Sivut

maanantai 18. syyskuuta 2017

Lisää kiitollisuutta

Viikonlopun kiitollisuudenaiheet liittyvät taas lapsiin, ystäviin, yhteisöllisyyteen, tähän paikkakuntaan. Perjantaina koulun jälkeen kävimme kuopuksen kanssa kaupungissa etsimässä välikausitakkia. Esikoinen lähti matkaamme myös ja otti sitten auton lainaan. Palautti sen lauantaina ja lähti bussilla takaisin kotiin. Mukava pikainen tapaaminen ja kuulumistenvaihto molempina päivinä. 

Perjantaina minulla kävi ystävä katsomassa kanssani Vain elämää ja lauantaina kuopukselle tuli kaveri yökylään. Hänen äitinsä toi minulle aivan supermaukasta itse leipomaansa karpalo-siemenleipää ja puolukoita. Sunnuntaina toinen ystävä tyhjensi autotallistaan tavaraa jotka voin myydä kirpputorilla. Rahat saan pitää. Jotenkin tuntuu, että ihmiset pitävät minusta huolta!



Tänä kesänä auringonkukkani eivät ehtineet kukkaan



Syyslomaviikolle on varattu sekä kirpparipöytä että vapaa viikko. Sitä odotellessa, koska tästä viikosta on myös tulossa hektinen. Tänään oli iltavuoroa ennen ajettava oikomishoitoon ja samalla reissulla jätin kuopuksen äitini ja hänen miehensä huomaan. Itse jatkoin töihin. Huomenna on kuopuksella parturi, koulukuvaus kolkuttelee ovella ja keskiviikkona yksi kokous jonka vuoksi ystävä kuskaa kuopuksen kyliltä kotiin. Jahka selviän kokouksesta ruokin pojan nopeasti ja jatkamme peli-iltaan, minä kahviota pitämään ja kuopus kavereita tapaamaan. Torstaina on taas koulutusta lähikaupungissa.

Miten tämä elämä taas on näin hurjaa?
No, torstaina laitan kuopuksen sitten bussiin ja vietän tooodelllla rauhallisen viikonlopun.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tuokiokuva

Aina vaan jaksan harmitella sitä, että ei tule kannettua kameraa mukana. Eilen sattui melko erikoinen tapaus kun olin hakemassa munia lähikanalasta. Pikkutieltä iso(mma)lle tielle yrittäessäni eteeni pelmahti noin 30 lampaan saattue. Siinä se jolkotteli kuin porolauma konsanaan autoni edessä, isoja ja pieniä sulassa sovussa. Vähän kaasua painaessa ne onneksi kääntyivät kohti kotia (tiesin, että munapaikan vieressä on lammastila) mutta oli siinä varmasti vastaantulijoilla ihmetteleminen, kun kirmasivat täyttäen tyystin toisen kaistan. Pian jo tulikin "paimen" koiransa kanssa ja luulen, että saivat lauman onnellisesti kotiin.


Tämä on aivan eri porukka ja tiukasti aidan sisäpuolella!


Täytyy sanoa, että oli aika epätodellinen näky ja fiilis!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Olen kiitollinen

Sattui tosiaan melko osuvaan saumaan Birgitan haaste kiitollisuudesta. Tiedän vanhastaan, että niitä aiheita kyllä löytää, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi. 

Ja maanantaina tuntui. Olin purskahtanut itkuun töissä ja todennut, että nyt olisin kyllä loman tarpeessa. Kuormitusta on ollut vähän liikaa. Ja vaikka meillä ihanasti hommat joustaakin, niin nyt oli sellainen kohta, että en millään voinut edes ajatella lomapäivien pitämistä. Että ei muuta kuin feikkihymyä huuleen (aivot ehkä hämääntyisivät?) ja kiitollisuudella kohti loppuviikko ja viikonloppua.


Kyllä se on syksy.
Hämähäkinseitit näkyvät aamukasteessa
ja aroniakin jo punastuu.


Maanantai-iltana olin kiitollinen, että kuopus on niin suloinen ja ymmärtäväinen. Olin väsynyt ja kireä mutta ei ollut millänsäkään. Halasikin. Ja futasi kentällä kaksi ja puoli tuntia jolloin minä sain vedettyä oikein kunnolla henkeä. Saunassa oli jo oikeasti mukavaakin - ja siitäkin olen kiitollinen: rakastan saunomista! Olin kiitollinen ystävästä jolle saatoin purkaa oloani ja koitin vielä illan päälle olla kiitollinen, että ylipäätään on työpaikka. Vähän huonolla menestyksellä.

Tiistaina oli kaksi kokousta lähikaupungissa ja koitin olla kiitollinen hyvistä kollegoista naapurikunnissa. Vielä helpompaa oli, kun käytiin esikoisen kanssa syömässä kun vapauduimme, minä kokouksista ja hän luennoilta. Mikä pulputus ja kuulumisten- ja ajatustenvaihto. Olen todella kiitollinen, että meillä on tällaiset välit ja että lapsesta on kasvanut hieno, pärjäävä nuori mies!

Kuopus oli koulun jälkeen kaverillaan ja vielä senkin aikaa, kun kävin vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Olen kiitollinen hyvistä ystävistä, jotka auttavat näin. Ja illalla oli ihanaa, kun iltapalan ja hammaspesun jälkeen teimme kuopukselle pesän sohvalle ja katsoimme vielä jalkapallo-ottelunkin 💗.

Keskiviikkona kova meni jatkui: töissä oli kaksi palaveria, ja vaikka ahdisti ja jännitti, olin niiden jälkeen todella kiitollinen. On ihanaa, kun voi keskustella asioista rauhassa ja rakentavasti, selvittää ja saada uusiakin näkökulmia. Työkonehässäkkäkin rupesi olemaan voiton puolella ja illalla vielä vietin hetken työmaalla ettei tarvitsisi perjantaina sitten enää työskennellä. Olen kiitollinen, että tämä on mahdollista.

Torstaina - niin kuin liki joka torstai - tunsin kiitollisuutta siitä, että on vuorotyö. Iltavuoroa edeltävät aamut vaan ovat niin leppoisia! Samoin tykkään olla iltavuoron tiskissä ja nähdä ihania asikkaitamme. On hienoa, että työkaverit joustavat ja pystyn muun ajan tekemään ns. sisätöitä, mutta kyllä se asiakaspalvelu vaan on sitä parasta.

Perjantai: nyt olen kiitollinen, että työviikko on ohi ja voin huokasta. Niin, ja että on tilipäivä.

Toivottelenkin teille tässä kohtaa hyvää viikonloppua ja keräilen sen kiitollisuudenaiheet sitten ihan erikseen.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Tunnelmasta toiseen

Olenkohan minä vähän loman tarpeessa, kun purskahdin turhautumisitkuun töissä? Käyttäjätilini oli päivitysten yhteydessä mystisesti kadonnut ja kun ict-tuki sen palautti, olivat asetukset aivan pyllyllään. Tuleva työviikkokin hirvittää, on yhtä sun toista tulollaan. Toivottavasti ei kyyneliä kuitenkaan enää.


Pupun viimeisin versio laatikkohässäkästä



Niinpä Birgitan kiitollisuushaaste tuli oivaan rakoon. Koitan kaikesta huolimatta löytää positiivisia ja kiitollisuutta herättäviä asioita tämän keskellä. Katsotaan auttaako se.

Palataan viimeistään sunnuntaina asiaan!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Parasta just nyt

On ollut ihana viikonloppu. Leppoisa, rauhallinen, mutta myös sosiaalinen. Ja sitten sitä maalla-asumista parhaimmillaan. 






Perjantaina ystävä tuli kylään, söimme, katsoimme Vain elämää ja joimme viiniä, kävimme kuulumisia läpi, paransimme maailmaa. Lauantaina oli taidenäyttelyn avajaiset, hienoja töitä ja kohtaamisia ihmisten kanssa ja ilahduttava puhelu: ystävän mies soitti ja kysyi, josko haluaisin saunoa puusaunan löylyissä. Tarjous josta ei voi kieltäytyä. He olivat varanneet kuntamme rantasaunan koko päiväksi mutta lopettelivat saunomista jo ennen vuoron loppumista. Pääsin jälkilämpimille, nautin rentouttavasta iltapäivän hetkestä ihan omassa seurassani. Ihanaa, että ihmiset ovat tuollaisia, sydämellisiä, ajattelevat minua.






Myös avajaiset sitä ennen olivat mukava, yhteisöllinen tapahtuma. Paikallisia taiteilijoita, muutama lähikaupungista ja pari ihan ulkomailta asti. Kunnanjohtaja puhui, ystävän tytär esiintyi, kollega oli paikalla vauvansa kanssa ja oli jotenkin hyvin rento ja lämmin tunnelma.

Kyllä minä kuulun maalle, tänne, näiden ihmisten keskelle!

Illalla olin omassa hyvässä seurassa ja totesin, että kuopus saa jo tulla kotiin. Olen virkistynyt. Olen taas valmis uuteen viikkoon!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Siiselikiisseliä

Saimme alkuviikosta täytettäväksemme viitosluokkalaisen terveyskyselyn. Siinä kartoitettiin paitsi lapsen, niin myös koko perheen tapoja ja hyvinvointia. Huomasin taas olevani keskusteleva äiti, kun kävimme sitä kuopuksen kanssa läpi. Rankkojakin juttuja sinne laitettiin, ajoittaista jaksamattomuutta, rahahuolia, surua lähiomaisen kuolemasta. Juttelimme avoimesti näistä kaikista ja todella, lapsi on jo yksitoista, sen kanssa voi ikätasoisesti käsitellä monenmoisia juttuja. Minusta on parempi että kuopus tietää jotain, kun jos eläisi täydessä tietämättömyydessä ja pimennossa ja sitten pahimmassa tapauksessa miettisi, että ajoittainen kireyteni ja itkuisuuteni johtuu hänestä. Oli hyvä keskustelu.


Otsikosta huolimatta tämä ei ole siiseli


Sitten hän kiinnitti huomionsa kohtaan, jossa kysyttiin mitä teemme yhdessä. Olin kirjoittanut mm. hömpötämme. Se olisi kuulemma pitänyt poistaa, mutta kun se on totta. Ja totta vie, joka päiväistä. Harva on se päivä, joka ei ala naurulla ja pääty siihen. 

Kyselyn jälkeen kehitimme laulun nimeltä Siiselikiisseli, kas tässä, teidänkin iloksenne:

Siiseleitä pitää suojella
niistä ei saa tehdä keittoa
eikä muhennosta
eikä lisukkeita
eikä kiisseliä.
Siiselikiisseli
siiselikiisseli
siiselikiisseli
ei ei ei!



Jos tämä ei ole hömpöttämistä niin mikä sitten?

Ihan höpöä viikonloppua teille ihanat!

torstai 7. syyskuuta 2017

Päivä kerrallaan

Nyt todellakin mennään



otetaan rauhassa ja levätään. Iltavuoron jälkeen alkaa vapaat.


Ihana pieni kirje ja yllätys (blogi)ystävältä.

Kiitos muru!

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Kylmää (kyytiä)

Parina aamuna olen saanut raapata (!) auton ikkunat. Hrrr!

Töissä ei nyt ihan suju. Ongelmat eivät ole omassa työpisteessä vaan muiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Työnjakoa pitäisi selkiyttää ja vähän muutakin. Äh!


Kuva napattu kesän mm-kisoista
(tv-ruudulta, kuten laadusta huomaa)
Rutto jahtaa Kissaa!


Kuopus lähtee huomenna isälleen ja hyvä niin. Alan olla vähän ylikireä taas.

Vapaa tulee tarpeeseen, (taaskaan) en tee mitään, olen vaan. Lepään ja nautin, ottaa tämä töissä olo ja elämä ylipäätään vähän koville nyt.

***

Ai niin, vai pitäisiköhän mun ruveta juttelemaan mun limbiselle järjestelmälle? Varmaan pitäis!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Lasten suusta

Minulla oli ilo ja kunnia koko matkan Tampereelle ja takaisin kuunnella sekä erään varsin suulaan isän että toisen perheen tyttären jatkuvaa puhetulvaa. 

Paluumatkalla, kun kello lähenteli jo puolta yötä, meinasin tikahtua, kun tyttö totesi vakavana ja tosissaan vierustoverilleen, että "jumala juo joka aterialla viinaa"!

Taisi siinä mennä viinit, viinat, ehtoolliset, jumalat ja jeesukset suloisesti sekaisin?


Jostain syystä kuopus halusi eräällä reissullamme
ehdottomasti kuvata lampaan pyllyn.


Sekaisin tai ei, mukavaa viikkoa joka tapauksessa!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Ette kyllä ikinä arvaa

missä vietin eilispäivän ja -illan. Edes blogistanian kuulumisia en kerinnyt, kun oli niin hässäkkää. Kone pysyi kiinni koko päivän. Minulla oli treffit Sauni Niinistön kanssa täällä:






No ei vais, mutta Sauli oli kyllä samassa tapahtumassa kanssamme. Lähdimme siis kuopuksen futisjoukkueen pelikauden päättäjäisreissun Tampereelle Suomi - Islanti MM-karsintaotteluun. Täytyy sanoa, että oli ihan mahtava päätös kuluneelle kesälle. Oli upeaa seurata junnujen intoa ja pidäkkeetöntä riemua - kröhöm - ja kylläpä me aikuisetkin olimme aivan fiiliksissä. 

Oli kyllä todella vapauttavaa huutaa kurkku suorana, kannustaa ja jännittää mukana. Ääni on käheänä vieläkin ja muisteltavaa riittää pitkäksi aikaa. 

Islannin kannattajat olivat vielä ihan oma lukunsa, kuten viime kesän EM-kisoista muistetaan. Uh-huutokin kuultiin Ratinassa ja se veti hiljaiseksi. Heitä oli stadionilla muutama tuhat ja peittosivat helposti meidät 12 000 "ujoa ja hiljaista suomalaista". Siis katsomossa, mutta pelistä voitto tuli, yllättäen, Suomelle. Se kruunasikin hienon retkemme! Ja ne islantilaisfanit, jotka heittelivät ylävitosia lähtöruuhkassa Suomalaisten kanssa: urheiluhenkeä parhaimmillaan.

Juuri ennen nukahtamista totesimme kuopuksen kanssa, että oli kyllä yksi parhaista päivistä ikinä!

***

Kamera ei ollut mukana, nautin vain ihan omin silmin. Parhaat lehtikuvat löytyivät täältä.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Laadunvalvojan päätös

Tästä tuli jatkokertomus. Saa nähdä kuinka pitkä. Tässä minun alkuperäinen näkemykseni asiasta:




Pupun toissa päiväinen innovaatio:




Tällä hetkellä kaverin versio laatikkohässäkästä on tämä:




mennään sitten näin!


Mukavaa viikonloppu itse kullekin.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kyselyikä jatkuu

Esikoisella jatkui kyselyikä monta vuotta. Huokaisin helpotuksesta kun meni kouluun ja saatoin välillä sanoa, että "kysypä opelta".

Ja esikoisestapa tuli mieleeni: miksi matikka muka on "perseestä"? Pojalla oli alkanut ryhmäytyminen ja orientoitumisopinnot, ja kun kysyin, miten meni ja miltä porukka vaikutti, se vastasi "no ainakin eka mun "luokka" jonka mielestä matikka ei oo perseestä :D"!!!

Miksi laatikkoviritelmäni ei kelpaa pupulle?




Yllä kaveri ja hänen oma versionsa, alla se, jonka minä tarjoilin:


Laaduntarkastaja saapui paikalle...


Toisen pupun kanssa olemme eri mielisiä vessapellettien paikasta. Aina kun minä laitan ja tasoitan ne, hän hyppää närkästyneenä paikalle ja kuopii pelletit toisaalle.  (Siitä, sekä kuvista tuli mieleen, että olisi pakko siivota pupujen huone ja pian. Miksi sekin on niin vastenmielistä?)


...hmm, tämä on taas laitettu tällei...


Miksi askelmittariin tulee askelia vaikka ajan autoa, häh? Onhan se kätevää, mutta ei hirmu reilua saati hyödyllistä, kai.


...mahtuuko tänne edes?


Miksi kuopuksen maha on kipeä? Mikään perinteinen vatsatauti se ei ole, mutta poika ei ole päässyt pariin päivään kouluun. Ruoaksi on syönyt lähinnä maitohappobakteereja, viiliä ja kaurapuuroa sekä juonut vichyä. Pöh!


En ole oikein vakuuttunut.


Miksi minä olen tällainen? Kuulin eilen, että tänne rakennettaisiin uusi kerrostalo. Heräsin viideltä miettimään asiaan ja tekemään asuntokauppoja ja murehtimaan tuleeko siihen koneellinen ilmanvaihto, entä rakoventtiilit ja saankohan oireita maaleista ja rakennusmateriaaleista? Tai antaisiko pankinjohtaja edes lainaa?


Onkohan tämä hylkäävä päätös?


No, huomenna on infotilaisuus jonka jälkeen olen edes hieman viisaampi!

Ehkä jatkan kyselemistäni siellä?

maanantai 28. elokuuta 2017

Kyselyikä

Miksi ei koskaan ole kamera mukana silloin kun pitäisi? Tähän tiedän vastauksen: kun ei ole kännykässä kunnon kameraa, ja pitäisi raahata vähän isompaa varta vasten mukana, siksi!

Miksi aina kun lähden ex tempore lenkille (kuten tänään kuopuksen treenien ajaksi) päällä on siihen hommaan varsin sopimattomat vaatteet? Näyttää tyhmältä veuhtoa työvaatteissa. Onneksi sentään ei ollut korut korvissa killumassa. 

Ja miksi paino ei tipu, häh! (Heti kohta pian lenkin jälkeen?)


***

Niin, kesken lenkin pujahdin pienelle tutkimusretkelle ja kas, löytyi iltapalaleivän ainekset:





Hmmm, siinäpä taisi  tulla vastaus myös kysymykseen numero kolme, kantarellit pääsivät  pannulle voikylpyyn.

Ja viimeisimpänä mutta ei missään nimessä vähäisimpänä: miksei sammakko muutu rinssiksi, häh?!?

lauantai 26. elokuuta 2017

Hissuksiin

Olemme viettäneet prinssini kanssa rauhaiseloa. Kuopus lähti torstaina isälleen ja varmemman vakuudeksi vein autonkin huoltoon samana päivänä. Täällä olen ollut "jumissa". No ei vais, jalat kulkee ja niillä pääsee, ja lisäksi hain varmuuden vuoksi ystävän kakkosauton avaimet itselleni. En minä tosin sitä ole tarvinnut, olen käynyt lenkillä ja vötkistellyt - sillai sopivassa suhteessa. Aion jatkaa samalla linjalla.





Olen tehnyt palapeliä, lueskellut ja levännyt. Jotenkin tänä syksynä töiden alku on ottanut todella koville. Taitavat luonnonhomeet myös vaivata. Lepoa tarvitsee nyt erityisen paljon. Perjantaina heräsin lopullisesti puoli yhdeltä, asia, jota ei ole kyllä tapahtunut vuosikymmeniin.

Kaikki viime viikon Australian MasterChefin jaksot on tarkoitus tässä viikonvaihteen aikana väijyä myös, en oikein ole päässyt tänä vuonna rytmiin ja rutiiniin kiinni. Avaamme niin harvoin television, että en vaan muista illansuussa, että tosiaan, se on taas alkanut. 

Kuopus tulee huomenna - ja saa jo tullakin. Olen vasta opettelemassa siihen, että oikeasti olemme kaksin täällä, ja silloin kun hän on isällään, olen oikeasti yksin. Yksin olo on ihanaa välillä, mutta rajansa kaikella, kyllä kolme vuorokautta riittää vallan mainiosti!

torstai 24. elokuuta 2017

Olen rakastunut!

Oi, löysin elämäni prinssin paikalliselta kirpputorilta.

Kas tässä, saanko esitellä:





Prince Everest!

tiistai 22. elokuuta 2017

Harvinaisuuksia

Numero yksi.

Esikoinen tuli eilen kotiin yöksi ensimmäistä kertaa sitten muuton. Kuukausi siitäkin jo on - huimaa! Tänä aamuna oli hammaslääkäri, jonka oli ehtinyt varata ennen paikkakunnan vaihtoa. Ei sitten ruvettu sitä perumaan. Mukavaa oli, vaikka "jouduinkin" evakkoon kuopuksen kaveriksi, prinsessahuoneen luovutin esikoisen käyttöön. Ihan hyvin kuulemma nukutti

Numero kaksi.

Päätin eilisessä marttakohtauksessani opetella myös jauhelihakastikkeen teon. Kuulostaa säälittävältä, tiedän. Mutta kun olen ollut kasvissyöjä kohta 30 vuotta, ei edes perustaidot tuolla saralla ole hallussa. Kuopus söi kylässä jauhelihakastiketta sellaisella innolla, että lupasin itselleni paneutuvani aiheeseen. Ei se mitään rakettitiedettä ollut, ainoa ongelma oli maustaminen, koska en pystynyt maistamaan. Nyt meillä kuitenkin on pakkasessa hurja määrä kastikepurnukoita, joita voin tarpeen tullen sulattaa ja ensimmäinen satsi meni jo uusien perunoiden kera. 




Aika voittajaolo!!!

maanantai 21. elokuuta 2017

Syksy on ihanaa aikaa!

Tai sanotaan tätä vaikka loppukesäksi, miten vaan. Joka tapauksessa sadonkorjuun aika... Tänään on tulossa marttavapaapäivä. Eilen nimittäin sain kutsun yhden ystävän kantarellipaikoille ja vadelmia poimimaan sillä aikaa kun poikamme leikkivät keskenään. Vatut olivat pieniä, vasta tulollaan, mutta vähän saatiin maistiaisiksi niitäkin.




Kantarelleja sen sijaan tuli oikein kelpo satsi. Ystävällä itsellään kuulemma on jo varsin hyvä varasto, joten sain kaikki matkaani. Poikien treenien aikana kävimme toisen ystävän kanssa katsastamassa omat sienipaikkamme ja aika mainio vuosi on kyllä siinä suhteessa. Annoin hänen suosiolla kerätä suurimman osan, koska kaiken päälle sain vielä kolmannelta ystävältä viestin, että hänen pihassaan olisi ylimääräisiä kantarelleja, kelpaisiko, jos toisi treeneistähakureissulla minulle. No kelpasihan ne. 




Kun kotona katselin kokonaissaalista, laitoin viestin äidilleni, että mitenkähän saatais näitä herkkuja teillekin. Vastaus tuli välittömästi: hypätään autoon ja tullaan hakemaan. Niin tekivät ja siitä huolimatta sain illalla sienileivän (tumman paahdetun leivän päälle voissa paistettuja sieniä ja kevätsipulia sekä ehdottomasti parmesania, nam!), tänään teen kantarellipiirakan (kantarellit ja sipuli paistettuna, kermaviili ja kantarellituorejuusto, hyvää ja helppoa) ja vielä jää huomiselle kastikeainekset (varmaan on pakko laittaa vähän koskenlaskijaa) uusien pottujen kylkeen. 

Mustikkavuosi ei meillä päin ole ollut kaksinen, mutta syömämarjaa sain kuopukselle vähän eilisellä reissulla myös. Yksi tuttu myi jokusen litran minulle pakkaseen lauantaina. Puolukan keruunkin olen ulkoistanut, niitä vielä odotellaan. 




Jotenkin aika ihanaa. Isona haluaisin elää vähän omavaraisempaa elämää, niin mahtava olo tästä tulee. Tiedän kuitenkin, että olen liian laiska ja tarvitsisin kaverin ja tsempparin niihin hommiin (sen oman pihan lisäksi). Mutta oli kyllä upeaa aloittaa tämä päivä mustikkasmoothiella, jossa oli ystävän pihasta mangoldia ja lehtikaalia.

Maukasta viikkoa!

lauantai 19. elokuuta 2017

Uuden edessä

Asiat ovat taas niin suhteellisia. Kun seuraa Turun tapahtumia, pitäisi olla pelkästään kiitollinen ja onnellinen omasta tilanteestaan.





Koska elämmehän me täällä maalla lintukodossa ja todellakin tiedostan sen ja arvostan sitä. Silti välillä ahdistaa oma tilanne, ja sitten tuleekin huono omatunto. Meillähän on asiat kuitenkin ihan ok, kai. 

Koitetaan jaksaa, kaikki!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Äitinsä poika

Maanantaina minulla oli iltavuoro ja äitini ja hänen miehensä olivat kuopuksen kanssa. Eilen oli kaksi peliä lähikaupungissa. Kun aamulla kerroin, että tänään olisi peli-ilta nuorisoseurantalolla, kuopus katsoi minua ja kysyi: "Voidaanko olla ihan vaan kotona?"


Ei tabula rasaa, mutta vähän pitää olla väljääkin...


No voidaan, koska huomenna(kin) on erikoispäivä, minulla on esimieskokous ja pääsen kotiin vasta kuopuksen jälkeen, myöhemmin kuin normaalisti.

Sitten pidän neljän päivän viikonlopun, koska töiden alku on ottanut vähän koville ja hengen päälle.

maanantai 14. elokuuta 2017

Back in biz

Sain kuopuksen kotiin. Tunnustettakoon, että kun hän oli ollut kolme viikkoa putkeen kanssani ja kun koulun aloituspäivästä johtuen lähti isälleen normaalin torstain sijasta vasta perjantaina, oli viikonloppuvapaa vähän vajaa. Otin siitä kyllä kaiken irti, perjantaina ellunkanailin yksin kotona kaupunkireissun jälkeen ja lauantaina tosiaan kävin ystävän luona. Sunnuntain luin, lepäsin ja torkuin siihen saakka, kun oli aika hakea lapsi bussilta. Annoin hänen pelata kavereiden kanssa illansuun, niin sain täydennettyä vielä vähän vajaita voimavarantojani.


Kuva on t-paidasta jonka kuopus
ehdottomasti halusi itselleen


Onneksi tänään on poikkeuksellisesti iltavuoro, saan aamun vielä itselleni. Äitini ja hänen miehensä tulevat kuopuksen kaveriksi iltapäiväksi ja jättävät sitten pojan treeneihin työpaikkani viereen. Sieltä yhytämme toisemme ja kiiruhdamme iltahommiin. Huomenna on peli lähikaupungissa, samalla voin käväistä kauppa-asioilla tilipäivän kunniaksi. 

Näin tämä arki taas tässä sujahtaa uomiinsa.

lauantai 12. elokuuta 2017

First world problem

Voiko kirjaa jättää kesken, jos se sointuu yhteen aamupalan kanssa? 




Kirjassa ei ole mitään vikaa, päin vastoin, vaikuttaa kiinnostavalta, mutta nyt ei ole oikea vire. Tuntuu, että tarvitsen jotain kevyttä, mukaansatempaavaa, dekkaria.




Upea aamu terassilla. Aurinkoa, aamukahvi. Ajantaju katosi kokonaan. Voiko parempaa olla? Ja iltapäivällä on kutsu ystävän luokse istahtamaan. Kyllä elämä - kaikesta huolimatta - on ihanaa.

torstai 10. elokuuta 2017

Oli tuuria

Koulu on nyt alkanut, olemme saaneet lukujärjestyksen ja aloittelemme kouluarkea kaksistaan. Tuntuu hassulta, mutta totumme varmaan pikku hiljaa. Esikoinen vielä odottelee yliopiston alkamista. Hänellä kaikki on hyvällä mallilla, asumistuki ja opintotuki myönnetty, samoin lainantakaus. Perjantaina olemme sopineet näkevämme samalla, kun vien kuopuksen lähikaupunkiin ja junalle. Menee isälleen viikonlopuksi ja minulla on pitkästä aikaa vapaata. Suunnitelmissa on - taas - olla kuin ellun kana. Ei tarvitse huolia ruokahuollosta, voin nukkua ja lueskella, tehdä mitä mielin.




Viimeisen kesälomapäivän kunniaksi kävimme tosiaan siellä Tuurissa. Reissu oli varsin onnistunut: saimme ja haimme matkaan kuopukselle kaverin ja pojat jaksoivat hullutella laitteissa ruokataukoa lukuunottamatta aivan koko päivän. Minulla oli hauskaa myös. Sitten alkoivatkin työt ja ne jo loppuivatkin tälle viikolle. Sain hahmotettua tulevan viikon hommia ja päivitettyä kuulumiset kollegoiden kanssa. Mikäs sen mukavampaa!

Mutta nyt minulla starttaa viikonloppu! Leppoisaa sellaista toivottelen teillekin jahka sen aika koittaa.

***

Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata kuvasta, että maailmanpyörän päällä tasapainottelee joku hullu taituri. Uuuh, en melkein meinannut pystyä katsomaan ilma-akrobatiaesitystä!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Rakasta, kärsi ja unhoita

Kuopus väittää, että minulla on huono huumorintaju. 

Oli miten oli, innostuin valtavasti, kun löysin netistä kärsäkastikkeen.






Kuopus sai sitä tässä yhtenä päivänä lautaselleen. Minä rakastin sen tekemistä, hän kuulemma kärsi kärsistä, ja saan vissiin vast edes unhoittaa tämän ruokalajin. Höh!

maanantai 7. elokuuta 2017

Viimeisiä viedään

nimittäin lomapäiviä. Keskiviikkona menen töihin, ja ihan mielelläni. Tosin otan kyllä varsin pehmeään laskun: pidän normaalin perjantaisen viikkovapaani, joten käväisen kaksi päivää ihmettelemässä, että mitäs tänne kuuluu ja vähän listaamassa odottavia hommia. Ensi viikolla sitten ihan kunnolla käyntiin. 




Tänään käymme lähikunnassa, koska kuopuksella oli siellä pari peliä. Minä pääsen joukkueenjohtajan kyydissä kannustamaan. Kaikkiin vieraspeleihin ei suinkaan tule lähdettyä, mutta nyt on oiva tilaisuus. Huomenna on luvassa mukava päivä myös: ajelemme loman päättäjäisreissulle Tuuriin. Siellä on sekä Spinner land, joka kiinnostaa tuon ikäistä poikaa kovin, ja Tivoli Sariola, ilmaiseksi. Yksi luokkakaveri lähtee matkaan ja he avustavat bensakuluissa. 

Sitten loma onkin loppu!

lauantai 5. elokuuta 2017

Ei menny niinku

Strömsössä.

Minun ja kuopuksen laavuretki tänään. Ensin olimme vötkäleitä emmekä päässeet television ja yleisurheilun ääreltä lähtemään hyvän sään aikana. Jo makkaraa kaupasta hakiessamme rupesi ripsimään. Kun saavuimme laavulle, oli jo ihan kunnon sade. Kuopus ilmoitti, että hän odottaa autossa sen loppumista. Minä menin urheasti ulos ja tarkistin puut, että olisivatko ne ylipäätään riittävän kuivat, jos keli paranisi. Lopulta istuimme autossa molemmat ja kuopus käski minun olla kärsivällinen. Monta kertaa. Kinastelimmekin siinä ja minä käytin veto-oikeuttani kuskina ja vanhempana ja vetosin kokemukseeni: jos taivas näyttää tuolta, on ihan sama, mitä Foreca puhelimessa koittaa uskotella. 

Yltyikin ihan ukkosmyrskyksi sekä ulkona että autossa sisällä. Kuopus sai sanottua, että on nälkä ja harmittaa, kun suunnitelmat muuttuivat. Minä lepyn taitavasta itsereflektiosta välittömästi. Niinpä mietimme vaihtoehtoja ja muistin hämärästi yhden kodan, jossa puolitoista vuotta sitten olimme vaihtareiden kanssa hakemassa suomieksotiikkaa 30 asteen pakkasessa. Harmi vaan, että en ollut kuskina silloin ja reittikin oli päässäni peräti epäselvä. Kun google ei tuonut tarkkaa vastausta (minä 2 - älypuhelin 0) soitin silloiselle ajajalle ja sain ohjeet. Eksyimme vain kerran "Virtasen talon" kohdalla, mutta kun herra Virtanen oli pihalla, sain kysyttyä tarkennusta ja pian olimmekin perillä.





Siinä ne ovat, makkara ja maissi sulassa sovussa. Samoin kuin me, sitten loppujen lopuksi. Vaatteet haisevat savulle, vatsa on täynnä ja on muutenkin tyytyväinen olo, että teimme sittenkin jotain yhdessä, veimme sen loppun, vaikka molempia harmitti. Kodalla istuimme sylikkäin ja minä tirautin kyyneleenkin. Pahoittelin äksyilyä ja rahattomuuden aiheuttamaa kireyttä ja totesimme, että voimme silti harrastaa tällaista pientä. Kotona vielä halasimme isosti ja totesimme, että kyllä me selvitään. Kai.

torstai 3. elokuuta 2017

Muiskis!

Oli mukava syntymäpäivä. Ystävän kanssa käytiin kaupungissa ja pistäydyttiin esikoisen luona kahveilla. Kuopus oli matkassa myös. Esikoinen tarjosi omenahyvettä ja kertoi hakeneensa palvelutiskiltä lohta kun Ääs-kaupan kalat eivät olleet houkuttaneet. Olen kasvattanut hifistelijän. Se oli tehnyt myös kesäkurpitsalasagnea. Olinko jossain kohtaa ollut huolissani pärjääkö se? No en ole enää. Ihana tunne!




Kun palasin kotiin, oli postilaatikossa juuri parahiksi pieni yllätyspaketti. Kiitos <3 Ystävä tuli vielä illaksi istahtamaan, poksautimme skumpan ja kippistimme eletylle elämälle.

Tuo vaaleanpunainen hassu koirakortti on kuopukselta, ja sammakko ja aiheeseen sopiva kirja ystävältä. Että muiskis vaan!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Juhlapäivä

No niin, nyt on plakkarissa 47 vuotta.




Mitäpä tuohon kirpparilta löytyneeseen kylttiin lisäämään...😁

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Unettomia öitä

Löysin ystävän kirpparilta ilmaishyllystä kirjan, jolle on ollut käyttöä:




Viime yönä raha-ahdistukseen herättyäni avasin kirjan satunnaisesta kohdasta. 

Historiaa tehdään öisin

Tulee aika, jolloin ihmiset eivät teekään samoja
asioita eivätkä usko samoihin ajatuksiin kuin
vielä äsken.
Asiat eivät pysy, tulee muutoksia.
On hauska ajatus, että voi tulla isojakin
muutoksia, ja niiden välissä on ehkä vain - 
yksi yö!
Vielä eilen kaikki oli toisin, on monta
kertaa saatu ajatella ihmiskunnan historiassa.
Se on aika ihmeellistä!
Niin kuin vaikka sinä päivänä - tai iltana
ja yönä kun Berliinin muuri avattiin.
Tai sinä hetkenä, kun tehtiin rauha, vaikka
vielä äsken oli sota, joka ei näyttänyt 
loppuvan.
Miksi kaikki tapahtuu juuri silloin kun 
kaikki tapahtuu?
Mitä, jos onkin niin, että teenpä mitä
tahansa seuraavaksi, juuri nyt, tänä yönä, se
johtaa suuriin muutoksiin.
Ei ole aivan varmaa, ettei niin olisi!



Oikeastikin minun reseptini unettomiin öihin on lukeminen. En yleensä jää vatvomaan asioita ja pyörimään sänkyyn vaan sytytän valot ja rupean lukemaan. Saa ajatukset toisaalle ja jossain vaiheessa alkaa väsyttää. Sitten vaan valot pois ja unta. Toistetaan tarvittaessa niin monta kertaa, etteivät ajatukset enää tule vaan uni.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Arvokasta

Välillä sisustaessa muistuu mieleen se, mitä tämä esikoisen muutto meille taloudellisesti merkitsee. Tänään esimerkiksi on ollut ihan kauhea raha-ahdistus. Se vähän häiritsee iloani siitä, että sain oman huoneen ja vieläpä kirpparikamoilla koristettuna. Molemmat verhot on ostettu kirpputorilta, yhteensä 3€. Päiväpeitto muistaakseni 3€. Seinäkello 2€. Taulut, 5 kpl, yhteensä 13€. Sänky 20€.

Yksi todella arvokas yksityiskohta jäi viimeksi kuvaamatta:




päätin laittaa teiltä ja muilta ystäviltä saamiani kortteja esille kaapin oviin, jotta en unohtaisi, miten upeat tukijoukot minulla kuitenkin on!

Kiitos 💖


***

Esikoinen ilmestyi keskiviikkona ovellemme, kun olimme sopineet, että käymme syntymäpäiväpäivällisellä äitini ja hänen miehensä kanssa. Äiti oli hoksannut kysyä esikoiselta josko lähtisi heidän matkaansa. Olipa iloinen yllätys. Eilen se soitteli illansuussa, että olemmeko kotona. Kämppiksellä oli futismatsi ja hän pääsi kyydissä mennen tullen. Lainasi autoa, kävi tapaamassa kaveria ja katsottiin sitten yhdessä myös se peli. Aika kiva!

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Oma huone

Aika haipakkaa. Nyt ollaan muutettu esikoinen, tehty kuopuksen huoneesta äijäluola ja minulle prinsessapesä. Kyllähän joka naisella nyt oma huone pitää olla. 

Astutaanpa sisään:







sitten siirrytään sänkyä kohti










pari yksityiskohtaa



Matto



ja tyyny.




ja sitten jalkopäähän





ja takaisin ovelle tai tarkasti ottaen sen viereen. Tässä on hyvä tehdä palapelejä:






Kas näin!

Kuopus vihaa ja minä rakastan tuota. Saa nähdä, millainen kommentti tulee esikoiselta, kun hän ensimmäisen kerran tulee käymään ja pääsee nukkumaan huoneeseeni. Hih!

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Tänään juhlitaan

Jaakkoa
ja äitiä ja sen kaksoissiskoa
ja sitä, että esikoinen vietti ensimmäisen yön omassa kodissaan.




Minulla oli pari päivää kukkakauppiasystävän iso "pakettiauto" lainassa ja saimme tavarat muutettua helposti sillä. Kuopuskin on oli toisena päivänä mukana ja näki kämpän. Söimme kaupungissa hampurilaiset ja veimme take away -kahvit asunnolle ja kurpimme ne kämppiksen työpaikaltaan tuomien mokkapalojen kanssa. Hän on kokki ja niin on toinenkin, vielä armejassa oleva kämppis. Ei ole esikoisella hätää!

Eilen vietiin loput kamat ja äitini ja hänen miehensä pistäytyivät uunituoreiden sämpylöiden kera kurkkimassa kämppää ja hyväksi totesivat hekin. Samoin toisen kämppiksen vanhemmat, jotka olivat muuttamassa ja näkivat asunnon silloin ensimmäistä kertaa. Yhteiset kahvit keitettiin, minä hain lähikaupasta (25 metriä matkaa, auki iltayhteentoista) maidon mutta sokeria en hoksannut, kun en enää itse käytä. Pakaaseista löytyi vaniljasokeri ja kahvi meni kuulemma sillä alas ihan hyvin. Sitten jätimme esikoisen laittamaan tavaroita paikoilleen, kämppis lähti töihin.

Minulla kävi ystävän mies auttamassa prinsessasängyn kokoamisessa ja jätettiin se liimautumaan. Tänään laitamme minun huonettani ja kuopus haluaa samalla omastaan äijäluolan. Nyt kuulemma joutaa unikaverit kaappiin ja Angry Birds -lakana ei enää kelpaa. Simpsonit ja Aku Ankka vielä kelpaavat. Hih, sekin jotenkin kasvoi tässä hässäkässä puoli metriä tai vuotta. 

Olemme kaikki uudessa tilanteessa
- ja sitäkin on syytä juhlia!

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Uusi alku

Kun eilen tulin töistä, oli esikoinen pakkaamassa. Koko iltapäivä jatkettiin ja nyt alkaa olla kamat aikalailla kasassa. Eka muuttoreissu tehdään vissiin sunnuntaina ja toinen sitten maanantaina. Saadaan ystävän isompaa autoa lainaan. Olen jo vähän mittaillut tiluksiani esikoisen huonetta sillä silmällä, että pääsen pian minäkin sisustushommiin.

Löysinpä esikoiselle aika ihanan tilanteeseen sopivan kortin:




Oi voi... 💗

Niin, ja mulla alkoi loma, ja kuopus tuli kotiin. Jee!

torstai 20. heinäkuuta 2017

Poika on lähdössä

Veimme eilen ihan ex tempore ensimmäisen satsin tavaraa esikoisen uuteen kotiin. Siivosimme hänen huoneensa ja pian voi jo kantaa huonekalutkin sisään. Hui!




Tiedättekö, tajusin vasta, että ihan kaikki tästä kuristavasta tunteesta, kurkussa olevasta palasta tai painosta rinnan päällä ei taidakaan johtua aivan pelkästään raha-ahdistuksesta.

Minun lapseni on muuttamassa kotoa pois!!!