Sivut

maanantai 26. joulukuuta 2016

Mieleni minun tekevi

Tekisi mieli kertoa miksi en välillä jaksa päivittää.

Tekisi mieli kertoa miksi olen muuttunut tylsäksi. Hajuttomaksi, mauttomaksi ja persoonattomaksi. Täällä Blogistaniassa.

Tekisi mieli kertoa miksi en välttämättä kerro enää oikeita kuulumisia.


Mutta en vaan voi.



Esikoinen sai joulukukan työpaikaltaan
(olemme kestäneet sitä oikein hyvin)
ja minä sain kynttilät ystävältä.
Hieno jouluasetelma siitä sitten tulikin!


On monia asioita, jotka liittyvät toisiin ihmisiin, heidän oikeuteen olla olematta netissä ruodittavana. On leukemiaa lähipiirissä. Elatustuen laskentaa ja jopa huoltajuuskiistaa. Väsymystä, flussaa joka ainoalla, ojaan ajoja, kiukkua ja turhautumista. Absurdeja asioita liittyen toimeentuloon.

Joulumieltä kerrakseen!

Mutta sitten taas toisaalta on nämä ihanat pojat, kiitollisuus siitä, että meillä ei ole tämän hullummin. Kyllä täältä taas noustaan, mutta hajuja ja makuja en oikein uskalla enää luvata.

14 kommenttia:

  1. Aikansa kutakin, ja jokainen saa olla täällä just sellanen ku on. Tai millanen haluaa olla. Ei aina tartte olla haiseva tai maullinen ollakseen persoonallinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se taitaa olla! Kiitos RH, että kommentoit ja olet olemassa <3

      Poista
  2. Sä kerrot just sen ja sen verran kuin tunnet hyväksi. Olet onnellinen pojistasi, niistä pienistä onnen hetkistä joita elämä tuo tullessaan (tuohan, tuohan Marjaana?).
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tuo <3

      Kiitos Pöllö, ihanaa, että olet olemassa!!!

      Poista
  3. Jep, jokaisella on syynsä ja välillä tuntuu itsestäkin siltä, että parempi olisi päivitellä pelkkiä maisemakuvia blogiin, eikä jakaa yhtään mitään muuta itsestään. Ehkä se olisi sellaista sopivan hajutonta ja mautonta, mistä ei seuraisi mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sä tiedät sitten mitä mä tarkoitan. Sitten taas toisaalta mulla terapiakirjoittaminen auttaa ja vertaistuki, mutta kun ei vaan voi.

      NO, mukavaa loppuvuotta joka tapauksessa <3

      Poista
  4. Blogsistaniasta on hyvä pitää lomaa, itse ainakin koin sen niin nyt kun olin miltei vuoden pois. En jaksanut eikä huvittanut postailla koska päivät meni kirjaimellisesti punkan pohjalla, elämä ei ollut mitään elämää vaan se oli pikemminkin olemassaoloa vailla merkitystä. Blogistania kun on sellainen paikka - kiitos hyvien tyyppien - että täällä ymmärretään eikä unohdeta vaikka joku päättää pitää taukoa tai harventaa postaustensa tahtia. Aina on olemassa sähköposti ja ihmisiä jotka ovat valmiita juttelemaan asioista sillä tapaa mikä täällä ei ole mahdollista, koska kaikilla meillä on se oma yksityinen elämä josta kaikkea ei voi kertoa täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, se yksityinen elämä. Ja kun siihen liittyy niin monia ihmisiä joiden asioita ei voi kaduilla kuulutella, vaikka vertaituki auttaisikin.

      Mäkin tuossa kesällä jo harvensin sitä postaus päivässä -tahtia ja nykyisellään laitan pienen elonmerkin kun siltä tuntuu. Välillä enemmän, välillä vähemmän!

      Poista
  5. Blogisi on edelleen ihan mukava ja päivityksiä aina odotan. Ei se elämä meillä kellään ole aina sellaista ruusuilla tanssimista.
    Onneksi se tuo taas parempia aikoja kun jaksaa vain taivaltaa välillä siinä sumussa.
    Rauhallista loppuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari kauniista sanoistasi <3

      Sinne kans rauhaisaa loppuvuotta!

      Poista
  6. Vähän samoja mietteitä on ollut... Toisten asioita ei voi kirjoittaa. Tai voi kautta rannan, muttei niin, että ketään satuttaisi sanoillaan. Ja komppaan tunnettasi, kun oma elämä kulkee tasaista (ja joskus tylsää) tietä, niin mitäpä siinä tekee mieli kirjoitella...

    Siitä olen kuitenkin iloinen, että me kaikki täällä jaksamme kirjoitella edes silloin tällöin. On ollut ikävää, kun aika moni on lopetellut vuosien varrella ja jonkinlainen aukko on jäänyt ilmaan.

    Kuten jokainen tuossa aiemmin on hienosti kommentoinut, niin itseään pitää kunnioittaa. Kirjoitat siitä mistä tykkäät, silloin kun tykkäät ja me ollaan kuitenkin täällä hengessä mukana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta <3 näin mä teen. Mulle ongelmalliseksi asian tekee se, että terapiakirjoittaminen auttaisi ja vertaistuki myös, mutta kun ei voi niin ei voi. Mutta onneksi on ystävät myös täällä ihan ruudun oikean elämän puolellakin ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana