Sivut

perjantai 26. elokuuta 2016

Klassikko vai ei? Ei vaan ämpäri!

Hesarissa oli juttu varastoon hylätyistä lasten- ja nuorten kirjoista ja sitten taas toisaalta niistää klassikoista, jotka edelleenkin pitävät pintansa nykynuortenkin näpeissä. Olisihan se ollut noloa, jos tulos olisi ollut jotain muuta kuin mitä se nyt oli:






Teenhän minä tätä työkseni!

Mutta on se oikeasti vähän mystistä, että vaikkapa Tiina -kirjat eivät juuri liiku hyllystä, mutta Neiti Etsiviä luetaan edelleen jatkuvasti. Tai että Lotta-kirjoja ei kysy enää muut kuin ikäiseni äidit, jotka itse tulevat nostalgiatripille tai koittavat saada jälkikasvunsa siihen mukaan. Viisikot taas pitävät pintansa myös. Kummaa. 

Olin tänään kuopuksen koululla pitämässä oppitunteja kirjoista. Sain kutsun seuraavillekin luokkatasoille. Pari perjantaita menee tulevaisuudessakin näissä merkeissä. Minä tykkään jalkautua kouluihin, koska kaikki eivät vanhempien mukana pääse kirjastoon. Onpahan sitten ainakin pulpettikirja, jos ei muuta. Koska muassani vien aina laatikollisen kirjoja per luokka. Tällä kertaa kirjat olivat menneet edeltä enkä pystynyt niin tarkkaan suunnittelemaan tunnin kulkua. Mukava oli huomata, että sen verran tätäkin työtä on tullut tehtyä, että aika leppoisasti improvisoimalla homma hoitui.

Mutta nyt on viikonlopun ja vapaan aika.





Loppukevennykseksi vielä veljeltäni saama meemi, joka lienee facessa jne kulkenut...

Aika osuva!

18 kommenttia:

  1. Toi testi olis mielenkiinnosta mukava koittaa tehdä. Facestako tää löytyy? Tai niin merkki ainakin kertois :)
    Meemi on osuva ja oikeastaan aika surullinen..
    Lempeää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolta Hesarin sivuilta mä sen bongasin (linkki on tuossa oranssilla juttu varastoon hylätyistä -kohdassa - ja testi keskellä juttua!)

      No meemi todellakin osuu ja uppoaa, ja mut se myös saa surulliseksi. Sinne kans, oikein antoisaa viikonloppua!

      Poista
  2. Makin sain siitä täydet. Vähän hassu artsu kyllä jotenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en mä jaksanut tosissaan ja ihan kokonaan ees lukea, lähinnä tein testin ja nostalgiamielessä mietin kirjoja ,-)

      Poista
  3. Hauska sattuma - mä juuri tänään FB:ssä kehuin "meidän" kirjastoa: meillähän on siis useampi lähikirjasto ja niiden puolesta jouduttiin taistelemaan, ettei niitä suljettaisi. Me saatiin onneksi ainakin vielä pitää oma kirjastomme - mulla on sinne matkaa n. 300-400 m. Meillä on siellä paljonkin erilaisia tapahtumia; satutunteja, nukketeatteria, lukupiiriä ja tietenkin myös se kässäkerho :D Ja henkilökunta on aivan loistavaa!
    On hieno juttu, että on kirjasto kävely-/pyöräilymatkan päässä! Me ollaan käytetty tuota "meidän" kirjastoa niin kauan kuin ollaan täällä asuttu, tai siis minä olen, eli 28 vuotta. Poikakin käytti niin kauan kuin kotona asui. Oon ylpeä siitä, että sain sen oppimaan kirjojen lukemisen :)
    Ja noista Lotta-kirjoista....Ei ole kauaa, kun mä kävin ne lainaamassa, koko sarjan ja luin ne omaksi ilokseni :D :D

    Testin tulokseksi saatiin AM:n kanssa yhdessä 14/20 eli ihan putkeen ei mennyt - parempi tulos olisi saatu jos olis ensin luettu koko juttu, mutta mä luin jutun lopun vasta testin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti <3

      Mullekin kirjastot on - yllättäen - olleet tosi tärkeitä ja lähellä sydäntä aina. Lapsenakin. Oli ihana mennä omaan lähikirjastoon, jossa oli tuttu henkilökunta ja jonne pääsi IHAN ITE, ilman, että aikuisten tarvitsi kuljettaa. Meillä on ikävä kyllä vaan tää pääkirjasto eikä sivukirjastoja taikka kirjastoautoa enää - juuri siltä kylältä jossa kävin lukutunteja pitämässä, ei lapset pääse yksin kirjastoon ollenkaan, vaan ovat aikuisten kyytein varassa.

      Lotta-kirjat, hih, pitäisköhän munkin kaivaa ne vai oliksne ihan hirveitä?

      Poista
    2. Kyllä ne Lotta-kirjat on ihan hauskoja - ja niin nopeita lukea :)

      Meillä on mahdollisuus lainata kirjoja yhdeksän eri kunnan kirjastoista, lisäksi meillä on kaksi kirjastoautoa, meidän oma Pegasos ja kuntaliitoksen myötä saatu Eepos :) Ennen kirjastoautojakin oli enemmän.

      Yksi mun omituisuuksistani on... kun pääsen kirjakauppaan niin saatan vaan kävellä ja juoksuttaa sormiani pitkin kirjojen selkämyksiä :)

      Poista
    3. Kirjakaupassa mä saatan vain nuuhkia uusia kirjoja :)

      Poista
    4. Tuttua :)
      Mä kun pääsin ensimmäisen kerran isolle kirkolle ja Akateemiseen kirjakauppaan....aah....se oli parempaa kuin.... noh... Mä vaan kuljin siellä pitkin käytäviä ja hiplasin kirjoja, ennen kuin sain Pojalle sanottua mitä mä haluaisin sieltä :)

      Miten muuten Anna -kirjat, Rauha S. Virtasen Selja -sarja ja Louisa M. Alcottin kirjat; Pikku naisia, Kahdeksan serkusta jne?

      Poista
    5. MÄ rakastan kans uusien kirjojen tuntua ja tuoksua. Se on tässä työssä kans ihana puoli, kun niitä tulee koko ajan ;-)

      Poista
    6. Pöllö: Seljat ei meillä liiku, mutta mä rakastin niitä nuorena. Annat ja Pikku naiset vielä joillekin kelpaa!

      Poista
  4. Mä osaan Lotta-kirjani ulkoa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan niitä silti lukea, vaikka ne osaakin ulkoa :D Ihan uusimmat pitäisi lukea vielä, niitä ei ole tullut luettua niin montaa kertaa.... Jaa, se on kai mentävä maanantaina kirjastoon... ;)

      Poista
    2. Voi Lotta... munkin pitää varmaan mennä maanantaina kirjastoon ja varastoon ;-)

      Poista
  5. Liekö Tiina-kirjoissa jo liian vanha, mutta ei tarpeeksi vanha ilmapiiri, että nykynuoria kiinnostais lukea? Niistähän siirryttiin teininä sujuvasti Polvan pahansisuinen-nainen-jonka-mies-"kesyttää" -kirjoihin. Nyt ei pysty enää niitäkään lukemaan... Joku englantilainen vanha ilmapiiri ei liene niin kiusallista, kun se ei ole mitenkään tuttua muutenkaan. Mutta Nummelan ponitallin juttuja esikoinen ainakin luki, samoja mitä mie aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ponitallit pitää tosiaan pintansa, joten niissä on sitä jotain. Vaikea sanoa mikä se on, josta aika ajaa ohi. Mä jotenkin olisin aatellut ,että vaikka Viisikot ei enää kiinnosta mutta ne vaan menee lainaan - ei nyt villisti, mutta tasasen hitaasti kuitenkin.

      Poista
  6. Mun oli pakko kanssa tehdä tuo testi, vaikka tästä kirjoituksesta onkin jo aikaa. On vain ollut taas niin kiirettä. Olin aika ylpeä, että sain vielä 12/20 vaikka meillä ei ole nuoria jotka näitä edes lukisivat. Olin muuten hämmästynyt tuosta Neiti Etsivä -suosiosta. Ja on kyllä ihmeellistä, että Tiina ja Lotta kuuluvat jo unohdettujen piiriin. Ensimmäinen kirjastosta lainaamani kirja oli Tiina joutuu sairaalaan ja siitä se innostus sitten lähti. Mutta se taitaa olla niin kuin eräs tyttö oli aikoinaan äidiltä kysynyt kirjan takakantta tutkiessaan, että tässä ei lue miten pitkään tämä kestää. Ei siis ollut elokuvan tuntimäärää ilmoitettu kuten silloin videokaseteissa. Millä ihmeellä me saadaan lapsemme vielä jatkossakin lukemaan? Pidän sitä nimittäin äärettömän tärkeänä asiana. Kaikesta lukemastaan oppii jotakin. Ellei muuta niin ajankuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän työkseni innostaa lapsia lukemaan ja se on kyllä välillä vaikeaa, mutta myös todella tärkeää ja palkitsevaa hommaa! Välillä tuntuu, että vaan tietyn uskonnon edustajat nuorista lukee, kun eivät saa katsoa telkkaria.

      Omien lasten suhteen toivon, että löytäisin heille mielekästä lukemista. Jos vanha ei kiinnosta, niin uusia pitää koittaa suositella.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana