Sivut

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Muna opettaa kanaa

Äitinä sitä joutuu tämän tästä vaikeiden ja vakavien asioiden äärelle. Pari keskustelua kuopuksen kanssa lähiviikoilta.

Kuopus: En halua että sä kuolet.
Minä: Hmm, en aio kuolla vielä pitkään aikaan. Vasta sitten kun sä olet aikuinen ja sulla on oma perhe.
Kuopus: Joo sitten sä saat kuolla kun aikuisethan pärjää.



***

Kuopus: Haluaisin, että isi asuis meidän kanssa.
Minä: Me ei enää voida isin kanssa asua samassa paikassa.
Kuopus: Miksi te erositte? Miksi te ette enää rakasta toisianne?
(Auts - mitä tuohon nyt sanoisi päiväkoti-ikäiselle?)
Minä: Me vaan oltiin niin erilaisia, tykättiin eri asioista, haluttiin tehdä eri asioita eikä enää viihdytty yhdessä.
Kuopus: Niin, mutta kaikki ihmisethän ON erilaisia.
Bingo.

Puhuinko tässä taannoin lapsen viisaudesta?



***

On tämä äitinä olo myös viihdyttävää. Istuu vaan ja myhäilee hassuja älykkäitä lapsiaan. Ei ehdi edes vastata kun itse päätellään ja sitten vielä nämä pikkuvanhat sanamuodot. Kuopuksen monologi:

Miksi sylkeä tulee? Siksikö, että ruoka menis liukkaammin alas? Joskus sitä voi tulla liikaa ja sitten voi sylkeä sovittuun paikkaan (!). Niinkun vaikka lavuaariin. Uima-altaaseen ei saa sylkeä. Mä muuten haluaisin uimaan...

***

(Katsoo kuvaa lavatansseista) Tuossa on varmaan sitä nassikkapainia! (Jota oli Pajulahdessa ohjelmassa ja kovasti mietitytti, millaista se on.)

Tänään palataan kotiin. Lomayhteenveto luvassa lähipäivinä.

2 kommenttia:

  1. Mainioita ja koskettavia keskusteluja olette käyneet, meillä yhden kanan lopetus kirvoitti aika syvälliset keskustelut kärsimyksestä ja kuolemasta...
    Toi sylkijuttu ja nassikkapaini oli ihan huippuja!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei käy tylsäksi elämä kummipoikasi kanssa ;-) Ja eikös tanssia joskus pystypainiksikin kutsuta?

      Voin kuvitella, että kana-asiaa on käyty läpi mitä moninaisimmilta kanteilta. Toivottavasti muilta menetyksiltä vältytte.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana