Sivut


sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uusi vuosi

kolkuttelee jo ovella. Sen verran haukun vanhaa, että voisi vähän helpommallakin ihminen päästä. Ehkä ensi vuonna? Jossain vaiheessa? 

Olemme kuopuksen kanssa ottaneet tosi rauhallisesti. Eilen nukuimme pitkään ja riittipä unta vielä päivätorkuillekin, molemmilla. Illalla jaksoimme sitten katsella Pikku Leijonia.

Tänään teen perunasalaatin jos jaksan, käymme rannassa kuuden kieppeillä katsomassa raketteja ja varmaan puolilta öin terassilla myös. Lupauksia ei ole mutta toiveita kyllä muutama.


Vuonna 2013 meillä oli tämän näköinen "ilotulitus"
- Star Wars ja jedimiekka oli silloin kova sana


Toivottelen teille kaikille vallan mahdottoman rattoisaa uuden vuoden aattoa sekä hyvää ja mieluusti myös parempaa vuotta 2018!

perjantai 29. joulukuuta 2017

Lomalaisella on aikaa

päivitellä vaikka tätä:







Kansalaisaloite työttömyysturvan aktiivimalliin perustuvan lain kumoamiseksi, joka keräsi ennätyksellisen nopeasti käsittelyyn ottamiseen vaadittavat 50 000 allekirjoitusta. Tällä hetkellä huidellaan jo 75 000 tuntumassa.

Joskus Puskissan kirjoituksista bongasin Uuninpankkopojan, tuon väsymättömän oikeudenmukaisuuden puolustajan, ja siitä pitäen olen seurannut hänen blogiaan. Ensin Imagessa ja nykyisin Apu-lehden alla. Tuota paljon parjattua aktiivimalliakin hän on avannut ansiokkaasti uudelleen ja uudelleen, puhumattakaan kritiikistä tarpeetonta kuntouttavaa työtoimintaa ja työkokeilua kohtaan.

En mene aiheeseen  tämän syvällisemmin, mutta työttömyystilastojen siivoamiselta minusta aika vahvasti haiskasti TE-toimiston viime kesäinen toiminta esikoisen suhteen. Hän ilmoittautui, tietysti, asianmukaisesti työttömäksi kun kirjoitukset olivat ohi ja lakki painettu päähän. Siitä huolimatta, että hänellä oli syksystä alkaen varma opiskelupaikka, jonka sai siis yo-kokeen arvosanojen perusteella. Siitä huolimatta TE-toimisto ehdotti hänelle työkokeilua. Nuorelle, joka nimen omaan tiesi mitä haluaa ja oli saanut oman alansa opiskelupaikan. Eipä tässä kai tarvitse paljoa tämän enempää sanoakaan?


***

Kuten sanottu, en mene tämän syvemmälle näihin syövereihin, nautin lomasta ja siitä, että kuopus tulee tuossa illan kutveessa kotiin 💕.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Kohti uutta vuotta!

No nyt oli ihan pakko  tehdä pikapäivitys, että saan tuon joulusanan pois etusivulta. Se on nyt ollutta ja mennyttä. Tänään jo olin töissä ja huomennakin menen, mutta näyttää uhkaavasti siltä, että saatan päästä jo huomisen iltavuoron jälkeen lomailemaan. Hommat on sen verran hyvällä mallilla ja saldokin plussalla, joten sellainen kymmenen päivän loma tässä taitaa olla tiedossa. Jee!


Pitkästä aikaa pupukuvia!




***

Kurkkasin taas hakusanoja, joilla blogiini on tultu:

eletään kuin pellossa


fingerpori sillanpää kahvi

loitsun mahti

kahvia ja pullaa kuva

pöllö istui puussa

terveisiä vaan Pöllölle!

maanantai 25. joulukuuta 2017

Oisko se joulu nyt tässä?

Meillä on kyllä ollut mainio(t) joulu(t). Toisin kuin monia muita yksinhuoltajaäitejä, minua ei rassaa ollenkaan se, että vuorottelemme joulut kuopuksen isän kanssa. Olen kokenut sen vain järjestelykysymykseksi - kuten nytkin. Joulua vietettiin kuopuksen kanssa perjantaina ja virallista, oikeaa aattoa sitten taas esikoisen kanssa kahden. Joulumieli oli molemmissa ja molemmilla, joten se kai se tärkeintä on?




Isomman kanssa oli oivallista loikoilla, jutustella ja mutustella milloin mitäkin herkkuja. Suolaista ja makeaa vuoron perään. Hautausmaalla kävimme jälleen ja saunassa. Vihta on täysin palvellut ja puput saavat sen uudenvuoden herkuksi. Kätevää!

Tänään kävivät äitini ja hänen miehensä perinteisellä joulupäivän päivällisellä. Menu ei koskaan ole perinteinen, laatikot syön vasta tapanina ja jouluaattona meillä syödään vain riisipuuro. Nyt oli pöydässä punakaali-fetasalaattia, leipäpilkkujuustoa viikunahillon kera sekä lohi-limelasagnea. Jälkkäriksi piparkakku-rahkajälkkäri, karpaloiden sijasta kuitenkin puolukoita. Nam!

Oli maistuvaa ja oli leppoisaa. Nyt on talo hiljentynyt, esikoinen lähti kimpsuineen ja kampsuineen vieraiden kyydillä kohti omaa kotia. Minä rauhoitun ja lepään ja ehkä jossain vaiheessa alan orientoitua kolmen päivän työrupeamaan ennen varsinaista lomaani.

Ihana joulu, ihanat ystävät, ihanat sukulaiset, ihanat lapset 💗 

lauantai 23. joulukuuta 2017

Pakottava tarve tonttuilla

Juuri äsken se tapahtui:
tuli ihan pakottava tarve tehdä lumiukkotonttu, kas tässä hän on





nyt kelpaa sen virallisenkin joulun tulla!

Mutta on tämä meidän epävirallinenkin joulu ollut aivan ihana. Ensin oltiin kuopuksen kanssa aivan rauhassa kotona joulutunnelmissa. Sitten joku kumma sai minut vilkaisemaan netistä puhelinta johon kuopus on säästänyt koko syksyn, ja joka joululahjaksi oli luvattu, tosin tarkoitus oli ostaa se vasta alennusmyynnistä vuoden vaihteessa. No, alet näköjään alkavat nykyisin jo ennen joulua, joten tekstasin esikoiselle, että olisiko meille teknisenä tukena ja vielä autokuskinakin keskustan ruuhkissa ruokapalkalla. Hän suostui.

Niinpä meidän taloudesta löytyi ikionnellinen poika, jolla on uusi puhelin. Vietimme siis "aattoiltapäivän" esikoisen luona kaupungissa ja vasta illansuussa palasimme kotiin. Kävimme hautausmaalla ja saunoimme vihdan (!) kanssa. Oikein onnistunut joulu, ja vieläpä yllättäen kolmisin. 

Pieni mies ja puhelin lähtivät tänään viettämään isän suvun kanssa joulua ja isompi mies kotiutui tänne "kotikotiin". Jouluruoat on hankittu, esikoinen toi muassaan viiniä - mikä ihana aikuinen ele - ja tässähän voi jo pikku hiljaa orientoitua ottoon numero kaksi!

torstai 21. joulukuuta 2017

********************Joululista******************

Lahjat check 
Lukemista check
Kynttilöitä check
Saunan varaus check
Vasta check

Piparit: taikina tehty
Juustot check
Suklaat, marmeladit, salmiakit check
Viinit check
Puuroainekset check (manteli korvataan cashewpähkinällä)
Joulupäivän tarjoilut, pääruoka, salaatti, jälkiruoka check

Lahjat toistakin joulua varten check 
Joulumieli check 

Joulu saa tulla, meille se tulee jo huomenna.




Joulu tuo tullessaan ison ilon,
ja ehkäpä myös muutaman lisäkilon.
Mutta ei huolta nyt asiasta tästä,
vaan nautitaan elämästä!




Oikein rauhaisaa joulun aikaa kaikille teille ihanille

🎁🎁🎁🎅🎅🎅🎄🎄🎄

tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulumieli

Ei minulla mitään asiaa ole, mutta jotenkin teki mieli tulla ilmoittamaan, että on jo ihan joulumieli. Ruoka-asiat mietitty, torstaina pääsen kaupunkiin (ruoka- ja juoma)ostoksille ennen iltavuoroa. Lahjat on jo ostettu ja niitä on saatukin. Aika kiva! 

Joulukortteja tulee postissa vaikka itse olen aika laiska niitä lähettelemään. Ystävät ja puolitutut toivottelevat jouluja ja asiakkaat ovat muistaneet meitä töissä makeilla paketeilla.


Tonttujakin näkyy



Työ- ja koulupäiviä on jäljellä enää kaksi, sitten on viisi päivää lomaa. Niistä kaksi on "jouluaattoja", sekä perjantai - kuopuksen kanssa - että sunnuntai, sitten virallisesti esikoisen ja muun Suomen kera. Teen joulun ja uudenvuoden välipäivät (sen kolme päivää, ke-pe) töitä ja sitten on ihan oikea loma. Uudesta vuodesta loppiaiseen. Kuopus tulee silloin kotiin ja koulu alkaa sitten vasta loppiaisen jälkeen. 

Pikku hiljaa laskeudumme jouluun ja lomailemaan. Tietääkö se blogihiljaisuutta vai villiä postaustahtia, sitä ei vielä tiedä kukaan. Fiiliksen mukaan mennään, kaikessa. Ihan rauhassa.

Rauhaisaa joulun odotusta teillekin!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Punainen lakki vilahtaa

Perjantaina oli ihana herätä aivan omaan tahtiin. Sain pestyä konellisen pyykkiä ja sitten hipsin paikalliseen kirppiskahvilaan aamukahveille. Hoidin muutenkin asioita, kävin kaupassa ja hain munia luomukanalasta. Kirppikseltä mukaani tarttui kuohuviinipullon korkista askarreltu tonttu, joka suhtautui valokuvaamiseeni varsin varautuneesti:



Eikö ole aika söpö?



Sitten se rauhoittui, kun löysi itselleen vapaana olevan tönön:







Minä taas olin aika rauhaton, mutta koitin lueskella ja rentoutua samalla kun odottelin, että ystävä pääsisi töistä. Käväisimme kaupungissa ja sitten istuimme iltaa meillä. Kylläpä sai taas monta asiaa pois mielenpäältä. Ystävät ovat ihan mieletön rikkaus!

Lauantaina osasin onneksi jo lötkötellä ihan kunnolla, koska tänään tulee kuopus.



Tässä vielä kuopuksen versio tonttuovesta


Kyllä meitä nyt tarkkaillaan, mutta kilttejä ollaan oltu. Joulu on jo varsin lähellä. Tarkemmin sanottuna perjantaina on ensimmäinen otos. 

perjantai 15. joulukuuta 2017

Humoristinen arki

Viikonloppu alkoi ja tuli - taas - tarpeeseen. Kuopus lähti eilen isälleen ja minä tein iltavuoron, siitä alkoi vapaa. On ihanaa olla vain omillaan ja huolehtia ainoastaan itsestään. Vaikka on meillä kuopuksen kanssa kyllä ihan hulvattoman hauskaa. Se totesi tiistaista, kun äitini oli hänen kanssaan aamun, että "höh, oltiin tosi aikaisin valmiita - kai se on se, kun ei hömpötetty".

Näitä on vaikea selittää ja kertoa, mutta koko ajan, aamusta iltaan, on sellainen pieni kujeilu, virne ja hassuttelu päällä. Yhtenä aamuna minun takamukseni oli 50-vuotias Galapagossaarten kilpikonna, eräänä iltana taas kuopus väitti paleltuvansa peitosta huolimatta. Käärin ylimääräisen fleece-peiton vielä pojan ympärille ja olin lähdössä kun poika ilmoitti "I have a hole in my butt". (Puhumme jostain syystä keskenämme välillä rallienglantia, suom.huom.) Siitähän se riemu repesi, vaikka tarkoitus oli vain kertoa, että kylmä ilma pääsee pyllyn kohdalta peiton alle.


Pitihän sitä sitten tehdä toinenkin "tonttuovi",
(ovistoppari)koira haistelee sitä ihmeissään



Mikään ei ole parempaa kuin laulu ja nauru arjessa, sanon minä!


***

Lisää humoristista eloa: kävin pitkästä pitkästä aikaa kurkkimassa minkälaisilla hakusanoilla blogiini on päädytty. Voi hyvät hyttyset ja kaikki muutkin inisevät sentään!


oletko hihhuli toisinajattelija

oletko älykkö hihhuli

elämäntapaoppaita kirjoina

erakkona

koskenniemi runo yksin oot sinä


Jotenkin näiden perusteella voisi kuvitella, että pidän jotain kummallista hörhöblogia enkä suinkaan Suomen tavallisinta ja arkisinta höpötystä arjestamme ja ajatuksistani. 

torstai 14. joulukuuta 2017

Kötöstys

Jostain se eilen iski. Pakonomainen tarve askarrella tonttuovi. Tai jotain sinne päin. Netti on pullollaan mitä upeimpia versioita. Minä kaivoin leipätikkulaatikon, käänsin sen sisäpuoli ulospäin, päällystin luomukuoharin joulukääreellä ja punaisella paperipussilla. Pihalla kasvaa kuusikin.


Sisällä palaa ledkynttilä



Se ei sittenkään ole pelkkä ovi. Tonttu on tyytyväinen ja muutti heti sinne asumaan. 

Kai se on pääasia?

Ja joulumieli!

tiistai 12. joulukuuta 2017

Lisää harvinaisia vieraita

Äitini tuli meille eilen yökylään - no hän ei oikeasti ole harvinainen vieras, mutta harvemmin jää yön yli. Tällä kertaa pyysin apua, kun tänään oli koulutuspäivä ja lähtö niin saamarin aikaisin, että en edes itse meinannut herätä ennen sitä, kuopuksesta puhumattakaan... Niinpä äiti hoiteli aamuhommat kuopuksen kanssa ja ystävä sitten vielä nappasi pojan kyydillään koulutaksille, koska äidilläni ei ole ajokorttia. Iltapäivällä toinen ystävä auttoi ja kuopus pääsi heille kaverinsa seuraksi koulun jälkeen, koska minun paluuni venyi lähemmäs iltakuutta.

Ja kiesus mikä ajokeli meillä olikaan! Mennen tullen satoi lunta ja sillä välin kun auto seisoi parkissa (osan matkaa pääsimme onneksi linja-autolla) ehti se kutakuinkin hautautua lumen alle. Kuuttakymppiä köröteltiin takaisin ja ehdin juuri ja juuri kuskaamaan kuopuksen kaverin luota futisporukan pikkujouluihin. Kotipihassa piti ensin tehdä lumityöt, että sain auton paikoilleen ja sitten olikin käsijarru jäässä, kun piti lähteä hakemaan poikaa takaisin. Voi p*ska!



Tulihan sitä!


Mutta päivä oli kaikista vastoinkäymisistä huolimatta oikein onnistunut. Illalla saunoimme ja koin, että olin saunaolueni ansainnut. Niin, ja edellinenkin ilta oli mukava, katsoimme koululaisten näytelmän kolmisin ja saimme sitten vielä vaihtaa äitini kanssa kuulumiset ihan rauhassa kun kuopus painui pehkuihin.

Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.

Paitsi että luulen, että sekin alkaa auton kaivamisella lumesta, siihen malliin sitä vieläkin taivaalta tippuu!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Harvinainen vieras

Esikoinen kävi kotona eilen. Tuli katsomaan entisen koulunsa näytelmää, oli kuulemma ohjaajat olleet iloisesti yllättyneitä. No niin olin minäkin, en olisi ihan heti arvannut, että lähtee lähikaupungista tulemaan. Kävi vielä niin mukavasti, että oli tavannut kaverin bussia odottaessa ja päässyt tämän kyydillä. Tuli nopeammin perille ja jo ennen esitystä käymään kotona. Ehdimme kahvitella ja ruoan laitoin sitten siihen kohtaan kun tuli kulttuuririennosta takaisin. Vähän niin kuin "ennen vanhaan", kaikki kolme saman pöydän ääressä. Esikoinen itsekin totesi tuntevansa jonkinlaista hassua nostalgiaa tullessaan kotipaikkakunnalle, ajaessaan samoja vanhoja (pimppis)reittejä jne.

On kyllä ihana kuunnella sen juttuja, on selvästi ihan juuri oikeassa paikassa ja nauttii akateemisesta elämästä suunnattomasti. On saanut uusia kavereita, päässyt mukaan ainejärjestön hommiin ja on opiskelijakaupungissa kuin kala vedessä. Sivuainevalinnatkin jo ovat vähän selkiytyneet ja lapsi nuori aikuinen vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta. Voiko äiti enempää toivoa?




Suunniteltiin jo vähän joulua ja minä olen niin onnellinen, kun on luontevaa ja hauskaa - ja tykkää tulla kotiin. Kuopuksen kanssa tosiaan vietetään joulu jo etukäteen koska lähtee isälleen. Tajusin juuri, että minulla on kaksi joulua. Tuplahauska tiedossa. Ja yksi enkelikin tuossa eilen tuli vastaan ihan kauppareissulla. 

Kyllä tämä tästä!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Viikonlopun projekti

Tässä edellinen





ja seuraava jo tulossa. Jotenkin on rauhoittavaa ja meditatiivista hommaa tämä





ja sitä nyt tarvitaan. Hiukkasen on väsy ja ahdistus...

EDIT: Suokaa anteeksi, tuli pakottava tarve sensuroida, iski katumus hetkellistä avoimuudenpuuskasta ja siinä meni muutama kommenttikin. Luin ja arvostin niitä, totta kai. Siitä ei ole kyse 💗!

torstai 7. joulukuuta 2017

Juhlien jälkeen

on usein krapula. No, minulla ei ole, mutta pidättäydyin eilen kritisoimasta isänmaallisia asioita. Siitä syystä, että arvostan veteraaneja, arvostan Suomea ja halusin juhlapäivänä olla kunnioittava. Mutta.

Sen mutan ja krapulan aika on tänään: Niinistön päiväkäskyssä otti silmään ja korvaan muutama kohta. "Pitämällä Suomi ja suomalaiset hyvinvoivina ... osoitamme myös kunnioituksemme aikaisempien sukupolvien työtä ja uhrauksia kohtaan. ... Saamme elää tänään maailman turvallisimmassa maassa, jossa ihmisten hyvinvointi ja yhdenvertaisuus ovat korkealla tasolla." 

Minun kokemukseni on, että hyvinvointi ja yhdenvertaisuus ovat ottaneet takapakkia. On olemassa ihmisten, jopa ihmisryhmien mentäviä aukkoja turvaverkossa. Ja nämä putoavat ovat nimen omaan niitä jo valmiiksi huonoimmin toimeentulevia. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa Suomessakin. Ja se johtuu poliittisesta päätöksenteosta. Huomaan muuttuvani vanhemmiten aina vaan punaisemmaksi - enkä nyt viittaa vaihdevuosien ja viinin juonnin välillä värittämiin poskiini. Grrr!

Linnanjuhlat taas, no, niistä ei ehkä kannattaisi edes aloittaa. Tämä on hieno traditio ja itsenäisyyttä pitääkin juhlia vuosittain. Mutta. Taas se mutta: onko ainoa tapa tällainen elitistinen kokoontuminen jota kansa katsoo sohviltaan, on kysymys, joka voitaisiin esittää. Oli siellä eilen yksi, joka kiinnitti huomiota eriarvoistumiseen. Arkkipiispa John Vikström. Harmi vaan, suorassa lähetyksessä toisella kotimaisella, joten ei tekstityksen puuttuessa välttämättä ihan auennut kaikille.






Nyt aloitetaan todellinen tonttuilu ja joulun odotus. Poltetaan kynttilöitä, karkoitetaan pimeyttä. Kuvassa tonttukynttilä, toinen puoliksi jo poltettu, toinen vielä odottaa vuoroaan.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Onnea Suomi ja suomalaiset

Eilen oli kirjastolla Suomi100 etkot




Tänään olemme saaneet tekstiviestit valtioneuvoston kansliasta,

lukeneen uusimman ylipäällikön päiväkäskyn ääneen




ihmetelleet yllättyneinä sinivalkoiseksi valaistujen kohteiden määrää maailmalla
(kuopus totesi, ei-niin-suomalaisittain, että I am honoured ja minä tunnen kyllä samoin)

kerranneet Suomen ja vähän maailmanhistoriaakin.


Kuopukselle tulee kaveri, minä virittäydyn tunnelmaan omalla tavallani. Televisio on auki, juhlallisuuksia Kuopiossa ja illalla Helsingissä.



On juhlan aika.




***

Ja tämän päivän jälkeen julistan Suomi100 -vuoden virallisesti päättyneeksi omalta osaltani. Piste!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kaikenlaisia tonttuja

ilmestyi meille viikonvaihteessa. Ehkä ensimmäisen adventin kunniaksi?



Tuossa (yllä) kuitenkin ensin meidän "kuusi" koristeltuna, altistuksen takia kun ei oikeaa voi ottaa kuin terassille. Tai sitten on sisätiloissa käytettävä tällaisia versioita:





Aikamoinen armeija niitä tonttuja loppujen lopuksi rynnistikin






punaista vilahtaa siellä täällä. Mutta vähän sinistä ja valkoistakin, toki: 






Kaikkia ei saa kuvattua, kun on niin sysipimeää eikä valo riitä millään. Mutta tuossa ylläolevassa kuvassa näyttää kyllä olevan ihan itse supertonttu, se, joka kurkistaa heijastuu ikkunasta:


Että mukavaa joulun odotusta vaan, ystävät!

lauantai 2. joulukuuta 2017

Festarit

Viikonlopusta tulikin villimpi kuin olin ajatellut. Perjantaina ystävä vei minut kaupunkiin ja ulos syömään. Istuimme vielä iltaa meilläkin sen jälkeen.

Lauantaina toinen ystävä kutsui luokseen pikkujouluihin. Syötiin hyvin, juotiin hyvin ja parannettiin koko maailma.

Kylläpä muuten teki hyvää, molemmat!


Tässä viikonlopun koko kuva:


Bilelime


Suloista sunnuntaita ihan jokaiselle!

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Piristystä

tarvitaan, kun kymmenen päivän sääennuste näyttää tältä:



tosin sekin auttaisi, jos tuo lumi jäisi maahan edes hetkeksi. Saa nähdä.


***


Ja sitä piristystähän tuli, tänään tupsahti postilaatikkoon tällainen:





suurkiitos, lämmitti ja maistui!


***

Niin, ja piristihän sekin, kun kuopus "piiloutui" pöydän taakse:






koitin kyllä sanoa sille, että peppu näkyy, mutta mitäs pienistä.


***

Huomenna vielä iltavuoro, lapsi lähtee isälleen ja vapaa viikonloppu odottaa. 
Kyllä tämä tästä!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Sielun pimeä yö

(Aika mielenkiintoista materiaalia löytyy googlaamalla tuo ahdistuneeseen mieleeni juuri pulpahtanut lause). Talvipäivän seisauskin on tulossa - onneksi - alle kuukauden päästä. Kirkasvalolamppu paistaa aamuisin, mutta silti ahdistaa.





Rämmitään sitten.

Kolme päivää töitä, joista kaksi iltaa. Tänään täytyy vähän emännöidä Suomi100 -hengessä sekä virallisemmin että epävirallisemmin, toinen on ihan normi-ilta, torstaina. Kuopus tulee bussilla koulusta, piipahtaa syömässä luonani kirjastolla ja jatkaa tunnin päästä isälleen viikonlopun viettoon.

Sitä minäkin odotan. Viikonloppua. On onneksi ihanaa ystäväterapiaa luvassa vissiin sekä perjantaina että lauantaina. Ei tarvitse olla yksin.

Valoisampaa viikkoa teille, ystävät!

lauantai 25. marraskuuta 2017

Viikonloppuna

voi käydä muka pikapikaa marketissa heti töiden jälkeen. En ymmärrä, miten minä, shoppailua vihaava rahaton äiti, jouduin siitä sitten vielä kaupunkiin ja juuri Mustana Perjantaina. Kuopuksen vika. Syytän sitä. No, löysimme hurjalla alella juuri sen mitä etsimme ja tarvitsimme. Kannatti, kaikesta kamaluudesta huolimatta: ihmisiä oli liikkeellä liikaa, parkkiaika loppui kerran ja talvitakki päällä oli hiki

illan voikin sitten ottaa ihan rauhallisesti vaikka meditoiden, tirsk

saa herätä myöhään ja lojua sohvalla senkin jälkeen vaikka kuinka pitkään

voi käydä aamukahvilla kello 11 kirpparilla ja sitten tehdä palapeliä kun kuopus halusi katsoa uudelleen Nälkäpelin 

levätä ja sitten katsoa itse viikolla väliin jääneen Australian MasterChef jakson sillä aikaa kun kuopus oli lähikaupungissa katsomassa peliä

ehtii myös pistäytyä ex tempore ystävän luona samaisen matsin aikana

täytyy tietysti myös saunoa ja sen jälkeen pukeutua jumpsuiteihin. Me olemme niin edelläkävijöitä, jos nyt Amerikoissa suurin hitti on famjam, niin me olemme jo vuosia leikkineet isoa pahaa porsasta ja pientä kilttiä sutta oloasuissamme.


Kuva on surkea,
mutta siinä ne molemmat ovat!


Mitähän sitä sunnuntaina keksisi, suunnitelmia ei ole ja se on kyllä ihan parasta!

perjantai 24. marraskuuta 2017

Tällä viikolla

olen tonttuillut siitä asti, kun päätin ostaa joulumuorin mekon

löytänyt kirpparilta myös ihanat joululahjat molemmille rakkaille naisystävilleni

istunut kirkasvalolampun vieressä aamuisin

ollut ehkä hieman pirteämpi päivisin?






ollut alkuviikon rikkonaisesti töissä kun kuopus oli puolikuntoinen

tehnyt moninaisia pieniä asioita loppuun ja tänään vielä poikkeuksellisesti menen töihin

ihmetellyt eilistä myrskyä ja nyt kuuntelen, kun lumiaura jyrisee pihassa ensimmäistä kertaa tänä talvena.


Mutta nyt toivotan teille oikein mukavaa perjantaita ja viikonloppua, siitä on tulossa leppoisa ainakin täälla!

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ihan tonttuna

Mietin viikon joulumuorin mekon ostamista. Se oli ilmestynyt myyntiin paikalliselle kirppiksellemme viime viikolla ja keskiviikkokierroksellani sen bongasin. Liian kallis, en välttämättä tarvitse sanoi järjen ääni. Lauantaina oli vapaata ja käväisin aamukahvilla kyseisessä paikassa. Sovitin mekkoa. Aika kivasti se laskeutui, vaikka on villakangasta, enkä paksuudesta (siis kankaan) huolimatta näyttänyt hirveän tanakalta - tai siis paksummalta kuin yleensäkään (siis minä). Hmm, ihanan lämminkin. Ja jouluinen. Värikäs. Piristävä. 

Olen jostain syystä viime aikoina piiloutunut pukeutunut paljon mustaan ja se ei ainakaan kohota valmiiksi jo vähän latistunutta ja harmaata tunnelmaa. 

Olin fiksu, jäin vielä miettimään ostosta, mutta kun äiti antoi rahat sisätilanlämmittimeen ja muutenkin viikonloppu meni itsekseen liki nollabudjetilla, päätin maanantaina, että käyn mekon hakemassa. Se on ollut ihana ostos, olen onnellinen, että järjen ääni vaimeni tällä kertaa. 


Siinä on kaunis
liehuva helma
joka ei kuvassa näy



Sitä paitsi missä tahansa muualla olisin joutunut lisäämään 25€ hintalappuun vähintään sen ykkösen eteen. Joulupukin muorin mekko on kotimaista käsityötä aina kankaanvalmistusta myöten: Tarina-asu


lauantai 18. marraskuuta 2017

Pala kuuta

Ostinpa sitten tilipäivän kunniaksi itselleni Palan taivasta maata kuuta! Kirpputorilla tuli vastaan tuon niminen taulu ja kun kotona huuteli sen ilmiselvä kaveri, en voinut jättää teosta hankkimatta. 




Viikonloppuun kuuluu myös tällaista:




marraskuun kolmas torstai, Beaujolais Nouveau -päivä, oli ja meni. Minä leivoin taivaallista sipulipiirakkaa - sipulit haudutettiin siiderissä, slurps - ja ystävä toi paitsi viinin myös upean kynttilän. Ja Naisen voimakalenterin:




Ihana äiti maksoi sisätilanlämmittimen. Vapaa viikonloppu. Elämä voittaa, taas, pienin askelin.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Raskaita aikoja

Joskus ei vaan meinaa jaksaa.

Olen kertonut taloudellisesta tilanteestamme mm. täällä. Tuonkin jälkeen on tapahtunut muutoksia, asumistukemme käytännössä lakkasi kokonaan kun esikoinen muutti kotoa pois. Asunto on meille kahdelle liian iso (Kelan silmissä) mutta poiskaan ei voi muuttaa, koska - no, sisäilmasairaus. Kaikesta ihanasta tuesta, jota saan ystäviltä ja äidiltäni, huolimatta, olemme monta kertaa kuussa sellaisessa tilanteessa, että tili on tyhjä. Nyt siellä on 3€ ja tänään piti jo ostaa ruokaa tilille. Eilen oli ostettava Visalla bussilippu kuopukselle, että pääsee isälleen torstaina ja sunnuntaina pois sieltä. Tänään meinasi itku tulla, kun vein lasta oikomishoitoon lähikaupunkiin ja paikka oli vaihtunut niin, että pysäköinti ei ollutkaan enää ilmaista. Sain raavittua kokoon 0,90€ ja se riitti juuri ja juuri. Paluumatkalla bensavalo syttyi.





Huomenna pitää maksaa nuo ruokatilin ja visan ostokset pois, kun on tilipäivä. Kummallekaan en kerrytä, en uskalla enkä pysty, käytän vain hätätilanteissa. Lisäksi maksan laskut ja hierojan (hieronta-aikaa olen jo lyhentänyt, mutta tämän tarvitsen, että pysyn työkunnossa) ja parturin (on ihan pakko mennä) ja lopulla mennään lapsilisäpäivään. Sillä Kelan elatustukeen ja taas seuraavaan tilipäivään.

Auton sisätilan lämmitin hajosi. Kuopus tarvitsi futsal-pallon. Molemmat ovat muutaman kympin ostoksia, mutta saattavat juuri silloin kaataa talouden. Pidemmän päälle tämä alkaa rassata mielenterveyttä. Sellainen elefantin paino on sekä harteilla että rintakehässä, kun muutosta ei ole näkyvissä.





Välillä sitä kestää paremmin ja välillä huonommin. Juuri nyt, kun on kylmää, koleaa ja harmaata, huonommin. Flunssan jälkimainingit ovat kestäneet kohta kaksi viikkoa, tauti kokonaisuudessaan kolme.

Ehkä tämä taas tästä, joku päivä. Viikonloppu on ainakin vapaa, joten koitan kerätä voimia.