Esikoinen on sellainen, että se jää jumittamaan joihinkin ruokiin. Kun on löytynyt hyvä aamu/ilta/välipalakonsepti, mitä sitä sitten muuttamaan. Aamuisin se syö vaaleaa leipää, tumma uppoaa vasta myöhemmin päivällä. Minä tukin joka aamupalalle myös jotain tuoretta, mansikoita, banaanin puolikkaan, pari palaa omenaa, kiiwiä (kuopus syö toisen puolen). Iltapala on joka päivä sama: kamomillateetä hunajan kanssa ja mysliä jogurtin seassa. Mysli on omatekoista ja se on salainen aseeni.
Esikoinen on siihen niin koukussa, että totesi taannoin tulevansa sen vuoksi käymään kotona sittenkin kun muuttaa pois. Ihanaa! Pitääkin silloin aina tehdä sen verran pieni annos pojalle mukaan, että vierailee säännöllisesti luonani. Salainen ase tuo on siksikin, että ainakin alkuun esikoisella ei ollut aavistustakaan mitä kaikkea mysliin piilotin.
Netti on pullollaan omatekoisen myslin ohjeita, joten jokainen kiinnostunut kuukkeloikoon omansa. Minun on sellainen pikapikaversio joka ei käy edes uunissa. Riittää, kun paistaa wokkipannulla siemeniä (seesamin- ja auringonkukan), sitten kaurahiutaleita ja vähän ohran ja rukiinkin. Pähkinät murskaan tehoseikoittimella ja laitan joukkoon, samoin paahdetun puolukkaisen pellavasiemenrouheen. Makeutuksena käytän kuivattuja luomukarpaloita tai -omenia ja päälle lorautan vähän tummaa siirappia. Sitten sekoittelen edelleen pannulla niin, että kuivat aineet tarttuvat siirappiin ja toisiinsa - ja sitten leivinpaperille jäähtymään. Voila!
***
Ai niin, nyt on vappu. Hyvää valpuria kaikille!