Sivut

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

On siis kevät!

Aina, aina tulee tuosta mieleen se Tavaramarkkinoiden Kevät -biisi ja Hakaniemenranta. Ja salmiakki (joka näkyy myös kuvassa...)




Vuonna 1989, hehkeämpänä, mutta henkisesti ei-niin-hyvinvoivana, silloinkin. No, nyt ainakin aurinko paistaa, peipponen lauloi ja tänään bongasin ensimmäisen leskenlehden. Sitä oikeastaan tulin kertomaan:





Kuopus tuli kotiin, esikoisen kanssa on ollut leppoisa viikonloppu, se on ollut jopa kotona, juttutuulella ja ehti kanssani lauantaisaunaankin. 

Ensi viikko on töissä kiireinen, esimiesfoorumia, uuden kirjastolain esittelyä lautakunnassa, työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Mutta sopivat ne, koko ajan paremmin, kun kuopuskin kasvaa. Ihan parin viikon päästä se täyttää 11 ja esikoinen puolestaan lähtee ensin interrailille ja sitten muuttaa kotoa pois. Aika kuluu. Kevät kevään perään. Ehkä se aika on mun puolellani ja täältä pikkuhiljaa myös noustaan? Ihan niin kuin nuo kuvan leskenlehdet roskan ja kuivien korsien keskeltä.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Sammakko savuaa jo

Tiedättehän sen ajatuksen sammakosta, joka pannaan veteen ja aletaan kuumentaa. Ensin on ihan mukavaa, lämmintä, leppoisaa. Sitten kuumenee, kuumenee, polttaa polttaa ja jossain vaiheessa, väistämättä, sammakolla alkaa olla jo aika tiukat paikat.

No, samaistun vahvasti sammakkoon. Siitä saakka, kun päädyin sisäilmasyistä tekemään osittaista työpäivää, olemme olleet enemmän tai vähemmän tukien varassa. Lapsilisän, elatustuen, asumistuen. Vaikka perisuomalaiseen tapaan palkasta on tapana vaieta, niin kerron nyt teille salaisuuden: minulle, korkeakoulutetulle kirjastotoimenjohtajalle jää 80% työviikosta käteen 1600€/kk. Ei siinä mitään, moni saa paljon vähemmän tai saman verran, vaikka päivä olisi pidempikin. Sitten kun tähän lisätään - jälleen sisäilmasyistä - Hurjan Korkea Vuokra, tätä nykyä 850€, on yhtälö suht selvä. Tänään tulee tili ja laskujen jälkeen siitä jää 300€, joka on itse asiassa enemmän kuin yleensä. Tuilla siis mennään. 

Olen etsinyt viisi ja puoli vuotta omaa riittävän puhdasta asuntoa, koska on täysin järjetöntä maksaa tuollaista vuokraa vieraalle. No, ei ole tärpännyt, kuten hyvin tiedätte. Ei edes vuokramarkkinoilla, joita niitäkin toki seuraan. Olen jo luopunut toivosta että tärppäisikään. Rivitalot ja muutama hassu kerrostalo, joita paikkakunnalta löytyy, ovat kovin vanhoja. Se ideaali, pienehkö hirsinen omakotitalo on ulottumattomissani. Vaikka vuokralla jo lyhentäisi aikamoista lainaa, käyttökuluineen omakotitalo on liki mahdottomuus. Pankinjohtaja ei taivu, ja ymmärrän sen hyvin. 


Mietteliääksi vetää!


Palataan sammakkoon. Reilu vuosi sitten hävisi esikoisen lapsilisä. Marraskuussa hänen elatustukensa ja nyt kuopuksen elatusapu tippui radikaalisti, tai on itse asiassa hetkellisesti katkolla kokonaan. Aika tukalaa. Odotan "innolla" kun esikoinen muuttaa pois ja tämä asunto on Kelan silmissä (ja ihan oikeastikin) meille kuopuksen kanssa kahdestaan liian suuri. Pieni asumistukikin kutistuu entisestään. Kuinkahan paljon sitä voi ihminen venyä ja vanua ja silti pysyä tolkuissaan? Ja pirteänä? Työkuntoisena?

Pahinta tässä on se, että tulevaisuus on tätä samaa jollei pahempaakin. Voin kertoa, että se näköalattomuus, toivottomuus, josta valtakunnan tasollakin puhutaan, on henkisesti tosi rankkaa.  Se herättää yöllä ja painaa rintaa päivällä. Luin juuri yhden kuntamme valtuutetun sanomana, että menot on vaan suhteutettava tuloihin. 

Niinpä niin. Helppohan se on sanoa.

Kun se sähkö nyt vaan on pakko maksaa vaikka se kallistuu kaiken aikaa. Puhelimet, netti, auto, lääkkeet, vakuutukset, ne vaativat joka kuukausi oman osansa. Ai niin, ja syödäkin pitää. Poikien ainakin. Olen jo kauan sitten lakannut käymästä ulkona syömässä. Pojat pääsevät joka toinen viikko äitini ja hänen miehensä kanssa pizzalle ja nauttimaan huoltsikan noutopöydän, joten eivät kinua sitä minulta. No joo, joskus käyn minäkin noutopöydän nauttimassa, salaattisellaisen, 6€. Hyi mua. Ja ystävän kanssa muuallakin, toisinaan, mutta hän on ruvennut tarjoamaan, että ylipäätään saa minut mukaan. Vaatteita en ole ostanut aikoihin itselleni ja jos ostan, kirpparilta.

Äitini avustaa meitä, jos joku isompi meno tulee (kuten vaikka auton huoltolasku tai nyt  viimeksi, kun piti ostaa kuopukselle jalkapallokauden alettua samalla kertaa talvella pieneksi jääneiden tilalle nappikset, pallo ja hanskat). Ihanaa olla kohta 47 -vuotias ja riippuvainen sekä yhteiskunnan tuista että omasta äidistä. Toisen luokan kansalainen. Yhteiskunnan elätti. Sammakko joka savuaa. 

Suokaa anteeksi vuodatukseni. Tämä selittänee osan menneestä ja tulevasta hiljaiselosta ja muutaman muunkin asian...

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Vihreä kevät?

Olen jännittänyt koko illan vaalituloksia ja pienen kunnan osalta homma alkaa jo olla paketissa. On se - ollut - jännää! 

Valtakunnalliset trendit näkyvät täälläkin. Persut menettivät paikkoja, vihreät taas saivat toisenkin. Itse en voinut tällä kertaa millään antaa ääntäni heille (anteeksi!) mutta ehdokas oli hyvä ja hyvin valittu: läpi meni, kirkkaasti. 

Paljon tuli uusia kasvoja, jota pidän pelkästään positiivisena asiana. Muutama Suuri Yllätyskin, lähinnä putoajien puolella. 


Nämä herrat eivät äänestäneet,
mutta kuopus oli kovasti kiinnostunut.
Kävimme paljon äänestys- ja vaalikeskusteluja
tänä iltana.


Päivällä kävin istumassa kolme tuntia Pieni ele -keräyslippaan kanssa vaalipaikalla ja näin äänestystä oikein lähietäisyydeltä. Kyllä se täällä maalla on edelleen Tärkeä Tapahtuma. Ja nimen omaan oikeana vaalipäivänä äänestäminen. Moni tuli paikalle ihan pukeutuneena ja taskun pohjalle oli varta vasten varattu kilisevää ja joissain tapauksessa jopa kahisevaa. Vammais- ja terveysjärjestöt saivat osansa.

On kyllä ilo olla mukana tekemässä tätä työtä!

***

Ai niin, miten minä saatoin unohtaa sen hassuimman: meille tuli äänestyspaikalle ensin pieni tyttö, joka oli pukeutunut tipuksi. Hänen perässään kulki äiti, joka oli pupu ja isä, joka oli myös pupu. Epäilin, ettei heitä tuntisi henkkareidenkaan avulla, koska asu ja naama olivat niin upeasti toteutetut, mutta kyllä kaksi suurinta saivat kansalaispupulaisvelvollisuutensa suoritettua.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kaverin kamalat tavat!

Olen viihdyttänyt itseäni tällä:




Toistaiseksi on testattu vain isommalla lukijalla, mutta pienempikin tulee huomenna ja pääsee kokeilemaan.


Täällä minä nautin yksinäisyydestä. Esikoinen lähti eilen kaverilleen ja jäi yöksi. Tullee joskus iltasella. Saunotaan ehkä. 

Minä olen viettänyt aikaa ystävän ja pupujen kanssa. Ystävällä ei ole kamalia tapoja, pupuilla on.




Huomenna tulee virpojia (herkut on piilotettu autoon, etten syönyt niitä itse etukäteen. Täytyy pussittaa illalla...) ja menen vaalipaikalle Pieni ele -keräyslippaan kanssa. Äänestäkää, ystävät!

Leppoisaa viikonloppua teillekin, minä lähden tästä porkkanan pesuun!

torstai 6. huhtikuuta 2017

Kevät on

vallaton!



Aamuisin linnut karjuvat livertävät puissa ja juuri kun aukaisin oven kuvatakseni päätään nostavia tulppaaninalkuja joutsenet klaklattivat ohi lentäessään. Kevät!




Kovasti on valoisaa molemmissa päissä päivää, eikä autoa tarvitse enää lämmittää. Kadut ovat pölyn vallassa ja luonnonhomeet haisevat. Juu, on se kevät!


Tällainenkin oli terassin ovessa
- sisäpuolella, tosin!



Tipitii!

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Se vaan jaksaa





















Minä sen sijaan, en nyt oikein jaksa. Palaan asioihin, jahka tähän tulee muutos!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kiitos

ja anteeksi tästä mielikuvasta...


Pelisilmää?
Auts...
(Suomen kuvalehti, aina yhtä hauskat Jyvät ja akanat,
11/2017)



Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Hassu huomio

Katsokaapa blogini osoitekenttää ja kertokaa mulle, mikä maatunnus siellä näkyy.






Nimittäin itse kun kirjoitan marjaananmaja.blogspot.fi päädyn nl-loppuiseen osoitteeseen.

Alanko- vai enkö ala -maat?

Ja miksi?

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Opiskelupaikka?

Esikoinen tuossa pyörähti ilmoittamassa, että hänellä taitaa olla opiskelupaikka ensi syksyksi. Hui! 

Tänään oli matikan yo-kirjoitukset ja oli tarkistanut hyvän vastauksen tunnusmerkit ja verrannut omiinsa. Eximia kuulemma riittää suoraan sisäänpääsyyn. Fysiikka oli lähtenyt sellaisena ja nyt vissiin matematiikka meni myös varsin mallikkaasi. 

Mikäänhän ei ole varmaa ennen kuin se on varmaa, mutta aika hyvältä tuntuu sen puolesta juuri nyt. Kemia vielä perjantaina jäljellä, ja se "ei ole niin tärkeä". Yksi laudatur on syksyltä jo plakkarissa ja ainakin yksi magna. 

Katsotaan mitä vielä.


Reilu viikko sitten näytti tältä.
Ei näytä enää...


Ylpeä äiti...ei sille vaan voi mitään💓💖💗!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Mukavaa viikkoa

Piti ottaa rauhallisesti koko viikonloppu, mutta kun kuopukselle tuli kaveri (=oli poissa jaloista) ja aurinko paistoi niin paljastavasti, päädyin siivoamaan sunnuntaina. Ja on sitä kyllä sitten aivan mahtava olo kun on saanut matot ulos, lattiat pestyä ja muutenkin siistittyä paikkoja. Sen päälle vielä laitoin ruokaa ja istuttiin pitkästä aikaa kolmisin syömään - on vähän ollut reissua itse kullakin ja aikataulut erilaiset. Nyt oli mukava porukassa syödä. On ihanaa, kun pojat kasvaa ja erilaisia ruokia alkaa mennä molemmille. Tällä kertaa oli pinaattilettuja (eines, mutta luomu), keitettyjä perunoita kuopukselle voin ja meille esikoisen kanssa kanariansaarten mojo-kastikkeen kera. Lisukkeena fetasalaattia; tästä olen ylpeä, kun molemmat pojat ovat sitä oppineet syömään. 




Jälkkärikahveilla teki sitten - tietysti - mieli jotain herkkua palkkioksi uurastuksesta. Olen koittanut vähän loman jälkeen keventää, niinpä kokeilin "somehittiä", lakritsitaateleita. En kylläkään ostanut niitä valmiina vaan dippasin ihan itse taatelin lakritsijauheeseen. Helppo, nopea ja suht terveellinen herkku, eikä näitä todellakaan voi syödä määräänsä enempää.

Mukavaa viikkoa, herkuilla tai ilman!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Rentoa rentoa

Rakastan näitä rauhallisia viikonloppuaamuja. Eilen nukuimme yhdeksään ja tänään jo sitten vähän ennakoimme huomista koulupäivää ja nousimme aiemmin. Kuopus on saanut jet lagin ja univelkansa kuitattua ja alkaa muutenkin olla kunnossa pientä yskää lukuunottamatta. Tuolla se makoilee sohvalla ja katsoo televisiota. Jos sieltä ei tule mitään, vilkuilee hän (peli)videoita puhelimeltaan. Minä saan rauhassa lueskella nettiuutiset ja blogit. Aamupala syödään joskus kun vatsa herää. Esikoinen vielä nukkuu.





Olemme jälleen ottaneen viikonvaihteen rauhaisasti. Perjantaina oli pelipäivä ja illalla katsoimme kaksin Voice Of Finlandin. Esikoinen nappasi auton ja ajeli kaverilleen naapurikuntaan. Eilen kuopuksella oli taas kaverivierailu ja minä kävin kahvilla siellä kaverin äidin kanssa myös. Sauna, Bumtsi Bum ja sen sellaista kotikeskeistä oleilua. Paitsi - taas - esikoisella. Se lähti toisen kaverin kanssa jonnekin autolla. Hyvin on saatu vuoroteltua piku Pösön kanssa ja bensa-asiatkin sujuvat. Joskus tankki on jopa täydempi kun edellisellä ajokerrallani. Nuoret näkyvät mukavasti maksavan toisilleen kuskaamisesta niin kuin tietysti oikein onkin.

Tänään taitaa minulla olla Essokahvipäivä, kuopukselle tulee toinen kaveri kylään ja esikoinen kääntää katseensa taas kirjoituksiin. Keskiviikkona on matematiikka, se kaikista tärkein, ja perjantaina kemia. Menneellä viikolla kirjoitti äidinkielen ja fysiikan. Perjantaina rutistus on sitten ohi ja ensi viikonloppu taitaakin olla vähän toisenlainen. Auto jäänee minulle kun pitää juhlia urakan loppumista. Kuopus on isällään joten vieläkin rennompaa on luvassa!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Murha-Mirkku

Tulin vain kertomaan, että yhteydet toimii ja olen Murha-Mirkku. Älkää silti säikähtäkö, kyse on vaan Pöllöltä nappaamastani kirja-aiheisesta testistä ja sen tuloksesta:



EDIT: Testasin saman miespuolisena, ja vastaava olisi Dekkari-Pekka😀. Tuliskohan Murha-Mirkusta ja Dekkari-Pekasta hyvä pari?


No nyt just on alullaan esikoisedekkari Maestro! Hyvältä vaikuttaa.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Vaihtoehtoinen totuus ja valokuitu

Joku muukin on kiinnittänyt huomiota samaan mainokseen kuin minä taannoin. Turveväittämiä on ammuttu Hesarissa alas ihan ansiokkaasti.



Minä ammun kohta alas valokuituverkon, koska se ei toimi. Saimme maanantaina kauan odotetun uuden yhteyden ja keskiviikkona se lakkasi toimimasta *kele.

Palaan aalloille jahka asia korjaantuu!

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kylmästä lämpimään

Mietin pitkään tämän postauksen kirjoittamista, kertaalleen jo julkaisin ja poistin. Vähän muuttelin, mutta tulin siihen tulokseen, että teen sen sittenkin. Tämä on osa minun elämääni ja sellaisena sitä teille tarjoilen. Toki nykyään pakostakin vähän vähemmän, sensuroiden ja ympäripyöreämmin, mutta kuitenkin.

En ole pitkään aikaan voinut niin hyvin kuin reissussa.

Tämä oli sellainen oivallus, joka yhtä aikaa sattui ja tuntui hyvältä.

Se oli myös syy lähteä reissuun, vaikka rahatilanne on mikä on. Saada itseään vähän parempaan kuntoon.

Olisi ihanaa, jos elämä olisi normaalistikin sellaista: ei saisi oireita joka paikassa. Pärjäisi vähemmillä lääkkeillä. Heräisi virkistyneenä, ei tukossa, ei tarvitsisi miettiä, että jaksaako kroppa tänään tämän ja tuon menon. Jätänkö välistä keskiviikon vai torstain kokouksen tai palaverin. Koska elimistö nyt vaan ei kestä.

Reissussa kesti. Kanariansaarilla on niin kuivaa. Suolapitoinen meri-ilma helli myös keuhkoja. Voisin jopa jaksaa taas kävellä, kohottaa kuntoa. Tiedän, että monet altistuneet pakenevat sinne joko aika ajoin tai kokonaan. Ns. homepakolaisia.


Siellä se siintää, meri ja aurinko!


Kotiin palattua nenä taas on sellainen kuin aina, limakalvot kovilla. Sulava lumi paljastaa luonnonhomeet. Olo ei ole järin hehkeä. Nyt se tuntuu hetkellisesti tavanomaista hankalammalta ja raskaammalta, kun on kokemus jostain muusta. Paremmasta.

Toisaalta on lohdullista tietää, että jos olo oikein huonoksi menee, minulla on tiedossa tapa ja paikka, jolla toivun. Aina on vaihtoehto. Toivoa paremmasta.

En ole koskaan suunnitellut tosissani Suomesta poismuuttamista, mutta jos jossain vaiheessa se terveyden vuoksi olisi pakko tehdä, kai sitä sitten vaan sopeutuisi. Minun unelmapaikkani olisi Kreikka, mutta siellä ei ole tarpeeksi kuivaa ympäri vuoden. Kanarialla on. 

Onkohan minulla eläkepäivillä mökki Suomessa jossa vietän kesät ja keväitä ja syksyjä ja talveksi sitten palaisin lämpimään?

Mistä sitä tietää!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kaikki koolla

Tänään sain kuopuksen kotiin ja rutistelua on riittänyt ihan kiitettävästi. Hän oli poissa yli kaksi viikkoa, reissasi isänsä kanssa ja piti oikein kunnon talviloman. Maanantaina alkaa arki. Mutta sitä ennen otamme rennosti, saunomme, koitamme päivittää unirytmiä ja ehkä vähän kertaamme maanantaiseen äidinkielen sanaluokkakokeeseen, huomenna. 

Esikoisella alkaa jatkuu kirjoitukset maanantaina, lukuloma loppuu, ja vajaan parin viikon päästä koko homma on ohi. Hupsista! Kuinkas tässä näin kävi? Sitten pitäisi enää keksiä tekemistä ja ajanvietettä kevääksi, ylioppilasjuhlat ovat kesäkuun alussa ja sen jälkeen esikoinen starttaakin interrailille. Me jäämme kuopuksen kanssa harjoittelemaan kaksin asumista. Syksyllä se alkaa sitten oikeasti. Olemme isojen juttujen äärellä, mutta ei mietitä niitä nyt. Rentoudutaan.




Kotona,
lauma kasassa,
mitä muuta voi ihminen toivoa?!?

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Home sweet home

Kaikille matkapäiväkirjaa seuranneille ilmoittaudun, että kotiin on päästy. Liian lyhyiden unien jälkeen aivot taipuivat kolmen tunnin työpäivään mutta ensi viikolla sitten palataan päiväjärjestykseen. Oli ihana palata, kun ystävä oli käynyt vara-avaimella tuomassa kahvimaitoa, ruisleipää ja hedelmiä.


Kuvan figuurista, Tarasta, lisää myöhemmin!



Mukavaa viikonvaihdetta 💗



torstai 9. maaliskuuta 2017

Käyn päivisin hiekkarantaa

kohta enää vaan muistoissa. Alkaa olla kotiinlähdön aika. Tavarat on pakattu, käymme vielä aamupalalla ja sitten tulee lentokenttäbussi noutamaan. Aikataulu on onneksi armelias, ei tarvinut laittaa kelloa soimaan aiemmin kuin muinakaan päivinä, ja kotiSuomessa olemme iltakymmenen pintaan. Se taas tarkoittaa sitä, että meille kello on kahdeksan ja jaksamme hyvin vielä ajella kotiinkin. 





Nyt sanotaan hyvästit Bamsellekin. Kun on nähnyt hänet kuuman auringon alla paksuissa tamineissa tanssimassa Gangnam styleä, voi varmaan jo sanoa nähneensä kaiken?!?




Aurinko on paistanut koko ajan, tuuli ollut ajoittain kova, mutta se on vaan vilvoittanut täällä kuumassa. Pari viimeistä päivää oli jo aika tukalaa, mutta sitähän tänne tultiin hakemaan, lämpöä, aurinkoa, rentoutta. Loma on ollut juuri niin rentouttava kuin oli tarkoitus ja juuri oikean mittainen. Nyt on kiva palata. 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Merta nähdä voin

Olen minä saanut loikoilla ja palvoa aurinkoakin, vaikka nämä päivitykset kertovat reissuistamme. Aina sen aikaa kun esikoinen lukee, minä luen ja lötköttelen altaalla. Se on ihanaa, mutta ei ehkä minullekaan riittäisi koko loman ohjelmaksi ja aktiviteetiksi. Kaksi kirjaa olen jo silti lukenut ja kolmas on hyvällä mallilla. Lomalukemiset ovat kevyitä ja laidasta laitaan: Cathy Kellyn lämminhenkinen hömppä Sisarten kesken, Rudbergin dekkari Kolmen kohtalokas leikki ja nyt sydäntä särkevä tositarinaan perustuva Tom Malmquistin romaani Joka hetki olemme yhä elossa.




Tänään olikin todella kuuma päivä, ja päädyimme viettämään aikaa hotellin läheisyydessä. Minä tosiaan laiskottelin altaalla ja omalla terassilla ja kävin välillä pulahtamassa kun tuli liian tukalaa. Tänään oli myös ensimmäinen sellainen siestan hetki, että teki mieli valkoviiniä ja kävinkin sitä kaupasta hakemassa. Olen löytänyt täältä itselleni ensi kesän valkkarin: Torres San Valentin. Slurps!






Iltapäivällä suuntasimme taas paikallisbussilla kohti pientä kylää, josta olen kuullut hyviä kommentteja ja jossa olemme tainneet kymmenen vuotta sitten samaiselle saarelle suuntautuneen matkamme aikana kerran käydäkin. Kuopus oli silloin vajaan vuoden ja esikoinen kahdeksan vuotias. Välillä kyselen muistaako hän jotain tiettyä paikkaa, mutta aika hatarat ovat muistot. Jotain toki.





Tältä matkalta sen sijaan jää jälki. Meille molemmille. Minä mietin jo, että seuraava reissu voisi olla mukava tehdä ystävän kanssa. Ehkä sitten, kun täytän 50 vuotta, lahjaksi itselle? (Ja tietysti Kreikkaan)




Tähän loppuun kuva hetkeä ennen auringonlaskua. Oli pakko käydä liottamassa varpaita meressä.




Huominen vielä ja sitten kotiin. Ja ette usko, esikoinen pyysi, josko mentäisiin vielä ostoskeskukseen viimeisen päivän kunniaksi. Pakko kai se sitten on 😀😀! 

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Niin kauas kuin silmä kantaa

No niin, tänään kävimme kuin kävimmekin pääkaupungissa. Mitään ihmeellistä ei ollut suunnitelmissa, muutama tuliainen ja vapaata maleksimista, oleilua, kahvittelua ja syömistä. Näissä kaikissa onnistuimme vallan mainiosti.




Täällä on karnevaaliaika, mutta emme ole tällä kertaa käyneet katsomassa kulkuetta tai esityksiä. Edellisellä reissulla saimme riittämiin sitä laatua, minä jopa ikuiset traumat Maija/Matti Mehiläisestä... Hienoja hiekkaveistoksia tosin on nähdy monessakin paikassa.






Tein muuten tässä viikon kuluessa mielenkiintoisen huomion homeasiasta: pärjään täällä varsin vähällä lääkityksellä. Tiedän muutamia altistuneita, jotka lähtevät nimen omaan Kanarialle tervehtymään ja ymmärrän nyt täysin sen. Suolapitoinen meri-ilma tekee hyvää astmaattisille keuhkoille ja kuuma ja kuiva ilma taasen ei suosi homekasvustoa. En muista, milloin viimeksi olisin ollut missään (muualla kuin omassa kodissa) näin oireettomana! Aika ihanaa!





Tuo yllä oleva oli ihan pakko kuvata RH:lle  ja alla oleva itselle ja Puskissalle. Se on biblioteca publica:

Tuo valkoinen talo tuossa liikennemerkin
oikealla puolella...


Illalla söimme paikallisella aukiolla Erittäin Hyvää meriahventa. nam. Huomenna ehkä kalastajakylään ja lisää tuoretta kalaherkkua.

... to be continued...

Vielä on kauniita päiviä

Eilisen viiniretki meni mainiosti, oli ihana nähdä vähän vuorimaisemia, vehreämpää maastoa ja kasvillisuutta. Meidän hauska kansainvälisyyskirouksemme jatkui: opastus oli ruotsiksi, hih. Tai skandinaaviskaksi. Muut matkalaiset olivat Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista ja opas norjalainen, mutta hyvin se meni. Kummasti se kouluruotsi aktivoitui jopa niin, että puhuakin vähän uskalsi. 







Ylhäällä oli markkinat ja viiniopastus, ja sitten vielä ihailimme maisemia. Paitsi kasvillisuus, niin myös ilma oli tyystin erilainen. Lämmintä oli 13 astetta ja tihkusadetta. Onneksi olimme varautuneet. Kaikki eivät olleet. 


Auton ikkunasta otettu...

Palattuamme rannikolle aurinko taas paistoi, mutta oli jälleen varsin navakka tuuli. Loppupäivä menikin rauhassa ollessa, syödessä ja käppäillessä.

Nyt esikoinen kuuluu heräilevän ja suuntaamme aamupalalle. Saa nähdä, mitä tänään hänen luku-urakkansa jälkeen keksimme. Olisikohan aika ottaa paikallisbussi ja pistäytyä pääkaupungissa?

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Vielä on lomaa jäljellä

Eilen matkustimme paikallisbussilla katsomaan dyynejä. Wow! Muistaakseni kymmenen vuotta sitten kävimme vilkaisemassa, mutta matkarattaiden kanssa urakka oli mahdoton. Nyt halusin oikeasti päästä upottamaan varpaat hiekkaan ja esikoinen suostui lähtemään mukaani. 




Hänen kanssaan on kyllä mukava matkustaa. Teemme juttuja erikseen, mutta myös yhdessä. En ehkä haluaisi ihan yksin olla reissussa. On kivempi mennä kaksin syömään, retkille, ja muutenkin. Esikoinen on ihana, kun hän tilaa ruoat ja hoitaa muutenkin asiat, jos minä auringon pehmentämine aivoineni en jaksa vääntää englantia. Niin, ja sujuihan se ruoan tilaaminen saksaksikin ensimmäisenä iltana...





Minusta on hassua, että matkassa on kaksi aikuista, mutta toinen kuitenkin on minun lapseni. Otamme ruokajuomaksi olutta tai minä viiniä ja esikoinen olutta. Omalla terassilla saatamme illan päälle tehdä rommikolat paikallisesta hunajarommista. Kummallista on myös se, että tänään menemme retkelle, jossa pääsemme tutustumaan paikallisen viinitilan toimintaan, syömään tapaksia ja maistelemaan viinejä. Oman pojan kanssa?

No, voisivathan ne asiat olla hullumminkin!


Tällaisissa tunnelmissa eräänä iltana hotellilla.
Viini maksoi 3,75€ litran pullo ja oli ihan juotavaa.


Vielä on pääkaupunki näkemättä, se on yhden omatoimipäiväretken paikka ja mistä sitä tietää mitä vielä keksimme. Aikaa on!

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Voi ottaa iisimmin

Tässähän alkaa jo muodostua rutiini: heräilen aamusta ennen esikoista, laitan itseni aamupalavalmiiksi ja sitten surfaan hetken. Hotellin aamupala on kuulunut rutiineihimme aina kun olen matkustanut lasten kanssa - ja muutenkin. Lomakeskuksissa yksi ylihintainen kahvi, appelsiinimehu ja croissant tulee kahvilassa samoihin hintoihin kuin etukäteen ostettu matkaan kuuluva aamiainen. Täällä se on valtava, todella monipuolinen ja sen avulla selvisimme eilenkin pitkälle iltapäivään. Silloin söimme tapaksia ja illalla sitten kävimme kunnolla ulkona syömässä. 



Esikoinen sai lukukavereita


Sillä aikaa kun esikoinen kertasi kirjoituksiin, minä lököttelin altaalla ja tällä kertaa sain olla rauhassa ilman Bamsea. Toki taustallä häälyi joku ohjattu jumppa (!) mutta se oli helppo jättää omaan arvoonsa kääntymällä grillaamaan vaihteeksi selkäpuolta. 





Eilen oli vallan navakka tuuli, joten ei ollut lainkaan liian kuuma, oikein mukava päin vastoin. Jos ikkunasta kantautuvista äänistä voi jotain päätellä, tuulee tänäänkin. Tuossa kuvassa kivet puhuvat jo aika kovaa. Alemmassa näyttäisi, kuin veneessä lukisi - no - vene!




Tänään taitaa olla luvassa omatoimimatkailua ja huomenna retki markkinoille ja viininmaistajaisiin. Mä niiiiin nautin!


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Lomalla viimeinkin

Oli alusta pitäen selvää että tästä tulee erilainen reissu kuin yleensä. Olemme kaksin esikoisen kanssa matkassa, hänen pitää hieman lukea ja muutenkin kohde on meille vähän epätyypillinen: totaalinen turistirysä. 

Asenne ratkaisee! Minä nautin lämmöstä, siitä kun meri tuoksuu - ja näkyy omalta terassilta. Juuri aukaisin oven tuulettaakseni, niin aallot kuuluvat ja tuoksu tulee sisään. Täällä rannan kivet puhuvat, Kreikan hiekkarannoilla sellaista ei ole.

Eilen oli hieman vaikeuksia sen asenteen kanssa aluksi, mutta sitten pienen hysterian kautta saimme sen kohdilleen. Taustaksi kerrottakoon, että ke-to -välisenä yönä ajoimme Helsinki-Vantaalle, minä nukuin katkeillen pari tuntia ennen sitä, esikoinen - teinin rytmissä kun muutenkin on - ei sitäkään. Lento lähti varhain aamulla ja koneessa torkkuminen nyt on mitä on. Niinpä olimme umpiväsyneitä, mutta päätimme olla paikkaamatta päivällä ja mennä sitten illalla aikaisin nukkumaan.




Minä lekottelin hetken altaalla, nautin lämmöstä ja oli jo melkein täydellistä tuhansista lapsiperheistä huolimatta kun Bamse ja hänen kaverinsa tulivat pitämään paraatia altaan reunalle. En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraako; otin sitten pari kuvaa (jos katsotte tarkkaan tuota yllä olevaa, saatatte bongata Bamsen...) ja  jatkoin aurinkolasien takana hömppäkirjaani lukien. 

Iltasella ajattelimme lähteä kävelylle että pysyisimme hereillä ja etsiä sitten pikku hiljaa ruokapaikkaa siinä samalla. Näin teimmekin, mutta kuvitelmani siitä, että ruokapaikkoja olisi viiden metrin välein osoittautui virheelliseksi. Lomakylien välillä onkin aika pitkät etäisyydet (paljon portaita ja korkeuseroja) ja me olemme toosi kaukana villistä keskuksesta. Se toki oli tarkoituskin, ja yöllä palattuamme kyllä kiittelimme tätä. Oli hiirenhiljaista nukkua!




Hiki päässä tarvottuamme löysimme paikan jossa meitä palveltiin saksaksi. Esikoinen heittäytyi mukaan ja leikimme sitten hetken saksalaisturisteja. Sain ensimmäiset papas arrugadasit ja mojon ja yksinkertaisimmatkin salaatit nyt vaan ovat taivallisen hyviä näistä aineksista. Palatessamme otimme suosiolla taksin, jotka ovat täällä aivan puoli-ilmaisia. 

Uni maistui, ja uusi päivä on nyt alkamassa. Esikoinen heräilee ja menemme aamupalalle. Sitten minä lötkötän auringossa sen aikaa kun esikoinen lukee tämän päivän rupeamansa ylioppilaskokeisiin. Olisi sitä hullumpiakin paikkoja kerrata, varmaan!

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Jiihaa,

pupuvahti on asettumassa taloksi ja kohta mennään!



Ei paha!

Katsotaan pääsenkö päivittämään reissusta, muutoin tavataan sitten viikon päästä.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Hups!



Tästä tulee Ihan Oikea loma. Kahden esikoisen kanssa ei tarvitse nousta aikaisin. Kun hän lukee ylioppilaskirjoituksiin, minä voin lekotella hotellin altaalla. Myöhemmin sitten voimme tehdä jotain yhdessä. Tai olla tekemättä. Syödä ja juoda hyvin. Ai että olen tämän tarpeessa!!!

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ystävät ovat arkipäivän enkeleitä

Sain eräältä teistä sellaisen kortin joku aika sitten. Ystävät todella ovat arkipäivän enkeleitä!

(Kiitos muuten myös ihanista ystävänpäiväkorteista ja anteeksi, etten ole aiemmin ja henkilökohtaisemmin ennättänyt kiittää. Lämmittivät tosi tosi paljon tässä kaiken ei niin kauhean kivan keskellä... 💗)




Tulin juuri yön yli reissusta kahden ihanan ihmisen kanssa. Miten voikin olla niin virkistävää vähän käydä poissa kotoa ja omalta paikkakunnalta? Kuuntelimme Tuure Kilpeläisen keikan ja nautimme ruoasta, juomasta ja toistemme seurasta. Läksiäisiksi sain toiselta ihanan kortin - kuva yllä ja teksti alla:




Nyt taitaa  kuulkaas aurinko, valo ja tuulen lempeä hyväily olla vain pupuvahtia vailla. 

torstai 23. helmikuuta 2017

Loma!

Ihanaa, nyt alkoi reilun viikon loma! Ja ihan oikea sellainen: olemme esikoisen kanssa kaksin, joten eipä tässä tarvitse huolehtia oikeastaan kuin itsestään.




Tänään eksyin töiden jälkeen ystävälle. Kohta on sauna. Huomenna hieronta. Lauantaina on luvassa akkojen reissu, hotelliyö ja keikka. Kotiin palattuani aion vaan olla, lukea - kirjoja on hamstrattu - ja tehdä mitä mieli tekee. 

Toipua vähän, on ollut altistuksellisesti hankala viikko. Paljon töitä, yllättäviä tuoksualtistuksia, Kaurismäen Toivon tuolla puolen leffa paikassa jossa saan oireita, (mutta se oli sen arvoinen, rakastin sitä)!

No on minulla yksi pieni homma joka on pakko ensi viikolla käydä työmaalla hoitamassa: tilastot sattuvat erääntymään juuri ensi perjantaina enkä täksi illaksi vielä saanut kaikkea tarvittavia tietoja kunnan tilinpäätöksestä. Se on tunteroisen homma, enköhän minä sen kestä vaikka vähän toki ketuttaakin!

tiistai 21. helmikuuta 2017

Villi idea

Tai lähinnä haaveilua.

En koskaan tee mitään (näin) spontaania, olisi ihanaa tempaista nyt.


Tuin mainos



Esikoinen on lukulomalla, kuopus lomalla isänsä kanssa, mikään ei estäisi meitä lähtemästä.

Niin, tai siis mikään muu kuin raha. Syy, miksi emme koskaan tee mitään (näin) spontaania.

No. oli ihana haaveilla edes hetken!

torstai 16. helmikuuta 2017

Tunteikas päivä

Minun vauvani vietti tänään penkkareita. Viimeinen koulupäivä. Abigaala, penkkariajelut.







En kestä!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Jotain täysin erilaista

Ystävänpäivän kunniaksi intouduin keittelemään noitaliemiä. No, itse asiassa tämä oli enemmänkin superhelppoa sekoilua sekoittelua: omatekoinen suolasuihke. Ihana kampaajani, jolle pääsen pitkästä aikaa tilipäivän kunniaksi torstai-aamuna, antoi minulle kerran vajaan suolasuihkepullon. Hän käytti sitä hiusteni laittamiseen ja kysyin, josko voisin sitä ostaa. Hällä ei ollut täyttä pulloa, joten päätyi antamaan vähän käytetyn pullon minulle. Se on ollut täydellinen sellaiseen hetkeen, kun ei ehdi pestä tukkaa, mutta se pitäisi saada näyttämään siedettävältä hetken verran. Tekee perussuomalaisesta liuhuhiuksestani jäykemmän ja helpommin laitettavan, tulee vähän mieleen kuivashampookäsittely (ei niin, että olisin sellaista koskaan käyttänyt... mutta lukemani perusteella luulen niin). Ja nyt tämä pelastus oli lopussa!

Muistaakseni Helmi sanoi joskus, että hänen lapsensa tekee aineen itse, joten googlailin ohjetta, pesin pullon ja ryhdyin toimeen. Keitin vedenkeittimellä vettä, sekoitin desiin teelusikallisen merisuolaa ja ihan pienen turauksen geeliä (pikkurillin pään verran) sekä ylang ylang -eteeristä öljyä. Sehän on naisellinen ja viettelevä tuoksu, hih! 

 Nyt sitten vaan lyhyt  tukka hulmuten kohti uusia seikkailuja.





Tai sitten se tippuu päästä ihan kokonaan...

***

Vinkkejä valmistukseen muiltakin:

Hyvää ystävänpäivää

💓rakkaat blogiystävät💓!

Olette minulle tärkeitä.




Muuten elo ja olo on vähän taistelua, flunssaa vastaan, tuulimyllyjä kans, töissä. Mutta eteenpäin... !

lauantai 11. helmikuuta 2017

Kotikolossa

Tauteja ympärillä. Kuopuksella vatsavaivoja, kollega kunnon flunssassa/influenssassa. Napsin ceetä ja deetä pitääkseni itseni kunnossa. Ja maitohappobakteereja. Olin eilen poikkeuksellisesti muutaman tunnin töissä ja laitoin uusia lehtiä esille ja vanhoja lainaan. Kovasti ihmetytti, mitä se Roosa siellä maljakossa tekee:




Kotona olemme lähinnä olleet, kuopus kuuntelee Harry Potteria äänikirjana ja välillä syö viiliä. Minä teen palapeliä. (Esikoinen huitelee omilla teillään.) Eilen illalla sain vatsavaivaiselta vähän apuakin, joten ehkä seuraavaksi teemme Star Wars -aiheisen, jos vielä olemme täällä jumissa. 




Toisaalta on kyllä vallan mukavaa olla tekemättä yhtään mitään. Kahvilla käväisin ja kaupassa, mutta muuten pysyttelen minäkin neljän seinän sisällä. Huominen mennee samoilla askelmerkeillä. Ei kyllä haittaa!

Mukavaa, rentoa viikonvaihdetta teillekin!