Sivut

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Niin paljon on aihetta lauluun

Eilen aamulla luovutin ja laitoin pitkät housut ja sukat jalkaan sekä villatakin päälle: mittari näytti seitsemältä aamulla +2 astetta! Päätin kuitenkin, etten lannistu, en tästä, enkä siitä, että lapset kinastelevat, en kiusallanikaan. En mistään, sillä tajusin nimittäin taas, miten paljon minulla on kiitollisuudenaiheita.

(Sitä paitsi illalla tarkeni jo mekossa terassillakin!)

- Teinipoikani leipoi samana päivänä ystävälle raparperipiirakan, kotiin pullia vieraita varten ja vielä kauraleivän itselleen ja yökyläilleelle ystävälleen ilta- ja aamupalaksi. Ei, se ei todellakaan ole selviö!

Minä kyllä sitten avokätisesti häntä koitan palkitakin. En muista onko tästä ollut puhetta, mutta meillä on viikkorahan suhteen sellainen keppiä ja porkkanaa -meininki. Perusviikkoraha on vitosen, mikäli esikoisen kontolla olevat kotityöt tulee hoidettua ja oma huone siivotaan siivouspäivänä. Joustoa voi tapahtua sekä ylös- että alaspäin. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt - eli jos käytös on ihan kammottavaa, voi viikkoraha asteittain tipahtaa. Se nousee, mitä enemmän on avuksi, leipoo, laittaa ruokaa, kantaa kauppakasseja jne. Oppiipahan, ettei raha kasva puussa. Tuosta tämän viikon urakasta sai palkaksi pizzan limsoineen lähipizzeriassa ja vielä ekstraviikkorahan.


- Olin saanut eilisen tarinan erityisopettajalta töissä ollessani valtavan nipun luomuraparperia kotiin tuotuna. Tehdas käynnistyi taas... piirakka tuli, tällä kertaa kotiin ja aivan ihanaltahan se maistui. Kesältä. Minä aion kokeilla ihan lähipäivinä valkoviinissä ja sokerissa haudutettua raparperihilloketta luomuvaniljajäätelön kanssa. Slurps!

- Hyvä palvelu ja ihanat ihmiset: sain luomuvaniljajäätelöni vähän mutkan kautta. Torstaina piti tulla jäätelöauton matkassa, mutta eipä tullutkaan. Eilen minulle soitti mukava poika töihin ja kertoi ajavansa ohitsemme mennessään päivän reitille ja mukana oli myös luomuvaniljaa. Kiittelin palvelusta ja annoin työpaikkani osoitteen. Hmmm. Tajusin sitten, ettei meillä ole pakastelokeroa töissä. Yksi asiakkaani nappasi jäätelöni, vei sen kotiinsa pakkaseen ja minä hain sen sieltä parin tunnin päästä kun pääsin töistä. Sain häneltä matkaani myös kimpun syreenejä. Mitä mahtavia ihmisiä minulla täällä on ympärilläni!


- Ystävä, joka aina kaupunkiin lähtiessään aina kysyy, tarvitsenko jotain. Nyt halusin punaviiniä.

- Minulla on myös kollega, jonka luona voi pistäytyä kahvilla, vaikka hän on lomalla.

- Sitten on tämä kuopus, ihana hassu kuopus. Pakkasin aamulla töihin evääksi spagettia tomaattikastikkeessa. Onko tuo makkarasipattia? kysyi hän. Kasvissyöjäperheessä? Sipattia? Selvisi, että Risto Räppääjä on taas syypää. Minulla ei kyllä tule ikinä tylsää tuon lapsen kanssa.

- Ja leppoisa viikonloppu ennen työteliästä ensi viikkoa. Mutta työnteko ei minua haittaa, kun kuopus lähtee puoleksitoista viikoksi isälleen. Eikä tässä vielä kaikki, esikoinenkin lähtee tänä aikana neljän päivän reissuun. Ah, vapaus!

P.S. Luin tämän postauksen kirjoitettuani, että YK on julistanut Onnellisuuden päivän. Ollaan tästä mitä mieltä tahansa, minulla oli joka tapauksessa juuri sellainen.

Onnellista viikonloppua teillekin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Marjaana