Sivut

torstai 29. joulukuuta 2016

Väsyneet välipäivät

En minä ole väsynyt, päin vastoin. Nautin hulluna omasta ajasta. Kuopus lähti eilen isälleen viikoksi, esikoinen taas rannikolle kaverinsa luo. Ainakin huomiseen asti tätä rauhaa riittää. Ah! Eilen istuttiin ystävän kanssa pitkästä aikaa iltaa ja tänään nukuin pitkään, söin juuri mozzarellatikkuja (ihanaa, kun ei tarvitse miettiä kuin omat syömisensä ja nekin etukäteen, koska autoa ei ole eikä kauppaan pääse - no pääseehän sinne jalkaisin tai ystävän kyydillä, mutta tiedätte mitä tarkoitan) ja jälkkäriksi piparkakkutaikinaa! Lasissa on kokista. En ikinä juo limsaa... On tää mahtavaa!

No käytiin me ystävän kanssa vähän kaupungilla pyörimässä, kun meinasi jo kotonaolo ja sairastaminen saada seinät kaatumaan päälle ja pään räjähtämään. Sain joululahjaksi S-ryhmän lahjakortin ja käytin sen alennusmyynnissä viisaasti. Kevään vitamiinit sekä vähän tuoretta viikonvaihteeksi ja uudenvuoden salaatteja varten. Mutta en minä ihan priimakunnossa vielä ole, koska silmät harittivat ja jutut olivat huonoja. Väsyneitä. Ja kaikki nauratti.




Mutta oikeasti, sellainen sana kuin avokassukat. Ihan mahdoton! Tuijotin ja tuijotin ja mietin että mitkä hiton avo-kassukat? Tai outlet-myynti kääntyi koko ajan päässäni oluet-myynniksi, tosin siinä kohtaa oltiinkin jo kahville menossa ja janotti. Hulluin pääsi kuitenkin ystävältä, kun päätin ostaa puolikuolleen onnenbambun tilalle kaksi uutta - ainoa viherkasvi jota siedän, kun ei tarvitse multaa vaan lilluu vedessä. Totesin hänelle, että olen kyllä onnellinen näistä onnenbambuista ja hän repesi: "sä ja sun onnenpamppus". No taipuuhan se samalla tavalla... melkein.

34 kommenttia:

  1. Naureskelin ystävän fasessa ennen joulua, kun hän ihmetteli sanaa 'viivelipasta' kaupassa, kunnes tajusi asiayhteydestä, että sana olikin viivelipas. Mies ei ollenkaan ymmärtänyt, kun kerroin hihitellen viivelipastasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viivelipasta - tottakai! Josta tulee mieleeni, että oikeasti kirjoitimme tietokantaan erään asiakkaan sukunimen väärin, kun käsinkirjoitettu r näytti liikaa v -kirjaimelta. Lapsesta tuli Siivilä, mutta korjasimme asian heti hoksattuamme, että eihän kukaan VOI olla Siivilä vaan kyse on Siirilästä. Onneksi lapsella ei ollut nettitunnuksia joten moka jäi vain meidän tietoomme (paitsi että nyt levittelen sitä netissä ;-)

      Poista
    2. No oli se mutta nolo kans ;-)

      Poista
  2. Avokassukka! Viivelipasta! Riemastuttavaa :) Menee samaan sarjaan kuin se mun vuosien takainen sienikirjan selailu, kun siellä oli suomuorakas. Suo-muorakas. Ja onnenpampuissakaan ei kuulu behmeä bee välttämättä suomalaisen kielessä... kuten joskus lapsi p-kirjainta painottaessaan sanoi, että "ei banaani, vaan Panaani".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suo-muorakas, tietysti, ja se kasvaa soiden laidoilla kosteikoissa!!!

      Avokassukka vois olla sellanen taskuvarkaan unelmakassi, jonne voi vaan työntää käden ja napata lompsan.

      Viivelipasta kuulostaa vähän alle kolmevuotiaan r-vikaisen ruoalta ;-)

      Poista
  3. Minä huomaan töissä aina yhdestä kirjoitusvirheestä sen, milloin on aika pitää ruokatauko tai hakea koneen ääreen mukillinen kahvia - kirjoitan nimittäin aivoliitto tai aivopuoliso, kun pitäisi tietysti kirjoittaa avio-.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua mullekin... ;-) Oma nimi on tosi vaikea kirjoittaa, silloin kun siinä tulee moka, pitää pitää tauko ja pian!

      Poista
    2. Itse huomaan (oireettoman) migreenin usein siitä, että kirjoitan tai luen aivan omituisia asioita ja kirjaimet vaihtavat paikkoja.

      Poista
    3. Jotkut sanat on vaan niin vaikeita kirjoittaa vaikkei olisi migreeniäkään. En vaan nyt muista yhtään esimerkkiä ;-)

      Paitsi että muistan, kirjasto on toooosi vaikea, yleensä tulee krijasto!

      Poista
  4. Pitkään nauroin kun yksi tuttu tunnusti vuosia ihmetelleensä tuoksuvatukka-pensaan nimeä. Hän oli aikojen alusta tavuttanut sen tuoksuva tukka. Että sillen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin sisäinen tavuttaja jaottelee tuon tuoksuvaksi tukaksi - kai tässä on joku intuitiivinen sisäänrakennettu juttu taustalla ;-)

      Poista
  5. *reps*..... Joku hihittelee täällä ääneen - miten niin väsynyt...
    Ja samalla muistelin omia pieniä lukihäröjä.... Kerran paikallisessa citymarketissa oli pakko palata takaisin lukemaan tarjouskylttiä; mitä ihmettä täällä myydään MYYRÄSANDAALIT??? Ei kun ne olikin nyörisandaalit....
    Lehdestä sen sijaan luin ilmoituksen keräyksestä syöpäläisten hyväksi...siis syöpälasten, tietenkin.
    Ja kaikkihan ovat tietenkin katsoneet legendaarisen elokuvan SILMÄTÖN RADIO? Pääosassa Rutger Hauer. Oikeasti se taisi kyllä olla Silmitön raivo. Arvatkaa vaan olenko saanut kuulla näistä?

    Mutta kaksi "mokaa" on ylitse muiden, ja niistä kuulen tasaisin väliajoin. Toinen on ns. näkövirhe ja toinen...noh...olin vain niin innoissani siitä, että vihdoinkin voittaisin Trivial Pursuitissa.

    En ollut koskaan nähnyt pahkasikaa ja kun viimein tuli tilaisuus, AM näytti mulle siitä kuvan Tieteen Kuvalehdestä. Ensimmäinen, vilpitön, kauhistunut reaktioni oli "herran jumala, miksi sillä on korvat per..ssä?!" Todellisuudessa sillä oli kaksi lintua lonkkien päällä syömässä jotain syöpäläisiä tms. :D Ja ne korvat ihan oikealla paikallaan...

    Ja se Trivial Pursuit.... Olin viimeistä kysymystä vaille voittaja ja kysymys kuului "mikä on okapin sukuinen pitkäkaulainen eläin?" Hillitön tuuletus, jee, nyt mä vihdoinkin voitan tän, voitan voitan voitan! Ja menen ja vastaan "strutsi".... Jep. Strutsipa hyvinkin.

    Lukihäröistä uutta vuotta kaikille - onneksi elämää ei tarvi ottaa niin kovin vakavasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmätön radio?!? Ei oo totta :-D !!!

      Kiitos Pöllö illan/yön parhaista nauruista. Kyllä muuten kannatti valvoa tänne asti!

      Poista
    2. Tuli vedet nenästä kun alkoi naurattaa, olin juuri juomassa :D

      Mulla on muutamat kirjan nimet sellaisia, etten edelleenkään ole ihan varma oikeasta nimestä. Saatan myös unohtaa ihan tavallisia sanoja ja edelleen kuulen mieheltä vinoilua siitä, kun kerran noin 20v. sitten unohdin vaihdekepin nimen ja kutsuin sitä käsivimpaimeksi :)

      Poista
    3. Käsivimpain on siinä vieressä, se käsijarru ;-)

      Tyrsk!

      Poista
    4. Tekniset termit on vaikeita ;-) Tosin poikia naurattaa kun mulla katoo normisanatkin tän homealtistuksen ja aivosumun myötä. Oon et, no se, se, se mikä se nyt on - haarukka!

      Poista
    5. Kirjojen nimet oli töissä kyllä oma lukunsa. Siinä "Avaa tunnelukkosi" -kirjassa oli aina tunneliukko. Välillä jostain listasta luki väärin ja sit sai pihistä kun ei sitten millään löytynyt sen nimistä kirjaa...

      Poista
    6. Tuo tunneliukkokirja on aika suosittu kummasta aiheestaan huolimatta ;-)

      Mut joo, tuttua on mullekin tuo!

