Muna opettaa kanaa

Äitinä sitä joutuu tämän tästä vaikeiden ja vakavien asioiden äärelle. Pari keskustelua kuopuksen kanssa lähiviikoilta.

Kuopus: En halua että sä kuolet.
Minä: Hmm, en aio kuolla vielä pitkään aikaan. Vasta sitten kun sä olet aikuinen ja sulla on oma perhe.
Kuopus: Joo sitten sä saat kuolla kun aikuisethan pärjää.

***

Kuopus: Haluaisin, että isi asuis meidän kanssa.
Minä: Me ei enää voida isin kanssa asua samassa paikassa.
Kuopus: Miksi te erositte? Miksi te ette enää rakasta toisianne?
(Auts - mitä tuohon nyt sanoisi päiväkoti-ikäiselle?)
Minä: Me vaan oltiin niin erilaisia, tykättiin eri asioista, haluttiin tehdä eri asioita eikä enää viihdytty yhdessä.
Kuopus: Niin, mutta kaikki ihmisethän ON erilaisia.
Bingo.

Puhuinko tässä taannoin lapsen viisaudesta?

***

On tämä äitinä olo myös viihdyttävää. Istuu vaan ja myhäilee hassuja älykkäitä lapsiaan. Ei ehdi edes vastata kun itse päätellään ja sitten vielä nämä pikkuvanhat sanamuodot. Kuopuksen monologi:

Miksi sylkeä tulee? Siksikö, että ruoka menis liukkaammin alas? Joskus sitä voi tulla liikaa ja sitten voi sylkeä sovittuun paikkaan (!). Niinkun vaikka lavuaariin. Uima-altaaseen ei saa sylkeä. Mä muuten haluaisin uimaan...

***

(Katsoo kuvaa lavatansseista) Tuossa on varmaan sitä nassikkapainia! (Jota oli Pajulahdessa ohjelmassa ja kovasti mietitytti, millaista se on.)

Tänään palataan kotiin. Lomayhteenveto luvassa lähipäivinä.