Eiliseksi oli luvattu myrskyä ja sellainen saatiin. Perjantai-iltana korjasin terassilta katoksen sisälle suojaan, siirtelin auringonkukat ja muut turvaan myös. Sitten vaan ihmettelin ikkunasta tuulen voimaa. Käväisimme kuopuksen kanssa syrjäkylämme kirpputorilla ja rompepäivillä aamukahvilla ja herkuttelemassa. Saimme esikoisen kotiin mummilta ja rupesimme miettimään, uskaltaako venetsialaisia Pohjanmaalle viettämään lähteneiden ystävien mökille mennä laisinkaan. Silloin menivät sähköt.
Päätin siis, että lähdemme, tosin vain kahdestaan kuopuksen kanssa, esikoinen ei malttanut, kun vasta tuli kotiin. Ajelimme hissukseen ja katselimme keinuvia puita. Autoonkin tuuli otti ihan mukavasti. Mökkitiellä tuli jo mieleen, että mitäs jos puu kaatuu sillä aikaa kun olemme perillä emmekä pääsekään pois. No, ensi töikseni mökillä tarkistin, että siellä kyllä on purkki- ja kuivaruokaa: näkkäriä, kasvihernekeittoa, hedelmäsalaattia, joten nälkään emme kuolisi. Vichyä löytyi runsaasti myös, joten ei muuta kuin rauhallisin mielin tulet keittokatokseen, joka onneksi on täysin katettu, mökkimäinen. Keitimme potut, paistoimme makkaran (kuopukselle oikean ja mulle kasvis-) ja vaahtokarkkeja. Samalla lämmitimme saunaa ja ihmettelimme edelleen tuulen hurjaa voimaa.
|
Ja tässä ovat vain ne, jotka menivät takaisin kaappiin... |
Reissu oli mukava ja pääsimme turvallisesti kotiin vain todetaksemme, että sähköt olivat edelleen poikki. Aloin jo huolestua pakasteideni puolesta. Keräilin kaikki kynttilänjalat iltaa varten ja huomasin, että niitä on aika paljon. Illan vietimme tunnelmallisesti kynttilän valossa. Kaivelin yötä varten vessoihin led-kynttilät, mutta niitä ei onneksi enää tarvittu, sähköt palasivat illalla kymmenen jälkeen kahdeksan tunnin katkon jälkeen. Osa kylästä on pimeänä edelleen. Voimia heille ja teille!
Minun haaveeni siitä pienestä omasta vahvistuu. Sellaisesta, jossa olisi se puuliesi ja pönttöuunit. Ei pääsisi ihan samanlaista akuuttitilannetta syntymään.