Raskaita aikoja

Joskus ei vaan meinaa jaksaa.

Olen kertonut taloudellisesta tilanteestamme mm. täällä. Tuonkin jälkeen on tapahtunut muutoksia, asumistukemme käytännössä lakkasi kokonaan kun esikoinen muutti kotoa pois. Asunto on meille kahdelle liian iso (Kelan silmissä) mutta poiskaan ei voi muuttaa, koska - no, sisäilmasairaus. Kaikesta ihanasta tuesta, jota saan ystäviltä ja äidiltäni, huolimatta, olemme monta kertaa kuussa sellaisessa tilanteessa, että tili on tyhjä. Nyt siellä on 3€ ja tänään piti jo ostaa ruokaa tilille. Eilen oli ostettava Visalla bussilippu kuopukselle, että pääsee isälleen torstaina ja sunnuntaina pois sieltä. Tänään meinasi itku tulla, kun vein lasta oikomishoitoon lähikaupunkiin ja paikka oli vaihtunut niin, että pysäköinti ei ollutkaan enää ilmaista. Sain raavittua kokoon 0,90€ ja se riitti juuri ja juuri. Paluumatkalla bensavalo syttyi.

Huomenna pitää maksaa nuo ruokatilin ja visan ostokset pois, kun on tilipäivä. Kummallekaan en kerrytä, en uskalla enkä pysty, käytän vain hätätilanteissa. Lisäksi maksan laskut ja hierojan (hieronta-aikaa olen jo lyhentänyt, mutta tämän tarvitsen, että pysyn työkunnossa) ja parturin (on ihan pakko mennä) ja lopulla mennään lapsilisäpäivään. Sillä Kelan elatustukeen ja taas seuraavaan tilipäivään.

Auton sisätilan lämmitin hajosi. Kuopus tarvitsi futsal-pallon. Molemmat ovat muutaman kympin ostoksia, mutta saattavat juuri silloin kaataa talouden. Pidemmän päälle tämä alkaa rassata mielenterveyttä. Sellainen elefantin paino on sekä harteilla että rintakehässä, kun muutosta ei ole näkyvissä.

Välillä sitä kestää paremmin ja välillä huonommin. Juuri nyt, kun on kylmää, koleaa ja harmaata, huonommin. Flunssan jälkimainingit ovat kestäneet kohta kaksi viikkoa, tauti kokonaisuudessaan kolme.

Ehkä tämä taas tästä, joku päivä. Viikonloppu on ainakin vapaa, joten koitan kerätä voimia.