Sivut

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kaikenlaista kivaa

Eilen pärjäsin jo vähän paremmin koneeni kanssa. Liekö käynnistymisvaikeuksia? Eli se siitä nettipaastosta, sitten. Ensi viikolla tulee luonnostaan vähän, kun reissaan sielä sun täällä. Käyn kurkkaamassa yhtä teistä mökillä ja sitten ystävän kanssa suunniteltu kesäreissu toteutuu. Sain kirpparilta pienen pesämunan ja ihana äiti lupasi synttärirahaa myös, joten on minulla varaa lähteä. Joskus vaan on pakko ajatella itseään ja vähän satsata vain itseensä. Nyt on sen aika.







Olemme viettäneet leppoisia kesäpäiviä, käyneet skeittaamassa, syöneet kesäisen ex tempore -aterian yhden ystävän ja hänen lastensa kanssa  uusia perunoita ja salaattia. Seuraavana päivänä tein herkullisen perunasalaatin jämistä, fetaa, kevätsipulia, hillosipulia ja kermaviilia, nam! Hakeneet munia, syöneet pullia kirpparilla ja toisellakin, saunoneet, paistatelleet päivää ja pakoilleet sadetta. Olemme ottaneet rennosti, pelanneet lautapelejä, lueskelleet vierekkäin sohvalla (asia, joka saa minut joka kerta liikuttuneeseen tilaan) ja sen sellaista. Lomapuuhaa.

Ja vielä on lomaa jäljellä, ja niitä suunnitelmiakin sen viettämiseksi. 

torstai 30. heinäkuuta 2015

Voi viddu

Esikoinen laittoi eilen jonkun päivityksen pyörimään rakkaalle koneelleni ja lähti kaverilleen. Kolmeksi yöksi. Tämä toimii niin huonosti ja hitaasti, että hermo menee totaalisesti.

Minulla lienee tasan kaksi vaihtoehtoa:
joko komennan pojan takaisin painamaan undo -nappia tai
pidän nettipaastoa.

Huokaus!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kesäherkku

Minä en edes ole ollut mikään jäätelöihminen, mutta kun löysin tämän kahvisiirapin... niin voi että. Mikään ei ole niin hyvää kesällä kuin vaniljajäätelö sen kanssa. Sluprs ja vielä toisenkin kerran!






Mutta on niitä muitakin, vaikea siis on valita. Kauas ei jää tämäkään. Jos sateisesta kesästä etsii hyviä puolia, niin ainakin runsas kantarellisato on sitä. Olen tehnyt jo useamman piirakan sekä leipiä pariin otteeseen.






Niin, ja sitten koko perheen rakastama herne. Se on minun virallinen kesäherkkuni, koska mansikalle olen allerginen.






Tosin olen huomannut, että luomumansikkaa siedän. Niinpä kun näin ilmoituksen luomumansikasta omalla paikkakunnalla,  soitin ja hain kokeeksi yhden laatikon pakkaseen. Ei tullut testierästä maha kipeäksi, joten taidan hakea lisää. Paikka oli ihana, keskellä ei mitään, ja isäntä, Mr Mansikka vielä ihanampi. Kaksi kurrea istuskeli raviohjastajan kärryn satulassa syömässä niille jätettyjä kaurahiutaleita. Kelpaa kuulemma mansikkakin - vievät sen puuhun (sen haluaisin nähdä). Sitten paikalle tuli Rauno, närhi, jolle isäntä huuteli, ettei minua tarvitse pelätä. On kuulemma suht kesy ja hakee mansikkaa myös. Kotimatkalla kettu juoksi tien poikki. Mikä retki!






Mikä on sinun kesäherkkusi?

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Minulla on unelma

Tänään kello 17-20 on Kansalaistorilla mielenilmaus, jonka sai aikaan Immosen ihana unelma. Aika monella on toisenlainen unelma. Minullakin. Paikalle en pääse, mutta olen hengessä mukana. (Tukimielenosoituksia on ainakin Oulussa ja Tampereella.)




Minua Facebookitonta aiheesta valisti Noora.



Ei mulla muuta!


***

EDIT: Oli se mukava lukea, että aika monella muullakin on. Unelma.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Huomio ei ole sama kuin rakkaus

Lauantain kesätapahtuma oli kaikin puolin hauska. Hörpimme kahvit ja katselimme kirpputoripöytiä. Kylätalolla herkuttelimme makkaralla ja letulla ja nautimme tunnelmasta. Niin, ja siitä saappaanheitosta. Se oli niin viihdyttävää, ettei kuopus meinannut malttaa lähteä kotiin ollenkaan. Mutta parasta oli, kun istahdin siellä vessaan ja törmäsin ihan parhaaseen vessalukemiseen ikinä. Seinälle oli kiinnitetty lasten mietteitä rakkaudesta ja sen sellaisesta. Pääsi pärsky ääneen jo heti ensimmäisen kohdalla. Romahtaa polvilleen? Kohtaa kaksi voisi kokeilla joskus väkijoukossa - jos tässä nyt ihan epätoivoiseksi äityy. Onneksi älysin kuvata aatokset teillekin, vaikka laatu nyt on sitä vessasarjaa: 






Mainiota maanantaita ja unikeonpäivää, oli loma taikka töitä!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Eipäs juupas saapas

Nappasin Omapäiseltä Arkeilijalta haasteen.


1. Oletko enemmän kevät- vai syksyihmisiä?

Kevät, ehdottomasti. Silloin on tulevan kesän aavistus ja odotus. Luonto herää. Tuoksuu. Oih!


2. Lempiruokasi.

Mikä tahansa, missä on juustoa. Tällä hetkellä yleensä salaatti. Mozzarellalla. Fetalla. Halloumilla. Harvemmin raejuustolla. 


3. Lempipuuhasi lomalla?

Ulkona auringossa lueskelu. Sitä tuli taas eilen hyvin harrastettua. Ah!


4. Tämän kesän paras kesäbiisi?

Äh, en minä tiedä yhtään kesäbiisiä. Olkoon se PMMP:n taannoinen jokakesänparaskesäbiisi ihastuttava Kumivirsi. "Minä olen täydellinen, ala rakastua!" No?


5. Lempi kesäkukkasi?

Hmm, krasseista tykkään kovin, mutta niitä ennen pitää kyllä ihailla samettiruusua. Ja auringonkukka on ihana myös. 


6. Teetkö käsitöitä?

Ennen tein, mutta nykyään varsin harvoin. Kudoin paljon, mutta villa on minulle vaikea materiaali. Siihen tarttuu kaikki tuoksut ja muut, joten kun sitä ei voi ilman mainittavia tuhoja pestä 60 asteessa, sen käyttö on miltei mahdotonta nykyisin.



Eilisessä kesätapahtumassa lensi saapas



7. Jos harrastat lukemista, minkä kirjan luit viimeksi?

Mary Higgins Clarkin Katse menneisyydestä. Kesähöpövälipala. En ymmärrä näiden suosioita enää. Ovat stereotyyppisiä, kuivakkaita, ennalta-arvattavia... Silti jäin koukkuun ja luin loppuun. 


8. Kesämökki vai ulkomaanmatka?

Jos minulla olisi mökki, niin ehdottomasti se. Mutta kun ei ole, ulkomaanmatkakin kelpaisi. Ehkä ensi vuonna pääsisimme taas? Kuka tietää.


9. Mikä on elämäsi ns. tähtihetki?

Kylläpä se kliseisesti on poikien syntymät. 


10. Kuinka valitsit blogisi nimeksi juuri sen mikä se on?

Se olikin todella vaikeaa. Otin toisen nimeni väännöksen ja valkkasin siihen rimmaavan tönön. 


11. Mikä on tässä hetkessä parasta?

No, se arvaamattomuus. Mitä on ja mitä on tulossa. Koskaan ei voi tietää!


Nappaa jos nappaa!

Suloista sunnuntaita.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä

Tänään on se päivä, kun Jaakko heittää kylmän kiven. Muistan sen aina siitä, kun äidilläni on syntymäpäivät. Onnea äiti! Tosin tänä vuonna ei kuulemma heitä, tai ei tarvitsisi ainakaan, kun järvivedet eivät ole liiemmin edes lämmenneet. Tosin minä en kyllä ui muutoin kuin viime kesän kaltaisina erityiskesinä, joten minuun se ei niin vaikuta. Mutta ei tosiaan ole tullut oltua uimarannalla kertaakaan tänä kesänä. Ehkä tänään, kun on luvattu hienoa keliä? Kun ensin olemme hionneet naapurikylän kylätapahtumassa, suunnittelimme menevämme sinne pyörähtämään ja ainakin kahveille synttärisankarin ja hänen miehensä kanssa.






Piti vielä laittaa oikein kuva torstaina leipomastani suolapähkinä-suklaakakusta (tosin vuoassa vielä), jos joku innostuisi kokeilemaan myös. Vaikka olemme esikoisen kanssa melkoisen persoja makealle, emme ole vieläkään saaneet tuota täysin tuhottua. On sen verran ällömakeaa - mahtava mainospuhe, eikö vaan? Kuopus tyytyi yhteen puolikkaaseen palaan ja luovutti sitten. Yksi eksistäni kuvaili kaikkea yltiömakeaa, vaikkapa liköörejä, kakkuja jne osuvasti: se on sellaista, että on perskarvat tahmeina. No, tämä on!

Kirpparikuulumisia sen verran, että pöytä on varattuna vielä tiistaihin saakka, ja nyt on jo jonkun verran tavaraa lähtenyt. Kuopuskin on tienannut jokusen euron omilla leluillaan. Ja minä koruilla, tavaroilla ja vaatteilla. Mutta vielä saisi vajeta, totta tosiaan. Omilleni olen silti jo päässyt ja voitollekin. Itse asiassa olin voitolla jo ennen kun asetin tavaran tavaraa esiin, koska pari ystävää kävi niin sanotusti syömässä kuormasta. Mukavaa ajanvietettä, on siellä tullut käytyä joka päivä vähän oikomassa ja tarkastamassa tilannetta. Täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi joskus talvella, koska suksia ja luistimia ja sen sellaisia on varastossa useammatkin. Hrrr, mutta eipäs puhuta talviulkoiluvälineistä yhtään sen enempää... niin, ja anteeksi taas mahdollinen korvamato!

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Sauna on rauhoittumista varten

Elo ei totisesti käy tylsäksi kuopuksen kanssa. Kävimme saunassa eräänä iltana ja hän halusi välttämättä oman ämpärin - joka yleensä on vesipyssyn lataamista varten mukana - täyteen viileää vettä ja ylälauteelle. Sitten lähti etsimään reppuaan ja ilmaantui takaisin sukellusmaski naamalla. Enpä ole koskaan ennen saunonut sammakkomiehen kanssa. En varsinkaan sellaisen, joka sukeltaa ämpäriin kontillaan ylälauteella ja sitten kiljaisee: "auts, viilentää ihanasti mutta tässä on vaan se huono puoli, että pylly palaa". Peppu ei mahtunut ämpäriin viilentymään. Niin miten se oli, saunassa meditoidaan ja rauhoitutaan?






On täällä muutakin tehty.

Lojuttu kirpparilla kahveilla ja pullalla ystävän kanssa. Siitä on tullut sellainen olohuone. Ihanaa! Jotain pöydästäni on jo mennytkin, mutta saisi totta totisesti vajeta vielä oikein kunnolla ennen ensi tiistaita.

Ollaan syöty tortilloja (ekaa kertaa ikiaikoihin) koko porukalla. Kun ihminen, joka on pääosin tuoreravinnolla ja suht kevyellä syömisellä muutenkin, vetäisee yhden papumössöllä, triplaguacamolella ja -juustolla, siitä seuraa kooma. Ja vatsa näyttää siltä, kuin olisi kuudennella kuulla raskaana. Ihan vaan itselle muistiinpantavaksi.

Niin, ja uskaltauduin minä siitä huolimatta seuraavana päivänä tekemään suolapähkinä-suklaakakun. Ai jestas miten hyvälle se vanhan Snickers-fanaatikon suussa maistui!

Minä olen ajellut lähikaupunkiin sillä aikaa kun kuopus oli kavereiden läksiäisissä. (Tänä päivänä esikoinen onnistui tekemään nukkumisennätyksen, kun en älynnyt herätellä häntä lähtiessäni. Kun palasin puoli viisi (!) oli vielä umpiunessa. Hohhoijaa, tervetuloa kouluarki. Saattaa olla vähän käynnistymisvaikeuksia...)

On ihmetelty pihalla ja sitten taas paettu rankkasadetta.

Katsottu sadepäivänä Simpsoneita.

On kesä. Kesäinen olo. Loma!

torstai 23. heinäkuuta 2015

Onni täällä vaihtelee - ja kelit

Eilen olikin sitten aika sateinen päivä. En jaksanut kuuman päivän iltana enää kukkia kastella, mutta eipä juuri haitannut. Nostelin lipan tai paviljongin alla suojassa olevatkin taivasalle, niin a vot. Oli hyvä päivä kuopuksen vähän pelata käsikonsolilla, minä puuhasin omiani. Hänellä oli myös ystävien synttärit/läksiäiset, kun muuttavat kuun vaihteessa lähikaupunkiin. Hän ehti jo riemuita, että voi sitten siellä isänsä luona nähdä heitä edelleen helposti, mutta kuinkas kävi. Minä tiesin jo ennalta, että hän joutuu työnsä vuoksi muuttamaan vähän kauemmaksi. Kuopus kuuli sen tällä edellisellä lomapätkällä isänsä luona. Onneksi tuo on sellainen onnellisten ja rauhallisten tähtien alla syntynyt otus, että ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat vastaan. Totta kai moni juttu harmitti, mutta löysi kuulemma heti myös niitä positiivisia puolia tulevasta "puolikotikaupungistaan". 



Miniananas



Meille tämä tarkoittaa vähän isompaakin muutosta, koska matkaa on sitten reippaammin kuin tähän saakka, ja lyhyet yhden yön vierailut jäävät väkisin pois. Niinpä kuopuksen isä kyselee opettajalta ja rehtorilta pitää poikaa kotiopetuksessa perjantain ja sitten viikonlopun jälkeen vielä maanantain. Näin voisi joka toinen viikonloppu olla isällään tostai-illasta maanantai-iltapäivään. Opettaja antaisi läksyt ja ohjeet ja isänsä kanssa sitten opiskelisivat mitä muutkin sinä aikana. Sama opettaja oli ihanan joustava silloin kun esikoinen joutui sisäilmaongelmien vuoksi jäämään loppulukukaudeksi kotiin. Poika kävi maanantaina parilla ensimmäisellä tunnilla, joiden jälkeen opettaja antoi koko viikon opiskelut ja läksyt. Lisäksi esikoinen kävi liikuntatunneilla (harrastamassa sosiaalista elämää) ja englannin ja saksan tunneilla myös. 

Uskon, että saamme homman toimimaan, mutta onhan se suuri muutos. Matka on onneksi sellainen, että kuopus selviää siitä itsekseen - eikä kestäkään ihan hirveän kauaa. Minulle tosin jää tällä systeemillä vähemmän omaa aikaa ja sitä on harvemmin. Samoin kuopuksella saattaa tulla isäänsä väliaikoina ikävä. Uskon silti, että hyvin se menee. Olen pyytänyt äidiltäni ja hänen mieheltään apua. Voisivat olla poikien (tai siis lähinnä kuopuksen) kanssa joka toinen viikko kun olen iltavuorossa. Ja kyllähän tuo pienempikin tuosta kasvaa pian niin, että ei tarvitse tällaisista huolehtia. 

Ja nyt ollaan lomalla eikä huolehdita mistään!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Lomakelit

No niin, ei ole oikein voinut valittaa parin ensimmäisen lomapäivän säistä. Tälle päivälle onkin luvattu jo sitten vähän sellaista tätä kesää taas, mutta ei haittaa. Olen nauttinut auringosta, hikoillut, lukenut, juonut vichyä, syönyt vesimelonia, oikeastaan siirtynyt kokonaan ulkoruokintaan. Niin, ja pelannut lautapelejä ulkona, lukenut ääneen Ruohometsän kansaa, katsonut vesipyssyilevää kuopusta, sylitellyt sitä, silitellyt riippumatossa. Nyt voikin sitten jo "ryhdistäytyä" ja tehdä jotain muutakin. Mutta hillitysti, tietty.



Meillä on vallalla sellainen "anna kaikkien kukkien kukkia" -tyylinen
metodi (ks oikea alareuna). Horsmat sulassa sovussa muiden kanssa.
Sitä paitsi puput tykkäävät niiden lehdistä ihan hulluna!


Lisäksi kävimme laittamassa kirpputorille oman pöydän. Ystävä sai edellisviikosta 150€. Pienistä puroista jne. Pitäkääpä oikein kovasti peukkuja, että minäkin tekisin myös mukavan tilin. On nimittäin suunnitteilla synttärireissu Etelä-Suomeen ja reissuraha tulisi tarpeeseen!

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Jänö laukkaa laputtaa ja oveen kolkuttaa

Outouskiintiö on nyt aivan täynnä.

Katsoimme esikoisen kanssa ennen kuopuksen kotiinpaluuta vihdoin loppuun joskus ikuisuus sitten aloittamamme Twin Peaksin (ekan tuotantokauden). Viimeinen jakso oli kohtuullisen kummallinen, jos kohta koko sarjakin oli, ei sen puoleen.

Seuraavaksi arvoimme Netflixistä kahden leffan välillä ja päädyimme Linnunradan käsikirja liftareille -elokuvaan. Minä rakastin kirjoja joskus varhaisaikuisuudessa (onko sellaista termiä?) ja esikoinenkin on lukenut viisiosaisesta trilogiasta ainakin kaksi. Tehnyt muistaakseni esitelmänkin äidinkielen tunnille. Ei tullut yllätyksenä, että sekin leffa oli varsin ...hmmm... persoonallinen  kummallinen. Minä tosin torkuin osan ajasta, joten sikäli ei ole mikään ihme, että juoni tuntui aika sekavalta, mutta kyllä esikoinenkin totesi lopussa, että "Oli tää kyllä ihan pimee. Seuraavaksi katotaan jotain normaalia, jooko?"




Lainasin lomalle tämän. Eikös se nyt ole normaali jos joku?!?


***

Anteeksi, jos otsikko jäi korvamadoksi. 

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Makeaa elämää - ja vähän synkkääkin?

Viikonloppu oli ihan huippu! Parasta tietysti oli saada molemmat pojat kotiin - pitkästä aikaa. Nyt sitten lomailemme porukalla kaksi viikkoa ja esikoinenkin ilmoittautui mukaan muutamaan meidän kesärientoomme. Ihanaa tehdä kolmisin juttuja. Mutta mahtava päivä oli lauantaikin. Lähdin ottamaan päivittäistä vitamiiniannostani ulos ja loppujen lopuksi istuin siellä varmaan useamman tunnin. Ystävä soitti ja pyysi kylille mutta minä kutsuin hänet seurakseni, koska olin juuri jauhanut ja keittänyt kahvit. Vaihdoimme kuulumiset ja aika kului kuin siivillä. Minun piti viedä esikoinen junalle ja olimme toisen ystävän kanssa sopineet, että katsastamme hänen kirpputoripöytänsä tilanteen samalla kertaa. Tämä edellinenkin ystävä oli siellä, joten jatkoimme vielä juttua kahvien merkeissä kolmisin. Naisenergiaa!



Aika makoisia löytöjä.
(Tosin kaulakoru ja sormus olivat jo ennestään,
tuon roikkuvan korviksen pari on harmillisesti hukkunut, 
joten tuli tarpeeseen nuo uudet.
Ja salmiakki nyt vaan on minun ikisuosikkini!)



Muutkin olivat aktivoituneet kierrättämään ja saimme kahvilasta koordinaatit kahdelle pihakirppikselle. Kiersimme ne ja järven ja ratsasimme kaukaisen jo melkein unholaan painuneen kantarellipaikan. Sieltähän niitä löytyi piirakan verran ja mustikoita myös. Maistiaisiksi. Kasvakoot vähän ja sitten kerätään niitäkin. Sovimme jo, että otamme ensi kerralla eväät mukaan ja nautimme kunnolla. Lauantai-illan nautiskelin omasta seurastani ja rauhasta, samoin sunnuntai-aamun. Mutta kyllä sitten oli ihana saada iso pieni poika kotiin. Sylittelimme, halimme, saunoimme, söimme pannaria, kaikkea sellaista kotiinpaluuseen liittyvää.

Tulevallekin viikolle on suunnitelmia, mutta totesimme molemmat kuopuksen kanssa, että otetaan silti rauhallisesti eikä tehdä liikaa yhtä päivää kohden. Ollaan nyt vaan lomalla!

***

No onnistuihan se ainakin yhden lohkaisemaan ihan heti palattuaan. Laskimme miten pitkään on lomaa vielä jäljellä ("ensin oot kaksi viikkoa kotona, sitten viikon vielä iskän kanssa, ja sitten kun tuut sunnuntaina kotiin, niin tiistaina alkaa koulu. Maanantai ollaan vielä rauhassa kotona ennen sitä"). Kuopus katsoi minua vakavana kulmiensa alta ja totesi: "Se maanantai tulee olemaan hyvin synkkä!"

Synkkä?

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Mielenrauhaa

Minä päätin, että otan jokaisena mahdollisena lomapäivänäni ainakin sen vaadittavat 15 minuuttia aurinkoa ja d-vitamiinia talven varalle. Ei sitten ainakaan tarvitse valittaa miten kurja kesä oli. Itse asiassa minulla on ollut ihana kesä. Ja se vaan tästä jatkuu ja paranee.






Vai eikös muka näytä siltä?

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Parasta just nyt

Minä oikein vähän ehdin ihmetellä, että miksi nyt niin kovasti odotan lomaa, kunnes äkkäsin. Tein ensin kaksi viikkoa töitä putkeen niin, ettei edes viikonloput olleet vapaat. Yksittäisiä päiviä siellä täällä vain. Sitten olen ollut puolitoista viikkoa yksin kirjastolla. Ylityötunteja tuli kolmen viikon aikana yli neljäkymmentä, joten ei se sitten vissiin ihme ole, että kroppa ja pääkin jo kaipasi lepoon. Ja nyt kyllä lepäänkin.

Ensitöikseni työmaan oven lukittuani kävin kurkkaamassa kantarellipaikkani. Todentotta, niitä jo oli ja paljon. Pieniä olivatten, joten jätin kasvamaan, mutta jokusen isomman napsin kyllä iltapalaleipää varten. Maistui muuten mainiolle myös sen valkosipulijuuston kera - yleensähän käytän parmesania. Ystävä tuli auttamaan syömisessä ja nautimme valkoviiniä palanpainikkeeksi. Ja loman kunniaksi. Ja ystävyydelle ja ihan muuten vaan.








Tänään vielä lähtee esikoinen mummille ja huomenna molemmat pojat tulevat yhtä matkaa kotiin. Kuopus on sitten ollut kolme viikkoa poissa. Ei minulla nyt hirveä ikävä ehtinyt olla, mutta ihan varmasti joutuu sylittelemään ja halittelemaan ihan kauheasti huomenna. Ja kasvanutkin se on, ihan varmasti.

Mutta sitä ennen lepään, loikoilen, relaan, lötkötän, velttoilen, venyn, vanun, vetelehdin ja koomailen. Ai että tulee ihana päivä!

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Viherrystä ilmassa

Hmm, minun hajusteettomuuteni loppui lyhyeen, kun luontaistuotekaupassa oli taannoin tosi hyvät alet ja sorruin tilaamaan uuden hajuveden. Florasentin The Vert hyppäsi ostoskoriin alta aikayksikön parin muun tuotteen kanssa. Koitan silti olla huomaavainen hajusteyliherkkiä kohtaan ja ajatella heitä tuota suihkiessani. Oma herkkyyteni on sitä tasoa, että kestän joitain tuoksuja ja toisia paremmin kuin toisia.





Tuo toinen vihreä asia kuvassa on taas se supermallismoothie. Olen ihan koukussa, varsinkin nyt, kun tuohon saa nypittyä vihreät omalta pihalta (sävelsin toki, otin lehtikaalia, tammenlehväsalaattia, rapeaa salaattia ja muutaman lehden mangoldia).

Luonto on myös ihanan vihreä juuri nyt. Kuulin ystävältä, että kantarelleja oli jo löytynyt meidänkin korkeuksiltamme. Täytyy pikimmiten käydä ratsaamassa omatkin paikat. Ja tarkistaa samalla mustikoiden tilanne.


***

Tänään 16.05 minulla alkaa odotettu loma. Sitten saa olla vihreä kateudesta.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Juustoa puuttuu

Rentoa tämä kesäoleminen! Keli on ihan hyvä, paistaa ja on poutaa. Välillä menee pilveen, mutta tosiaan, kuka on sanonut, että helle on se ainoa oikea kesäsää? Minä nautin, vaikka työt vähän haittaavatkin harrastuksia. Toisaalta eilen oli kirjasto auki vain viisi tuntia ja kerkesin sekä ennen että jälkeen tehdä vaikka mitä. Meille on avattu uusi kirpputori (olen siitä jo tainnut mainitakin) jonka yhteydessä myydään myös paikallisia tuotteita ja on kahvio myös. Kävimme siellä ystävän kanssa aamukahvilla ja katsomassa hänen pöytäänsä - että kaikki oli hyvin. Minulla on kirpparipöytä varattuna ensi viikoksi ja olen penkonut kaappeja oikein urakalla. Jahka pojat tulevat kotiin, saavat hekin kernaasti osallistua.

Iltapäivällä töiden jälkeen porhalsimme tilipäivän kunniaksi ystävän kanssa kaupunkiasioille. Saimme kaikki hyvässä järjestyksessä hoidettua ja iltasella vielä nautimme pari lasia viiniä, söimme juustoa (suosittelen erityisesti tuota kuvassa näkyvää valkosipulijuustosa huoneenlämpöisenä ja niin, ettei seuraavana päivänä ole velvollisuuksia, koska niin voimakas valkosipuli siinä on. Aivan ihana!!!) ja kuuntelimme hyvää musiikkia.




No ei oikeasti puutu...



Mutta vähiin käy ennen kun loppuu: tämä ja huominen päivä enää töitä ja sitten, lomalomalomaloma!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Matteus 26 : 41

Luin hyvän pääkirjoituksen kääntäjän työn aliarvostamisesta. Minä puolestani kunnioitan kaikkia, jotka ymmärtävät vivahteet ja osavaat käyttää kieltä, mitä tahansa kieltä, värikkäästi. Niinpä älköön otettako tätä postausta pilkkana taikka liian vakavasti.

Kääntäjien mokista on julkaistu kirja Yhdeksänmetrinen maasika (ja maasian poikakin on koottu). Minä puolestani olen hihitellyt täällä myös Miska Rantasen kokoamia kirjallisen viestinnän tähtihetkiä, Kukkiva syyspervo ruukussa ja Kaikki ranteet auki -kirjoja.



Kirjasta Kukkiva syyspervo



Eilen kävin tämän päiväisen tilipäivän kunniaksi paikallisella huoltamolla - joka ei ole ABC - syömässä salaattipöydän mutta jätin kyllä muut asiakkaat rauhaan.

Tilasinpa kesähuviksi itselleni Rantasen kirjan, jota en vielä olekaan lukenut: Mies, yleisimmät tyyppiviat ja niihin sopeutuminen. (Saa olla aikamoinen kirja, että opin jotain.)


***

Otsikko viittaa kääntäjäpiireissä liikkuvaan vitsiin, jossa "henki on vahva mutta liha heikko" kääntyy koneen tai amatöörien avulla muotoon "viina oli hyvää mutta liharuoka huononlaista".

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Testiyö

Nyt tiedän sen "liian kalliin" talon kohtalonkin. Kävin siellä koenukkumassa ja vaikka tuo on ollut paras tähänastisista, ei se kuitenkaan ollut kyllin hyvä. Tavallaan hyvä niin, koska en usko että olisin hevillä saanut siihen lainaakaan. Nyt, kun olen ulottanut asunnonhakuni myös omakotitaloihin - käytännön pakosta, tiedän kyllä, että osake olisi yksinäiselle naisihmiselle se paras mahdollinen ratkaisu, mutta minkäs teet kun kaikki on testattu eikä yksikään minulle käy - pitäisi ehkä paukuttaa lainalaskurista sellaiset lukemat, että minkä hintaiseen taloon minulla olisi varaa. Autolla ja ilman. Ja muutenkin. Mutta ihan just nyt en jaksa.









Sisääntulossa ei ollut mitään vikaa!

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Virkistävä viikonloppu

Voiko tämän täydellisempää olla?






Olen nauttinut vapaasta. Herkuista. Viinistä. Auringosta. Kirjasta. Kiireettömyydestä.

Nyt jaksan tämän viikon vielä yksin töissä ja sitten lomailen oikein kunnolla. Kuopuskin jo saisi kernaasti tulla kotiin. On vähän ikävä.

Mukavaa viikkoa itse kullekin.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Toimintaohjeet

tutkailtavaksi ja noudatettavaksi. Vähän myöhässä, mutta sillä tavalla se myös ilmestyi lähteelleni.

Ei mulla muuta.






Suloista sunnuntaita!

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Uuno, Martta ja Jeremias

Nyt kun kuopus on ollut poissa, on ollut aikaa vähän itselle ja reissaamisellekin. Olen käynyt kahdella keikalla (!!! normaalisti ehkä yksi kerran vuoteen!) ja muutenkin ajellut siellä sun täällä. Pysähdellyt kirppareilla rauhassa ja ajan kanssa. Nukkunut myöhään ja valvonut myös. Kun olimme käyneet lähikaupungissa asuvan ystävän kanssa kuuntelemassa musiikkia, piti tasata adrenaliinia ja istahtaa vielä heidän takapihan terassille lasilliselle. Lasi vaihtui kahteen ja kello kolmeen ennen kun maltoimme mennä nukkumaan. Joitain ihmisiä ehtii nähdä aivan liian harvoin, mutta onneksi sitten kun näkee, on vaan helppoa ja leppoisaa. Kuten tässäkin tapauksessa. Seuraavana yönä sitten nukuttikin kellon ympäri kun edellisenä jäi unet vähemmälle. Ainoastaan työt vähän häiritsevät rientoja.



Sääli, ettei noita metallilampaita saanut oikein kunnolla kuvaan ikuistettua.
Olivat kyllä ihan huikean hienoja!
Olisiko pitänyt ostaa yksi omalle pihalle nurmikon hoitajaksi?


Mutta nyt on viikonloppu ja nautin. Tänään on luvassa vielä kolmaskin musiikkielämys ja sitten varmaan piisaa vähäksi aikaa. Ensi viikon olen itsekseni töissä ja sitten taas lomailen sen jälkeen. Vaikka olen nauttinut vapaammasta olemisesta, alkaa kuopustakin jo olla vähän ikävä. Kolme viikkoa on aika pitkä aika. Ehkä toteamme sen molemmat kuopuksen isän kanssa tämän rupeaman jälkeen. Mutta kaikkein eniten odotan "kesän viimeistä viikkoa" (ei niin, että sillä olisi kiire, jaksan odottaa) koska silloin kuopus taas menee isälleen - ja minä olen ylityövapaalla. Tässä kesäaikaan ja kulttuuriviikkojemme myötä kertyy aina valtavasti ylitöitä. Niin nytkin. Yli viikon tunnit on plakkarissa, joten pidän ne sitten pois lomani perään ja ennen koulun alkua. Sellaista herkkua minulla on melko harvoin, että on sekä lomaa että kuopus poissa.

P.S. Se talo. Se oli ihana. Upea puutarha. Suloinen kuisti. Saunassa sekä puu- että sähkökiuas. Ihana vilvoittelupaikka. Parketit ja kaikin puolin hyvässä kunnossa. Putket ja sähköt uusittu. Takka, leivinuuni, ilmalämpöpumppu, jotka pienentävät sähkölaskua. Silti varmasti minulle liian kallis. Mutta omistaja lupasi kaivaa arkistoja ja kertoa minulle sähkönkulutusta ja muita ylläpitokuluja. Soitan maanantaina pankkiin ja varaan ajan jututtaakseni pankinjohtajaa. Niin, ja käyn yöpymässä siellä ensi viikolla, koska pitää testata tuleeko oireita vai ei. Äkkiseltään ainakaan ei tullut, mutta siellä oli kaikki lävet auki, joten en uskalla vielä edes ajatella ... mitään.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Hymy 0€

Edelleen on kovin hiljaista, mutta olipa ihanaa huomata, että muutama ainakin olisi minua (kuulemma) kaivannut, jos aivan mykäksi olisin heittäytynyt. Siis täällä Blogistaniassa. Tänään lainaan yhteen postaukseeni tullutta kommenttia. Pitkään olen saanutkin olla roskapostilta rauhassa.





***

Hotel Claridge, joka sijaitsee täällä Lontoossa, on tällä hetkellä tarpeisiin omistettu työntekijöiden ja työntekijöitä, jotka ovat valmiita työskentelemään ja ylläpitää kiinnostusta hotellin kun niitä pesti koulutuksen kaikilla aloilla. Pätevät henkilöt olisi yhteyttä välittömästi työharjoittelua täällä Hotell CLARIDGE työpaikat alla ....

(No minähän olen enemmän kuin pätevä!)

Viralliset lääkäri / hoitaja / lääkäri, International Language Translator, työsuojelupäällikkö, Environmental Specialist, vastaanottovirkailija Kylpylä, hieronta, osallistujat Cafe, viihde johtaja, promootiot koordinaattori, konferenssi ja Event Planners, Security Supervisor, turvapäällikkö, Security Agent, Valvonta Supervisor, laitos Public Area Ohjaaja, toiminnanjohtaja puhdistusta.

(Mä voisin vaikka olla viihde johtaja tai toiminnanjohtaja puhdistusta!)

Tekninen avustaja, sähköinsinööri, Electronic-Telecommunication Engineer, Tietokone, Internet Experience, Mechanical Engineer, työntekijä / Foreman / Tekninen palvelu / huolto Ohjaaja, johtaja sovellukset, atk-operaattori, Internet Exper

(Tai olisinko sittenkin tietokone? Tai johtaja sovellukset?)

Kaikki kiinnostuneet hakijat, jotka ovat halukkaita työskentelemään Claridge Hotel on miellyttää lähettää CV / ansioluettelo kanssa saatekirjeen inhimillisten voimavarojen (henkilöstö) osasto, CLARIDGE'S HOTEL muodollista tarkastelua sähköpostitse: recruitment- claridgeshotel@live.co.uk

(Inhimillisten voimavarojen osasto - sinnehän minä haluan töihin.)

Siirtäminen Tukikelpoiset: Kyllä (siirtäminen voidaan pitää rajoissa yhtiö).
Tutkinto haltijalla olisi lisäetu.
Minimi työkokemus Yksi (1) vuosi parempana.
ATK-taidot (Microsoft Office - Excel ja Word) olisi lisäetu.
Motivoitunut taitoja ja rakentaa suhteita työtovereihin.
Tavoitteellinen kyky monitaitoisuutta paineen ympäristössä nopeatempoista työtä.
Ahkera, positiivinen ja dynaaminen.

(Työkokemus: yksi vuosi parempana!!! Niin, ja minä olisin tietty rakentamassa heti suhteita työtovereihin, varsinkin miespuolisiin. Olen ahkera ja positiivinen, dynaamisuudesta en mene niin takuuseen. Mutta pitäisikö hakea silti?)

*** 

Ja pyydän teiltä taustatukea - en tämän työpaikan suhteen kuitenkaan, vaan käyn tänään taas yhdessä näytössä. Siinä "liian kalliissa". Toivokaa vaikka ihmettä ja lottovoittoa molempia.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Blogistaniassa on hiljaista

näin kesällä. 

Huomaisikohan kukaan, jos en ehtisi menojeni takia kirjoittaa yhtenä päivänä mitään ja laittaisin vaan söpön lehmän tänne?







Hmmm... ja jos vielä ajastaisin sen väärään aikaan?

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ajaako joulupukki parran kesällä?

Kävin taas maanantaina kaksi näyttöä peräjälkeen (oli muuten pöhkö idea, jälkimmäisessä en enää tiennyt tulivatko oireet sieltä vai kummitteliko edellinen paikka) ja ei. Ei, ei ja ei. Minä alan pikku hiljaa vaipua epätoivoon. Oikeasti! Olen reilut kolme ja puoli vuotta etsinyt, haistellut kaikki vastaantulevat ja todennut yhtä monta kelvottomaksi. Mikä ihme siinä on? Kaiken muun hyvän lisäksi olin sitten eilisen päivän aivan tukossa ja hengenahdistuksen kourissa. Pitkästä aikaa. 

Uudempi talo voisi olla parempi, mutta sellaiseen minulla ei ole varaa, joten en ole käynyt edes näytöissä. Sunnuntain puutarhakierroksella juttelin yhden rouvan kanssa ja heillä on tulossa talo myyntiin. Vaikka se on vähän liian kallis enkä välttämättä edes saisi sen kokoista lainaa, kun pitää ottaa huomioon myös ylläpitokustannukset, aion mennä katsomaan senkin. No, uusi ei ole sekään.




Kuopuksen piirtämä joulupukki (alla) ja
yllä sama heppu parranajon jälkeen.




Gnjääh, mutta minun tuurillani se sitten olisi hyvä, varmaan. Mitähän minä sitten teen? Järjestän keräyksen? Ryöstän pankin?

No, koitan olla ennakoimatta ja vaipumatta epätoivoon. Ahdistaa aika lailla, paitsi henkeä, niin muutoinkin.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Vihdoin punaiset varpaankynnet

Pitkästä aikaa ainoa vapaapäivä on vietetty. Ja millaisissa merkeissä...  Tai päivä meni ihan mukavasti oleillessa, mutta sitä edeltävä yö ei. Olin sunnuntain tiiviisti töissä ja huomasin vasta illemmalla, että söin vähän miten kuten. Sitten ahdoin yhtä sun toista tyhjään vatsaan ja - no, sain kaameat vatsanväänteet. Niin luulin, mutta kyllä se taisi olla jonkin sortin pöpö tai huono ruoka, joka sai minut voimaan kurjasti ensin koko illan. Olimme ystävän kanssa sopineet, etä tulee käväisemään, kun vietti edellisviikon Roomassa ja oli miljoona asiaa puhuttavana. Samalla jo kärvistelin vatsanväänteiden kourissa eikä punaviinikään maistunut - siitä tietää, että olen oikeastai kipeä, hih. Pakkasin punkun ystävälle matkaan ja möngin sänkyyn kippuraan. 

Jossain vaiheessa alkoi vessassa rampaaminen ja olin kyllä totisesti unohtanut miten tylsää oksentaminen on. Paleli ja kuvotti. Onneksi sain aina välissä nukuttua ja suht pianhan se laantui, vaikkei kyllä yöllä siltä tuntunut. Levitin varavuoteen välillä kylppäriinkin, kun tuntui raskaalta juoksennella makkarin ja pöntön väliä. Aamulla olin jo ihan ok kunnossa ja päivän samoin. Mitä nyt vaan vähän pienemmällä syömisellä ja runsaammalla kivennäisvedellä. Tulipahan otettua rauhallisesti vapaapäivänä!



Taisi olla viimeinen  tätä lajia vähään aikaan



Tänään alkaakin sitten melkein kahden viikon putki kun olen yksin töissä. Eli ei ole ainakaan vapaa-ajanvietto-ongelmia. Tiedän missä päivät ja osan illoistakin luuraan. Toisaalta sen kun jaksan, alkaa kolmen viikon loma. Jospa sitten taas nautittaisiin lämpimästä kelistä?

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kirpputorikuulumisia

Torstaina karkasi mopo vähän käsistä kirpputorilla. Pitkään pitkään aikaan ei ole käynyt niin.  Kävin varmemman vakuudeksi kolmessa eri paikassa ja löytöjä kertyi jokaisesta. Toisaalta ostokset ovat aina varsin halpoja, joten suurta vahinkoa ei tapahtunut. Kallein ostos oli Gudrun Sjödenin hame kahdeksalla eurolla. Vaatesaralta - jonne en, kuten kaikki muistamme, todellakaan tarvitsisi täydennystä - mukaan tarttui myös farkut kahdella eurolla (eikä kerrota kenellekään, että ne olivat äitiyshousut ... ihanan kiristämättömät päällä!) Melkein parhaat löydöt tein kuitenkin pöydästä, josta sai kasata 10 tavaraa 0,10€:lla. Siinä ei tullut kappaletta kohti hintaa juurikaan .




Nuo kiviset figuurit oli ihan pakko napata, vaikken vielä tiedä mihin ne päätyvät. Hintaa yksi sentti per naama.





Samoin kehyksiä hamstasin kuvalla ja ilman, kun eivät maksaneet "mitään". On varmasti käyttöä jossain kohtaa. Taaimmaisena tuikkukyntelikkö ... köhöm ... näitä minulla kyllä on jo aika monta, mutta se vaan tarttui mukaan.





Tämän vanhan keraamisen saippuakotelon kanssa olin ensin tiukkana, kun "eihän mulla ole edes palasaippuaa". No, kun pääsin kotiin, oli luontaistuotekaupasta tilaamani alepaketti saapunut ja tilaajalahjana sieltä tuli mikäpä muukaan kuin saippua. Kotelo odotti minua kiltisti vielä seuraavanakin päivänä opikallisella kirpputorilla.





Nuo aurinkolautaset taasen huusivat nimeäni niin kovasti, etten voinut vastustaa kiusausta. Uusi teepannu oli oikeasti tarpeen, koska edellisestä katkesi nostin (vai mikä se nyt on) ja esikoinen korjasi sen maalarinteipistä punotulla virityksellä. Vähän vaarallinen kuuman juoman kanssa...







Niin, ja äiti, nyt minulla on se kalavuoka, eikä maksanut paljoa, saa lainata tarvittaessa!


Mutta tasapainon säilyttääkseni päätin sitten varata pöydän kun meidän paikallinen käsityö- ja lähiruokatuotteita myyvä putiikkimme siirtyi kuun vaihteessa uusiin avarampiin tiloihin ja perusti sinne kirpputorin. Kovasti on kysyntää ja sain pöydän vasta kahden viikon päähän. Toisaalta hyvä niin, on aikaa kerätä ja hinnoitella tuotteita (tosin aloitin jo ja sain suurimman osan valmiiksikin). Ihaninta tietysti on, että tavarat voi jättää sinne eikä tarvitse itse päivystää, mitä nyt käydä suorimassa ja järjestämässä välillä. Tuolloin minulla onkin taas lomaa, joten on aikaa ja mahdollisuuskin paremmin. Ihan mukavaa jos joku ropokin sieltä tulisi!

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Omistettu Paimenelle

jota meillä kaikilla taatusti on kova ikävä.

Löysin lähteeltä tällä kertaa kesätyöilmoituksen.







Mikäli kiinnostaa, voin puolestasi hengailla tolpalla tai viedä sinne cv:n tai wc:n.

Ihanaa viikonloppua!

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Välillä vähän vapaata

Torstain aamupäivä- ja päivävapaa oli ihana ja tuli tarpeeseen. Suuntasin nokan kohti lähikaupunkia ja hoitelin asioita. Päätin kuitenkin, että vapaan pitää tuntua vapaalta ja otin myös rennosti. Kävin parilla kirpputorilla ja löysin muutaman jutun. Palatessa pysähdyin pienelle ketjuun kuulumattomalle lähikaupalle kahville - tämä on pitänyt tehdä jo vaikka kuinka pitkän aikaa. Ihana paikka, ihana tunnelma ja ihana kauppias. Lähiruokaa oli tarjolla, muutama sellainen artikkeli, joita juuri ostin markkinoiltamme ja välillä haen kaupungista asti. Nyt ei tarvitsisi lähteä niin kauas!






Kelpasi siinä istua kahvikupposen kanssa ja ihailla maisemaa ja  ohikulkevaa liikennettä.





Lähteeltä löysin uuden tekstin (jonka tekin näette kyllä myöhemmin). Tällä kertaa etsittiin kesätyöntekijää ja kerrotiin, että "palakkaus on Paimenten (!!!!!!) ja Huru-ukkojen Tessin mukainen". Hmm, merkillistä!




Kotiin palatessa kävin vielä katsomassa oman kylän suoramyyntipisteen joka oli muuttanut uusiin tiloihin. Tässä yhteydessä oli avattu myös kirpputori ja sieltäkin tein pari löytöä. Oikein hyvät tilat, kun nyt asiakkaat, myös ohikulkijat, löytäisivät paikan. Esikoinen oli juuri tullut kesätöihin näyttelynvalvojaksi kun ajoin ohitse, joten pysähdyin katsomaan, mitä taidetalolla on sitten viime näkemän saatu aikaan. Paljonkin - katsokaa vaikka tuota alemman kuvan ala-oikealla olevaa hämähäkkiä. Niin hieno!






Kotona sitten lököttelin auringossa, söin ja luin ja rentouduin ennen illan kahvitusta.






Eilenkin sain nautiskella kesäisestä kelistä sekä ennen että jälkeen työnteon, tein vain viiden ja puolen tunnin työpäivän. Viikonloppu, ihana viikonloppu! 

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kulttuuria ja kahvia korvista

Puuh, tämä nyt menee ihan valitukseksi, mutta on todellakin meneillään melko intensiivinen viikko. Eilen tosin sain viettää vähän vapaata kun kollega lupasi hoitaa kirjaston yksin. Minulla on jo nyt viikon verran ylitöitä plakkarissa ja lisää tulee, jahka ensi viikon alun jälkeen pidän putiikkia pystyssä itsekseni. Aukiolotuntejakin on kuusi enemmän kuin minulla viikkotyöaikaa, mutta vähän aiemmin on aina kuitenkin paikalle mentävä. Vaihdoin jo yhden tulevan lomaviikon ylityövapaaksi, että ehdin säädyllisessä ajassa kaikki kertyvät käyttää.


Keskiviikkona ehdin vartiksi rantaan kahville.



Keskiviikkoilta meni kahvitusta valmistellessa ja torstai sitten tosi toimissa. Tai ehdin minä aamusta ja iltapäivälläkin itse asiassa nauttia vapaasta oikein kunnolla, mutta siitä kerron huomenna. Konsertti oli onnistunut ja väkeäkin oli näin pienen paikkakunnan mittapuulla ihan mukavasti. Se tarkoitti myös kivaa tienestiä esikoiselle. Kun saimme kahvituksen hoidettua ja paikat siivottua, minä ehdin vielä kuuntelemaan ja katselemaan illan pääesiintyjän. Olipas ilahduttava ja elähdyttävä kokemus!

Tänään menen töihin vasta ihan vähän ennen avaamista ja lauantain pidän kokonaan vapaata. Sunnuntaina on sitten kiinnostava kierros luvassa, vähän sellainen Avoimet puutarhat -tyyppinen. Sen lopuksi vietämme vielä kulttuuriviikkomme päätöstapahtuman (senkin kahvituksen esikoinen hoitaa) ja - no, perinteisesti silloin kaikki ovat kurkkua myöten täynnä kulttuuria. Maanantai on vapaa, joten jos matka käy terassille päätöstapahtumasta, niin minä olen valmis!

torstai 2. heinäkuuta 2015

Kuka se ovella kolkuttaa?

Ette kyllä usko, mutta minä sain kirjastoon lehmän. Ihan täysikokoisen friisiläisen, ja vasikan myös. Eläkeliiton kesäjuhlilla kesäkuun alussa Seinäjoella oli lehmäparaati jonne täältä meiltäkin matkasi yksi osallistuja avec-ihmisineen eli tekijöineen. Kun juhlat oli juhlittu, rouva lehmä halusi kuulemma ilahduttaa paikkakuntalaisia. Missä se paremmin onnistuisi kuin kirjastossa?





Lisäksi minä olen lukuisat kerrat lukenut lapsille Jujja Wieslanderin satua Lehmä kirjastossa. Siinä sanotaan, että kaikki ovat tervetulleita kirjastoon - lehmätkin. Lapset eivät koskaan ole uskoneet sitä, mutta nytpä näkevät, pikku piltit, etten puhunut palturia! Kollegakin hauskasti kommentoi, että me emme todellakaan valikoi asiakkaitamme, vaikka tietty sisäsiisteys onkin ihan suotavaa.





Tällainen piristää kummasti hötkyviikon keskellä. Eilen minulla oli hartiat niin jumissa, että töissä rupesi pyörryttämään ja sitten tietysti myös oksettamaan. Ikävää, kun on yksin paikalla. Onneksi hieroja oli jo valmiiksi varattuna heti työpäivän jälkeen, joten jumit aukenivat pikku hiljaa. Ilta meni vichyä litkiessä ja auringossa rentoutuessa. Not. Piti leipoa huomisen konsertin kahvitusta varten pullaa. Vaatimattomat kuusi pitkoa. Tai esikoinenhan ne teki mutta assistenttia taas tarvittiin, ja kuskia, ja tarvikkeiden ostajaa ja ... ja ... ja ... puuuh!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Surkuhupaisa puutarhakatsaus

Aika haipakkaa pitää, joten saatte pikaisen katsauksen puutarhasta. Vähän on kituista ollut - viileiden, säiden syytä, luulen, mutta kyllä se tästä. Eikö vaan? 




Krassi lähti kuin lähtikin, mutta saa nähdä ehtiikö kukkia syntymäpäivilleni, niin kuin usein on minua ilahduttaakseen tehnyt. Peukut pystyyn, koska väri nyt vaan on ihan minua.





Ruohosipuli rehottaa mutta mangoldi vasta kurkistelee. Mangoldisoppaa pääsen keittelemään varmaan lokakuussa?





Entäs sitten lehtikaali? Suurin toivein laitoin kasvamaan, koska se kestää hyvin syksyn kylmätkin ja voisi pakastaakin. Lehtikaalia nimittäin raahaan smoothieihini lähikaupungista saakka. No, tuo mikroskooppisen pieni alku taitaa olla liki ainoa. Surautan ihan pienen pirtelön...







Kaupan ruukkujen jämät sen sijaan ovat tehneet lehteä minulle ihan hyvin. Vasemmalla tammenlehväsalaatti ja oikealla sellainen vähän erilainen lehtikaali ruukussa. Basilikatkin on hengissä - pitääkin tehdä pitkästä aikaa tomaatti-mozzarellasalaattia. Nam!




Mansikka kukkii nyt vasta, mutta luotan lämpimään loppukesänän ja syksyyn. Kyllä me tuosta vielä marjoja napsitaan. Pitää vaan peittää etteivät linnut ehdi sitten ensin.






Perunaa tulee syksymmällä myös, ja salaatti kasvaa ...köh köh... kohisten. Sitäkin ehkä jonakin päivän?







Villiviini sen sijaan on aivan villiintynyt! Hyvä, että edes joku...