Esikoinen kävi kotona eilen. Tuli katsomaan entisen koulunsa näytelmää, oli kuulemma ohjaajat olleet iloisesti yllättyneitä. No niin olin minäkin, en olisi ihan heti arvannut, että lähtee lähikaupungista tulemaan. Kävi vielä niin mukavasti, että oli tavannut kaverin bussia odottaessa ja päässyt tämän kyydillä. Tuli nopeammin perille ja jo ennen esitystä käymään kotona. Ehdimme kahvitella ja ruoan laitoin sitten siihen kohtaan kun tuli kulttuuririennosta takaisin. Vähän niin kuin "ennen vanhaan", kaikki kolme saman pöydän ääressä. Esikoinen itsekin totesi tuntevansa jonkinlaista hassua nostalgiaa tullessaan kotipaikkakunnalle, ajaessaan samoja vanhoja (pimppis)reittejä jne.
On kyllä ihana kuunnella sen juttuja, on selvästi ihan juuri oikeassa paikassa ja nauttii akateemisesta elämästä suunnattomasti. On saanut uusia kavereita, päässyt mukaan ainejärjestön hommiin ja on opiskelijakaupungissa kuin kala vedessä. Sivuainevalinnatkin jo ovat vähän selkiytyneet ja lapsi nuori aikuinen vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta. Voiko äiti enempää toivoa?
Suunniteltiin jo vähän joulua ja minä olen niin onnellinen, kun on luontevaa ja hauskaa - ja tykkää tulla kotiin. Kuopuksen kanssa tosiaan vietetään joulu jo etukäteen koska lähtee isälleen. Tajusin juuri, että minulla on kaksi joulua. Tuplahauska tiedossa. Ja yksi enkelikin tuossa eilen tuli vastaan ihan kauppareissulla.
Kyllä tämä tästä!
Kaunis kuva! Olipa ihana että sait esikoisen käymään, nuo hetket on ihan parhaita ja kiva että opiskelut sujuu hienosti! Leppoisaa alkavaa viikkoa ja mukavaa joulun odottelua sinne♥
VastaaPoistaMä olen kans tosi onnellinen, että käy, vaikka täytyy myöntää, että ei kauheasti ole poikaa kotona näkynyt. Hyvä, että viihtyy opiskeluissa.
PoistaSinne myös mukavaa viikkoa ja kyllä se joulukin on nopeammin kuin arvaammekaan ovella♥
Ihanaa!!♡
VastaaPoistaJust toi välillä näkeminen ja sen tajuaminen että toinen pärjää, on tyytyväinen ja kaikki lapsella on hyvin, tuo sellaiset ihan uudet tunteet pintaan.
No mä olin kyllä - taas - vähän liikuttunut... sä tiedät! Nautitaan ihanista lapsista♡.
PoistaOlipa mukava poikkeama. Niin ne kasvavat, jotain ollaan ehkä tehty oikein :)
VastaaPoistaSiitä se just kertoo, ja pitää muistaa olla siitä onnellinen ja ylpeä!
PoistaOlipas mukava visiitti keskusteluineen. On niin ihanaa kuunnella kuinka nuoret etenee ja näkee niiden hyvän olon. Meilläkin on kaksi joulua, toinen ennen ja toinen kohdallaan. Ehkä tämä ennustaa tulevia vuosia ja sitä miten asiat muuttuu jatkuvasti :)
VastaaPoistaIhanaa uutta viikkoa sinulle <3
Eikös vaan olekin, äitinä olo aika jännää!
PoistaJa joulu, niitä voi viettää niin monta kuin haluaa. Oikein rentoa joulujen odotusta sinne Birgitta <3
Niin se vaan... elämä on aika hieno homma, eikä vaan olekin?
VastaaPoistaOn se, ihmeellinen paikka - elämä <3
PoistaNiin on ja ties mitä tässä vielä tapahtuu ;)
Poista;-)
PoistaJoulu on jotenkin niin jännä asia perinteineen, uusine ja vanhoine. Rupesin sitä oikein miettimään tämän sun kirjoituksen myötä, kun ajattelin teidän joulun viettoa, kahta joulua. Ihanaa.
VastaaPoistaItse olin 19 kun vietin jo AM:n kanssa "omaa" joulua; mun mummoilla käyden yms. Sitten kun Poika oli syntynyt seuraavana jouluna, oli taas uudet perinteet, joita noudatettiin monta vuotta, kunnes ne taas muuttuivat - muutoksia aiheutti aina yleensä jonkun isomummon (niitä oli Pojalla 3) poismeno. Nyt kun olemme viettäneet 29 joulua erilaisin tavoin meidän kolmen hengen perheen kanssa, elämä taas muuttuu: Poika jääkin viettämään joulua YKSIN opiskelupaikkakunnalla - tai no, Tyttö -kissa seuranaan ja joulupäivänä junalla kohti lentokenttää.
Äidin sydämessä on kohta, jota kolottaa, särkee, joka suree ja murehtii, Poika yksin jouluaattona :( Järki kuitenkin yrittää selittää, että ehkä se on jo muutaman vuoden odottanutkin sitä, että saa viettää joulua omalla tavallaan, eikä sillä tietyllä samalla kaavalla :D Nyt se päivä on koittanut, kun MEIDÄN vanhojen varisten (siis äidin) on opeteltava uudet perinteet :D ja uskottava, että Pojalla on hyvä olla Tytön kanssa, ne pärjää ja hän on onnellinen kun pääsee jouluaamuna matkaan tyttöystävän luokse.
Ja onhan mulla se Varapoika, Joulupoika :D
Jouluperinteet muotoutuu ja muuttuu, olet Pöllö taas ihan oikeassa.
PoistaEnsin on se lapsuudenkodin joulu ja sinne palataan ehkä siihen saakka, kun tulee oma perhe ja tarve luoda omat perinteet. Niin mulla ainakin kävi. Nyt meillä on sitten vielä ihan uudet omat perinteet ja niihin kuuluukin sitten taas osa lapsuudenperhettäkin: joulupäivänä tulevat äitini ja hänen miehensä meille.
Nautitaan joulunodotuksesta ja siitä, että lapsukaiset pärjää omillaan. Välillä se sattuu sydämeen mutta ollaan silti ylpeitä.
Miksipä sitä ei vois viettää kahta tai vaikka kolmeakin joulua? Miksi sitä on aaton jälkeen aina semmonen olo, että joulu on ohi? Kummallista.
VastaaPoistaJa toiset ei halua viettää yhtäkään.
Meillä on tosiaan erosta asti ollut tää kahden joulun perinne joka toinen joulu - aina kun on kuopuksen vuoro olla isällään se varsinainen joulu. Nyt ollaan sitten kaksin ensin kuopuksen ja sitten esikoisen kanssa, yleensä ollaan oltu kolmisin ekana jouluna ja kaksin sitten varsinaisena aattona esikoisen kanssa.
PoistaJa jokainen viettäköön niin monta joulua kuin mieli tekee - tai sitten voi olla viettämättä ollenkaan ;-) Pääasia, ettei hulluna stressaisi.
Ihanaa kun sait esikoisen käymään kotona. Minäkin odotan jo niin joulua, että esikoinen tulee pariksi viikoksi käymään. Olen nähnyt hänet viimeksi kesällä, kun en ole tänä syksynä itse käynyt kertaakaan pohjoisessa. Ei tainnut lopputyö ihan jouluksi valmistua, mutta toivottavasti heti tammikuun aikana.
VastaaPoistaNo eipä tuota meilläkään kovin ole näkynyt vaikka välimatka on murto-osa teidän välimatkasta. Nautitaan sitten joulusta ja pojista <3
Poista