Sivut

torstai 14. huhtikuuta 2016

Tolkun tyypit*

*Otsikolla ei ole mitään tekemistä Sauli Niinistön taikka pakolaiskeskustelun kanssa...

***

Eilinen aamun ajatus iski kyllä juuri sinne minne piti:



Hauskimmat päivät eivät ole niitä,
joina tapahtuu jotakin hienoa tai
jännittävää, vaan joina koetaan
pieniä onnen hetkiä ja jotka soljuvat
yksitellen, mutkattomasti kuin helmet
nauhaan.



Niinhän se on! Vaikka isommissa linjoissa on tällä hetkellä sitä säätöä ja kuprua enemmänkin, niin se, mikä oikeasti merkitsee, on arjen sujuvuus. Sen kun muistaisi. Meillä nimittäin sujuu. Ja niin tuntuu tutkimuksen mukaan sujuvan monessa muussakin suomalaisperheessä: Suomalaisten lasten ja vanhempien suhde on hyvä




Minulle on tärkeää, että syömme sen yhden lämpimän aterian porukalla. Vaikka eilen juuri kuopus nauroi, että hän vasta sekoittelee ja jäähdyttelee keittoaan, niin esikoinen on jo loppassut omansa kuin ajokoira. Lisäksi koen tosi tärkeänä, että olen sellainen tasapuolinen vanhempi. Tämä on varmaan kuopuksen isän "oppeja", kun silloin esikoinen koki, että ei ollut ihan tasapuolinen oman ja ei-oman lapsen suhteen. Tätä myötä se, että lapsilla on leppoisa, hyvä ja rento olo kotona on lähellä sydäntäni myös.

Sitä hyvää oloa ja rentoutta edistää minusta etenkin huumori, mutta myös käytöstavat. Kotona ei sen enempää kuin muuallakaan puhuta toisille ihmisille rumasti. Tunteet saa näyttää mutta pitää muistaa miten se tehdään toista kunnioittavasti. Minäkin vedän omat rajani tässä yhteydessä. Ja sama pätee toisinpäin: lasta pitää kuunnella, kunnioittaa ja kohdella kuin järkiolentoa. Pienestä asti.

Tuntuu, että tämä keskusteleva mutta tiukka kasvatustapani on sopinut ainakin minun pojilleni. Tolkun tyyppejä. Molemmat. Ja mikä tärkeintä, äitikin on vielä järjissään!

12 kommenttia:

  1. Just tuo, että lasta kuunnellaan kuin täysijärkistä ihmistä, eikä vähätellä, on ollu yks mun tärkeistä periaatteista. Johtuen kai omista kokemuksistani lapsena. Ennen vanhaan ei lapsia pidetty melkein ihmisinäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, ja välillä siihen törmää nykäänkin. Että ei ne tajua, ne on vasta lapsia. Ei oo kauaakaan, kun joku nettikohu tuli siitä kun kaksvuotiaalle oli laitettu rajoja. "Kun se on lapsi, ei se vielä tajua!" Tuota, anteeksi, milloin sitä sitten aletaan kasvattaa? Viisivuotiaana?

      Poista
  2. Juuri tuolla tavalla niitä järkeviä lapsia kasvatetaan. Meillä on ollut taas sellainen vauhtiviikko, että tuntuu kuin se viime viikolla pudonnut peikko kuitenkin pääsisi nostamaan taas päätään. Onneksi huomenna on lomapäivä, samoin ensi viikon perjantaina ja siitä vielä koko seuraava viikko! Ehkä tästä piristyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sulle Sari toivotan rennompia aikoja oikein leppoisaa ja virkistävää viikonloppua, jahka se sieltä saapuu!

      Poista
  3. Meilläkin on ollut minusta tärkeää, ettei kotona nimitellä tai kiusata. Nimittelystä olen monesti sanoakin esikoiselle, hän ja pienin ovat niin kovin samanlaiset että välillä ei tiedä itkisinkö vai nauraisinko.

    Kyllä lasta pitää kasvattaa ihan alusta asti, myöhemmin on turha ruveta kitkemään aiemmin opittuja huonoja tapoja. mä en ymmärtänyt koko rusinagatea, jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo rusinagatesta oli juuri kyse ;-)

      Mä olen välillä joutunut aika tiukasti puuttumaan kans nimen omaan esikoisen tyyliin suhteessa kuopukseen. Nyt on kuitenkin ikäero tasoittumaan päin - ja tietty se, että murrosiän kuohutkin taitaa olla jo takana, auttaa kummasti. Ja se, että kuopus on jo suht iso ja tolkun tyyppi ;-)

      Mut eipä se tosiaan auta ruveta kasvattamaan viis vuotiaana jos ei aiemmin ole sitä tehnyt. Mä oon varmaan vaikuttanut ihan pöljältäkin kun oon ihan pienestä (alle vuoden ikäisesä) puhunut noille kun tolkun tyypeille. Jotenkin se hämärtyy ihmisiltä, että jos lapsi ite ei vielä puhu, että se ei muka ymmärtäis puhetta? Outoa!

      Poista
    2. Niin, tai pitäs lässyttää. Kuka tykkää lässytyksestä :P

      Poista
    3. Just. Lässyttäminen on maailman ärsyttävin tapa. Mä tunnen muutaman aikuisen, joka lässyttää jopa mulle puhuessa - apua!!!

      Poista
  4. Rakkautta ja rajoja, kyllä molempia pitää olla.

    Itse mietin aikoinaan, että taidan olla meidän perheen pissapää, se ainoa, joka vaatii. Näin myöhemmin tajuan, että vaikka olenkin ollut nipo käytöstavoissa, suhtautumisessa ihmisiin ja luontoon, niin kaikki on tullut moninkertaisesti takaisin.

    Niin kuin kirjoitat, huumori on suuri asia. Vaikka välillä keskustelut on tiukkoja, niin sen vastapainoksi tulee olla rakkautta, hellyyttä ja huumoria.

    Ja kuten täältä on saanut lukea, niin sulla on ihanat nuoret siellä kanssasi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä olen sitä mieltä kanssa, että täällä asuu kaksi aika fiksua ja hyvin kasvatettua kaveria ;-)

      Jos sen tiukkuuden vastapainona ei oo huumoria, voi varmaan mennä aika pieleen. Toisaalta jos huumorin lisäksi ei ole tiukkuutta, ei sekään taida toimia. Sopiva kombinaatio molempia!!!

      P.S. Pissapäitä tarvitaan ;-)

      Poista
  5. Minä aina välillä hätkähdän sitä tosiasiaa, että kaikista kasvatusyrityksistä huolimatta (?) me ollaan saatu aikaan kaksi niin upeaa tyyppiä, iät nyt 31 ja 29. Ehkä maalaisjärjellä on jotakin tekemistä sen kanssa, tai sitten maalaisilmalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan molemmilla - ja meidän tapauksessa myös ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana