Onko vadelma hedelmä* ja muita kysymyksiä

Lähestyvän lomanlopun ja pienoisen alakulon siivittämänä oli pakko napata haaste ihanalta Marikalta. Siinä oli tarkoitus vastailla kysymyksiin ja sitä kautta miettiä mitä minulle kuuluu, mihin olen menossa ja mistä tulossa. 

Syvään päätyyn...

Mitä rakastat?

Lapsiani, kirjoja ja kyllä, myös lemmikkejämme.

Omaa aikaa. 

Kreikkaa.

Ylipäätään lämmintä ja aurinkoa.

Missä olet tosi hyvä?

Höh... tuota, olen hyvä tekemään löytöjä kirpputorilla. Taito se on sekin, ja 35 vuoden harjoittelun tulos. Niin, ja olen minä kyllä äitinäkin tosi hyvä.  

Mikä tai kuka saa sydämesi lyömään nopeammin?

Asuntojen katseleminen. Jotenkin saan Etuovi.comin kuvista joskus sydämentykytystä ja vatsaa vääntää yhdellä tietyllä tavalla. Olisi ihanaa, kun joskus oikeassa elämässä kävisi näytössä myös näin. Ja nimenomaan siksi, ettei oireita oikeasti tulisi.

Mikä tai kuka saa sinusta parhaat puolet esiin?

Lapset. Mutta toki he saavat myös ne pahimmat. 

Niin, ja ystävät. Se on kyllä upeaa, kun he ottavat minut sellaisen kuin olen, välillä syvissä vesissä,  välillä hervoton, kelpaan. 

Mitä haluaisit oppia?

Minusta tulee isona (=eläkkeellä) sellainen hippimummo, joka ostaa vaatteita ja/tai kankaita kirpparilta ja tuunaa niistä mahtavia kauhtanoita  persoonallisia vaatekappaleita. Eli haluaisin oppia ompelemaan!

Mistä haluaisit tietää lisää?

Monistakin  asioista. Ajankohtaisia uutisia lukiessa arvostan todellakin hyvin tehtyjä taustoittavia juttuja, koska asiayhteydet, konteksti ja kokonaisuus ovat (multa) välillä hakusessa.

Onko sillä väliä viiden vuoden päästä?

No ei varmaan yhtään sen enempää kun nytkään, mutta olisihan se ihanaa olla sivistyneempi viiden vuoden päästä.

Mitkä unelmasi olet saavuttanut?

Olen äiti. Minulla on ollut 16-vuotiaasta saakka krooninen vauvakuume. Onneksi jaksoin kuitenkin elää ja odottaa ja esikoinen syntyi kun olin 28. Hänestä on tullut upea, pärjäävä aikuinen ja tämä toinen tulee - mitä suurimmalla todennäköisyydellä - perässä samoja latuja. 

Ja niin, se vauvakuume, se onneksi laantui heti kuopuksen jälkeen. Tiesin, että minun lapseni ovat nyt tässä.

Myös ammatillisesti olen saavuttunut unelmani.

Missä tilanteessa / millainen olit vuosi sitten? Entä viisi vuotta sitten? (Olet varmasti mennyt eteenpäin, vaikkei siltä aina tunnu.)

Vuosi sitten olin varmaan aika samanlainen. Esikoinen oli aika vasta muuttanut kotoa pois ja olimme opetelleet elämään kaksin kuopuksen kanssa. Opettelin myös irtipäästämistä, sitä, ettei toisesta tarvitse enää samalla tavalla huolehtia.

Viisi vuotta sitten olin elellyt eron jälkeen jo hyvän aikaa itsekseni ts. lasten kanssa. Varmasti olen oppinut paljon tänä aikana, välillä vaan on vaikea huomata sitä edistystä.

Mikä on sinulle todella tärkeää?

Perhe. Ystävät, se, että ystävät ovat myös perhettä, samaa klaania. Isona haluaisin asua aikuisten kimppakämpässä.

Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua?

Äh, minua ei niinkään pidättele epäonnistumisen pelko kuin elämän realiteetit.

Kenen mielestä olet kaunis?

Kinkkinen kysymys joka saa vähän apeaksi. Omasta mielestäni, haluaisin sanoa, mutta totuus on se, että kun ei ole ketään kehumassa ja rakastamassa (paitsi toki lapset, mutta se on eri juttu) on itsetunnon kanssa välillä vähän ongelmia.

Kuvaavaa on varmasti se, kun oivalsin tulleeni "vanhaksi":  nuorempana toivoin olevani mieluummin älykäs kuin kaunis. Tai ainakin toivoin minusta näin ajateltavan. Nykyään tilanne on täsmälleen päin vastoin, toivon, että minua pidettäisi kauniina, ei niinkään ole väliä sillä älykkyydellä. Ehkä.

Kuka rakastaa sinua?

Lapset ja äitini. Luulisin.

Miten muuttaisit maailmaa, jos kaikki olisi mahdollista?

No ensin se maailmanrauha, sitten suvaitsevaisuus, lämpö ja lempeys ihmisten välille. Sitten vähän itselle: tämä viheliäinen sisäilmasairaus pois ja sitä kautta elämä uusille uomille. Oma Maja. Pidemmät työpäivät, parempi toimeentulo.

Miksi sinut kannattaa tuntea?

Mähän olen vaan niin hyvä tyyppi. Usko pois.

Milloin viimeksi teit jotain uutta?

Liian harvoin tulee poistuttua omalta mukavuusalueelta. Eron jälkeen tuli tehtyä tätä tietoisestikin, klassista musiikkia, kirkkokonsertteja. Nyt en edes muista. Lasketaanko uudeksi se, että suunnittelen omatoimikirjastoa, joka laittaisi kyllä kaiken ihan uusiksi?

Kohteletko muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan?

Koitan, mutta aina en onnistu. Koska olen kärsinyt kiltin tytön syndroomasta ja yritän päästä siitä eroon, tulee välillä ristiriitoja. 

Onko jotain, mistä sinun kannattaisi päästää irti?

Ehdottomasti. Huolehtiminen, sellaisten asioiden jotka eivät ole omissa käsissä. Mutta kun niin moni juttu ei ole ja siitä aiheutuu ongelmia ja huolia...

Mikä yksi asia sinun kannattaisi muuttaa heti, jotta voisit paremmin?

Varmaan tykkäisin itsestäni vähän enemmän, jos eläisin hiukkasen terveellisemmin?

Ketä varten pukeudut?

Itseäni. Ja välillä kyllä värien kanssa mietin, että tämä varmasti piristää ympärilläni olevia ihmisiäkin. Usein olen tämän suhteen oikeassa ja saan positiivisia kommentteja.

Millaiseksi vaatteesi saavat sinut tuntemaan itsesi?

Omaksi itsekseni. Välillä hassuksi, välillä vähän asiallisemmaksi. Tyyli vaihtelee, mutta se vaihtelee  nimen omaan fiiliksen ja tilanteen mukaan.

Viekö tämä unelmiasi kohti?

Vaatteet?

No ei.

Millaiseksi saat muut ihmiset tuntemaan itsensä?

Toivottavasti ihan hyväksi. Ystävien kanssa olen vieläpä ihan varma tästä.

Oletko oman elämäsi ohjissa vai tapahtuvatko asiat sinulle?

Ikävä kyllä en ole. Ohjissa on sisäilmasairauteni, joka vaikuttaa kaikkeen. Päätöksiini, terveydentilaani, taloudelliseen tilanteeseeni, kaikkeen. Se on aika surullista!

***

*Vastaus otsikon kysymykseen: ei, se on, edelleenkin epähedelmä, ja näin vastaa kuopuskin virne naamallaan aina kun esitän tuon kysymyksen d-kirjaimia painottaen. 

Mutta nyt luinkin, että vadelma olisikin monen pienen luumarjan muodostama hedelmystö, kerrannaisluumarja. Klik.

Apua!