Sivut


sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Ei niin karvainen lapsi

Nappasin sunnuntain ratoksi vielä Possunkin blogitoverihaasteen.


Nimimerkkini : Marjaana, väännös toisesta nimestäni ja kunnianosoitus äidilleni myös. 

Blogini osoiteno tuolta ylhäältähän sen näkee.

Sähköpostiosoite (jos ei salainen): marjaananmaja( at )gmail.com - saa lähestyä! (Paitsi Dr Okosun&kumpp.)

Hiusten väri : Ruskea, toistaiseksi.

Silmien väri : Ruskea.

Pituus : 165 cm Paino... hahah no ei tartte kertoo - huh, en kyllä oliskaan uskaltanu!

Lemmikit : Kaksi kääpiöluppaa, jotka eivät kyllä ihan kääpiöitä enää ole. Toinen jopa joutui laihdutuskuurille viime eläinlääkärikäynnin jälkeen. On purrut paremmin kuin omistajaansa... siis kuuri. Ja sitten meille muutti vast ikään myös hampsteri.

Tämä ei liity kuin löyhästi aiheeseen, mutta olin varsin huvittunut, kun eräänä aamuna viime viikolla höpisin itsekseni eläimet ruokittuani, että nyt on kaikki karvaiset lapset saaneet porkkanaa, niin kuopus kysyi minulta sanatarkasti näin: "Mä en ole samassa määrin karvainen, mutta voisinko mäkin saada porkkanaa?"




Kuvituskuvana lapsi taidenäyttelyssä




Tietokoneeni merkki on : PackardBell

Oikea nimeni alkaa :  H-kirjaimella.

Asioita, joista pidän : Lukeminen, loikoilu, kuopuksen kanssa vitsailu, höpsöttely ja hyvässä seurassa höpöttely. Ystävät. (Perhe, tietysti!) ja kirpparikahvilamme

Asioita, joista en pidä : Epärehellisyys, itselle ja muille, epätasa-arvo, kiittämättömyys ja itsekkyys. Ja pinaattikeitto.

Harrastukseni (laulu, piirustus, voimistelu, käsityö) : Uskonto laskento lukeminen laulu ja sinivalkoiset verhot.

Haaveammattini : Kirjastontäti

Ammatti, jossa olen oikeasti : Kirjastontäti

Haaveet, joita haaveilen työpäivän aikana : Oi pääsispä jo kotiin. No ei vaan, työpäiväni ovat niin lyhyitä, etten ehdi. Ehkä ennemminkin, että saispa tästä säällistä palkkaa.

Soitan (suuta vai ovikelloa)? : Suuta. En laula enkä osaa mitään instrumenttiakaan, mutta olen tosi hyvä höpöttämään.

Lempivärini : Oranssi.

Lempiruokani : Pasta.

Ruoat, joita inhoan : En mä tiedä, en syö koskaan mitään, mitä inhoan.

Ilmapallo vai serpentiini? Wappuna molemmat, mutta jos valita pitää niin ilmapallo.

Osaatko kieliä (äidille, opettajalle, poliisille): osaan, mutta kielissä en ole kovin hyvä. Tai siis passiivisesti olen mutta aktiivisesti en. Onneksi kuopuksen kanssa harrastettu rallienglanti on madaltanut kynnystä ja pystyn ja uskallan nykyään välillä avata suuni pakon edessä.

Joko riittää? Sana on vapaa. Kirjoita mitä haluat. 

Tää oli kiva, kiitos Possu!



Uljaasti uutta viikkoa kohti!

6 kommenttia:

  1. Lapsesi sanavarastosta huomaa, että lukee paljon laatukirjallisuutta! Kuten akkareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niitä se kyllä lukee, vaikka nykyisin tuntuu, että puhelin ja tietokone vievät ihan turkasesti aikaa lukemiselta. Mutta ehkä se perusta on jo luotu?

      Poista
    2. Kyllä se tuossa vaiheessa on jo luotu :) meillä kuopus löysi akkareista monta hyvää sanaa käyttöönsä.

      Poista
    3. Meillä se on varmaan enemmän tiedostamatonta, se Akkareista imeminen.

      Mieleen tulee eksän serkku joka pienenä hakusi olla Aku Ankka. Se puhui sujuvaa Aku Ankkaa ja kääkitteli väliin. Sitä vähän kiusattiin koulussa...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana