Sivut

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Pupumaisia puuhia osa 2

Jos toinen raatelee porkkanamökkiä, toisella on työmaa pahvilaatikon kannen kanssa.



Herrat Silppuri ja Jyrsijä!



Jyrs ja jyrs ja rousk rousk!

Mahtavaa, varsinkin yöllä... 

tiistai 30. elokuuta 2016

Pupumaisia puuhia

Meillä asustelee touhukas pupu. Ensin on raadettu ja raadeltu tuon heinäporkkanamökin katto tuhannen säpäleiksi. Sitten pitää tietysti mennä tutkailemaan työn tuloksia:





"Kukkuu, mitäs siellä kuvaat?"





Ja viimeisessä epätarkassa sitten vissiin haistatetaan kuvaajalle?







Siitäs sait, paparazzi!

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Olipas päivä!

Eiliseksi oli luvattu myrskyä ja sellainen saatiin. Perjantai-iltana korjasin terassilta katoksen sisälle suojaan, siirtelin auringonkukat ja muut turvaan myös. Sitten vaan ihmettelin ikkunasta tuulen voimaa. Käväisimme kuopuksen kanssa syrjäkylämme kirpputorilla ja rompepäivillä aamukahvilla ja herkuttelemassa. Saimme esikoisen kotiin mummilta ja rupesimme miettimään, uskaltaako venetsialaisia Pohjanmaalle viettämään lähteneiden ystävien mökille mennä laisinkaan. Silloin menivät sähköt. 

Päätin siis, että lähdemme, tosin vain kahdestaan kuopuksen kanssa, esikoinen ei malttanut, kun vasta tuli kotiin. Ajelimme hissukseen ja katselimme keinuvia puita. Autoonkin tuuli otti ihan mukavasti. Mökkitiellä tuli jo mieleen, että mitäs jos puu kaatuu sillä aikaa kun olemme perillä emmekä pääsekään pois. No, ensi töikseni mökillä tarkistin, että siellä kyllä on purkki- ja kuivaruokaa: näkkäriä, kasvihernekeittoa, hedelmäsalaattia, joten nälkään emme kuolisi. Vichyä löytyi runsaasti myös, joten ei muuta kuin rauhallisin mielin tulet keittokatokseen, joka onneksi on täysin katettu, mökkimäinen. Keitimme potut, paistoimme makkaran (kuopukselle oikean ja mulle kasvis-) ja vaahtokarkkeja. Samalla lämmitimme saunaa ja ihmettelimme edelleen tuulen hurjaa voimaa.



Ja tässä ovat vain ne, jotka menivät takaisin kaappiin...


Reissu oli mukava ja pääsimme turvallisesti kotiin vain todetaksemme, että sähköt olivat edelleen poikki. Aloin jo huolestua pakasteideni puolesta. Keräilin kaikki kynttilänjalat iltaa varten ja huomasin, että niitä on aika paljon. Illan vietimme tunnelmallisesti kynttilän valossa. Kaivelin yötä varten vessoihin led-kynttilät, mutta niitä ei onneksi enää tarvittu, sähköt palasivat illalla kymmenen jälkeen kahdeksan tunnin katkon jälkeen. Osa kylästä on pimeänä edelleen. Voimia heille ja teille!

Minun haaveeni siitä pienestä omasta vahvistuu. Sellaisesta, jossa olisi se puuliesi ja pönttöuunit. Ei pääsisi ihan samanlaista akuuttitilannetta syntymään.

perjantai 26. elokuuta 2016

Klassikko vai ei? Ei vaan ämpäri!

Hesarissa oli juttu varastoon hylätyistä lasten- ja nuorten kirjoista ja sitten taas toisaalta niistää klassikoista, jotka edelleenkin pitävät pintansa nykynuortenkin näpeissä. Olisihan se ollut noloa, jos tulos olisi ollut jotain muuta kuin mitä se nyt oli:






Teenhän minä tätä työkseni!

Mutta on se oikeasti vähän mystistä, että vaikkapa Tiina -kirjat eivät juuri liiku hyllystä, mutta Neiti Etsiviä luetaan edelleen jatkuvasti. Tai että Lotta-kirjoja ei kysy enää muut kuin ikäiseni äidit, jotka itse tulevat nostalgiatripille tai koittavat saada jälkikasvunsa siihen mukaan. Viisikot taas pitävät pintansa myös. Kummaa. 

Olin tänään kuopuksen koululla pitämässä oppitunteja kirjoista. Sain kutsun seuraavillekin luokkatasoille. Pari perjantaita menee tulevaisuudessakin näissä merkeissä. Minä tykkään jalkautua kouluihin, koska kaikki eivät vanhempien mukana pääse kirjastoon. Onpahan sitten ainakin pulpettikirja, jos ei muuta. Koska muassani vien aina laatikollisen kirjoja per luokka. Tällä kertaa kirjat olivat menneet edeltä enkä pystynyt niin tarkkaan suunnittelemaan tunnin kulkua. Mukava oli huomata, että sen verran tätäkin työtä on tullut tehtyä, että aika leppoisasti improvisoimalla homma hoitui.

Mutta nyt on viikonlopun ja vapaan aika.





Loppukevennykseksi vielä veljeltäni saama meemi, joka lienee facessa jne kulkenut...

Aika osuva!

torstai 25. elokuuta 2016

Ystävät, yhteistyö ja avunanto

Puutarhasta ei ole tänä kesänä juuri ollut raportoimista. Viimeiset raparperit keittelin vasta mehuksi, salaatit sun muut epäonnistuivat surkeasti. Mansikkakesäkin oli todella huono. Krassit jäävät varsin vaatimattomiksi mutta yksi auringonkukka kuitenkin näytti siltä, että se ainakin ehtii aueta - ja ehtikin:





Mutta onneksi on ystävät ja vaihdantatalous. Törmäsin sattumalta kirpparilla eilen ystävään, jonka poika on kuopuksen uudella luokalla. Heillä oli ollut ongelmia veden kanssa ja olivat saamassa paikalle täksi aamuksi "putkimiehen" mutta lisäkäsiä hommaan kuitenkin tarvittaisiin. Tarjouduin heti, koska minulla oli aamu vapaa ennen iltavuoroon menoa. Siellä sitten aamuyhdeksältä olin paikalla nykimässä 60 metriä pitkää putkea. Vaihdantatalous toimii ja vastapalveluksena sain rymytä heisän kasvimaallaan.





Jee, seuraavien aamujen smoothiet on jo suunniteltu ja viikonloppuna toisen ystävän mökillä paitsi grillaamme makkaraa ja maissia, keitämme myös siiklit. Sinne menemme poikien kanssa, kun isäntäväki juhlii venetsialaisia Pohjanmaalla. Mukava viikonloppu siis luvassa kunhan ensin parista työpäivästä selviän.

tiistai 23. elokuuta 2016

Päivän virnistys



Olen taas saanut nauttia esikoisen huumorista:






Muuten ei paljon naurata, on suhteellisen paljon luonnonhomeita ilmassa ja kaiken aikaa aika kaamea olo. 

maanantai 22. elokuuta 2016

Marttakohtaus

Jotkut päivät ovat puuhakkaampia kuin toiset. En ole mikään supermartta, joten jo sienimetsällä käynti ja kantarellien putsaus saavat minut tuntemaan oloni tehokkaaksi. Kun sen lisäksi paistoin tämän päivän lounassalaattiini halloumin valmiiksi (meillä ei ole töissä kuin mikro), tein pannukakkutaikinan odottelemaan kuopusta, keräsin viimeiset raparperit ja keittelin ne mehuksi samalla kun tein esikoiselle päivällistä, olin omasta mielestäni ihan supernainen.







Siis eilen. Tänään sitten meninkin sieltä missä aita on matalin: couscousia ja valmiskasvispihviä - ja kanapulleroa ja tuoretta paljon siihen viereen pojille, minä söin - yllätys yllätys - kantarellileivän. Onneksi on tullut tavaksi viikonloppuna suunnitella ainakin alkuviikon ateriat valmiiksi, niin on ruokahuolto arjessa vähän helpompaa. Ja halvemmaksikin se tulee, olen huomannut. Huomenna meillä syödään pastaa, itselleni teen sen kanssa vielä Koskenlaskija-kantarelli-kastikkeen, pojat syövät mieluummin tomaattikastiketta.

Tästä on taas hyvä lähteä alkavaan viikkoon. Mukavaa viikoa ihan jokaiselle!

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Syksy saa?

Viikonloppu on vierähtänyt leppoisissa merkeissä. Perjantaina oli pitkä ja vähän rankka työpäivä, kun osallistuin ikäihmisille ja heidän läheisilleen tarkoitettuun tapahtumaan. Esittelin isotekstisiä kirjoja, äänikirjoja ja muita palveluitamme tälle kohderyhmälle. Mukava yhteisöllinen rupeama, mutta paikan sisäilma ei ollut parhaasta päästä. Niinpä olinkin aika poikki kun pääsin kotiin. 

Illaksi minut oli kutsuttu istumaan yhden tuttavan luokse - sen saman, joka antoi ihania kehuja viime kohtaamisella - ja ilta oli kyllä nytkin mitä mainioin. Minulla ei pitkään aikaan ole ollut "sinkkuystävää" jonka kanssa voi puhua tästä puolesta elämää ja arkea. Oi että se oli viihdyttävää, räkätimme välillä kuin pahaiset kakarat, haukuimme ja kehuimme miehiä, keskustelimme seksistä ja taas purskahdimme nauruun. Söimme hyvin ja lähtiessä sain vielä matkaani lakanoita esikoisen "kapioihin" joita olemme jo vuoden päivät keränneet. Kelpaa sitten muuttaa kirjoitusten jälkeen omilleen, eikä minullakaan mene omaisuutta yhdellä kertaa. Kirpparit ovat olleet tässä oiva apu myös. 





Lauantaina toinen ystävä kutsui minut mukaan marketreissulle ja saimme "pitkästä aikaa" vaihtaa kuulumiset, hän kun oli viikon kuntoutuksessa. Juttua riitti vielä illaksikin, tyhjensimme skumppapullon ja hyvän matkaa punaviiniäkin. On se syksy vissiin tulossa kun valkoinen vaihtuu punaiseksi ja kynttilöitäkin voi jo iltaisin polttaa. Esikoinenkin on tavannut ystäviään ja kuopus tosiaan ollut isällään. Tänään saan hänet kotiin ja voimmekin taas aloitella arkea. Mukavaa sekin!

perjantai 19. elokuuta 2016

Asiat (tärkeys)järjestykseen

Taas tein - omasta mielestäni - hienon löydön kirpparilta. Liitutaulu, jonka voisi sijoittaa eteiseen. Myös epämääräinen paperisälä, jota meille ainakin kertyy paikka paikoin, mahtuisi tuohon. Samoin avaimet roikkumaan. Ja se liitu.



N. 40x60cm





Puuttuu vaan se eteinen. Ja Maja. 

Pöljä minä.

No, suhteellisen halpa hankinta kuitenkin: 4€.

torstai 18. elokuuta 2016

Aurinko armas

Olipas ihana hetki eilen iltapäivällä takapihalla. Kuopus oli kotosalla koko päivän - ja minä myös - koska aamulla vatsa oli ihan krampissa. Luulin jo umpisuoleksi enkä uskaltanut laittaa kouluun. Otan sitten vaikka lomapäivän tai teen jälkikäteen tunnit, nythän on niin, että tuota yli kymmenvuotiasta en enää saa jäädä kotiin hoitamaan. Tai siis saan, toki, mutta omalla ajalla. Sitten kun krampit helpottivat, pystyimme nauttimaan elämästä. Ensin kävi hieroja ja sitten pakkasin kimpsut ja kampsut (kirja ja vichy) ja tälläydyin aurinkoon rentoutumaan vielä lisää. Kuopus pyysi riippumattoa ja lueskeli hänkin. Aika ihanaa!




Niin, pitihän ne kynnet vielä kerran lakata. Lakka on Kure, niin luomu kuin kynsilakka nyt ylipäätään voi olla.




Ihanaa on myös, että esikoisella on tämä vuosi niin rento - jos nyt abivuosi rento voi olla - ja pääsee koulusta aikaisin kotiin, on välillä kympin aamuja ja elo on muutenkin vähän leppoisampaa. 

Viikonlopustakin tulee leppoisa, kuopus lähtee isälleen ja meillä on tarkoitus ottaa varsin rauhallisesti!

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Osui ja upposi

eilinen Fingerpori.


Kuva täältä.                                                                                                                                  © Pertti Jarla



Esikoinen toi viime kaupunkireissultaan läpällä tuliaisiksi Siltsu -kahvia. Sitä on kupissa juuri nyt.

maanantai 15. elokuuta 2016

Arki alkoi taas

ja maanantai-aamut eivät ole suosikkejamme, kuten kuvasta voi päätellä. 


Väsynyttä väkeä sohvannurkassa tänä aamuna



Silti tuntuu, että arki taas lähtee rullaamaan mallillaan. Saimme siirrettyä kuopuksen koulutaksiin nousun ihan kotimme lähelle (aiemmin vein hänet entiselle koululle) ja se sujuvoittaa aamujamme. Esikoinenkin pääsee näin kyydillä kylille. Keväällä se ei todellakaan halunnut lähteä puolta tuntia ennen koulun alkua mukaamme vaan ajeli omia aikojaan. Nyt se pakkaa pyörän koukkuun ja polkee sitten takaisin päin, kun lähtö kotipihasta on myöhemmin. Kohta sillä alkaa jo autokoulukin (!) ja syksy kirjoitukset myös. Hui!

Minä jaksoin vähän paremmin töissä nyt ja kuopuksenkin unirytmi on kääntynyt lähemmäs normaalia. Kun nyt ei viikonvaihteessa isällä heittäisi häränpyllyä. Mutta sinne on matkaa, ensin pyydystetään parit Pokemonit ja elellään torstaihin saakka täällä kolmisin.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Rentoilua

Onpa ollut leppoisa viikonvaihde! Perjantai tosiaan meni kuopuksen osalta ihan Pokemonjahdissa, mutta lauantai oli sen verran sateinen, että poika pysytteli jotakuinkin kotosalla. Suht lähellä kotiamme on yksi Pokestoppi, joten pahimpien kuurojen välissä kävimme yhdessä siellä kävelyllä ettei ihan koko päivää tullut sisällä vietettyä. Esikoinen puolestaan oli töissä ja sitten viipotti kavereiden luona kylässä ja kylillä. Me kuopuksen kanssa saunoimme, loikoilimme sohvalla väliin lueskellen ja väliin olympialaisia katsellen. 


Ensimmäinen krassi aukesi nyt vasta.
Aika vaatimatonta on kasvu
tänä vuonna ollut muutenkin!



Tänään olikin sitten parempi sää ja jahtiin piti päästä. Minä vein kuopuksen kaverilleen, kahvittelin äitinsä kanssa ja poika käveli kotiin sitten kun malttoi. Esikoinen teki taikinan ja minä pilkoin täytteet: sunnuntain kunniaksi herkuttelimme pizzalla. Ja minä kotitekoisella oivallisella raakasuklaalla. Nam! Aika mukavaa.





Voimme virkistyneinä aloittaa arjen!

lauantai 13. elokuuta 2016

Massan mukana

No niin, nyt meilläkin on hurahdettu Pokemon Go'hun. Kuopus sai äitini avokätisellä avustuksella uuden puhelimen johon pelin saa ladattua. Se tuli torstaina ja toimin suht viisaasti enkä heti paljastanut asiaa, vaan latasin uuden puhelimen kaikessa rauhassa iltavuoron jälkeen ja vasta aamulla perjantaina poika sai sen käsiinsä. Yöunet olisivat kyllä toisin tehdessä olleet vaarassa. Oli poikkeuksellinen aamu: muut luokkalaiset olivat kirkossa ja me asensimme peliä sekä sitten - pienen ja vähän suuremmankin ähistelyn jälkeen - myös ehdimme etsiä otuksia matkalla kirkon taakse koulubussiin.


Kuva täältä


Sen koomin en lasta ole juuri nähnytkään. Pokemoneja on jahdattu uudella koululla taksia odotellessa. Vanhalla koululla koulukyydin jälkeen niin etten meinannut päästä töistä lainkaan pois. Sitten kavereiden kanssa keskustassa. Nyt minulla on kaksi kylillä roikkuvaa tapausta.  Onneksi on puhelimen lataustauot... Illalla latasimme, söimme iltapalan ja lähdimme hämärän tullen väijymään Perseidejä (minä) ja aavePokemoneja (kuopus).

torstai 11. elokuuta 2016

7 ensimmäistä työpaikkaa

Sosiaalisessa mediassa on kietänyt haaste, jossa muistellaan seitsemää ensimmäistä työpaikkaa. Ihmisillä on mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita. Minä mietin omiani ja ne ovat kyllä varsin normaaleja:

lapsenhoitoa useammassakin tuttavaperheessä teini-ikäisenä ja sitäkin nuorempana
mansikanpoimintaa - ah, ja ensi-ihastuminen siellä kaukana kotoa
instrumentariumin siivousta
STS-pankkivirkailijana Kontulassa (se se vasta oli mielenkiintoista!)
toimitusharjoittelijana parissa eri paikallislehdessä pienellä Pohjalaispaikkakunnalla
R-kioskin myyjänä (yks noita ja kaks noita, eiku sittenkin vaan yks niitä toisia)
ja sitten olenkin tehnyt kirjastoalan hommia siitä pitäen!






Koiranulkoulutusta en muista tehneeni. Tämän aamuisella kauppareissullani viereisen auton kuski oli vallan veikeä tapaus. Odotti kyytiläistä koko sen ajan kun olin ostoksilla. Todella hupaisan näköinen, kun istui tuossa ja katsoi ryhdikkäänä etuikkunasta ulos. Harmi, että valokuvatuksi tuleminen oli niin kiinnostavaa ja kiihdyttävää, etten saanut sitä autenttista sivuprofiilikuvaa. Sinne se jäi odottamaan kun minä kurvasin töihin!

Mitäs hommia sinä olet tehnyt?

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Rottamysteeri

Työt alkoivat ja oireet samoin, mutta ei niistä sen enempää. Sen sijaan minulla on tarina kerrottavana teille. Tai pikemminkin visio.





En tiedä muistatteko tuota rottaa, jonka naapurin mies löysi pensasaidastamme. No, tiistai-aamuna kun hain pupuille ruokaa ulkoa, minua odotti kivellä kumisen jyrsijän sijasta tällainen näky:




Voitteko kuvitella mitä on tapahtunut? 

*tirsk*

maanantai 8. elokuuta 2016

Kirpparilöytöjä

Minulla on ollut kirpparionnea viime aikoina. Löysin kauan himoitsemani sängyn/vuodesohvan itselleni, päiväpeiton siihen ja verhon, joka sopii saumattomasti väreihin. Enää pitäisi löytää se Maja... huokaus. No, pääsen minä noita käyttämään ja omaa huonetta sisustamaan jahka esikoinen muuttaa kotoa pois. Siksi aikaa sänky/sohva pitää tosin säilöä varastoon - koitin kyllä kysyä josko esikoinen nukkuisi "prinsessasängyssäni" siihen asti kun lähtee, koska joustinpatjasänky on helpompi säilöä kuin tuo rotjake, mutta yksiselitteinen vastaus oli "mieluummin en nukkuis". Ymmärränhän minä, koska se näyttää jotakuinkin tältä:



Kuva täältä


Päiväpeitto ja verho ovat - yllätys yllätys - oransseja.






Oli myös ihan pakko ostaa esikoiselta saamalleni kynttilänjalalle kaveri. 






Nyt pitää ruveta säästölinjalle, koska tuhlasin kaikkiin noihin ostoksiin (sänky mukaan luettuna) yhteensä 36 euroa. HyiMua!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kreikkalainen ilta

Kuinka ollakaan,  vietimme eilen esikoisen kanssa kreikkalaista iltaa. Nappasin reseptin hanialaiseen kasvispaistokseen, innostuin tekemään jämäjogurtista tsatsikin ja vielä valkosipulileipiäkin. 






Minä rakastan ruoanlaittoa ja erilaisten reseptien kokeilemista. Yleensä teen sitä ystävän kanssa mutta nyt tuli oivallus; minulla on melkein toinen aikuinen tässä huushollissa. Se syö erikoisempiakin kokkailujani mukisematta. Maistaa ainakin ja tätä se otti jopa lisää. Niinpä otin ilon irti ennen kun kuopus tänään kotiutuu (ihanaa sekin!)



Resepti paremmin tosiaan täällä


Niin, ja tietysti asiaankuuluvat ruokajuomat:






Ja musiikki. Kaivoin youtuben kätköistä tunnin mittaisen sirtakivideon joka pyöri taustalla. Tunnelma oli aika autenttinen, mutta ei kuitenkaan ihan. Esikoinen totesi, että lämpötila on toinen, meri ei kohise ja fiiliskin tietty vähän erilainen. Ehdotin, että laitetaan sauna lämpiämään ja hana valumaan, mutta se ei saanut kannatusta...

Mukavaa oli silti, ja herkullista!  Ja sinne saunaankin mentiin sitten myöhemmin.

lauantai 6. elokuuta 2016

Osaatko oikeasti ruotsia?

En, mutta jotain hyötyä siitä näyttää olleen, että olemme joutuneet esikoisen kanssa vaihtamaan "salakielemme" englannista ruotsiksi. Kuopuksella alkaa olla jo aika mainiot pohjat englannille, joten jos haluamme puhua jostain ilman että kuopus ymmärtää, on pitänyt sönköttää ruåtsiksi. Nyt, kun kuopus aloittaa senkin opiskelun piakkoin, jännitän, mikä lienee sitten yhteinen kielemme. Saksa, jota minä en osaa ollenkaan? Vai venäjä, josta esikoinen osaa alkeet mutta jonka minä olen unohtanut tyystin? No oikeasti esikoinen ehtii muuttaa kotoa ennen kun uusi kieli on otettava käyttöön.

Tein siis tämän hupitestin ja tulos oli mahtava:





Miten minusta tuntuu, että perheemme on muutenkin vähän omituinen näissä kieliasioissa. Eilen kuopus korjasi minua tekstarilla, kun kehuin naispuolisen parturimme, jolle varasin hänelle ajan ennen koulun alkua, olevan "ihan kingi". Sain vastauksen "eiku queeni"!

perjantai 5. elokuuta 2016

Pieniä isoja asioita

Vaikka teen tällä hetkellä ruoan melkein vain itselleni (olemme teinin kanssa totaalisesti eri aikavyöhykkeillä ja "ruokavaliolla"), koitan jaksaa vähän kiinnittää huomiota myös ulkonäköön. Tässä ainakin värit on kohdillaan.





Ja maku myös. Salaatin, jopa niin terveellisen kuin lehtikaalisellaisen, saa maistuvaksi kun lisää siihen juustoa. Yhtään pidempään minua seuranneet tietävät, että salaatti ei ole mitään ilman - no, juustoa. Fetaa, halloumia, raejuustoa, leipäjuustoa, JotainJuustoa. Yleensä mukana pitää olla myös makeaa. Viinirypäleitä, melonia, persikkaa, tasapainottamaan. Kastikkeeksi minulle riittää sitruunaoliiviöljy ja ripaus sitruunapippuria - nam!





Ja sitten tietysti jälkiruokakahvit. Sama pätee tässä. Vaikka tein ne vain itselleni, jaksoin, ehkä loman kunniaksi, vaahdottaa maidon ja kattaa kauniisti. Servietinkin kaivoin tämän kuvan ottamisen jälkeen. 






Ystävä toi herneitä ja minivesimelonit ovat niin herkullisia, että on ollut helppoa syödä herkullisesti ja terveellisesti. Seuraavaksi aamuksi suunnitelin jo melonismoothieta. 

On ihanaa olla lomalla, on ihanaa syödä hyvin! 

torstai 4. elokuuta 2016

Rauhaisaa rinnakkaiseloa

Olemme elelleet sellaista esikoisen kanssa tässä reilun viikon verran kun kuopus on ollut isällään. Sama jatkuu sunnuntaihin saakka, tosin tässä välissä teinikin käy yhden yönseudun äitilläni. Minä saatan jopa intoutua paikalliseen sinä iltana! Tätä ei olekaan tapahtunut kahteen vuoteen. Mutta ei minun siitä pitänyt kirjoittaa vaan rauhallisesta rinnakkaiselosta. Homma sujuu, esikoinen tapaa kavereitaan, minä ystävää ja piipahdan milloin missäkin. Kun olimme syntymäpäivän vietossa mökillä pojalla oli pari kaveria täällä yökylässä. Seuraavaksi yöksi hän itse meni toiselle kamulleen. Välillä istahdamme vaihtamaan kunnolla kuulumisia kuten eilen illalla saunassa. On tämä elämä teinin kanssa aika mukavaa.



Sain yllättävältä taholta vähän taloudellista tukea
ja raaskin ostaa itselleni ja kuopukselle
yhteiseksi hassut hyvänmielen sukat!


Koulun alustakin juttelimme ja tästä viimeisestä vuodesta on tulossa suht helppo. Mitä nyt kirjoitukset sekä syksyllä että keväällä, mutta kursseja ei enää ihan hirveästi ole, koska esikoinen huhki niitä kahtena edellisvuotena oikein olan takaa. On mainiota, kun ei juuri tarvitse huolehtia nuoren miehen tekemisistä taikka tulevaisuudesta. Suunnitelmat ovat jokseenkin selvät ja kun ajatukset ovat olleet jo pidempään sinne matematiikan ja fysiikan suuntaan, tietää, että yliopistoonkin pääsee kurssiarvosanoilla ja kirjoitusten tuloksilla. Välivuosia ei siis ole tiedossa, vaan heti vaan muuttoa opiskelupaikkakunnalle. 

Siitäpä sitten urkenekin erilainen elo kuopuksen kanssa kahden, mutta eipä nyt mennä asioiden edelle. Onhan siihen vielä vuosi aikaa. Onneksi.


***

Sen sijaan rauhaisaa rinnakkaiseloa eivät vissiin vietä vesisiat ja golffarit Riossa. Maailman suurin jyrsijä syö golfkentän ruohoa öisin. Kun katson kuvaa, voisin kuvitella helposti tuon nielaisevan pari palloakin kyytipojaksi. Röyh!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Voihan vattu

En ole kummoinenkaan marjastaja. Kerroinkin, että mustikoille ja puolukoille on jo ulkoistetut poimijat ja (osto)mansikat on jo saatu pakkaseen. Vadelma on maukas mutta tuntematon suuruus, minulla ei ole ollut aavistustakaan mistä niitä voisi saada. Viime kesänä yksi asiakkaistamme törmäsi minuun kaupan parkissa kun oli menossa hakemaan lisää pakasterasioita vattuja varten. Antoi yhden rasian mulle ja nautimme sen kuopuksen kanssa suitamme maiskutellen. Nyt, kun kävimme ystävän kanssa sienestämässä, löytyi myös mainio vattupaikka. Myös heidän mökkinsä lähellä oli oiva rinne josta kävimme vähän noita makeita marjoja poimimassa. Innostuin niin, että lähdin tänään katsastamaan sen aiemman pöpelikön ja kyllä. Vattuhan on melkein suorastaan inhimillinen poimia. Voi olla seisten, karistaa kypsät kuppiin ja olla onnellinen.






Menen varmasti toistekin hakemaan myöhemmin kypsyvät. Kauaa en tätäkään jaksa, mutta kippo kerrallaan. Talvella varmasti osaa sitten arvostaa näitäkin hikipisaroita. Kyyneleiltä ja vereltä vältyttiin tällä kertaa.





EDIT: Ja niin se marja taas tulee marjan luo: tuttava laittoi viestiä, että olisi jokunen litra ylimääräistä siivottua tänään poimittua mustikkaa tarjolla. Minähän riemusta hihkuen hilpaisin automaatille ja hakemaan. 

tiistai 2. elokuuta 2016

Ja se onni vaan jatkuu

Ihana synttäripäivä! Olen jotenkin taas niin täynnä onnea ja kiitollisuutta. Vietimme edellisen päivän ystävän kanssa mökillä, ja se oli hyvä valinta, koska tänään olikin sitten ukkosta, vettä, rakeita ja vaikka mitä. Koska olen liki sanaton onnesta, kuvakertomus, olkaa hyvä:




nautittiin elosta ja olosta kuten näkyy




tehtiin hyvää ruokaa ihanassa keittokatoksessa, saunottiin ja nautittiin vähän lisää.





Aamulla olikin sitten vähän toisen näköistä. Ehdittiin alta pois




mutta katsokaa mitä meillä tuli kotona - ja minkä kokoisia!





Ja hemmottelu sen kun jatkui: olin saanut postissa ihanan kortin, kukkia sain useammankin kimpun ja sitten esikoinen pääsi kyllä yllättämään ihan täysin. Meillä ei varsinaisesti ole ollut sellaista perinnettä, että lapset olisivat ostaneet aikuisille lahjoja, toisin päin kyllä. Mutta esikoinen alkaa selvästi olla jo sillä rajan toisella puolella, koska oli salaa hankkinut Kreikasta tuon kynttilänjalan. Aivan minun näköiseni, sopii täydellisesti sisustukseen ja eleenä ihan mielettömän koskettava. Olen todellakin sanaton elämän ihanuudesta, siitä, miten upeita ihmisiä minulla on ympärilläni. Yksikin kuopuksen kaverin äiti ilmestyi ovelleni ruusujen ja suklaan kera vain halaamaan ja onnittelemaan. Oih!