Sivut

torstai 7. huhtikuuta 2016

Hämähäkki väärinpäin

Vaikka vaikeaa ja haikeaa välillä onkin, niin ainakin huumorintaju on kuopuksella tallella. Keskustelimme kiroilemisesta, kun esikoisen huoneen oven läpi kuului yksi p*ska. Olen tälle antanut palautettakin, miten hienosti onnistuu pitämään erillään kaverien kanssa puhutun kielen ja kotona käytetyn. Olen ehkä kerran tai kaksi koko 17-vuoden aikana kuullut esikoisen suusta livahtavan kirosanan ja molemmilla kerroilla hän on heti pyytänyt anteeksi, koska on itse huomannut, että seura oli väärä. (Niitä ei siis lasketa, jotka kuulen oven läpi kun pelaa ja skypettää kavereiden kanssa.) Hattua nostan, todella.


Hmm, kuvituksena hämähäkki ihan oikein päin...


No, sen oven läpi kuullun jälkeen kuopus kysyi, että "Miks esikoinen saa kiroilla ja mä en?" Koitin selittää tuota eroa ja tietenkin sitä ikäeroa myös. Asia jäi selvästi mietityttämään, koska seuraavana päivänä jatkettiin. "Milloin mä sitten oikein saan ruveta kiroilemaan?" Hmm, no et ainakaan ennen kun oot yläasteella.

"Jee, sitten kun ala-aste päättyy, mä laitan kevätjuhlan jälkeen kaasun pohjaan, tuun kotiin, käynnistän skypen ja PIIP, PIIP, PIIP."

Just!

20 kommenttia:

  1. Mutta eihän se esikoinenkaan oikeasti saa kiroilla? :) Meillä kyllä tytöt on alkanu ihan ilman lupaa kiroileen kavereidensa kanssa. Ei kotona. Ei siitä nyt rangaistu oo koskaan, mutta ehkä ne itsekin jollain lailla häpeää vanhempien kuullen voimasanailla. Mie oon meilä se, joka pahinta turhautumista ja ahdistusta joskus purkaa perkeleillä - nyt kun lapset on jo isompia. Muutama vuosi sitten vielä oli "pylly!" se kamalin kirosana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO joo, eihän se tosiaan varsinaisesti oo lupaa saanut siihen kiroiluun ;-) Mä oon jotenkin kauheen allerginen kiroilulle vaikka multa kyllä iteltä pääsee välillä perkeleitä ja tehokeinona joskus muitakin.

      Pylly on käytössä edelleen - siis kirosanana.

      Poista
  2. Meillä tuota kiroilua on ollut aina, kun en itsekään välttämättä pysty olemaan kauniisti, joten asiasta ei ole suuremmin rähjätty. Välillä kyllä tulee huomauteltua, että vähän turhan monta kirosanaa yhdessä lauseessa. Pojat eivät kuitenkaan ole koskaan saaneet asiasta moitteita muualla, joten osaavat ilmeisesti käyttäytyä.
    Toivottavasti tämän aamun kouluun lähtö sujui eilistä paremmin. Kyllähän se aina hankalaa on tuo paikan vaihto, mutta kyllä se siitä sujuu, kun alku oli niin hyvä.
    Ja juu, meillä oli putsarit jo heti eilen eli saatiin kamat takaisin paikalleen. Sitten meillä oli eilen töissä aivan ihana tällainen motivointipäivä ajanhallinnasta ja stressin karkoittamisesta. Kouluttaja Iina Lempinen ansaitsee hehkutusta kyllä ihan hirveästi, sillä hän pudotti mun masennuspeikkoni maahan olkapäältä. Päivä oli huippu!!! Kerrankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon koittanut olla kiroilematta kun pojan on ollu pieniä. Nykyäänkään en kyllä niiden kuullen juuri kiroa, mutta muuten kyllä saattaa joku voimasana päästä. Harvoin tosin.

      Tuo motivointipäivä kuulostaa mainiolta, ihanaa joskus innostua jostain - ja vielä noin upein tuloksin!!!

      Poista
  3. Jännä juttu tuo kiroilu. Meillä on kumpikin, siis minä ja AM kyllä kironnut ihan koko kavalkadin verran - no, vähemmän totta kai silloin kun Poika oli pienempi, mutta minä oon "perinyt" kiroilun jalon taidon äidiltä ja mummolta :) Sieltä kyllä tuli ja tulee koko litania tarpeen vaatiessa ja AM:n puheessa vilahtaa se minusta rumin sana ihan liikaakin. Mutta Poika ei kiroile. Ei koskaan. En ole koskaan kuullut sen kiroavan, en vaikka mikä olisi. Ja olen ylpeä siitä, että ei ainakaan äitinsä kuullen kiroa - eikä naisten yleensäkään *röyhistää rintaansa*

    Mitä taas tulee hämähäkkiin. Vuosi sitten näihin aikoihin, äitienpäivänä, oltiin menossa mun äidille tuohon n. 30 km:n päähän. Siinä oli uutta asfalttia niin jo oli yhteen risteykseen maalattua iso kirkkovene, koko risteyksen kokoinen. Ja taisi olla se "iso airokin". Pari viikkoa se ehti siinä olla, ennen kuin tulivat vetämään uuden asfaltin päälle, mutta sen verran ohuelti, että kyllä se se sieltä läpi kuulsi :D On mulla siitä jossain kuvakin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tuo asvalttijuttu kuulostaa huisilta... mahtava idea ;-)

      Mitä kiroiluun tulee, niin lapset on kyllä hyviä oppimaan vanhemmiltaan, joten hatunnosto teidän pojalle!!! Mä olen koittanut nyt lasten aikana pidättäytyä pahimmista, mutta oon mäkin voittanut lasten kisan siitä kenen äiti kiroilee rumiten. Se oli eskikoisen eskariaikana ,-)

      Poista
  4. Mä kiroilen niin paljon (vaikken haluais oikeastaan, mutta se on niin tapa, että siitä on tosi vaikea päästä eroon, kesälomalla ehkä pääsee ja töissä se iskee taas takaisin), että olen kyllä miettinyt, että jos joskus tulen raskaaksi, niin heti alkuun on ruvettava siivoamaan suuta, koska en haluaisi, että lapsi oppisi minulta ekaksi sanakseen vittu ja mieheltä helvetti. Joten jos lapsia joskus pukkaa, niin sitten on pakko lopettaa kiroilu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää muistaa, että sitten kun kerrot olevasi raskaana; täytyy pitää virtuaaliset vauvakutsut (jos ei oikeisiin päästä) ja ostaa sulle hirveä kasa saippuaa - sillähän sitä uhattiin meiltä lapsena suu pestä, jos kiroiltiin. Te voitte sitten miehesi kanssa pestä toistenne suut aina saippualla, kun kiroilette ;) Ja se pitää olla nimenomaan palasaippuaa! :D (Hyi kauhea kun mä olen ilkeä tuntemattomalle...muutaman kerran täällä blogistaniassa tavannut - painan pääni ja häpeän)
      Hyi olkoon, tekee pahaa pelkkä ajatuskin saippuasta suusta, kun joskus on vahingossa sitä joutunut suuhun.

      Poista
    2. Auttoikohan tuo tapa muuten kellään? Vai iskikö vaan lisää uhmaa? Mä en muista, että olisi koskaan oikeasti pesty, uhkailtiin kylläkin :-D

      Poista
    3. Marra: me pidetään sitten Blogistaniassa kollektiivisesti susta huolta jos rupeatte lapsia hankkimaan (kirjoitin ensin lapasia ;-)

      Saatat saada jokusen saippualähetyksen!

      Pöllö: lähetetään yhdessä sitten jotain aihan hirveen hajuista/makuista ;-)

      Helmi: mä en tiedä ketään jolla se ois auttanut, mutta toisaalta en äkkiseltään muista oisko uhkausta myöskään koskaan kenelläkään toteutettu!

      Poista
    4. Mun yks veli sanoi, et muista avieläkin kun siltä oli lapsena pesty suu saippualla. Eikä meillä keskimmäinenkään ole ainakaan kotona kiroillut *viheltelee viattomana*.

      Poista
    5. Hmm, JOKU siis tosiaan on toteuttanut tuon eikä vaan uhkaillut... ;-)

      Poista
    6. Tunnen yhden saippuankeittäjän, joka on tehnyt mm. kalanhajuista saippuaa :P en ihan muista, mutta keittiköhän se sitä hylkeenrasvasta...

      Poista
    7. Sillä kun pesis niin ei varmasti enää kiroilututtais!!!

      Poista
  5. Hienoa Marjaana, titteli se on tuokin ;)
    AM:n suu on pesty saippualla! Ei koulussa eikä kiroilusta vaan lastentarhassa ja siksi kun se lauloi Irwiniä :=) "Pannaan pensselit sanotaan ja rukkaset naulaan..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, on kai ;-) Eskarintäti tuli naama virneessä kertomaan voitosta kun hain esikoista kotiin!

      Poista
  6. Meillähän mä olen kieltänyt kiroilun pojilta. Jotenkin se, että missä tahansa onkaan niin kirosanoja lentää ja mä sanoin, etten halua kotona enää kuunnella sitä. Eipä meillä muut kiroilekaan kuin mä..

    Keskimmäiseltä pesin saippualla suun, kun se oli ekalla ja sanoi V-sanan. Samoin olen poikien kavereille sanonut, et meillä ei kiroilla. Jos haluaa kiroilla niin sit voi mennä pihalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kans kestä yhtään sitä kirosanoilla pilkuttamista ja haluan, että mun pojat käyttäytyy korrektisti. Kavereita ei oo tarvinu kieltää, ne on sen verran fiksuja kans ;-)

      Poista
    2. Joo, ei munkaan tarvinnut sanoa kuin kerran esikoisen kavereille aikoinaan. Viesti on kulkenut :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana