinen juttu on sitten nämä lupiinit. Oli vieraslaji tai ei, mutta minusta lupiini on aivan upean kaunis. Olemme ihailleet niitä tienvarsilla poikien kanssa ajellessamme ja nyt löysimme niitä kotimme läheltäkin. Kun esikoinen oli pieni, hän irrotti lupiinista kukat ja heitti ne päälleni huutaen "lupiinisadetta". Nyt tätä lupiinisadetta harrastaa kuopus.


Meidän hassussa harrastelijaperheessä annetaan näköjään kaikkien kukkien kukkia.

P.S. Pistäydyin eilen aivan hurmaavassa puutarhassa, jossa silmä ja sielu lepäsi. Siellä ei ollut voikukkia eikä lupiineja, mutta kaikkea muuta ihanaa kyllä. Vähän rupesivat harrastelijankin sormet syyhyämään, taas ;-)

Ja kuulin, että samettiruusulle oli laadittu HOJKS kesälomasta huolimatta: se on istutettu karkottamaan hajullaan tuhohyönteisiä. Näin se tuntee olevansa yhteisölle tarpeellinen ja sen itsetunto nousee. Mahtavaa!


torstai 28. kesäkuuta 2012

Puutarhakatsaus

On muuten mukava patseerata puutarhassa ja katsella kuinka kasvit kasvavat. Se hyvä puoli tässä epävakaisessa alkukesässä on, että puutarha kukoistaa. Ja totta puhuen, meillä ainakin on ollut ihan mukavasti sateen ja poudan vaihtelua. Ja aurinkoakin aivan omiksi tarpeiksi, alan taas muistuttaa etelänmaalaista, pigmentiltäni. Ilta-aurinko todella paistaa terassilleni, kuten kuvista näkyy!











Samettiruusujen, orvokkien ja krassien lisäksi auringonkukka jo kurottelee - ei nyt kohti korkeuksia, mutta mullasta ylös kuitenkin. Kehäkukat nousevat myös.



Perunamaa näyttää jo vähän perunamaalta ja kuopuksenkin ikiomasta perunaruukusta pilkottaa taimia. Syksyllä sitten saamme pari kattilallista herkullisia luomupottuja - ja mikä parasta, pojat näkevät, miten ruoka kasvaa. Niin, ja tietysti herneet, joita rakastamme esikoisen kanssa kumpainenkin, nousevat myös...















Mansikat kukkivat oikein innokkaasti, joten saavat pojat vähän myöhemmin varmasti napsia makoisia marjoja - jolleivat linnut ehdi ensin. Ja kesäkurpitsakin näyttää voivan ihan mukavasti. Sain myös tuliaisiksi ystävältäni ilmasipulin, joka on meille ihan uusi tuttavuus. (Ilmaveivin kyllä jo tunsin ennestään.)















Voi, ei minusta taitaisi enää kerrostaloasukiksi olla, niin kovin nautin näistä puuhista. Selkenevätpähän tässä, kun aikaa kuluu, samalla omatkin ajatukset ja tarpeet mahdollisen Oman Majan suhteen. Kyllä sen rivitalonpätkä olla pitää!

***
Kuopus: Eikö niin äiti, että itikan elämä on tosi hankalaa?
(Hmm, tuota, miten sen nyt ottaa?!?)

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Uusi maailmankatsomus

Oletteko koskaan ajatelleet, näkeekö mehiläinen maailman erilailla kuin ihminen?
Minä en ollut, mutta kuopuspa on: "Äiti tiedätsä millanen mehiläisen näkö on?
Se on varmaan omituinen. Erilainen kun ihmisellä."
Kun kerroin, etten tiedä, mutta otan mielelläni selvää, kuului itsestäänselvä ohje:
katso töissä tietokoneelta. Tuumasta toimeen.

Suomeksi asiasta löytyi aika naftisti tietoa, mutta Kirjastonhoitaja tiesi kertoa, että "Mehiläisen näkemä kuva ympäristöstään ei ole tarkkarajainen vaan rakeinen, joten näkökyky ei ole kovinkaan hyvä. Liikkuviin kohteisiin mehiläiset reagoivat paremmin kuin paikallaan pysyviin. Mehiläiset kykenevät erottamaan värejä, mutta ilmeisesti ei punaista."  Tässä alla olevassa kuvassa on voikukka ihmisen ja mehiläisen silmin. Minusta tuo keskusta näyttää aivan punaiselta?!?


Kuva ja artikkeli aiheesta täältä

Yksi mainioimmista internetin hakupalveluista on mielestäni Ask Jeeves. Minäpä kysäisin Kirjastonhoitajan lisäksi Jeevesiltä "how does a bee see" ja sain tietää monenmoisia asioita. Mehiläiset todellakin esimerkiksi luulevat punaista ja mustaa samaksi väriksi, samoin oranssia, keltaista ja vihreää. Värienerottelukyky ei siis ole häävi. (Lähde) 

Lisäksi mehiläinen näkee maailman vääristyneenä, katsokaapa vaikka tätä Einsteinia:


Kuva täältä

Lisää hauskoja mallinnuksia ihmisen ja mehiläisen erilaisesta maailmankatsomuksesta täällä.

On virkistävää katsoa maailmaa toisinaan ihan eri vinkkelistä!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kuin kissa ja koira

On muuten hermot kireällä ja pinna tiukalla yhden asian suhteen. Pojat, joilla on noin 7 vuotta ikäeroa, ovat kuin kissa ja koira taas kerran. Molempien kanssa erikseen hommat hoituvat oikeinkin hyvin, mutta voi jessus sitä vääntöä, kun ovat saman pöydän ääressä. Kuopus osaa tökkiä esikoisen raivon partaalle kahdessa sekunnissa ja esikoinen tietää tasan mistä naruista vetää, että saa kuopuksen kilahtamaan. Mitä pirua näiden kanssa oikein pitäisi tehdä?

Lepositeet? Eristysselli? Pitäisikö nämä teljetä omiin huoneisiinsa seuraavaksi viideksi vuodeksi? Ja ruokkia eri aikaan? Olenko hullu, kun edes ajattelen, että voisimme muuttaa pienempään kämppään (sekoamatta) jos sellaisen löydämme?


Koitin googlata "iso ikäero lapsilla" ja "sisarusten ikäero" mutta viisitoista ensimmäistä tulosta oli linkkejä Vavva ja YksPlus -lehden keskustelupalstoille, joista - suonette anteeksi - minulla ei ihan hirveän hyvä ja ammattimainen kuva ole.

(Poikkeuksena tietysti nämä klassikot:
Mitä teen? Huomasin, että mieheni on narsissi?
Minkä ikäisenä olette kääntäneet lapsen kasvot menosuuntaan?
Päästättekö lapsenne kyläilemään kerrostalossa asuvien kavereiden luokse?
Mitä ajattelet, jos pariskunnalla on pussilakanat eriparia? )


Ehkä kuudentenatoista osumana hakuuni sain edes vähän kiinnostavan ja avartavankin artikkelin Rakkaat ja raivostuttavat sisarukset, jossa haastateltiin väitöstutkimuksen tekijää aiheesta. Tolkun nainen tämä Ulla Rannikko, ja tukeudun kuin piru raamattuun pariin hänen lauseeseensa:

 "Kun toinen tykkää ajella polkupyörällä ja istua Osuuspankin rappusilla kavereiden kanssa ja toinen rakennella legoja, luontevaa yhdessä oloa ei synny."

"Riitely ei ole kuitenkaan paha asia, päinvastoin: lapsi ei koskaan riitele sellaisen kanssa, johon hänellä ei ole hyvät välit ja lämpimät suhteet. Riitely kertoo siitä, että sisarusten välit ovat kunnossa." (Lainaukset tästä artikkelista)

Bingo!

Kuvitus kuopuksen


Voisinkohan minä nyt vähän hengähtää ja olla ja nauttia elämästäni, kaikesta torasta huolimatta?

Mitä te olette mieltä?

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kumppanimme kotihirviöt


Käsiini sattui tässä vähän aikaa sitten Tuomas Nevanlinnan ansiokkaasti kääntämä Stanislav Marijanovicin Kotihirviöiden käsikirja 3. Jo ensimmäinen Kotihirviöiden käsikirja luettiin meillä aikanaan esikoisen kanssa tarkkaan ja vierailee näitä hirviöitä kodissamme edelleenkin. Nyt löysin uusimman version ja jokunen näköjään näistäkin on tuttuja.

Vai mitäs sanotte Sapaatti-Apaatista alias viikonloppulaiskuushirviöstä?

Kotihirviöiden käsikirja 3

"Kun lauantaina tai sunnuntaina et meinaa millään päästä ylös sängystäsi, tapaus on selvä: kimppuusi on hyökännyt Sapaatti-Apaatti. Se nautii voidessaan nitistää kaiken järkevään toimintaan liittyvän aloitekykysi." Taitaa olla niin, että mitä pitempi viikonloppu, sitä hanakammin tuo iskee. Minä ainakin päätin, että siirrän suursiivouksen ensi viikonloppuun, kun olemme kaikki kotona. Ja toisaalta minusta on ihan hyvä, että viikonloput ovat muutenkin rauhallisempia. Eipähän pääse iskemään Stressipessi, hermopainehirviö.

Kotihirviöiden käsikirja 3

"Stressipessi hyökkää yleensä aikuisten kimppuun... Jos se iskee vanhempiisi, heistä tulee hermostuneita, huolestuneita, levottomia, kiireisiä, väsyneitä ja huonotuulisia."

Parhaat kotihirviöt kuitenkin löytyvät tuosta aidosta ja alkuperäisestä kirjasta. Esikoinen muistelee lämmöllä (?) Turino Prontoa, joka iski säännöllisin väliajoin minuun. "Sinun tarvitsee vain tarttua puhelimeen, niin alat viettää tunnin jos toisenkin sen seurassa." Tuolloinkin yksinhuoltajana olin ymmärtänyt vertaistuen merkityksen, ja jollen päässyt tapaamaan ystäviäni livenä, juttelimme paljon puhelimessa. Ja kyllä, silloin oli vielä lankapuhelimet!

Kotihirviöiden käsikirja

Lapsiperheen hyviä tuttuja ovat myös Instantaurus - kärsimättömyyshirviö, Ikkarius Mulle - Omistushaluhirviö sekä meillä edelleenkin jatkuvasti asusteleva Tohtori Noutolempi. "Se luikertelee perässämme huoneesta toiseen ja heti kun katsomme muualle, se nappaa kynän, toisen jalan sukan, palapelin palan tai pikkuauton. Sen suosikkeja ovat avaimet, tärkeät kirjeet ja ruokareseptit... erityisesti langattomien vempainten (niin kuin television kaukosäätimien) keksiminen on avannut sille kokonaan uuden tihutyömaaston."





Molemmat kuvat Kotihirviöiden käsikirja

Tänä aamuna taas työvaatteita valitessani seurassani viihtyi  Aurora Vestiböle, Vaatekaappikauhun hirviö (tai "mitä panisin päälle?" -hirviö). Siihen kuulemma auttaisi se, että ottaisi seuraavan päivän asun esiin jo edellisenä iltana. Hmmm.


Kotihirviöiden käsikirja


Arki alkaa. Alkakoon! Minä lepäsin ja rentouduin niin hyvin pitkän juhannusviikonlopun, että virtaa on kuin pienessä kylässä. (Vitsi vitsi, mutta aika paljon kuitenkin!)


sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Oi Kreikka oi Kreikka

Minulle iski ihan hirveä Kreikkakuume. Hislopin Saari -kirja on vienyt minut mukanaan, esikoisen poimimat syreenit tuoksuvat maljakossa, siemailen kylmää valkoviiniä ja kuvittelen olevani Kreikassa. Oih. Olemme suunnitelleet ystäväni kanssa, että voisimme vuoden päästä kesän aloittajaisiksi lähteä Kreikkaan neljästään poikien kanssa. Se olisi ihanaa, koska ihan kolmisin en varmaan jaksaisi ulkomaille lähteä. Olisi aikuisseuraa ja myös mahdollisuus pieniin vapaahetkiin.

Valkoviiniä rannalla

Olemme tämän ystävän kanssa reissussa käyneetkin yhdessä, joten tiedämme, että matkaseura on hyvää ja ulkomaillakin synkkaa. Olimme pari vuotta sitten minun nelikymppisreissussa Kreetalla Agia Marinassa. Juuri kesäkuun alussa tuolloinkin, kuten nyt suunnitelma on. Vielä ei ole tukahduttavan kuumaa eikä turistikausi kuumimmillaan, mutta kuitenkin jo ihana kesäistä. Ja vehreää, ei ole sitä loppukesän kasvit kuihduttavaa kuumuutta vielä ilmassa.

Itse asiassa olen käynyt kahdesti juuri noihin aikoihin Kreetalla, toinen oli anopin 60-vuotismatka Plataniakseen, josta ei sen enempää (siellä oli anopin lisäksi kaikki hänen poikansa perheineen ja minä, erakko introvertti meinasin tulla hulluksi siitä sosiaalisuuden määrästä).

Hyvää matkaseuraa

Yksi hieno Kreikan reissu oli kyllä syksylläkin, jolloin olimme varanneet omatoimisen saarihyppelyn. Lensimme Santorinille, seilasimme Sikinokselle ja sinne jäimme syysmyrskyn vangiksi. Paluulentomme lähti Santorinilta ilman meitä ja saimme viikon loman sijasta kahden viikon sellaisen. Vakuutusyhtiö maksoi ylimääräiset kulut ja täytyy sanoa, että on sitä hullumpiakin paikkoja olla jumissa kuin Kreikan saaristo, kun myrskykin siitä pian talttui ja pääsimme eteenpäin. Kävimme sitten vielä Ioksen saarella jokusen päivän ja sieltä laivailimme Ateenaan josta lensimme kotiin.

ja taivaallista ruokaa!


Niin, sanoinko jo, että Kreikka on vienyt minun sydämeni? Se ruoka, voisin elää niillä salaateilla ja paistetuilla juustoilla. Lämpö ja lämpimät ihmiset... Kyllä, nyt on ruvettava säästämään!

(Kaikki kuvat reissusta 2010)

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Keskikesän juhlaa

Eväät hyvään juhannukseen:

Aurinko ja aamukahvit terassilla. Kesämekko. Rauhallinen aamu ja herääminen ilman lapsia. Esikoinen tuli sitten iltapäivällä mummilta ja toi paitsi heidät hetkeksi terassille myös herkullisen raparperipiirakan muassaan. Lisää kahvia ja lisää aurinkoa.




Ihana kirja: Victoria Hislopin Saari, joka kertoo Kreetasta ja sen lähihistoriasta. "Saari on viipyilevä ja tunnelmallinen tarina kreetalaissuvun vaiheista sodan ja sairauden varjossa. Värikkäässä yhteisössä elää sinnikkyys ja toivo, joita raskaimmatkaan vastoinkäymiset eivät pysty horjuttamaan." (Kirjan takakansi) Rankoista teemoista huolimatta - saari on siis Spinalongan saari, jolle lepraa sairastavat karkoitettiin - kirja vaikuttaa mainiolta. Ja minun Kreikkaikäväni vain pahenee. Ajatus ensi kesän Kreetan reissusta vahvistuu ja täytynee ruveta systemaattisesti säästämään sitä varten.



Juoma silloin, toinen tällöin. Ja eväät muutenkin kunnossa.

Tekstailu hyvien ystävien kanssa. Ja päiväkahvit myös, matkalla rantasaunalle. Kunnassamme on mainio rantasauna, jota saa vuokrata edulliseen 10 €:n hintaan. Aikas mahtavaa. Toiset ystävämme olivat sen varanneet, ja kävimme jälkilöylyissä, kun eivät saaneet koko aikaa käytettyä.



Puusaunan löylyt. Ne vaan pesevät sähkösaunan kuus nolla. Ja esikoinen ui. Minä uin ehkä sitten Kreetalla.

Kotimatkalla kukkakimppu.

Kimpuksi ja vaasiin -koulukuntaa meilläkin

Ja vielä ilta-aurinkoa terassilla, ah!

Jatketaan nauttimista!

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Toinenkin musta silmä

Piti siten hankkia toinenkin musta silmä, tasapainon vuoksi. Siis mustasilmäsusanna kiipeämään terassille paviljongin jalkaa pitkin. Kävin aamulla ennen iltavuoroa lähikaupungissa juhannusjuomia ja muitakin tarpeita hakemassa. Sattumoisin osuin toripäivään ja sama mukava poika, joka eilen meidän paikkakunnallamme myi kesäkukkia, oli tänään 30 kilometriä lännempänä. Jihuu! Hän kertoi minulle myös kukan nimen. Toisellekin jalalle.

Aurinkoinen ja mukava reissu oli muutenkin, vaikka vähän väsytti, kun kuopus tosiaan heräsi etsimään hammaskeijun tuomisia jo 5.30! No, itsepähän olen lanseerannut tämän keijuasian meidän perheeseen ...kele. Työpäivä oli hiljainen ja piiiiitkä kuin nälkävuosi, ihmisillä taisi olla jo juhannustohinat päällä. Niin minäkin sitten kotiinpäästyäni paitsi istutin mustasilmäsusannan ja lannoitin kaikki kesäkukat, kippistin ystävän kanssa. Hän oli löytänyt kaupunkireissulta poikasia lasipalloilleni. Ne pääsivät äitiensä tykö.




 

Terassilla tarkeni ihanasti istuakin illan.
Oli leppoisa vapaailta.


***

Eilen aamulla vessasta kuultua:

Äiti arvaa paljonko on sata miinus yksi?
No?
99.
No niin on, kukas sulle tuon on opettanut?
Mä vaan ajattelin ja keksin ite mielessäni.

Siellä pienessä mielessä on tullut keksittyä monta muutakin ihmeellistä asiaa.

Samana aamuna pitkiä housuja pukiessa:

Tuu auttamaan, mulkku meni jalkahihaan.
(kuopus- suomi: Muurahainen meni lahkeeseen)

***

Tulipa mieleen vielä loppukevennyksen loppukevennykseksi juhannus vuodelta 1989, kun olin juuri muuttanut kotoa Helsinkiin. Tapailin siellä poikaa nimeltä Juha, mutta se ei estänyt minua juhannusjuhlilla kotikonnuillani viettämästä aikaa mukavan Hannun kanssa. Minulla siis oli ihan todellinen JuHannus. Tämä tarina on tosi!

Mihinkähän peltoon sitä pitäsi mennä kieriskelemään, että tänä vuonna samanlainen flaksi kävisi? Ja alasti vai vaatteet päällä - siinä vasta kysymys.

Joka tapauksessa hyvää juhannusta ihan jokaikiselle!

torstai 21. kesäkuuta 2012

Kukkia ja kirpputoria

Hyvä päivä tuli eilisestäkin. Sain rekrytointiurakkaa eteenpäin: lähetin 49 ystävällista hylkäyspostia ja viisi haastattelukutsua. Haettuani kuopuksen tarhasta suuntasimme pihakirppikselle ja löytöjäkin tehtiin. Ihana Amaria lahjoitti kuopukselle tekemänsä pipon. "Apina on mun lempieläin ja musta lempiväri" joten nappiin meni. Minä löysin toisen paikallisen taiturin, M:n kieputtelemia rannerenkaita. En - tietenkään - voinut vastustaa ja ostin peräti kaksi. Sain pidätellä, etten sortunut useampaankin, niin herkullisia olivat kaikki. Nuo ovat nimeltään osuvasti appelsiini ja leppäkerttu.




Ostin tänään vihdoin myös kesäkukkia ja pihakirppiksen jälkeen piti tietysti upottaa sormet multaan. Voi kun juhannuksena olisi terassikelit, nyt tuo kutsuu istumaan. Toivon, että keskimmäisessä kuvassa oleva oranssi kaunokainen (apua, Konnadonna, mikä tuon kasvin nimi on?) lähtisi kasvamaan paviljongin jalkaa pitkin. Ja nyt tietysti harmittaa, etten ostanut toisellekin jalalle. Kultahippu pääsee etuovelle toivottamaan vieraat tervetulleeksi.

Krassit jo kasvaa







Vihdoinkin se kultahippu











Tänä aamuna hihkuttiin, kun hammaskeiju oli käynyt ja tuonut mieluisan yllätyksen. Eilen lähti ensimmäinen yläetuhammas, ja se kyllä näyttää aina yhtä hupaisalta. Kaksi alahammasta on jo aiemmin lähtenyt, mutta nyt on "koulun portit" auki. Tai eskarin. Siis kuopuksella, joka lähtee tänään juhannuksen viettoon isälleen. Esikoinenkin menee mummille joten minullahan on vapaailta jahka töistä pääsen. Jippii!!!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Monenmoista

mahtuu yhteen päivään.

Kävin kurkistamassa ystäväni änkyttävää Kalervokukkoa, jonka reipas ku-kukkokiekuu -kiljaisu kuului vielä kaukana jo poispäin kävellessäni.

Kuva Amarian, sorry kun lainasin!

Yksi hyttynen suoraan kurkkutorveen hökäistynä, auts. Ei saisi hymyillä liian leveästi.

Työhakemuksia tuli sitten kaiken kaikkiaan 54. Huh huh!

Yksi myyntiin tullut asunto. Liian pieni. Talossa, jossa olen jo kahdesti käynyt haistelemassa. En mene edes näyttöön.

Kampaajalla käynti. Lähtiessä kampaaja, jolla olen käynyt ehkä vuoden päivät, halasi minua. Ihmiset ovat ihania!

Nyt kelpaisi unelmieni prinssin astella vastaan, on muuten tukka hyvin.
Niin, tai siis oli eilen...

Yksi pienen pieni löytynyt avain, jossa lukee rock. Rokkiprinssini sydämeen?



Yksi pieni poika päiväkodista kotiin, molempien poikien tankkaus ja kuopus kiireen vilkkaa ystävän synttäreille.

Yksi lautakunnan kokous, johon ostin pullat ja keitin kahvit ja vielä täysipäisenävaltaisena osallistuinkin.

Kuopus kotiin, iltapalalle ja pehkuihin.

Sauna esikoisen kanssa illan päälle. Yksi alkoholiton Nikolai myös mukana.

Mukava kirja yöpöydällä ja pari lukua vielä ennen nukahtamista.


Eilen oli hyvä päivä, toivottavasti tänäänkin on!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Työtä työtä työtä tehdään

...jotta jotta leipää syödään. Muistatteko M.A.Nummisen Isän ja äidin työlaulun? Minä muistan, ja se rupesi eilen soimaan päässäni, kun palasin työmaalle viikon lomani jälkeen.

Ja mihin ruljanssiin palasinkaan... Meillä on ollut työsuhde avoinna ja eilen kello 15 umpeutui hakuaika. Kun lähdin töistä, olin saanut ja selannut 48 työhakemusta. Kääääks. Niitä voi olla vielä jokunen lisää tänään odottamassa. Kyseessä on siis kunnallinen pienipalkkainen työpaikka hyvin pienellä paikkakunnalla. Hakemuksia tuli kotiläänimme lisäksi ympäri Suomea. Tämä kertoo siitä, että meillä on valtavasti työttömiä - tai innokkaita työnvaihtajia - tässä maassa.


Kuopuksen leikkelemät: välillä valitsee näistä oman mielialansa ja esittelee minulle

Hakemuksia silmäillessä tuli melkein ahdistunut olo: mikä määrä osaamista ja lahjakkuutta, ja vain yhden voimme palkata meille. Tuntui kamalan raa'alta tehdä hakemuskasoja eri kriteereillä, mutta pakko kuitenkin. Tein siis kolme eri pinoa, joihin jaottelin hakemukset. Ne, joilla on melko paljon työkokemusta alaltamme (6). Ne joilla sitä on vähän (11). Ne joilla ei ole ollenkaan (31) . 

Olen esimiesasemassa, ja pääsen sanomaan aika painavan sanan uuden työntekijän valinnassa. Mikä hirvittävä vastuu! En tietenkään tee valintaa yksin, mutta tämä esivalinta on minun tehtäväni. Haastattelut ja itse päätöksen teemme isommalla konklaavilla heinäkuussa, jahka kollegakin palailee lomilta. Työyhteisömme on niin pieni, että on tärkeää ottaa kaikkien mielipide valintavaiheessa huomioon. Elämme erittäin jännittäviä aikoja.

Minulla risteilee monenlaisia tunteita tässä prosessissa.


Toivottavasti minä en murskaa ketään enkä kenenkään haaveita.
Olen niin paljon vartijana.
Apua!

Nöyrin mielin.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Suloinen sunnuntai

Suloinen sunnuntai takana. Sain nukkua niin pitkään kun unta riitti. Autuasta! Sitten rauhallinen aamiainen akkainlehden ja tsiljoonan hyttysen seurassa. Koitin viedä tarjottimeni ulos mutta huonolla menestyksellä. Esikoinen nukkua posotti pitkälle iltapäivään ja iltapäivällä kotiutui kuopuskin.


Nautimme leppoistasta oleskelusta. Pojat vähän pelasivat ja minä lueskelin, sekä kudoin Pajulahdessa aloittamani kaulaliinan loppuun. Siitä tuli aika pitkä... ja hauska. Päästelin yhdellä värillä puoleen väliin ja toisella sitten loppuun asti. Kun tuon kietoo kaulaan, se on hauskan näköinen. Idea on napattu jostain blogista, mutta en enää millään keksinyt että mistä. Lankaa ostin aika reilusti, kaksi isoa kerää kumpaakin väriä. Täytynee tilata esikoiselta kaulaliinan kaveriksi lapaset, toinen toisesta ja toinen toisesta väristä.


Tässä mallinukkena bambuinen lamppuni...

Sunnuntaina usein jaksan tehdä vähän työläämpiäkin ruokia, ja nyt olin luvannut pojille kotiinpaluun kunniaksi pizzat. Jokainen sai koota mieleisensä. Jälkkäriksi surautimme luomujäätelöstä, banaanista ja mansikoista pirtelön. Saunoimmekin sitten vielä. Mukavaa olla yhdessä, mukavaa olla kotona. Ja mukavaa nähdä ystäviä. Lauantaina kävi viiniystäväni ja sunnuntaina teeystävä. Nautimme kaupunkireissullamme ystäväni kaupasta ostamaamme uutta ihanaa minttuteetä, josta esikoinen teki päivällä myös jääteeversion - oli muuten huippuhyvää.

Huumaava mintun tuoksu

Minä kävin lisäksi katsomassa yhtä asuntoa, josta tiesin jo ennalta, etten siellä pysyisi asumaan. Olisikohan tuo ollut nyt kymmenes näyttö jossa pistäydyin? Sijainti olisi ollut hyvä, olisin voinut luopua autosta. Kaunis järvinäköala lasitetulta parvekkeelta. Todella tyylikkäästi ja kauniisti remontoitu. Asunnossa olisi vähistä neliöistään huolimatta ollut meille oivallinen pohja. Mutta ei. Onneksi huonojakin puolia oli, etten ihan masennu. Ei ollut omaa saunaa ja mieluummin kuitenkin asuisin rivitalossa, että olisi edes jonkinlainen oma piha. Nyt kun siihen on tottunut. Etsintä jatkukoon.

Arki alkaa taas, ja työt, mutta lyhyt viikko edessä. Kohta on jo juhannus!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Summa summarum


Citius, altius, fortius. Joo ei. Ei ole liikuntaleirit minua varten. Oikein naurattaa näin jälkikäteen, että mitä ihmettä minä oikein ajattelin leirille lähtiessäni. No, ajattelin, että leiri on Asumisterveysliiton ja tulee infoa tärkeästä aiheesta sekä vertaistukea. Ja näin olikin. Sohvaperunuuden lisäksi minä kyllä olen sellainen introvertti erakko, että viikko ventovieraiden ihmisten kanssa sosialiseeraamista ottaa oikeasti koville. Jotenkin aina isoissa joukoissa tunnen olevani ulkopuolinen. Onneksi oli tämä yksi tuttu perhe paikkakunnaltamme. Ja onneksi sen perheen äiti oli raskaana ja (siksi) yhtä epä-
urheilullinen kuin minä.

Kuopuksen kanssa rannalla

Mutta kuten moneen kertaan todettua, vertaistuki on oiva tuen muoto. Kuulin lukuisia kauhutarinoita hometalojen ostamisesta, sairasteluista ja taloudellisesta ahdingosta. Sitä peilaa omia kokemuksiaan toisten tarinoihin ja saattaa saada voimia esimerkiksi siitä, ettei minulla, vaikka ehkä yksi pahiten altistuneista olinkin, ole omaisuus pelissä eikä oikeusjuttua vireillä. Ja nyt, jos koskaan löydän omistusasunnon jossa voin olla, se on taatusti terve. Asioilla on aina sekä hyvät että huonot puolensa, kuitenkin. 

Mietiskelin myös omaa olemistani ja perhettämme. Haimme vuosi sitten samaiselle lomalle, kun emme vielä olleet eronneet, mutta silloin emme päässeet. Nyt kävi useammankin kerran mielessä, millaista meillä olisi ollut neljästään. Se oli hyvää ja kivutonta reflektointia, jonka lopputulema oli, että meillä menee poikien kanssa todella hyvin kolmisin. Minä pärjään, nautin heidän seurastaan, eikä tuollainen viikonkaan rykäisy tunnu liian raskaalta hoitaa yksin. 

Matkanvarrella Joutsassa

Kotimatkalla kuuntelimme M.A.Nummisen lastenlauluja ja minä - joka en laula - hoilasin täysillä mukana. Olen omassa lapsuudessani kuunnellut vanhimpia niistä ja esikoinen muistaa hyvin kuunnelleensa niitä myös aikanaan. Olemme menossa heinäkuun alussa katsomaan Gommia ja Pommia ihan livenäkin joten täytyihän kuopuskin vihkiä uusrahvaanomaisen jatsin saloihin ennen sitä.


Mikäs minun on ollessa...avuliaat pojat kotimatkalla

Esikoinen olisi kuulemma vielä viihtynyt pidempäänkin Pajulahdessa ja kuopus sanoi että on vähän kivaa ja vähän ikävää lähteä kotiin. Ja minä... no, minä nyt olen tällainen kotihiiri ;-)

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Oma koti kullan kallis

Home sweet home (toivottavasti ei)
Borta bra men hemma bäst
Oma maa mansikka, muu maa mustikka (mutta minähän olen allerginen mansikoille?)
...ja kaikki muut saman aiheiset sanonnat ja kliseet!



En kykene loma-analyysiin taikka kummempiin tunnelmiin heti tuoreeltaan.

*Kukat ja muut puutarhan asukit ovat hengissä. Peruna nousee, samoin basilika, kehäkukat ja auringonkukat. Täällä lienee satanut enemmän kuin lomapaikassamme.
*Jääkaappi oli tietysti typötyhjä, samoin pää, mitä ruokatarpeisiin tai ruoanlaittoon tulee. Kaupassa kuitenkin kävin.
*Viisi koneellista (homepaikassa olutta) etikan kanssa 60 asteessa pestävää pyykkiä odottaa pesijäänsä.
*Kuopus lähtee tänään yhdeksi yöksi isälleen ja me menemme esikoisen kanssa vähän ostoksille kaupunkiin. Saatammepa käydä ulkona syömässäkin - tilipäivän ja lomarahojen kunniaksi.
*Aurinko paistaa ja nautin kotiterassista. Ja siideristä. Selvisin viikon poikien kanssa kolmisin ja minusta jopa tuntuu lomalta!

Esikoinen frisbee-golfaa ja kuopus haaveilee

Kuulumisia paremmin huomenna.
Nauttikaa tekin, viikonlopusta taikka lomasta!

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Muna opettaa kanaa

Äitinä sitä joutuu tämän tästä vaikeiden ja vakavien asioiden äärelle. Pari keskustelua kuopuksen kanssa lähiviikoilta.

Kuopus: En halua että sä kuolet.
Minä: Hmm, en aio kuolla vielä pitkään aikaan. Vasta sitten kun sä olet aikuinen ja sulla on oma perhe.
Kuopus: Joo sitten sä saat kuolla kun aikuisethan pärjää.



***

Kuopus: Haluaisin, että isi asuis meidän kanssa.
Minä: Me ei enää voida isin kanssa asua samassa paikassa.
Kuopus: Miksi te erositte? Miksi te ette enää rakasta toisianne?
(Auts - mitä tuohon nyt sanoisi päiväkoti-ikäiselle?)
Minä: Me vaan oltiin niin erilaisia, tykättiin eri asioista, haluttiin tehdä eri asioita eikä enää viihdytty yhdessä.
Kuopus: Niin, mutta kaikki ihmisethän ON erilaisia.
Bingo.

Puhuinko tässä taannoin lapsen viisaudesta?



***

On tämä äitinä olo myös viihdyttävää. Istuu vaan ja myhäilee hassuja älykkäitä lapsiaan. Ei ehdi edes vastata kun itse päätellään ja sitten vielä nämä pikkuvanhat sanamuodot. Kuopuksen monologi:

Miksi sylkeä tulee? Siksikö, että ruoka menis liukkaammin alas? Joskus sitä voi tulla liikaa ja sitten voi sylkeä sovittuun paikkaan (!). Niinkun vaikka lavuaariin. Uima-altaaseen ei saa sylkeä. Mä muuten haluaisin uimaan...

***

(Katsoo kuvaa lavatansseista) Tuossa on varmaan sitä nassikkapainia! (Jota oli Pajulahdessa ohjelmassa ja kovasti mietitytti, millaista se on.)

Tänään palataan kotiin. Lomayhteenveto luvassa lähipäivinä.