      Poista
  6. :D

    aamu alkoi mainiosti.
    Ihanat onnenpamput sinulla :)

    VastaaPoista
  7. Sinulla on ollut ihana vapaan aloitus! Kyllä nyt kannattaa vaan loikoilla ja levätä. Uusi vuosi ja uudet kujeet taas edessä. Myös meillä käytiin eilen alennusmyynnissä. Sain takin mieheltä myöhästyneenä joululahjana, kun edellisestä pitkästä takista hajosi vetoketju.
    Ihania nuo kaikkien "lukihäröt". Mulla useimmin tuli virheenä lapsen tappamisoikeus kun piti olla tapaamisoikeus....taisi olla vähän kireellä siihen aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, toi on paha ;-D

      Järkeviä nää joulunjälkeislahjat, on halvempaakin!

      Kyllä mä lepään, tänään ei oo luvassa yhtikäs mitään ja uudenvuoden aattokin menee kyllä rauhaisissa merkeissä.

      Poista
  8. Joskus väsyneenä ja vähän voipuneena tulee ne parhaimmat hihitysnaurut =D

    Minusta oli pitkään hämmentävää, että ihmiset sanoivat "maanjäristys" kun sen selvästikin piti olla "maanjärjestys" ;-). Onneksi kasvoin isommaksi ja olin hiljaa asiasta, heheee.

    Ja kerran ihmettelin ruokalassa A4-lapulle kirjoitettua ruokaa (olen siis romanttinen henkilö ja keskityin vain keskimmäiseen riviin):

    makka
    rakas
    tike

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on ihan hyvä olla vaaan hiljaa, säästyy kasvot ;-)

      Mut joo, väsyneet hihitysnaurut on parhaita, sellaisia paljon ja naurua muutenkin ensi vuoteen, rakas makkarakastike

      Poista
  9. Jep. Mun ei tarvitse olla edes väsynyt, niin omituisia sanoja tulee liukuhihnalta koska siitä pitää huolen jonkinasteinen lukihäiriö. On hiton hämmentävää kun itse näkee järjellistä tekstiä ja tekstiä lukeva tyyppi kysyy että oletko sä kirjoittanut tämän kännissä.
    Pahemmat, kokonaisten sanojen mokat ovat onneksi vähemmistönä mutta on pikemminkin sääntö kuin poikkeus että kirjaimet vaihtavat paikkaa tai niitä puuttuu. Tekstin kirjoittamisen jälkeen tapahtuvasta oikoluennasta ei ole mitään hyötyä koska silmät/aivot valehtelee mutta pienen tauon jälkeen asia on ihan toinen. Yleensä käynkin nortilla ja vasta sitten tarkistan virheet koska "uusilla silmillä" ne huomaa.

    En sinänsä kärsi tästä ja joskus jopa saan kunnon naurut, mutta toisinaan nämä virheet vituttaa tosi paljon, varsinkin silloin kun niitä on päässyt virallisiin hakemuksiin tms.

    Mukavaa viikon - ja vuodenvaihdetta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kyllä sokeutuu omalle tekstilleen ihan normaalikin ihminen. Mähän kerran pankkivirkailija-aikoinani kirjoitin sille rahastotarkastajalle että rahastorakastaja. Oli se vissiin vähän sitäkin, ja oli saanut viikon parhaat naurut!

      Sinne kans, mukavaa eloa ja oloa ♥

      Poista
  10. Ikuiset koulumuistot tavutuksesta: au-tomaatti ja messin kihelat. Kaveri (poika) tajusi au-tomaatin, mutta messissä ei hänen mielestään voinut olla kiheloita. :o *kikattelee itseksensä*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos puhutaan jalkapalloilijaMessistä, niin sillä on massia niin että voi olla vaikka kuinka monet kihelat, niin kerta ;-)

      Poista
  11. Yhden kerron vielä, kun tuli mieleen näistä työpaikoista... olen ollut joskus töissä "puhelintyttönä", puhelimeen piti vastata "MATKAPUHELINLASKUTUS".
    Kerran jonkun hepulikohtauksen jälkeen yritin koota itseäni ja vastasin reippaasti "matkapuhelinlaskuttelu"
    Että ei me täällä oikeasti mitään laskuteteta, kunhan ollaan vaan laskuttelevinamme..sillain leikisti....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siellähän se taas luuraa, se kirotusvihre, mutta älkää välittäkö...ainakaan eteenpäin...

      Poista
    2. Ja mä kirjasin varmaan viiteenkymmeneen kirjaan genreksi jänistys ennen kun huomasin mokani ;-)

      Poista
    3. Siis tämä aikaa ennen meidän pupuja ja aikaa ennen kun liki kaikki tehtiin keskitetysti!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana