Sivut


tiistai 29. lokakuuta 2019

Virikepuisto

kissoille!

Päädyin tilaamaan kissoille kiipeily- ja raapimispuun. Toiveikkaana, että sitten eivät kiipeilisi bambuisessa jalkalampussa eivätkä raapisi sohvaa... Nähtäväksi jää, toteutuuko toive, mutta ainakin tämä hökötys on kovassa käytössä.




On kiva piilotella, ja sitten taas vähän pallotella. 






Mutta ihan parasta on, kun kaveri tulee etsimään!






Molemmat mahtuvat telineeseen hyvin






ja sieltä näkee kyllä hyvin.






Toki kiistojakin toisinaan tulee.





Silloin voi vaikka viisaampi väistää...





esimerkiksi katselemaan pupuja.



Aktiivista päivää teillekin!

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

2222*

Se oli hyvä, viikonloppu nimittäin. Ainakin tähän asti!

Perjantaina tein vähän vapaaehtoistöitä kirpparikahvilassamme ja se yhteisöllisyys on aina mukavaa. Kuopus meni kaverisynttäreille ja sieltä suoraan nuorisotalolle. Se palasi kotiin yhdentoista jälkeen! Minä vähän tutkailin ja huolehdin myrskyn liikkeistä mutta hyvin tuo pääsi pyörällä kotiin. Halusi vielä, että käyn hänen kanssaan ihailemassa tähtitaivaan "kun on niin upea". Ja upea se olikin, ja tuulikin oli sellainen leppeä, koska lämpöasteita oli vielä tuohonkin aikaan runsaaasti. Katselimme vielä pari jaksoa Rillit huurussa -sarjaa, johon olemme tätä nykyä aivan koukussa.




Eilen oli pakko päästä sienimetsään, kun hurjimmissa ennusteissa luvattiin jopa viittästoista senttiä lunta tänne. Talvirenkaat vaihdatin jo perjantaina myös. No ei sitä lunta näytä tulevan, räntää korkeintaan, mutta ensi viikolla on jo kaikki aamut pakkasella ja useampi päiväkin, joten ihan oiva aika oli renkaidenvaihtoon. Suppilovahverosaaliskin oli oiva.





Tänään on tarkoitus koota kissoille kiipeilyteline, lueskella ja ottaa edelleen rennosti. Joten kyllä, tämä on ollut hyvä viikonloppu!



*Tämä on kahdestuhanneskahdessasaskahdeskymmenestoinen kirjoitus! Wow!

perjantai 25. lokakuuta 2019

Hyvää viikonloppua

Ainaisten kissajuttujen sijaan tulin toivottamaan teille rakkaat ystävät hyvää viikonvaihdetta!






Minä päätin viettää sitä terveellisesti ja luomusti - ehheh heh  heh!

No on sinne yksi pieni epäterveellisyys/kissakin livahtanut mukaan...😸

P.S. Kuulin tänään, että olen ottanut itselleni mahdottoman tehtävän: ajattelin tyhjentää lähi-S-marketin Sangriasta, koska minusta se on ehdottomasti vain kesäjuoma. Ei onnistu, kauppias tilaa sitä sitä mukaa lisää kun minä tyhjennän. Grr. Kysynnän ja tarjonnan laki!

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Mitä ihmettä?

Kaupan kissanhiekassa on jotain vikaa:




***

Tulin vain ilmoittamaan, että elossa olen.
Väsynyt, mutta kissojen rapsutus auttaa. Ja he auttavat arkisissa askareissa.




torstai 17. lokakuuta 2019

Kirjahyllyn asukit

Moni teistä tietääkin, että jouduin homeasunnosta muuton yhteydessä luopumaan suuresta osasta kirjojani. Ne, mitkä jäivät jäljelle, joutuivat vitriiniin, tai siis kirjahyllyyn, jossa on lasit, ei mihinkään kamalaan palkintopystivitriiniin.






Siellä tosin asustelee paljon muutakin kuin ne kirjat. Lautapelit ja sekalainen seurakunta kiviä, omituisia otuksia ja kissoja. Eräänä päivänä, kun avasin lasioven, hyökkäsi kaksi siihen nojannutta kissaa kimppuuni (ja tällä kertaa he eivät olleet ne oikeat riiviöt).






Olipas muuten hassua. Tuo kissakaksikko on ollut minulla iät ajat, se on varmaan tilattu kirjakerhosta joskus jo ennen esikoisen syntymää, joten todellakin yli 20 vuotta vanhoja ovat, kuten kolhiintuneesta ulkomuodosta voi päätelläkin. Ensimmäiset kissani olivat mustia ja nyt nämä nykyiset valkoisia - pienin mustin maustein. Tuo kaksikkohan selvästikin edustaa minun kissahistoriaani.

Kauan eläköön kissat ja niiden muistot myös.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Introverttikin innostuu

Minulla on ollut viime aikoina kummallisia kokemuksia. Useampiakin. 

Muutama viikko sitten oli mielenkiintoinen seminaari töihin liittyen. Oli aivan mahtavaa innostua, saada ideoita, visioida, haltioituakin. Se kummallinen kokemus liittyi siihen aina niin kiusalliseen hetkeen, kun koitetaan esityksen jälkeen saada keskustelua aikaiseksi, kysytään josko olisi jotain kysyttävää... Ei ole, tai hyvin harvoin on. Minulla ei ikinä, koska inhoan isoissa ryhmissä puhumista, ventovieraiden kanssa vieläkin enemmän. Jännitän usein jo esittelykierrosta kun pitää kertoa kuka on ja mistä tulee,..

Tuolla yllätin itseni ja aivan spontaanisti pyysin mikrofonia (se on se kaikkein hirvein kauhistus, jos jossain paikassa ei oma ääni riitä ja pitää käyttää mikkiä) ja otin lyhyen puheenvuoron Jälkikäteen mietin hämmentyneenä, että mitä tapahtui? Ja minua ei edes jännittänyt! Outoa!

Mutta ei puhuta siitä, mitä iltapäivällä sitten tapahtui, kun romahdin, onneksi jo tuolta lähdettyäni. Tuli sellainen olo, että kaikkinainen innostuminen on aivan turhaa, töissä on tällä hetkellä niin tiukkaa ja hankalaa, että ei oikeasti riitä paukut mihinkään ylimääräiseen. Itkeä vollotin isossa kaupassa, peruin päivällisen esikoisen kanssa ja tulin kotiin turvaan mököttämään.



Kuva on veljeni ottama


Toinen kummallisuus liittyi pikaiseen Helsingin reissuuni. Veljeni siis oli ostanut meille liput Don Huonojen keikalle Tavastialle, ja sinne tuli myös hänen tuttujaan. Olen yleensä tuollaisissa tilanteissa jäykkä, vaivaantunut. Minua ei kiinnosta uudet satunnaiset tuttavuudet. Varsinkaan itseäni huomattavasti nuoremmat, trendikkäät, uraatekevät... Liekö kyse itsetunto-ongelmasta vai mistä. Joka tapauksessa nyt huomasin, että minulla oli helppo ja hyvä olla tämän pariskunnan seurassa, heti alusta asti. Oli mielenkiintoista jutustella, mennä vähän syvemmällekin. Huomasin viihtyväni, tuli jopa tunne, että he pitävät minusta, ovat kiinnostuneita mielipiteistäni. Outoa!

(Toki sitten kotimatkalla jo mietin, josko olivat vain kohteliaita 😀)

***

Se, mitä en tuollaisissa konserteissa tajua, on jatkuva puhelimen räplääminen, kuvaaminen, somettaminen. Eikö siinä mene (suuri) osa kokemuksesta ja elämyksestä sivusuun? 

lauantai 12. lokakuuta 2019

Hyvää yötä ja huomenta

Helsingissä ja Helsingistä.






Pikareissu, monta kokemusta, joista yksi yllä Tavastialla. Olin myös 2003 loppuunmyydyllä jäähyväiskeikalla. Vähän niin kuin ympyrä sulkeutui!

Ihan hyvä startti lomalle.

torstai 10. lokakuuta 2019

Luontohavaintoja

Meillä seurataan todella tiiviisti tirppa-tv:tä




se on vähän tuollainen laajakuva, kuten näkyy





tai oikeastaan niitä on kaksi, mutta tämän käyttäjämukavuus ei ole ihan samaa tasoa.


Mikään ei ole yhtä kiinnostavaa.




Paitsi ehkä puput.


***

Minua kiinnostaa tällä hetkellä loma ja lepo. Sitä on onneksi tiedossa heti iltavuoron jälkeen.

torstai 3. lokakuuta 2019

32 kysymystä

Haahaa, nappasin ihanalta Onnelilta haasteen ainaisten kissajuttujen tilalle.


No okei, yksi kissakuva pitää silti olla...





Avioliittoja
- yksi. Tuskin tulee toista. Jos joskus vielä parisuhteeseen rupean, niin kahden aikuisen ihmisen sellaiseen, jota ei tarvitse virallistaa.

Lapsia
- kaksi. Esikoinen täyttää marraskuussa 21 ja on vaikea ymmärtää, että minulla on jo sen ikäinen lapsi. No, en minä sen paremmin pärjää senkään faktan kanssa, että kuopus eli minun vauvani aloitti juuri yläasteen.

Lemmikkejä
- no niin... eläintarha... Siis meille hankittiin kaksi luppakorvakania, kun ajattelin, ettei kissoja tähän taloon ihan pian enää tule. Sitten seurasi hamsteri, kun oli tarve paijattavalle lemmikille ja puput eivät  sitä enää oikein olleet. 

No, nyt meillä on sitten ne kissatkin...


Leikkauksia
- ei oikeita, mutta munajohtimet on tukittu ja sitten taas vastaavasti poskionteloihin johtavia röörejä laajennettu...

Tatuointeja
- ei ole eikä tule

Lävistyksiä
- nenäkorua (saati korviksia) en laske lävistykseksi

Muuttoja
- oi, ehkä sata. Nyt olen löytänyt sen paikkakunnan jonne varmaan jään, mutta Maja on vielä hakusessa.

Ampunut aseella
- en, enkä aio.

Ottanut lopputilin
- en, mutta ottaisin heti, jos voittaisin lotossa eurojackpotissa tai missä vaan tarpeeksi

Ollut saaressa
- monessakin. Suomessa ja ulkomailla

Autosi
- vanha pieni Pösö.

Ollut lentokoneessa
- lukuisia kertoja, mutta en pidä siitä edelleenkään
 
Onko joku itkenyt vuoksesi
- varmasti on.

Ollut rakastunut
- olen olen, monestikin.

Ollut ambulanssissa
-en ikinä

Luistellut
- joskus hamassa lapsuudessa

Surffannut
- lähinnä netissä

Ollut risteilyllä
- ikävä kyllä. Yhden sellaisen jälkeen en päässyt töihin, kun jostain syystä päätimme unettoman yön sumentamin aivoin, että olisi loistoidea tilata aamupalalla skumppaa. Sanotaan vaikka niin, että se ei päättynyt hyvin...

Ajanut moottoripyörää
- ehei. Ollut kyydissä ehkä kerran ja se riitti

Ratsastanut hevosella
- hui, en!

Lähes kuollut
- välillä tuntuu siltä, mutta oikeasti ei ole ollut lähelläkään

Ollut sairaalassa
- mainituissa "leikkauksissa" ja kahdessa synnytyksessä. Siinä se!

Suosikkihedelmä
- aika kaikkiruokainen olen hedelmien suhteen. Just nyt nektariini
 
Aamu vai ilta
- ilta. Ehdottomasti.

Lempiväri
- oranssi ja punainen

Viimeisin puhelu
- kuopukselta, se pyysi lähettämään kotitalouden kirjasta sämpyläreseptin, jotta voisi leipoa isänsä luona.

Viimeisin viesti
- samalla kun kirjoitan tätä viestittelen yhden kirpparikahvilamme ihmisen kanssa. 

Nähnyt jonkun kuolevan
- en, ja toivon, että vältyn jatkossakin

Kahvi vai tee
- kahvi, runsaalla lämpimällä maidolla.

Paras piirakka
- taas aika kaikkiruokainen

Kissa vai koira
- ehdottomasti kissa. Olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen ollakseni koiran omistaja



Hahaa, taas yksi tilaisuus...


Paras vuodenaika
- kesä. KESÄ! Kesä!


Tulispa se jo!

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Kummallinen viikko

Tällä viikolla teen poikkeuksellisesti töitä tiistaista perjantaihin, kun perjantaina on lähikaupungissa mielenkiintoinen seminaari tai kehittämispäivä tai miksi sitä nyt kutsuisi. Töitä kuitenkin. Niinpä eilen minulla oli maanantai, ja sitten vähän tänäänkin, koska aloitin viikon kirjastokimppamme ohjausryhmän kokouksessa enkä suinkaan työmaalla. Lähikaupungissa. Aloitusaika oli niin kummallinen, että siinä menikin sitten "koko päivä". Eli tänään oli vähän maanantai myös, kun menin ensimmäistä kertaa tälle viikolle kuulemaan oman kirjaston kuulumisia - ja toki hommiakin tekemään.




Huomenna on ajeltava taas lähikaupunkiin, kun kuopuksella on oikomishoito. Kolme kertaa samalla viikolla on kyllä poikkeuksellista. Onneksi kahdesta kerrasta saan kilometrikorvaukset. Niin, ja huomenna on jo torstai - kummallista. Iltavuoro.





Kotielämä on sujunut mukavasti, riiviöitä rapsutellessa. Verhot menivät vaihtoon, tulin siihen tulokseen, että kappa on järkevämpi valinta pienten kiipeilevien kissujen kanssa. Lähikirpparilta löytyi vahvasta kankaasta kappa ja pöytäliina, joka sekin pääsi verhoksi. Yhteensä 1,50€. Ihan kiva, vaikka nuo eivät aivan minun väriset olekaan, tai lähinnä vissiin vähän haalea on tuo beige mun makuuni. Sehän ei ole väri, ainakaan minun värikartassani!



Verhot vaihtoon...voi pahus!



Tänään oli vielä sellainen erikoisuus iltapäivällä. että minä tein kuopukselle tortilloja ja hän teki minulle sosekeittoa. Kotitalous on alkanut seitsemännellä luokalla, ja jonkinasteinen innostus myös. Toki osa kokkauksista on läksyjä, mutta tämä taisi olla ihan vaan harrastuneisuutta. Keittoa jäi vielä huomiselle evääksi. Aika kiva!






P.s. Onko teillä aina keittiönpöytä siisti? Meillä ei, siellä voi piileskellä vaikka kissoja!