Sivut

lauantai 6. elokuuta 2016

Osaatko oikeasti ruotsia?

En, mutta jotain hyötyä siitä näyttää olleen, että olemme joutuneet esikoisen kanssa vaihtamaan "salakielemme" englannista ruotsiksi. Kuopuksella alkaa olla jo aika mainiot pohjat englannille, joten jos haluamme puhua jostain ilman että kuopus ymmärtää, on pitänyt sönköttää ruåtsiksi. Nyt, kun kuopus aloittaa senkin opiskelun piakkoin, jännitän, mikä lienee sitten yhteinen kielemme. Saksa, jota minä en osaa ollenkaan? Vai venäjä, josta esikoinen osaa alkeet mutta jonka minä olen unohtanut tyystin? No oikeasti esikoinen ehtii muuttaa kotoa ennen kun uusi kieli on otettava käyttöön.

Tein siis tämän hupitestin ja tulos oli mahtava:





Miten minusta tuntuu, että perheemme on muutenkin vähän omituinen näissä kieliasioissa. Eilen kuopus korjasi minua tekstarilla, kun kehuin naispuolisen parturimme, jolle varasin hänelle ajan ennen koulun alkua, olevan "ihan kingi". Sain vastauksen "eiku queeni"!

8 kommenttia:

  1. Hahaa =D. Mekin joskus siipan kanssa keskustelimme supina-asiat englanniksi, mutta nykyään se olen minä, joka kysyn nuorelta mieheltä apua kieliongelmien kanssa. Aivan samalla tavalla yritettiin keskustella ruotsiksikin, mutta se harrastus jäi kovin lyhyeksi ;-). Nykyään jos vielä tulee sellaisia asioita, joita haluaa jakaa vain kahdestaan niin pitää lähteä kävelylle. Tuleepahan samalla haukattua happeakin.

    Minusta on ihanaa, kun nuoret oppii nykyään helpommin kieliä kuin minä aikoinani. Opetusmetodit on varmasti paljon kehittyneemmät ja varmasti pelit ja videotkin saa nuoret oppimaan niin hyvässä jos joskus pahassakin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meillä on kans niin nykyään, että kysyn esikoiselta jos en jotain sanaa tiedä. Pojasta polvi paranee, todellakin. Sen kielitaito on ihan jotain eri luokka kun mun lyhyt englantini. Nyt kesällä se on lukenu kaikki romaaninsa englanniksi, harjoitellakseen syksyn kirjoituksiin. Ja ne eivät ole olleet kovin kevyitä ne, koitin yhtä suomeksi mutta en lomalla jaksanut ;-)

      Mukavaa viikonvaihdetta Birgitta sulle <3

      Poista
  2. Mie sain kuus kymmenestä :) prepositiot ei oo koskaan ollu mun juttuni, mutta epäilen, että jos tiukka paikka tulee, niin ruotsalainenkin ymmärtää vaikka olis vääriä prepositioita...

    Tehän voitte opetella salaa puhumaan klingonia esikoisen kans.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niillä prepositioilla oo niin väliä, pääasia kun asian ymmärtää. Mä en kyllä ruotsiks tulis ees ymmärretyksi, sellaista sönkkäämistä se meillä on.

      Seuraavaks pitää vissiin sitten ite opetella ekaks se klingon ;-)

      Poista
  3. Meilläkin puhuttiin kahdestaan englantia, kun lapset oli pieniä ja sitten vaihdettiin kieli ruotsiksi kouluvuosien kuluessa. Ruotsi on minulke aina ollut mieluinen kieli, kun koulussa sitä tuli luettua kansakoulun kolmannelta aina lukion viimeiselle ja mieshän on rannikkokaupungista, jossa kaupoissa tervehditään ensin ruotsiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, teillä se varmasti sitten sujuukin vähän eri malliin, meillä mukaan änkee anglisismeja ja vaikka mitä kummallisuuksia. Mutta yrittänyttä ei laiteta ;-)

      Poista
  4. Mä sain 7/10. Pitänee ruveta reenamaan. Tai ehkä mun pitää ruveta opettelemaan japania. Poika käy siellä sen verran usein, että mä olen ruvennut epäilemään, että sillä on siellä joku miniäehdokas... :D :D Kauhia sentään...

    Mä ehdotan teille aluksi kontinkieltä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kontinkieli kuulostaa varteenottavalta vaihtoehdolta, paitsi että kuopus on niin nokkela, että se pian senkin selvittäisi.

      Jaappani on hyvä - voihan sille tosiaan tulla tarvetta myöhemmin elämässä, kuten miniän kanssa keskustellessa ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana