Sivut

lauantai 31. joulukuuta 2016

Tervetuloa 2017

Jaa-a, mitähän sitä sanoisi vuoden vaihteen kunniaksi, muuta kuin, että tervemenoa vuosi 2016 ja tervetuloa 2017.

Ehkä vaan mennään näillä samoilla kierrätystoiveilla niin kauan kun ne ovat ajankohtaisia.



***

Minulla on tulevaisuudelle kolme toivetta.

Haluasin löytää sen puhtaan ja terveen, pienemmän ja halvemman Majan.

Haluaisin olla onnellinen, yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Poikien kanssa, niin, että hekin olisivat onnellisia.

Ja haluaisin terveyttä, että voisin jatkaa unelmatyössäni ja esikoinen saisi koulunsa kunnialla loppuun, eikä kuopus altistuisi.

Isoja toiveita, mutta muuta en tarvitse. Katsotaan miten käy!

***


Niitä enkelinsiiven kosketuksia
toivon omaan ja teidän vuoteen!



No, tuota, Maja on edelleen hakusessa. Nyt jos koskaan olisi sen aika, koska esikoinen muuttaa kotoa pois ja pienempään ja halvempaan pitäisi sitten totisesti päästä.

Onnellinen olen, ja niin ovat pojatkin. Meillä menee mainiosti.

Töissä pystyn käymään, mutta tämä 25h viikossa on maksimi jota kroppani kestää. Mennään siis sillä. Esikoinen on jo liki saanut koulunsa kunnialla loppuun. Pientä rutistusta vaille: enää yksi jakso, lukuloma ja loput kirjoituksista. Osan aineistahan hän kirjoitti jo tässä syksyllä.

Mitä kuopuksen altistukseen tulee, niin tämä oli käänteentekevä vuosi sen suhteen. Niinhän siinä sitten kävi, että nyt olemme koko perhe altistuneita. Koulua vaihdettiin maaliskuussa ja vaihto meni kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Syksyllä alkoi sitten toden teolla arki uudessa koulussa. Sairastelu loppui keväällä kuin seinään, mutta nyt viime aikoina on ollut taas yhtä sun toista. Mistä lie johtuu? Koitan pysytellä siitä huolimatta rauhallisena, toiveikkaana ja suht huolettomana.


Huoletonta vuotta toivottelen teillekin, rakkaat!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Joululahjoista

Meidän perheessä oli tänä vuonna mukava joulu paitsi tunnelmaltaan myös lahjojen suhteen. Kuopukselle oli teroitettu, että kun joulupukki - johon hän ei enää usko - meni sekaisin vuodenajoista ja toi kesällä PS4-konsolin ja siihen on syksyn mittaan ostettu myös jokunen peli, ei kovin suurta lahjavyöryä olisi luvassa. Esikoisen suhteen nyt on jo monena vuonna menty rahalahjuksilla koska, no, sitähän nuo teinit nyt vaan haluavat ja tarvitsevat. Lisäksi tilasin hänelle pari kirjaa, ne ovat aina hyviä lahjoja. Ennen joulua luin Hesarista artikkelin mielenkiintoisesta kirjasta ja tilasin tuon Rovellin Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta netin kautta, ja samainen puoti onnistui höynäyttämään minua suosittelemalla aina niin hyvän Kari Enqvistin Olemisen porteilla -kirjaa samaan pakettiin ja lankesin klikkaamaan senkin ostoskoriin. 



Hintaa yhteensä alle 20€



Esikoinen on osoittautunut melkoiseksi olutentusiastiksi ja tilasin myös pari sen alan teosta. Arvostan, että nuori mies ei halua vain päästä mahdollisimman halvalla humalaan, vaan ostaa oluet maun perusteella ja nautiskelee. Nyt on takana jo yli puolitoista kuukautta täysi-ikäisyyttä, ja hän on käynyt kerran, synttäripäivänä kaupungissa viihteellä ja muutoin ollut kuskina. Mietti juuri itsekin, että pitäisiköhän sitä repäistä ja lähteä toisen kerran ilman autoa kapakkaan uutena vuotena. Eipä tuosta taida tarvita olla huolissaan!




Kuopus sai vaatimattomia mutta mietittyjä lahjoja, kuten lämpimämmän peiton äidiltäni ja pörrösukat minulta, koska pyysi "sellaisia kotisukkia jotka on lämpimät mutta ei kutita" - toisin sanoen ei villasukkia. Hän oli varsin onnellinen molemmista lahjoista. Toki muutakin tuli, kuten ystävältäni violetti hiushoide tämän hetkisen sinisen sijaan. Violetti on uusi lempiväri. 


Kauhean huono kuva,
mutta kukapa sitä allia
nyt niin tarkkaan
haluaisi nähdäkään!


Minä olin järkevä ja ostin oman joululahjani vasta alennusmyynnistä. Koti(yö)paitani hiha alkaa allin kohdalta olla viiden vuoden käytön jälkeen jo aika mennyttä, joten tilasin itselleni uuden. Punaisen. Mutta ehkä kaikkein lämmittävin lahja tuli jo vähän ennen joulua. Taitava kollega oli kutonut ihan minun väriset pitkät ja suloiset sukat. Olen tassutellut niissä koko joulun:





Aika vähään me tyydytään - ja se on hyvä se!

torstai 29. joulukuuta 2016

Väsyneet välipäivät

En minä ole väsynyt, päin vastoin. Nautin hulluna omasta ajasta. Kuopus lähti eilen isälleen viikoksi, esikoinen taas rannikolle kaverinsa luo. Ainakin huomiseen asti tätä rauhaa riittää. Ah! Eilen istuttiin ystävän kanssa pitkästä aikaa iltaa ja tänään nukuin pitkään, söin juuri mozzarellatikkuja (ihanaa, kun ei tarvitse miettiä kuin omat syömisensä ja nekin etukäteen, koska autoa ei ole eikä kauppaan pääse - no pääseehän sinne jalkaisin tai ystävän kyydillä, mutta tiedätte mitä tarkoitan) ja jälkkäriksi piparkakkutaikinaa! Lasissa on kokista. En ikinä juo limsaa... On tää mahtavaa!

No käytiin me ystävän kanssa vähän kaupungilla pyörimässä, kun meinasi jo kotonaolo ja sairastaminen saada seinät kaatumaan päälle ja pään räjähtämään. Sain joululahjaksi S-ryhmän lahjakortin ja käytin sen alennusmyynnissä viisaasti. Kevään vitamiinit sekä vähän tuoretta viikonvaihteeksi ja uudenvuoden salaatteja varten. Mutta en minä ihan priimakunnossa vielä ole, koska silmät harittivat ja jutut olivat huonoja. Väsyneitä. Ja kaikki nauratti.




Mutta oikeasti, sellainen sana kuin avokassukat. Ihan mahdoton! Tuijotin ja tuijotin ja mietin että mitkä hiton avo-kassukat? Tai outlet-myynti kääntyi koko ajan päässäni oluet-myynniksi, tosin siinä kohtaa oltiinkin jo kahville menossa ja janotti. Hulluin pääsi kuitenkin ystävältä, kun päätin ostaa puolikuolleen onnenbambun tilalle kaksi uutta - ainoa viherkasvi jota siedän, kun ei tarvitse multaa vaan lilluu vedessä. Totesin hänelle, että olen kyllä onnellinen näistä onnenbambuista ja hän repesi: "sä ja sun onnenpamppus". No taipuuhan se samalla tavalla... melkein.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Mieleni minun tekevi

Tekisi mieli kertoa miksi en välillä jaksa päivittää.

Tekisi mieli kertoa miksi olen muuttunut tylsäksi. Hajuttomaksi, mauttomaksi ja persoonattomaksi. Täällä Blogistaniassa.

Tekisi mieli kertoa miksi en välttämättä kerro enää oikeita kuulumisia.


Mutta en vaan voi.



Esikoinen sai joulukukan työpaikaltaan
(olemme kestäneet sitä oikein hyvin)
ja minä sain kynttilät ystävältä.
Hieno jouluasetelma siitä sitten tulikin!


On monia asioita, jotka liittyvät toisiin ihmisiin, heidän oikeuteen olla olematta netissä ruodittavana. On leukemiaa lähipiirissä. Elatustuen laskentaa ja jopa huoltajuuskiistaa. Väsymystä, flussaa joka ainoalla, ojaan ajoja, kiukkua ja turhautumista. Absurdeja asioita liittyen toimeentuloon.

Joulumieltä kerrakseen!

Mutta sitten taas toisaalta on nämä ihanat pojat, kiitollisuus siitä, että meillä ei ole tämän hullummin. Kyllä täältä taas noustaan, mutta hajuja ja makuja en oikein uskalla enää luvata.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluperinteet

Kun viisi vuotta sitten joulun alla erosimme, uudistin meidän perheen jouluperinteitä. Sitä ennenkin olimme viettäneet oman porukan kesken aaton ja joulupäivänä äitini ja hänen miehensä ja välillä myös veljeni tulevat meille syömään. Niin nytkin. Mutta nykyään pöydässä ei enää ole ollut perinteisiä jouluruokia. Koska kumpikaan pojista ei laatikoista ja muista jouluruoista piittaa, en ole viitsinyt niitä pelkästään itseäni varten tehdä. Syömme aattona puuron ja sitten kauhomme suklaata kaksin käsin. 

Sitä pitää ostaa se kolmen rasian pakkaus niin, että jokainen saa omansa ja myös syödä sen ihan siihen tahtiin kuin haluaa. Joka joulu. Minulle ja esikoiselle pitää olla Vihreitä kuulia ja marmeladeja. Niin, ja salmiakkia sitten kun muu makea rupeaa ällöttämään. Joulusuklaita on keitelty myös itse. Tänä jouluna mentiin helpoimman kautta koska esikoinen on kipeänä, ja jätettiin ne väliin kokonaan. Portviinitryffeleitä varten ostettu portviini löytänee tiensä lasiin ja huomisen jälkiruokaan.

Silloin myös äitini ja hänen miehensä ovat ruukanneet tuoda minulle maistiaisiksi heidän laatikoitaan, joten Tapaninpäivänä saan sitten jouluaterian pöytään. 


Joulukuusi koristellaan terassille,
sisällä on sitten kyllä muita joulukoristeita
sekä valoja myös.
Ja tietysti poltetaan kynttilöitä.



Joulurauhan julistus ja hautausmaalla käynti, siellä muualle haudattujen muistomerkki kuuluvat jokaiseen jouluaattoon. Vasta laitetaan likoamaan ja sauna lämpiämään siksi aikaa kun käymme sytyttämässä kynttilän. Viime vuosina olemme vieneet myös isälleni sellaisen uurnalehtoon.

Lahjojen suhteen meillä on käynyt tuuri: olemme aina olleet joulupukin reitin alkupäässä. En ole koskaan nähnyt järkeä roikottaa kiukkuisia ja kärsimättömiä lapsia iltaan asti jalassa, niskassa ja löyhässä hirressä joka paikassa samalla kun itse koitan hermo pinnassa valmistaa jouluateriaa. Niinpä meillä avataan lahjat heti kun kaikki ovat heränneet ja loppu päivä meneekin sitten mukavasti niiden kanssa touhutessa. Usein paketista löytyy joku perhepeli, joten mukavaa yhteistä tekemistä on ollut myös. Lautapelit kuuluvat siis ehdottomasti joulun perinteisiin.

Minusta on ollut tärkeää ja ihanaa tehdä joulusta kiireetön, stressitön ja minun näköiseni, eivätkä pojatkaan ole valittaneet. Sellainen se meidän joulu vaan on!

perjantai 23. joulukuuta 2016

100% joulu





Oikein rauhaisaa ja tunnelmallista joulua kaikille teille ihanille!







Nautitaan, otetaan iisisti, herkutellaan, lauletaan, leivotaan, levätään, lenkkeillään, 
mikä ikinä itsestä parhaalta tuntuu.

torstai 22. joulukuuta 2016

Nyt alkoi loma!

Ihania joulunaluspäiviä. Tänään alkoi seitsemältä loma. Kymmenen päivää - ihanaa! 

Eilen leivoimme kuopuksen kanssa pipareita ja veimme hänen koulukyytikuskille brandypullon. On niin mainio tyyppi. Ystävän kanssa maistoimme samalla kaupunkireissulla mukaan tarttunutta Glöet-juomaa ja ihan hyväähän se oli.






Joulu tulee pikku hiljaa, huomenna pitää koristella kuusi. Se tulikin meille ihanaa kautta. Käytin autoa luottokorjaajallani kun se vinkui kummasti. Joku hihna vaati vähän fiksausta ja sillä aikaa kun tämä tehtiin, ihailin pieniä kuusia jotka pajan pihalla kasvoivat. Kun totesin, että meiltä puuttuu kuusi ja tuo pieni olisi oikein söpö, sanoi korjaaja, että senkus viet pois. Tulin uudemman kerran sahan kanssa käymään ja jyystin pienen puun matkaan. Ai että rakastan tätä maalla asumista, ihmisten lämpöä ja hyväntahtoisuutta! Tänäänkin oli ihana olla iltavuorossa, kun kaikki asiakkaat toivottelivat joulut ja olivat hyvällä tuulella.

Esikoinen on vielä huomenna hetken töissä mutta sitten rauhoitumme joulun viettoon. Siitä tulee leppoisa ja mukava, olen varma siitä!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulu(herkut) vaarassa

Aaapuuuaaaa!

Esikoinen, joka vastaa meillä herkkupuolesta, on flunssainen. Siitä huolimatta hän käy muutaman tunnin päivässä töissä suoramyyntitorilla ja kirpparilla. En ole iljennyt sen lisäksi vaatia häneltä piparkakkutaikinan tekoa, joulusuklaista nyt puhumattakaan. 




Eilen sanoin, että pärjäämme töistä pihistämälläni piparkakkutalolla. (No oikeasti sain luvan viedä sen, koska yksi ystäväni toi sen viime viikolla meitä ilahduttamaan ja turhaanhan sitä nyt jouluksi sinne pölyyntymään jätettäisiin.) Ja jos haluaisimme kuopuksen kanssa vähän itsetehtyjä pipareita, voisimme ostaa valmistaikinan. Luonto ei sitten kuitenkaan antanut periksi ostaa sellaista vaan rupesin itse keittelemään. En ole varma olenko koskaan aiemmin piparkakkutaikinaa tehnyt, mutta hyvinhän se sujui. Huomenna sitten meilläkin tuoksuu pipari...





Niin, ja joulusuklaiden suhteen olen vielä suht toiveikas. Esikoinen totesi tänään herättyään, että on jo astetta parempi olo. Oli kurpannut joltakin kaverilta jäänyttä Jägermeisteriä 2 cl. Oli kuulemma joltakulta kuullut, että jos sauna ja viina ei auta, on tauti kuolemaksi. Tänään sitten saunomme ja minä kärvistelen synnintuskissa. Huono kasvattajan, huono huono.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joutenoloa ja outoja otuksia

Jännitän - ja saan jännittääkin, jos vilkaisee ennustetta - miten lumen käy ja valkean joulun. Muuten asiat ovat mallillaan. Viikonloppu oli rauhallinen, kuopus oli vähän puolikuntoinen ja esikoinenkin valitti flunssaista oloa. Minä ainoana olin täysissä voimissa, mutta ehkä sitä ei näkynyt päälle päin. Otin todella levon kannalta. Enää neljä lyhyehköä työpäivää ja sitten alkaa loma. Päädyin sittenkin pitämään joulun ja uuden vuoden välipäivät vapaata, koska elimistä on ilmoitellut jo jonkin aikaa, että altistuskuormaa olisi syytä vähentää. Nyt on siihen oiva tilaisuus.

Kuopus lähtee joulun jälkeen viikoksi isälleen ja esikoinen samaan aikaan pariksi päiväksi kaverilleen Kokkolaan. Lupasin sille autonkin, joten makoilen kotona, luen, poltan kynttilöitä ja tissuttelen viiniä. Ehkä. Sen näkee sitten.




Tänään oli mukava reissu lähikaupunkiin kun kuopuksen kummitäti päätti viedä pojan joululahjaksi leffaan. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat olisi kuulemma ollut minulle liian hurja, joten hyvä näin. Minä hoitelin sillä aikaa kaupunkiasioita ja kävin hierojalla. 

Aika hyvä viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Toivottavasti viikostakin tulee sellainen. 

torstai 15. joulukuuta 2016

Tuleeko se joulu?

Mistähän sen sais kaivettua. Joulumielen?

Koristeet on paikoillaan, lahjat liki valmiina. Kortit tehty ja toimitettu. Ainakin melkein kaikki. Kalenteria availlaan joka aamu. Minä kuvakalenteria, esikoinen raaputtaa Veikkauksen jouluarpaa ja kuopus kaivelee Kinderkalenteriaan.

Koitin eilen suunnitella joulupäivän ruokaa (äitini ja hänen miehensä tulevat perinteisesti meille syömään) ja joulusuklaita joita esikoisella teetän, mutta ei se onnistunut. Luomuportviinin sain kyllä tilattua (sitä tarvitaan tryffeleihin ja vähän lasiinkin) ja vastakin on hankittuna joulusaunaa varten. Tänään ostin tilasin uudet löylykiulun ja -kipon, kun esikoinen oli sitä mieltä, että joulupukille voisi ilmoittaa edellisten olevan loppusuoralla. Viime vuonna se toi kiuaskivet.






Viikonloppuna on pyydettävä esikoista vihdoin tekemään se piparitaikina ja tänään jo löysinkin muutaman mukavan reseptin suklaisiin ja toffeisiin. Ostan ainekset kun menen noutamaan Portviiniä. 

Eiköhän me tästä vielä joulu tehdä, vaikka sitten vähän lyhyemmällä kaavalla ja nopeammalla aikataululla. Ja ehdottomasti stressittä, kuten minulla on tapana.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Maailmassa monta

Jos kuopus ihmetteli eilen syntyjä syviä, niin minä puolestani tänään:

Luulin vasemmanpuoleista poraksi ja toisesta en edes aloita...



Anteeksi, mutta olen kyllä pudonnut totaalisesti kehityksen kelkasta!


***

Eilen saimme iltahepulin lukiessamme pingviineistä hikipediasta. Hulluilla ... ja niin edelleen!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Miltähän tuntuis

Kuopus katseli eilen pupuja ja mietti: "Miltähän tuntuis, jos olis yltä päältä karvainen. Naamasta ja pepustakin?"



Hyvä kysymys!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Saa nähdä

saadaanko valkoinen joulu vai ei. Täällä on tällä hetkellä ihan mukavasti maa valkoisena ja vaikkei lunta nyt mitenkään kauheasti ole, niin jokunen sentti kuitenkin - ehkä jopa kymmenkunta. 


Kun lähipäivien sää näyttää tältä, on ihan siinä ja tässä, miltä jouluaattona näyttää. Minä soisin kyllä, että lunta olisi edes vähän. Hautausmaalla on niin paljon kauniimpaa, mieli on pirteämpi.

Toivotaan parasta!

Mutta pääasia kuitenkin on, että vietämme tämän joulun kolmisin kotosalla. Kuopuksen vuoro on olla täällä eikä esikoinenkaan vielä ole omissa riennoissaan 💖.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kiitollisuuspäiväkirja

Aloitin kiitollisuuspäiväkirjan pitämisen syksyllä. Ja kuten asioilla on tapana, minun tapauksessani, se jäi jossain vaiheessa. Nyt olen taas sellaisessa tilanteessa, että päätin koittaa jatkaa, jos siitä vaikka olisi apua. Etteivät negatiiviset ajatukset valtaisi liikaa alaa.

Eilen yksin kotona ollessani kuuntelin toisella korvalla keskusteluohjelmaa kroonisesta kivusta. Ajatelin teistä muutamia, migreeniä, särkyjä, kaikkea sitä, mistä minä en tiedä mitään. Vaikka altistus on kurja seuralainen, olen kiitollinen, että toistaiseksi pystyn pääosin itse säätelemään sen vaikutuksia välttämällä paikkoja joissa saan oireita. Olen niin onnellinen, että koti on puhdas.




Olen kiitollinen siitä, että saan välillä vapaata, mutta on ihanaa, kun kuopus tulee tänään kotiin. Ja esikoinenkin reissultaan, aamuyöllä, hyvässä järjestyksessä. Ihanat pojat.

Olen ajatellut teitä paljon, olette minulle rakkaita ja tärkeitä 💋.

Olen kiitollinen siitä, että olette siellä!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Pikkujoulut

tai miksikä sitä nyt sitten sanoisi, kun ystävän kanssa syödään ihanaa pastaa, lurpitaan säädytön määrä viinejä ja parannetaan maailma kerralla. Tonttulakit päässä.




Eikä ole edes huono olo. Menen myyjäisiin luonto ry:mme pöytään pariksi tunniksi, esikoinen puolestaan on kirpparillamme töissä. Jahka molemmat pääsemme kotiin, pötkähdämme varmasti velttoilemaan loppupäiväksi. Saunakin saattaa lämmetä.

Ihana viikonloppu!

torstai 8. joulukuuta 2016

Nopeasti vain

Täällä ihmetellään vatsapöpöä joka kiertää kuopuksen massussa jo kolmatta päivää. Kurjaa, mutta onneksi sen verran jo parempi, että pääsee tänään lähtemään isälleen.

Esikoinen tuli eilen kotiin skumppapullon kanssa ja kippistimme keskellä viikkoa ilonaiheen kunniaksi. Tai kai tämä vielä tästä iloksi muuttuu. Elatustuen laskenta jatkuu, venyy ja paukkuu. Ja rassaa.

Minä pääsen iltavuoroon ja ihmisten ilmoille tänään.



Olihan niitä jouluvaloja Helsingissä.



Mukavaa torstaita teille, toivolla tai ilman.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Hyvää itsenäisyyspäivää

Yhdeksännenkymmenennen yhdeksännen itsenäisyyspäivän kunniaksi kävimme kurkkimassa Presidentinlinnan kieppeillä - tosin paria päivää etuajassa. 




Oikeasti matka oli kyllä Suomenlinnan Pokemoneja tutkailemaan, mutta jo ennen sitä törmäsimme kummallisiin otuksiin:



Tuo ylempi matkasi kanssani, alempi jäi porsastelemaan kavereidensa kera niille sijoilleen.




Melko viileäähän Helsingissä usein tähän aikaan vuodesta on - se oli tiedossa - mutta kun lisättiin vielä suhteellisen navakka tuuli ja ajoittainen lumituisku, oli Suomenlinnan reissu kyllä omanlaisensa elämys. 


Sormet jäässä ja kamera epätarkka...


Onneksi seura oli hyvää ja huumorintajuista. Kukaan ei valittanut, pikemminkin nauratti ja huvitti moinen. Illan päälle hotellihuoneessa pojat katselivat leffan ja herkuttelivat, me istuimme alabaarissa lämmittävällä glögillä. Uni tuli kyllä kaikille varsin nopeasti, koska oltiin oltu ulkona ja käveltiin paljon.


Pikachukin pääsi matkaan mukaan


Ihanan hotelliaamiaisen jälkeen vielä kävimme vähän tuliaisostoksilla ja Töölönlahdella jahdissa. OnniBussi kuskasi meidät mennen tullen. Ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä mutta hintansa väärti se kyllä oli. Menomatkalla lämmitysjärjestelmä oli rikki ja istuimme palttoot päällä koko matkan. Hanskojakin tarvittiin jossain vaiheessa. Paluubussi taas piti vaihtaa jo ennen lähtöä, kun jäähdytysjärjestelmä ei toiminut. Keskimäärin siis ihan hyvät lämpötilat 😀.

Reissu uusitaan varmastikin kesällä kun ilmat ovat suotuisammat ja Lintsikin auki. Sitä odotellessa!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Jaloissa tuntuu että on käyty

Olimme eilen ja tänään Helsingissä Pokemon-reissulla kuopuksen, hänen ystävänsä ja tämän äidin kanssa. Varsin onnistunut reissu, kaikin puolin.



Myös Pokemonien osalta.


Voi hitto, se on Ditto!


Kerron lisää myöhemmin, tulin vain ilmoittautumaan ja nyt aion lämmitellä merituulen jäykistämät paikkani sekä glögillä että saunalla. 

Ihana olla kotona!

perjantai 2. joulukuuta 2016

Kuka on tepastellut terassilla?

Onko se sininen lintu 






vai sittenkin enkeli?


***

Leppoisaa viikonloppua ystävät!

torstai 1. joulukuuta 2016

Asteikolla yhdestä kymmeneen

Rakastan tilannekomiikkaa, sanoilla leikittelyä, hyvää - ja välillä kieltämättä vähän huonompaakin - huumoria. Esikoisen kanssa meillä on natsannut huumorintajut yhteen jo pidemmän aikaa. Nyt, kun hän on ollut Slushissa olemme revitelleen kuopuksen kanssa oikein kunnolla. Eipä tarvitse huolehtia siitä, kun ensimmäinen muuttaa kotoa pois: jäljelle jää vielä yksi, jolla on myös rautainen huumorintaju ja mieletön tilanteiden taju. 

Olemme nauraneet, ulvoneet suorastaan, välillä. Eilen olin ajaa ojaan, kun kirpparikäyntimme jälkeen lähdimme hakemaan kanalasta munia ja kuopus pisti päähänsä ystävälle joululahjaksi löytämäni huivin ja sen päälle pienen paistinpannun. Sheikki suoraan Saudi-Arabiasta. Uskontona vissiin jotain lentävän spagettihirviön pastafarismin tapaista. Kuopus oli muuten esitellyt kyseisen lahkon elämänkatsomustiedon opettajalleen, joka ei ennestään ollut moiseen perehtynyt lainkaan. Olivat kuulemma saaneet hyvät naurut tunnilla(kin).



Kuva otettu 11/14, joten todistusaineistoa
outoudesta löytyy parinkin vuoden takaa



Tuota ennen aamulla poika väänsi naamansa kummaan ilmeeseen ja väitti, että hän on ainoa normaali ihminen tässä perheessä. Onhan se totta, että hassuttelen paljon ja välillä minua kielletään olemasta outo. Tästä sukeutuikin hauska keskustelu siitä, miten kummallisia olemme ja koemme olevamme asteikolla yhdestä kymmeneen. Neljä on kuulemma höpö, viisi höpsö, kuusi kummallinen, seitsemän omituinen ja kahdeksan outo. Yhdeksän ja kymmenen olivat varattuja hullulle ja sekopäälle.

Höpö kuopus pelasi vielä kotimatkalla jotain peliä, jossa hän oli välillä lainsuojaton ja välillä lainsuojallinen.


Elämä on kyllä välillä ihanaa, ja ihan naurettavaa!

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kesäisiä kuvia

Ihana haaste, jossa oli tarkoitus penkoa arkistojen kätköistä kesäisiä kuvia. Kylläpä tuli mainio fiilis pelkästä katselemisesta.




Nyt tämä sama näkymä on tällainen:




Meidän kesäämme kuuluu olennaisena osana pihalla puuhailu. Tässä vähän eksoottisempaa aktiviteettia, kun kuopus heittelee pakastamiamme lumipalloja keskellä kesää.





Vaikka en mikään puutarhaihminen tai viherpeukalo olekaan, nautin kauneudesta, kukkasista ja kesän vehreydestä. Tämä kuva on Vivamosta, Lohjalta. Upea hiljaisuuden puutarha!





Ennen kun muutin tänne paikkakunnalle kävin muutamia kertoja etukäteen tutustumassa ja katselemassa asuntotarjontaa. Muutama paikka teki minuun heti vaikutuksen. Yksi on pieni punainen mökki heti rautatieaseman lähettyvillä (asuisinkohan minä joskus vielä siinä?), toinen tämä kannasmainen tie, joka vie nykyiseen asuinpaikkaamme. Edelleenkin, melkein joka päivä muistan ihailla ja ihastella järven kauneutta, sitä, että se on joka päivä, miltei joka hetki eri näköinen. Ei tavalla kaunis. En haluaisi turtua siihen koskaan!





Samaista järveä käyn välillä ihailemassa lähempääkin kuin ohi ajaessani. Tässä päiväkahvi ennen kesäistä iltavuoroa.




Ihan tavallisetkin paikat näyttävät ja tuntuvat kesällä kauniilta. Tässä makoilimme kuopuksen kanssa koulun pihalla hämähäkkikeinuissa, tuijotimme taivasta, pilviä ja vähän muutakin ympäristöä.





Näitä rakastan myös. Kesäisiä auringonlaskuja.




Kyllä se sieltä taas tulee. Kesä!

maanantai 28. marraskuuta 2016

Joskus ahdistaa

Tietääkö joku (muu kuin Helmi) sitä tunnetta, kun on ostanut kaksi 3,90€ maksanutta mattoa pupujen lämmikkeeksi ja kotona kaduttaa "kun tuli tuhlattua". Olisi se tahrainen ja pureskeltu ehkä vielä hetken välttänyt. 

Tai kun menee paikalliseen (niin, kuka ylipäätään menee paikalliseen, kun ei ole rahaa?) ja koko illaksi pitää riittää yksi tuopillinen ja sen jälkeen kädet ristissä toivoo, että jäävedestä ei velotettaisi erikseen. Ja aamulla on huono omatunto, vaikka tilaisuus oli sellainen, että sinne piti päästä. Ja vaikka edellisestä kerrasta on puolitoista vuotta jollei pidempäänkin. 

Toisinaan tulee sellainen uhma katumuksen tai huonon omantunnon sijaan, että pakkohan sitä on joskus saada elää likipitäen normaalia elämää edes hetken, suoda itselleenkin jotain, pieniä iloja, sen, että ostaa muutakin kuin ruokaa. Kuten vaikka juuri ne matot lemmikille. Tai käy kahvilassa. Tai kirpputorilla. Tai kerran kahdessa vuodessa keikalla.

On tämä tyhmää, mutta tällaista tämä nyt on. Helpotusta ei ole luvassa, päin vastoin.

Joskus ärsyttää, ahdistaa ja masentaa. 

Nyt on sellainen joskus.




***

Ihana asia taasen on, että sain auton varsin pikaisesti huollosta. Taas olin valmis halaamaan korjaajaa, kun hän soitti minulle sunnuntaina, että Pösön voisi noutaa 💗

lauantai 26. marraskuuta 2016

Se tunne

Kun jääkaapissa on olutta ja pitää tekstata esikoiselle, josko voisin juoda saunan päälle yhden.






Entäpä sitten se, kun ensimmäistä kertaa ikinä esikoinen lupautui olemaan minulle ja ystävälle kuskina. Paikallisessa on tapahtuma, johon pitää päästä. Ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. Niin, ja oli tietysti pitänyt hyvissä ajoin etukäteen varoitella täysi-ikäistä teiniä, että tänä lauantaina siellä ei kannata piipahtaa, jollei halua samaan paikkaan äidin ja entisen opettajan kanssa.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kaikki järjestyy?

Aina ei ihan tunnu siltä.

Auton takarenkaasta nousi sankka savu. Ihana luottokorjaajani tosin sanoi, että (jarru?)vika on pieni ja korjattavissa vissiin jo heti huomenna.

Elatustuen uudelleenlaskenta saa taas turhauttavia sävyjä. Äh. Onneksi en vielä ole menettänyt yöuniani. Ehkä alan jo tottua tähän?

Hektinen ja hieman pidempi työviikko sai olon aika kaameaksi. Viikonloppu menee levätessä, mutta niinhän se on kai tarkoituskin.



Tämä tuli yhdeltä teistä, kiitos <3



On tässä positiivistakin: kävin lyhyen työpäivän päätteeksi tänään joulunavajaisissa kirpputorillamme, söin ihanaa kaurasta tehtyä joulupuuroa ja voitin bingossa. Jee!

Ystävä kävi kahvilla ja sain vuodattaa kaikki murheet. Hän myös ajeli perässäni korjaamolle ja toi minut takaisin kotiin, kun Pösö jäi sinne.

Sitä paitsi luettavana on vetävä dekkari eikä mitään tarvitse pakosta tehdä. Esikoinen oli käynyt kavereiden kanssa pizzalla, joten ruokahuoltokin hoitui helposti.



Nautitaan viikonlopusta!

torstai 24. marraskuuta 2016

Kiireinen viikko

On ollut vähän kaikenlaista. Pari kokousta, toinen yhdistyksen ja toinen työn puolesta. Meilläkin juhlitaan ensi vuonna Suomi 100 -teemalla. Eilen kuopuksella oli päivällä arviointikeskustelu ja vielä toisen kerran piti reissata samaan suuntaan, kun oli peli-ilta uuden koulun kavereiden kanssa. Jotenkin minä päästin sielläkin suustani, että voin joskus tulla pitämään kahviota ja vahtimaan lapsia. Ystävä epäili, että yhteistökärpänen on puraissut. 

Ennen peli-iltaa ajoimme marketeille, kun kuopuksen ainoisiin sopiviin verkkareihin oli ilmestynyt polveen reikä. Muistelin edellisreissulta nähneeni jonkun hyvän tarjouksen siellä. Mitään vaatteita en enää uskalla ostaa ilman, että sankari itse on mukana, joten lähdimme yhdessä. Löysimme kahdet Karhun verkkarit yhteensä 16€. Samalla hoidin pikapikaa viikonlopun ruokaostoksia. Ei hullumpi reissu.





Tänään menen iltavuoroon ja palkitsen itseni ennen sitä huoltoaseman ruhtinaallisella salaattipöydällä. Ateria on ilmainen, kun olemme äitini kanssa keränneet leimoja passiin. He käyvät välillä iltavuoroni aikana poikien kanssa pizzeriassa ja välillä tuolla napsimassa minulle leimoja. Tänään en heitä hoitoavuski tarvinut, koska kuopus lähtee isälleen. Hän tulee koulusta työpaikalleni, minä syötän hänet ja pakataan reppu, ja poika hipsii itse bussipysäkille. Minä puolestani taidan pyörähtää vielä huomennakin pikaisesti töissä, koska viime viikolla jäi monta työpäivää välistä ja tuli paljon miinuksia, kun olin kuopuksen kanssa kotosalla angiinan vuoksi. Nyt on viimeinenkin antibiootti syöty ja reipas poika taas.

Mutta aion minä levätäkin. Ja nauttia, kun huomenna tulee lapsilisä!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kokkapuheita

"Miehet ja naiset

Miehillä on leveä rintakehä ja kapea lantio, siksi heillä onkin enemmän ymmärrystä kuin naisilla. Näillä on ahdas rintakehä, leveä lantio ja takapuoli, sillä heidän tulee pysyä kotona, istua rauhassa sisällä, huolehtia taloudenpidosta, kantaa ja kasvattaa lapsia.

Mihin tarkoitukseen naiset on luotu

Nainen on ystävällinen, suloinen ja viihdyttävä elämäntoveri. 
Naiset synnyttävät ja kasvattavat lapsia, hallitsevat taloa ja jakavat miehen hankkimat ansiot niin, ettei mitään mene hukkaan ja jokainen saa tarpeellisen osansa. 
Niinpä Pyhä Henki kutsuukin naisia "talon kunniaksi", 
sillä heidän pitää olla talon kunnia, koristus ja kaunistus. 

Mikä sopii naisille huonosti

Naisille ei mikään hame tai mekko sovi huonommin kuin se että hän tahtoo olla viisas."






Otteet Martti Lutherin kirjasta Pötypuheita Pöytäpuheita.


***

Pitkästä aikaa kävin katsomassa hakusanat, joilla blogiini on tultu:

päiväkahvilla pillua

Anteeksi kuinka?

lauantai 19. marraskuuta 2016

Aina mun pitää

Hitsi, meinasi tulla arki- kotityö- ja perheahdistus.

Laita ruokaa. Laita toista ruokaa. Väistele tiskejä altaassa, kun teini ei ole tehnyt omia hommiaan. Kinastele sen kanssa. Tee varasuunnitelma, kun kuopuksen ruoassa on outo sivumaku. Sumpli aikatauluja. Yritä saada kaikki yhtä aikaa saunaan. Huolehdi siitä ja tästä ja tuosta, plääääh!





Onneksi oli mukava hetki ystävän kanssa kaupungilla sillä aikaa, kun kuopus oli kaverillaan (vaikka meinasikin tulla raha-ahdistus). Onneksi on ystäviä, vielä huominen vapaa ja silloin luvassa pelkkää loikoilua. 

Niin, ja tietty vähän kotitöitä. Huokaus. 

Siivoamaan en rupea, en, en, en, en, vaikka imuri odottaakin eteisessä. Riittää kun saamme esikoisen kanssa yhdessä pizzan tehtyä. Ja aikataulutettua niin, että kaikilla on nälkä. Äääääääää!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Älliä

Tulihan se viikonloppu - ja miten se sitten alkoikaan! Syksyn ylioppilaskokeiden tulokset tulivat, ja esikoinen sai ensimmäisen laudaturinsa. Englannista. Saksasta sai sen tavoittelemansa Magnan. 


Hitsi miten ylpeä äiti olen juuri tällä hetkellä.




Niin, ja pitihän sille sitten heti kippistää. Onneksi pojalla oli mistä valita.

Mukavaa viikonloppua ystävät!

torstai 17. marraskuuta 2016

Yksi, kiitos!

Yksi angiina (kuopus)

yksi (vähän) stressaantunut äiti

yksi virallinen ajokortti - supernopeaa, tuli eilen postissa kun inssi oli perjantaina!







Siinäpä alkuviikon koko kuva. Tänään on kampaaja ja iltavuoro. Äitini ja hänen miehensä tulevat poikien kanssa siksi aikaa. Huomisen teen töitä, koska tämä viikko on ollut hieman rikkonainen.

Sitten:

yksi viikonloppu kiitos!

***

Oli pikapäivityksen paikka, kun halusin jo ne (edellisen postauksen) viinakset pois "etusivulta".

tiistai 15. marraskuuta 2016

Mitä ihmettä?

En meinaa millään tottua, että jääkaapissa on viinaksia. 





Ja  että ne eivät ole minun.

😎

maanantai 14. marraskuuta 2016

Tummempia sävyjä

Kaiken tämän täysi-ikäistymisen, juhlinnan ja ylpeyden taustalla on kulkenut tummempi taustavire.





Jos jaksat, ajattele minua tänään kello 14.30, on tärkeä tapaaminen. 
Jälkeenpäinkin auttaa. 
Kovasti.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Sinun lapsesi eivät ole sinun

Olihan se, jännä päivä, eilen. Ja tunteikas. Jotenkin oli vähän koko ajan pala kurkussa: minulla on täysi-ikäinen poika! Olen saanut sen kunnialla "aikuiseksi" ja kun korttikin vielä tuli taskuun, sain olla vielä entistäkin ylpeämpi. Aika rauhallisin mielin istahdin sankarin kyytiin ja palasimme kotikylille. Pidin matkalla sen pakollisen saarnan, että auto ei liiku metriäkään jos kaikilla siinä istuvilla ei ole turvavyö kiinni. Ja vaikka kaverit jotain naukkailisivatkin, kuski ei ota pisaraakaan. Eikä kännykkää räplätä ajon aikana. Koskaan!

Sitten sainkin viettää rauhaisaa eloa kotosalla loppupäivän, koska Pösö oli menossa. Toki jossain vaiheessa auto vaihtui jalkapeliin ja nuori mies lähti kavereiden kanssa juhlimaan. Kovin riehakkaiksi eivät riennot onneksi äityneet, koska tänä aamuna on lähtö Helsinkiin: esikoista pyydettiin Slushiin töihin ja nyt on tarkoitus vähän tutustua paikkoihin ja työtehtäviin. 





Synttärilahjaksi esikoinen toivoi rahaa - nyt sitä meneekin varmaan ihan eri tahtiin, kun bensatankki vie osansa - ja lisäksi tuhlasin, ja ostin hänelle 0,20€ tuopin kirpputorilta. Korttiin kirjoitin, että nyt voi ihan itse päättää kaataako tähän Julmustia vai Lapin Kultaa. Skumppaakin piti pikku pullo inssin tulosta odotellessa ostaa. Kaikki odottavat edelleen jääkaapissa koskemattomina.

Hui, nyt tuo tosiaan on täysi-ikäinen, vaikka jonkin aikaa kotona vielä asuukin. Elää omaa elämäänsä, tekee omat valintansa ja virheensä ja minun on katsottava vierestä. Toki oltava tukena myös, jos sellaista tarvitaan. Toivottavasti ne ovat mahdollisimman pieniä. Ne virheet.



Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. 
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. 
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta, 
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi, 
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa. 
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan, 
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, 
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa, 
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista, 
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet. 
Kun taivut jousimiehen käden voimasta, 
taivu riemulla.

Kahlil Gibran, Profeetta, 1923.



Voi huokaus!

perjantai 11. marraskuuta 2016

Jännä päivä

Tänään on jännittävä päivä: esikoinen täyttää 18 ja hänellä on myös inssi. Lähden palauttamaan kuopuksen rannetukea samalle paikkakunnalle missä se ajetaan joten saatan päästä tuoreen kuskin kyytiin paluumatkalla. Voi olla, että en vähään aikaan näe pikku Pösöä pihassa kuin aamuisin.



Rakas rastapääni kesällä Kreikassa


Pitäkää peukkuja!

Ja hyvää viikonloppua, tietty!

torstai 10. marraskuuta 2016

Kauniita asioita

ihania asioita


ystävältä saatu gerberaa joka jaksaa vaan loistaa


voimaannuttavia asioita,


ihana kortti ja liuskekivisydän



koitan nyt ajatella tämän kaamean vaalijärkytyksen jälkeen.

Ommmmmmmm!


***

Sitä paitsi tänään on vapaa aamu ennen iltavuoroa, ja huomenna vapaapäivä. Kuopus lähtee isälleen. Viikonlopustakin tulee rentouttava.