Sivut

lauantai 12. marraskuuta 2016

Sinun lapsesi eivät ole sinun

Olihan se, jännä päivä, eilen. Ja tunteikas. Jotenkin oli vähän koko ajan pala kurkussa: minulla on täysi-ikäinen poika! Olen saanut sen kunnialla "aikuiseksi" ja kun korttikin vielä tuli taskuun, sain olla vielä entistäkin ylpeämpi. Aika rauhallisin mielin istahdin sankarin kyytiin ja palasimme kotikylille. Pidin matkalla sen pakollisen saarnan, että auto ei liiku metriäkään jos kaikilla siinä istuvilla ei ole turvavyö kiinni. Ja vaikka kaverit jotain naukkailisivatkin, kuski ei ota pisaraakaan. Eikä kännykkää räplätä ajon aikana. Koskaan!

Sitten sainkin viettää rauhaisaa eloa kotosalla loppupäivän, koska Pösö oli menossa. Toki jossain vaiheessa auto vaihtui jalkapeliin ja nuori mies lähti kavereiden kanssa juhlimaan. Kovin riehakkaiksi eivät riennot onneksi äityneet, koska tänä aamuna on lähtö Helsinkiin: esikoista pyydettiin Slushiin töihin ja nyt on tarkoitus vähän tutustua paikkoihin ja työtehtäviin. 





Synttärilahjaksi esikoinen toivoi rahaa - nyt sitä meneekin varmaan ihan eri tahtiin, kun bensatankki vie osansa - ja lisäksi tuhlasin, ja ostin hänelle 0,20€ tuopin kirpputorilta. Korttiin kirjoitin, että nyt voi ihan itse päättää kaataako tähän Julmustia vai Lapin Kultaa. Skumppaakin piti pikku pullo inssin tulosta odotellessa ostaa. Kaikki odottavat edelleen jääkaapissa koskemattomina.

Hui, nyt tuo tosiaan on täysi-ikäinen, vaikka jonkin aikaa kotona vielä asuukin. Elää omaa elämäänsä, tekee omat valintansa ja virheensä ja minun on katsottava vierestä. Toki oltava tukena myös, jos sellaista tarvitaan. Toivottavasti ne ovat mahdollisimman pieniä. Ne virheet.



Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. 
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. 
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta, 
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi, 
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa. 
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan, 
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, 
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa, 
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista, 
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet. 
Kun taivut jousimiehen käden voimasta, 
taivu riemulla.

Kahlil Gibran, Profeetta, 1923.



Voi huokaus!

16 kommenttia:

  1. Niinpä. Onneksi ei tätä vanhemmuuden rakkauden ja tuskan määrää tiedä etukäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä vissiin olis uskaltanut lapsia tehdäkään, jos olis tiennyt.

      Meillä esikoinen oppi kyllä kovimman kautta kun eilen oli (onneksi hillitysti) lähikaupungissa juhlimassa synttäreitä ja tänään kello herätti 6.45 kun piti lähteä sinne Slush-briefiin;-)

      Poista
  2. Olipa viisas runo tai mikä lie ajatelma. Vaikken osaakaan katsoa sitä kuln tyttären näkökulmasta, mutta asia on just noin. Ja maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki vanhemmat ymmärtäisivät tuon <3

    Onnea teille vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marra <3

      Tuo on upea teksti, laulettunakin, ja saa minut aina kyyneliin. Ei se näin äidin näkökulmasta todellakaan ole helppo toteuttaa, vaikka sataprosenttisesti sen allekirjoitankin!

      Poista
  3. Onnittelut täältäkin :)

    Pidin eilen laiskapäivän, tänään aloitan tenttiinluvun. Äärgh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Vetäisit henkeä ennen koetusta? Koitahan jaksaa lueskella!

      Poista
    2. Jees, koukutuin onnistuneesti 'Sons of anarchy'-sarjaan :D

      Poista
    3. Ja pystyt tänään pysymään irti siitä ;-) ?

      Poista
  4. Onnea, molemmille!
    Tuo runo on aivan ihana ja niin totta. Mutta hirveän onnellista on äidin katsoa lapsiaan näin isona... Toki niitä kamalia katsottaviakin tulee, mutta, silti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Toi on upea runo - ja vaikea toteuttaa. Mäkin niin ylpeänä kattelen tuota nuorta miestä, toivon, että niitä kauheempia tulee sitten vastaavasti vähemmän!

      Poista
  5. Se on karua, kun ei voi suojella lapsiaan kaikelta pahalta... mutta vaikka ne onkin omanlaisiaan, niissä näkee omaa itseään ja tietää, että ne tekee samoja virheitä mitä itse teki, samalla luonteella. Ei vaan voi elää niiden puolesta, eikä siirtää omaa elämänkokemustaan muuten kuin hyvillä neuvoilla. Jotka usein jätetään huomioimatta, koska se on itse koettava. Niinhän sitä teki itsekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta. Aina voi neuvoa, mutta niitä ei vaan aina oteta huomioon. Ite on omat oivallukset ja virheet tehtävä, ei voi mitään!

      Poista
  6. Meillä isä, jonka poika makaa tuossa sohvalla, antoi pojalleen neuvon muuttopäivänä - silloin kun äiti yritti olla itkemättä ;)
    "Tee omat virheesi, älä niitä jotka mä olen jo tehnyt. Ota opiksesi mun virheistä äläkä tee niitä samoja virheitä. Ne on jo kokeiltu."

    Kai se on toiminut, kun siitä on mies kasvanut. Äidin ikuinen pikkupoika, reilun vuoden päästä 30 vee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana neuvo <3 Ja ihana isänpäivä teillä varmaan ollut?

      Ollaan ylpeitä pojistamme!

      Poista
  7. Kyllä se niin kovaa kun lapsista tulee aikuisia. Meidän yksi kerhotäti sanoi aikoinaan minulle, että lapset ovat aina laina, mutta pojat erityisesti. Hän tarkoitti, että kun pojat löytävät tyttöystävän ja perustavat perheen, ei äiti voi enää elämään puuttua. Toisin kuin ehkä tytärten kohdalla. Äidin ja miniän rakkaus samaan mieheen vain ei mahdu samaan yhtälöön. Onneksi omani ovat vielä vapaita!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä opetteleminen ja varmaan sitten tosiaan kans, kun tulee tyttöystäviä kuvioihin. Apua!!!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana