Sivut


torstai 30. kesäkuuta 2016

Leijona laineilla

Olen aiemminkin kertonut, että meille tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvan ulkomaanmatkoillamme. Siksipä olen viime aikoina tyytynyt vain valmismatkoihin ja niihinkin siten, että olen todellakin jättänyt kaikki seikkailut sikseen. Tällä kertaa mukana kuitenkin oli teini, joka olisi tosiaan tylsistynyt kuoliaaksi, jollemme olisi välillä tehneet jotain muutakin kuin makoilleet uima-altaalla, merellä ja tepastelleet lähikatuja. Niinpä lähdimme minijunakiertoajelulle, jonka aikana vierailimme muun muassa oliiviöljy"tehtaassa" ja paikallisessa Grand Canyonissa. 




Tuo retki oli ihan piece of cake, mutta kun teini rupesi haaveilemaan kolmen ja puolen tunnin snorklausretkestä, nikottelin hieman. Vihaan merellä oloa ja pelkäänkin. Olen pesunkestävä leijona ja maakrapu. Mutta äidit kun ovat sellaisia, niin uhrauduin ja lähdin puolikkaan Postafenin rohkaisemana matkaan. 




Katamaraani lähti Haniasta, jossa vietimme mukavan aamupäivän poikien kanssa vilinää vilkuillen ja frappeja siemaillen. Tarkoitus oli lipua läheisen saaren kupeeseen uimaan ja snorklaamaan, sitten vaihtaa paikkaa ja tutustua mereen vajonneeseen toisen maailmansodan aikaiseen lentokoneeseen tai pikemminkin hylkyyn. Kolmannen pysähdyksen oli sitten taas määrä olla lillumista kristallinkirkkaassa vedessä ja kalojen ihailua rantavedessä. No, tosin kävi.






Päivästä sukeutui sen verran tuulinen, että pääsimme juuri ja juuri kuikuilemaan hylkyä. Me kuopuksen kanssa katsoimme parhaaksi laittaa pelastusliivit päälle ja sittenkin pysytellä paatin läheisyydessä. Esikoinen puolestaan lähti matkaan muiden mukana kameran kanssa ja sai kuin saikin mukavia kuvia uponneesta koneesta. Oli kuulemma upea elämys. 






Mutta siihen ne elämykset sitten loppuivatkin. Kun lähestyimme toista pysähdyspaikkaa kapteeni totesi, että tuuli oli yltynyt sellaisiin lukemiin, ettei voisi turvallisesti päästää meitä veneestä. Lähdimme kohti seuraavaa paikkaa, mutta pian jo tuli viranomaiskäsky kääntyä ja palata pikimmiten takaisin satamaan.






Siinä vaiheessa kun oppaamme kaiveli pontooneja avomerellä (ilmeisesti ihan vaan valmistautuakseen satamaan tuloon) ja sattui koskemaan myös pelastuslauttaan, syöksyin minä alakertaan hakemaan kolmet liivit. Vaihdoin aurinkolasit silmälaseihin, pujotin lompakon vesitiiviiseen pussiin ja sujautin pelastusliivin ja uikkareiden alle tissien väliin turvaan. Sitten vaan katselin rantaa ja koitin olla näyttämättä pelkoani kuopukselle ja ajattelematta mitään. 

Päästyämme aallonmurtajan sisään ja satamaan huokaisin syvään, mutta vasta kun alus oli tiukasti rantaan köytettynä uskalsin riisua pelastusliivit. Pyysin oppaaltamme rakitujausta ja hän kyllä kokeneena merenkävijänä näki pelkoni ja helpotukseni, ja tujaus oli vähän enemmänkin kuin laki sallii. Vedin sen kahdella huikalla kitusiini ja sitten olin valmis asumaan maihin. Huh mikä kokemus - ei se raki vaan koko reissu. Tuli taas muistettua, miksi minun pitäisi kiltisti pysytellä kuivalla maalla!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Kolme kukakaalia

Ennen reissua sain Marikalta haasteen. Kiitos! Nyt, kun vötkistelen lomalla, on hyvää aikaa tehdä se.

3 asiaa joita odotan... ensi viikon lapsivapaata, sitä viikkoa, jolloin kuopus on isällään ja minä lomalla töistä (elokuussa) sekä sitä, että väliajat meillä olisi mukavaa ja leppoisaa eri kombinaatioissa poikien kanssa - mikä todennäköisesti tapahtuukin!
3 asiaa joita haluan... Oma Maja, kylmä valkoviini juuri nyt, aurinkoinen loppukesä.
3 asiaa, joita teen usein... istun koneella, luen, halin kuopusta.

3 asiaa joista tykkään... juusto, viini, kotikeskeinen elämä.
3 asiaa joista en tykkää... myöhästely, kiire, epärehelliset ihmiset.
3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä... plääh, olisi pakko pakko pakko siivota ennen kun kuopus lähtee isälleen, lajitella kirpparikamoja, koska ensi viikolla on pöytä varattuna paikalliselta kirpputorilta ja sitten pitäisi oikeastaan vaan rentoutua loppuloma!

3 asiaa jotka rauhoittavat minua... lukeminen, mielen tyhjentäminen (toimi yllättävän hyvin myös merellä Kreikan reissullamme kun tulikin aivan liian kova tuuli, kerron siitä toiste, hrrr...) ja hieronta.
3 asiaa jotka saavat minut stressaantumaan... no se kiire, eksän tapaaminen, rahapula.
3 asiaa joita tein viikonloppuna... jos viikonloppu lasketaan väljästi, niin leikin Kreikassa juhannusta perjantaina - mikä mahtava leikki - join rakia (yäk, mutta se kuului leikkiin) ja pelkäsin merellä niin että sujautin lompakon tissien väliin uimapuvun ja pelastusliivin alle siltä varalta, että katamaraani kaatuu.

3 asiaa, mitä olen tehnyt viimeisen viikon aikana... ottanut aurinkoa, uinut ja syönyt hyvin. 


No ei näitä ollut kuin yksi, mutta sitäkin hauskempi


3 haastetta... napatkoon kuka haluaa, jos nappaa!


tiistai 28. kesäkuuta 2016

Oma maa mansikka

Onpa ollut ihanaa herätä taas omasta sängystä, vaikka reissu oli kaikin puolin onnistunut. Pojat ovat mahtavaa seuraa ja ystävä myös. Täällä Majassa vallitsee vielä kaaos, koska esikoinen viihtyi kotona tasan pyykin pesun ja kuivatuksen ajan - sunnuntai-illasta tähän aamuun - ja starttasi sitten heti Lappiin kaverinsa kanssa. Paluumatkalla Helsinki-Vantaalla taas tiputin kuopuksen pariksi päiväksi isälleen. Tänään tosin jo tulee takaisin, mutta lähtee sitten ensi maanantaina kahdeksi viikoksi tämän hoteisiin. Esikoisen taas tosiaan vein aamusta lähikaupunkiin ja hyppäsi sieltä pohjoisen bussiin. Palaa joskus puolentoista, kahden viikon päästä.

Tämä tarkoittaa ensi viikolla minulle omaa aikaa ja siitä aion kyllä nauttia. Viikko ulkomailla kun on varsin intensiivistä yhdessäoloa. Toki menen silloin taasen takaisin töihin, mutta mitäpäs pienistä, nautin silti. Loppuloma on sitten luvassa lähempänä koulun alkua. Tänään toki vielä vetelehdin ihan omassa rauhassani ja päätin pitää vapaata pyykkäämisestä myös. Kylppäri on kasojen vallassa. 

Kreikka otti meidät vastaan hyvin - ehkä vähän shokeeratenkin, koska koneen laskeutuessa saimme todistaa tällaisia lukemia:





Ei se onneksi sitten kuitenkaan ihan tuollaista koko viikkoa ollut, mutta päälle kolmenkymmenen kuitenkin. Lämpöä ja valoa, sitähän sinne lähdettiin kurjan viime kesän jäljiltä hakemaan. Hyvää ruokaa ja rentoilua myös. Löhösimme altaalla, kuopus polski maskin kanssa niin, että sai mielenkiintoisen rusketuksen naamaan... 





Makoilimme meren äärellä ja nautimme sen vilvoittavasta syleilystä.





Muutaman opastetun retkenkin teimme, koska esikoinen olisi varmasti seonnut ihan pelkkään oleiluun.




Lisäksi kävelimme hissukseen (koska koko ajan oli niin kuuma) lähitienoilla, vähän shoppailimme ja paljon söimme. Sellaista turistimeininkiä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Viimeinen eh... ateria

No ei sentään, mutta yhden ainoan ruokakuvan otin, ja se oli viimeisen illan pöydästä. 



On siinä juustoa.
Minun laskujeni mukaan ainakin viidessä eri muodossa. 


Loma oli ihana, rentouttava, aurinkoinen. Söimme hyvin, joimme hillitysti, uimme, lojuimme, nautimme, vähän seikkailimmekin. Näistä kaikista varmasti pian lisää.

Nyt halusin vain tulla ilmoittautumaan!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Matka ja muutoksia

Tänään starttaamme. Ensin on vuorossa Helsinki(-Vantaa) ja sitten huomenna aamusta lento. Takaisin meitä voi odotella viikon päästä sunnuntaina. Kaikille varkaille tiedoksi, että kodissamme asuu sen aikaa pupuvahti, joten niitä ei pääse varastamaan.


Aika lailla tätä sinne mennään hakemaankin




Blogistaniaan palaan jossain vaiheessa. Minulla on viime aikoina ollut pienoinen blogiväsymys ja -kriisi. Se, että olen säännönmukaisesti päivittänyt joka ikinen päivä neljän ja puolen vuoden ajan, taitaa nyt olla taakse jäänyttä elämää.

Aloitan "uuden elämän" täällä vanhassa tutussa Majassa, mutta päivityksiä tulee satunnaisemmin. Toivottavasti pistäydytte edelleen!

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Lomalomalomalomaloma!

Viimeinen työpäivä takana ja kahden viikon loma edessä. Ihanaa! Luvassa on rentoa oloa reissussa ja kotosalla. Jotenkin en ole tajunnutkaan, kuinka loman tarpeessa olen ollut. Melkein itku pääsi kun suljin oven seitsemältä eilen. Sitä vaan porskuttaa ja toistaa sitä mantraa, että "kun tykkään työstäni, niin ei se mua stressaa". Jooei, ei se stressaakaan, mutta silti tarvitsee välillä olla kokonaan poissa työmaalta. Toinen mantra on "joo kun mulla on vaan lyhyet päivät ja nelipäivänen viikko ja pitkät viikonloput, niin sehän on niin kuin olisi lomalla koko ajan" - mutta ei se niin mene. Nyt nautin ja koen, että olen todellakin ansainnut sen.





Kerroinkin, että olen luonnostani sellainen pätkissä loman pitäjä. Nyt on siis tosiaan pari viikkoa vapaata ja seuraavan lomapätkän pidän sitten elokuussa ennen koulun alkua. Tämä helpottaa kuopuksen pitkän loman sumplimista ja saan väliin sitä "lapsetonta aikaakin". Heinäkuussa kuopus siis on pidempään isällään ja minä voin keskittyä työntekoon - ja vapaisiin siinä ohessa. Esikoisesta nyt ei suurta riesaa ole, ja hänkin menee omia menojaan ystävien kanssa ja käy myös säännöllisesti äidilläni. Nyt otetaan ilo irti.

Ensimmäinen lomapäivä pestään pyykkiä ja pakkaillaan. Sitten ollaan kuin ellun kanat!

torstai 16. kesäkuuta 2016

Yksi miljoonista

Leikin Kreikkaa




aika lämmin oli täällä kotosallakin. 




Ja tässä päivän koko kuva: kauheasti asioiden hoitoa ja suunnittelua. Fiilistelyä.

***

Niin, ja jalkapallo. Huokaus, Jos sitä itsekuria ei ole syömisen suhteen, niin ei kyllä juuri muutenkaan. Nukun liian vähän, tuijotan jalkapalloa, otan mikrotorkkuja puoliajalla. Onneksi pääsen Kreikkaan lepäämään!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Lomafiilis

Taas mitä mainioin päivä. Heitin kuopuksen kentälle ja kipaisin itse töihin. Lyhyestä pätkästä huolimatta sain mukavasti aikaiseksi, ja nyt minua ei stressaa enää ollenkaan jäädä lomalle. Tai siis tekemättömiä töitä ei juuri ole, joten ne eivät stressaa. Minä olen aina ollut sillä tavalla onnellisessa asemassa, että olen voinut luottaa kollegoihini ja siihen, että hommat hoituvat sillä aikaa kun olen poissa. Nykyään olen niin vähän paikalla muutenkaan, että sitä nyt ei tarvitse edes miettiä, mutta on se onni joka tapauksessa. Tänään teen samanlaisen tynkäpäivän ja sitten vielä yhden kokonaisen, jonka aikana voin varmistella, että mikään tai kukaan ei minua kaipaa sillä välin kun olen Kreikassa ja muutenkaan.

Esikoinen oli kotona valmistautumassa mökkireissun kavereiden kanssa ja liedellä pöhisi kasvispöperöä. Piirakka sen alle oli jo jääkaapissa odottelemassa. Sen verran reilusti täytettä oli pilkottu ja valmistettu, että kun pyöräytin oman taikinan, sain minäkin piiraan itselleni ja iltavieraille. Pupuvahti käväisi kuuntelemassa käyttöohjeet ja muutenkin vaihtamassa kuulumisia. Hän tulee meille asustelemaan siksi aikaa kun olemme poissa. 





Illalla käytin kuopusta vielä hänen viikottaisissa treeneissänä ja sitten vahtasimme (taas) futista televisiota. Matsien välillä maltoimme sitten saunoa päivän hiet pois. 

Jotenkin on jo ihan lomafiilis!

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Jalka pallolla

Mää mitään aikasin nukkumaan päässyt... mikä lie jalkapallohulluus iskenyt? Ennen en perustanut moisesta urheilusta lainkaan, mutta nyt jään jumittamaan jos vaan erehdyn television avaamaan. Kuopuksesta saan oivan seuralaisen, se palasi eilen ja katsoo kyllä määrättömät määrät futista jos vaan annan. Tulee Kreikan matka ja netti- ja ruutupaasto ihan hyvään kohtaan. Tai sitten me etsitään joku screeni hotellin läheltä ja siestaillaan sen lähistöllä? Kreikkalaiset ovat minun muistini mukaan enemmän jalkapallo- kuin jääkiekkokansaa.






Jalkapallosta taitaa tulla viikon teema muutenkin, kun ilmoitin kuopuksen tällekin viikolle futiskerhoon. Pystyn vähän tekemään töitä vaikka hän kotona onkin. Entisestään lyhennettyjä päiviä kylläkin, mutta saan varmasti hommat sille mallille, että voin jäädä parin viikon lomalle torstaina. Seuraavan lomäpätkäni pidän sitten heinä-elokuun vaihteessa, kun vuorottelemme kuopuksen isän kanssa lastenhoitovuoroja. Minulle sopii ihan hyvin näin, en ole ikinä ollut niitä neljä-viisi viikkoa putkeen lomaa -ihmisiä. 

Pojat tuntuvat molemmat nauttivan ihan suunnattomasti kesälaitumilla olosta. Esikoinen valvoo pikkutunneille ja nukkuu pitkään, mutta minun puolestani nauttikoon. On se lukion toinen vuosi sen verran rankka, ja opiskelu vei kyllä viimeisetkin mehut tässä keväällä. Tuo onneton kun hamstrasi niin paljon kursseja itselleen. Ensi vuodelle ei onneksi enää kovin paljoa jää, ja aloittaakin kirjoitukset jo syksyllä.

Mitenkäs minä nyt jo syksyyn asti pääsin? Hyi mua! Nautitaan ensin tästä kesästä.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Vireä viikonloppu

Tässä oli muutama päivä vähän haipakkaa. Perjantaina käytin esikoista lähikaupungissa kenkäostoksilla, hakusessa oli peräti kolmet kengät. Kahdet löydettiin ja poika päätti, että niillä pärjätään. Sandaalit ja lenkkarit, vanhan lenkkarit saavat kuulemma toimittaa vapaa-ajan jalkineiden virkaa. Jätin teinin äitini ja hänen miehensä luo ja päästelin itse toiseen suuntaan tapaamaan blogista tuttua ihmistä. Rattoisasti vierähti kolme tuntia ja tuntui, kuin oltaisi tunnettu pidemmänkin aikaa, vaikka tämä oli vasta ensitapaaminen. 

Lauantaina taas busseilimme ystävän kanssa lähikaupunkiin syömään ja vähän humputtelemaan. Illalla jatkoimme vielä meillä ja siinä tuli kyllä maailman asiat laitettua kuntoon. Eilinen oli rauhallisempi, kahvittelimme porukassa, haimme munia ja teimme pienen kotiseutukierrosta. Kesä on kukkeimmillaan, lupiinitkin jo komeina tien laidalla loistivat. Omassa pihassa oli pientä puuhaa myös, laitoin potut maahan ja kylvin salaatit. Oikein leppoisaa!




***

Paitsi että tietää olleensa reissussa. Sain pahoja homeoireita perjantaina ja lauantain kaupunkivisiitti siihen päälle oli vissiin vähän liikaa. Minä olen kotihiiri ja hyvästä syystä. Ei kroppa kestä kovin paljoa muualla olemista. Mullan pöllyytyskin eilen meinasi sitten olla siinä rajalla. No, illalla sauna ja aikaisin nukkumaan, niin tänään olen jo ihan eri ihminen. Sillä eri ihmisellä on neljä päivää loman alkuun, jeeee!!!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

12 asiaa

joita et tiennyt minusta. Ehkä. Nappasin haasteen Helmiltä.

1. Olen tavannut kolme teistä ihanista lukijoistani ja lisää on - toivottavasti - tulossa. Nimittäin kaikkien kanssa on ollut heti todella helppo ja vaivaton olla. Ihan kuin olisimme oikeasti tunteneet toisemme jo pidemmän aikaa. Aika mahtavaa!

2. Olen painanut pahimmillani 47 kiloa erään koville ottaneen eron jälkeen. En ole kovin pitkä, mutta se oli aivan liian vähän. Sittemmin tilanne on korjaantunut korkojen kanssa. 

3. En saa kunnon krapulaa, en sitten millään. Yritetty on, uskokaa pois.

4. Kuorsaan. Aikanaan kuopuksen isän kanssa asuessani koitin käyttää joitain itsehoitolääkkeitä asiaa auttaakseni. Aptekissa annoin ymmärtää, että haen lääkkeitä miehelle. Nyttemmin olen opettanut kuopukselle "taikasanat" Käänny kyljellesi, joita käyttääkin toisinaan, kun sattuu heräämään. Näin pärjäämme oikein hyvin samassa huoneessa.

5. Salattu muusikkomenneisyyteni. Olen seurustellut nuorena yhden nykyään aika lailla tunnetun muusikon ja myös yhden arvostetun miksaajan kanssa. Myös kuopuksen isä soittaa, ei tosin ihan ammatikseen.

6. Olen kerran rakastellut niin, että sängyn/sohvan alla oli hi-hat symbaalit ja loppuvaiheessa rupesi kuulumaan melkoinen ...ööö... fanfaari. Nauruksihan se meni.

7. Olen liftannut Jukka-palmun kanssa Helsingistä Ouluun.




8. Olen tuntenut molempien poikien hedelmöittymisen. Velho tunne!

9. En itsekään tiennyt, että osaan edelleen kärrynpyörän. Näytin vast ikään kuopukselle. 

10. Kirjoitin pitkästä matematiikasta Magnan (aikana, jolloin exemioita ei tunnettu).

11. Gradusta taas sain vain B:n, koska se piti vaan saada nopeasti valmiiksi, että saatoin hakea nykyistä työpaikkaani. Välillä se nolottaa.

12. En ymmärrä pakonomaista treffailua ja parinhakua. Olen sillä lailla säälittävä hölmö, että uskon sen onnen tulevan jos on tullakseen. Ja tässä odotellessa minulla on oikein rattoisaa omassa, poikien, ystävieni ja teidän seurassa.

Olipas muuten vaikeaa, olen vissiin kertonut neljässä ja puolessa vuodessa aika paljon itsestäni...

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Armas kotiseutu

ja muita mukavia asioita.

Eilinen oli taas hyvä päivä, yhteisöllinen, lämmin.

Aamulla hain kuopuksen kaverin meille kun vanhempansa ovat vielä tämän viikon töissä. Minulla oli vapaapäivä. Sitten kun vein kuopuksen urheiluleirille ja itse menin kokoukseen, poika puolestaan käveli treenien jälkeen samaisen kaverin luo odottelemaan, että vapaudun. Sain hakiessa maistiaiset herkullisista lämpimistä rieskoista ja vielä kotiin viemisiäkin. Esikoinen jo nälkäisenä odotti. Lounastaan...

On onnistunut kääntämään rytmin jo ihan päälaelleen ja oli aamupalalla kun me lähdimme. Kuopuksen iltapala-aikaan söi oman lämpimän ateriansa. Kuopuskin mukavasti nukkuu jo pidempään kuin kouluarkena. Tosin tänään pitää herätellä, koska lähtee aamubussilla isälleen. Normaalistihan menee jo torstaina iltapäivällä, mutta nyt tuon urheiluleirin vuoksi vähän muutettiin aikataulua. Minä puolestani pääsen sitten töihin ihan kunnolla, kun on hetken toisaalla. 






Kokouksesta piti sanomani, että olipas mainiota, kun minua tässä keväällä pyydettiin kotiseutuyhdistyksen johtokuntaan. Juuri tuli 12 vuotta täyteen täällä asumista, ja jotenkin koen, että tämä oli sellainen "tunnustus", että olen nyt sitten virallisesti maalainen, paikkakuntalainen. Kokouksessa tuntui, kuin olisin pidempäänkin ollut mukana - toki kaikki olivat muista yhteyksistä tuttuja, joten siitä varmaan johtui. Mutta kertoo se jotain muutakin: on hyvä ja lämmin porukka. Vastaanottavainen. Tuntuu hyvältä olla mukana!

Vai vihkaa minusta on tullut tällainen järjestöihminen. On luonto ry:tä. vanhempainyhdistystä, MLL:ää ja nyt tämä. Kuinka tässä oikein näin kävi?

torstai 9. kesäkuuta 2016

Aina on aihetta juhlaan

keskellä viikkoakin, näemmä, näin kesällä!

Ystävä laittoi heti aamusta eilen viestiä, että hän on kesäleski. Minä tartuin tilaisuuteen ja ehdotin yhteistä iltaa. Kun vielä tänään on vapaata töistä (nämä kaksi viikkoa kuopuksen kesäloman alusta ovat vähän sellaisia teen-en tee-teen töitä -tyyppisiä) päädyimme siihen, että voisimme tyhjentää ystävän nurkissa lojuneen skumpan. 



Kuva on viime kesältä.
Silloinkin oli vissiin aihetta juhlaan!
(No oli oli, muistaakseni juhlittiin minun syntymäpäiviä.)



Kaivoin pakkasesta tuorepastan ja loihdin sen kanssa kastikkeen, joka on niin helppo ja herkullinen, että on pakko jakaa se kanssanne. Pilkotaan sipuli ja kaltataan tomaatit kiehuvassa vedessä. Heitetään peräjälkeen pannulle. Kun ovat kuullottuneet (sipulit) ja muussaantuneet (tomaatit), sekoitetaan joukon jatkoksi piparjuurituorejuusto ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Ihan viimeisenä kaivellaan avocadosta lusikalla sattumia joukoon, mutta näitä ei enää kuumenneta. Nautitaan pastan ja hyvän ystävän seurassa. Nam!

Niin, sitten vielä luin, että on Parhaiden ystävien päivä. Joten siinäpä se kattaus aika lailla alkoikin olla.

Kröhöm, aina on syytä juhlaan, vai miten se meni?

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Nautinto kaukana

Plääh, luin hiljaisessa iltavuorossa iltapäivälehtien otsikoita ja vastani tuli joku julkkisbloggari, joka totesi nauttivansa köyhäilystä. Ai että. Hyvä hänelle. Minä sen sijaan vetäisin herneen melko syvälle nenään. Palkoineen päivineen. 

Kuinkahan paljon siitä sitten nauttii, kun on köyhäillyt monta vuotta? Laskenut pennejä monta kertaa kuukaudessa, että selviäisi seuraavaan rahapäivään. Palkasta lapsilisään, siitä asumis- ja elatustukeen ja sitten taas palkkaan. Siihen osapäiväiseen, liian pieneen, josta menee yli puolet vuokraan, siihen liian suureen. Kun ei voi vaihtaa.


Melkein kaduttaa se Kreikan matkakin, mutta ei ihan...


Onhan se kiva viedä pulloja kauppaan, ja ostaa panteilla sitten jotain, mutta millä rahalla niitä pulloja kotiin kannetaan? On aika rankkaa, kun tilillä on kaksi viikkoa ennen tilipäivää 20 euroa. Silloin odottaa niitä 10. päivän S-bonuksiakin kuin kuuta nousevaa, vaikka ovat vain muttaman hassun euron, tietty, koska ostokset ovat niin pieniä. Kyllä minulla toki on ruokatilit ettemme nälkään kuole, mutta ainahan on maksettava eikös juu. Se on sitten taas seuraavasta tilistä pois, jos kovin hulvattomasti niitä käyttää. 

Kaikkein kauheinta on huomata ärtyvänsä, kun lapsi pyytää jäätelöä. Kun ei olisi varaa. Tai kun toinen toteaa tarvitsevansa uudet lenkkarit ja sandaalit yhtä aikaa. Huokaus. Visa taas vingahtaa ja sekin on maksettava. Joskus sitten kun pystyy. 

Minä en nauti yhtään. Päin vastoin, mietin, että milloinkahan tämä loppuu? Saattaisiko se loppua lomarahoihin, joilla saisin sen visan nollille? Tämä kantaisi pitkälle eteenpäin tilipäivinä, kun olisi yksi maksukohde vähemmän. Tai kun ei enää tarvitsisi säästää esikoisen ajokorttiin. Sekin päivä tulee.

Mutta sitä ennen elämme kädestä suuhun. Uskokaa pois, siitä ei nauti, kun sitä tekee riittävän pitkään!

***

Jäi muuten eilen aamulla käymättä vaa'alla. Josko tänään muistaisin. Taisi olla psykologinen unohdus? (Niin, se vähemmän syöminen olisi vissiin myös oiva säästökeino?!?)

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Suolaista vai makeaa?

Jotkut ihmiset ovat persoja makealle, toiset taas herkuttelevat mielellään suolaisilla ruoilla ja naposteltavilla. Minä kuulun niihin onnettomiin, joille maistuvat molemmat. Parasta mitä tiedän, on suolasuklaa tai nyt Fazerilta tullut uutuus Salty toffee crunch. Myös salmiakkisuklaa kuuluu tähän kategoriaan. Mutta menee ihan makea-makeakin. Ja suolainen: juustot, ah, pizza, maistuu. Ja sitten mieluusti makeaa  päälle, ja jos tulee öklö olo siitä, vielä vähän suolaista tasapainottamaan. Jotenkin minusta tuntuu, että syömiseni on revennyt ihan käsistä viime aikoina. Toki perusta on edelleen terveellinen ja pääosin raakapainotteinen, mutta se mussuttaminen. Tämä kierre pitäisi saada loppumaan. Toisaalta kesällä ei huvittaisi kovin pantatakaan, mutta ei myöskään näyttäytyä pienissä kesähepenissä, jos tämä tästä vielä pahemmaksi äityy. Ja pelkään, että kesän aikana ehtii niiden siiderien ja viinien, joille myös olen perso, avulla tulla niin paljon lisää, että syksymmällä on sitten jo ihan helisemässä.



Toisaalta jos tällaista on luvassa, eipä niitä kesähepeniä juurikaan tarvitse. Hrrrr!!!!


Minun itsekurini on tällä hetkellä ameeban luokkaa ja useampana maanantaina olen päättänyt ryhdistäytyä. (Mikä siinä on, että sen pitää aina olla se maanantai?) Ja ihan yhtä monta kertaa olen retkahtanut. Mietin jo, että pitääkö tässä ruveta kokonaan sokerilakkoon vai paastolleko aivan? Minulta tippui ero jälkeen mukavasti paino ja olen saanut sen sittemmin pidettyä siedettävissä lukemissa. Nyt en uskalla mennä vaa'alle, koska haamuraja taitaa olla pamahtanut rikki. Ei onneksi vielä se ennen eroa ollut lukema, vaan se, jonka itse olen itselleni asettanut. Että sen yli en mene enää koskaan. 

On jotenkin hätkähdyttävää, miten pieniä annoksia tarvitsee kaltaiseni laiska siistiä sisätyötä tekevä vötkylä. Ehkä vaan on tänään koitettava shokkihoitoa ja astuttava vaa'alle. Sitten vähennettävä sekä suolaista että makeaa. 

Kumpi on sinun kompastuskivesi, vai onko kumpikaan?

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kesän keitokset

Eilen ei kyllä tuntunut ihan kesältä. Asteita oli alle kymmenen ja välillä satoi rakeita. Kuopus meni ystävänsä kanssa pihalle pallonpeluuseen ja kaipaili melkein pipoa. Mutta kesäfiilis silti oli, vaikka koko ajan piti muistuttaa poikia, että todellakin on lomaa koulusta.




Ystävä kävi kahvilla, hänkin ihmetteli voiko todella olla niin, ettei tänään enää tarvitse mennä lapsia opettamaan. Minä paitsi vakuuttelin, että näin on, myös keittelin raparperimehua äitini siskoilta saamistani varsista - ja mikä oikeasti on sen kesäisempää? Ja helppoa kuin mikä.




Kaksi litraa vettä ja raparperiä palasina kattilaan. Keitellään vartti ja siivilöidään. Sitten lisätään desi tai kaksi sokeria, maun mukaan. Kiehautetaan vielä.




Säilytin keitoksen jääkaapissa yön yli ja ai että muuten maistui hyvälle. 






Ja miten upean väristä? Vaikea uskoa, että  mikään luonnosta tuleva on noin kauniin kirkkaan vaaleanpunaista. 

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Mun sydämeni tänne jää

Miten sitä aina liikuttuukin kevätjuhlissa, vaikka oma lapsi ei edes ole varsinaisesti esiintymässä? Yhteisöllisyys, söpöt pienet koululaiset ja tuttuakin tutummat laulut. Ja nyt aivan uudessa ympäristössä. Tunsinhan minä työni puolesta ja muutenkin kuopuksen uuden koulun oppilaita ja heidän vanhempiaan, näemmä. Silti olin vähän niin kuin orpo piru siellä verrattuna entisen koulun juhliin, joissa periaatteessa olisin voinut parkkeerata kenen tahansa viereen ja tuttu se olisi ollut. Mutta mukavasti meni silti. Jäähyväislaulun alkaessa pakenin vessaan. Olihan minulla oikeasti hätäkin, mutta en halunnut ruveta siinä ei-niin-tutussa seurassa vuolaasti kyynelehtimään. Aina se saa sen aikaiseksi, kuten Suvivirsikin. 

En nyt halua aloittaa sitä iänikuista suvivirsikeskustelua vaikka toteankin, että molempien, sekä Jäähyväislaulun että Suvivirren - niin kauniita ja minuakin liikuttavia kuin ovatkin - sanat alkavat olla tällaiselle ateistille kuin minä jo vähän siinä rajalla. 



*


Kuopuksen juhlien jälkeen kuskasin esikoisen omiinsa ja sitten pian jo lähdimmekin sukuloimaan. Rattoisa ja rento päivä äitini sisarusten ja heidän miestensä kanssa. Kotiin palasimme hyvissä ajoin ja treffasimme esikoisenkin, joka juuri tuli lakkiaisista. Söi, ja jatkoi sitten laavulle ystäviensä kanssa iltaa istumaan. Pojilla on nyt loma, ja kyllä he molemmat tuntuvat olevan kovasti sen tarpeessa. Minä teen vielä pari viikkoa töitä tuolloin tällöin ja sitten huokaisen myös. 


*Mennen tullen matkalla sukuloimaan oli sitä minun sielunmaisemaani. Molemmin puolin tietä. Silmä, sydän ja sielu lepäsi. Kuulun tänne!


lauantai 4. kesäkuuta 2016

Sellainen päivä

Eilen oli viimeinen koulupäivä. Kuopuksen ystävän syntymäpäivä. Riemua ja herkkuja, minullekin, kun jäin kahville poikaa hakiessa.

Päivä, jolloin tuuli kääntyi puhaltamaan pohjoisesta ja pitkästä aikaa illalla jo paleli. Tälle päivälle on luvattu kymmentä astetta kylmempää kuin aiemmille päiville

Edellisiltana istuin terasilla kuumissani odottamassa, että tulisi edes yksi hyttynen. Pyydystin sen sitten Ismolle verkkoon. Ei ole vielä kelvannut.

Pistimme opettajien kirjeet kuoriin ja tänään toimitamme ne perille. Päättäjäispäivä.

Päätimme myös, että pistäydymme päättäjäisten jälkeen sukulaisissa naapurikunnassa. Pitkästa aikaa näen äitini sisaruksia. 

Myäs surua. Isäni sisko soitti, että toinen sisko oli kuollut 76 vuoden iässä.






Päivä, jolloin huomasin, että mansikka kukkii jo. Sekä tienpientareella että kotipuutarhassa.

Jonain seuraavista päivistä pitäisi kylvää salaatti ja pistää potut multaan. Paitsi että sitä olisi raaskittava ostaa vähän lisää. Multaa. 

Maasta sinä olet tullut ja niin edelleen.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Vähiin käy

Aika harvaksi käy koululaisten aamukampa. Tänään vähän jotain (lähinnä kevätjuhlaharjoituksia ja nyyttikestejä) ja sitten lauantaina päättäjäiset. Tänä vuonna valitsen kuopuksen juhlat, ensi vuonna on sitten lakin ja esikoisen vuoro. Mukava onkin päästä uuden koulun esityksiä katsomaan ja vähän tutustumaan vanhempiin siinä samalla.

Tänä vuonna haluan muistaa molempia opettajia, sekä entistä että nykyistä. Hoitivat niin hienosti koulunvaihtoon liittyvät jutut: vanhan koulun opettaja piirrätti läksiäiskortit ja pitivät viimeisenä koulupäivänä jäähyväistunnit, uusi taas valmisteli tulevaa luokkaa, otti kopin ja on huolehtinut pitikin kevättä että kuopus pääsee samaan kohtaan opinnoissa kuin muut. Ainakin matematiikassa kun oli eri kirja käytössä ja edettiin eri järjestyksessä. Molemmat ovat lisäksi suhtautuneet tähän meidän "kotiopetussysteemiimme", jossa kuopus siis on isänsä luona kotiopetuksessa aina yhden viikon perjantain ja sitä seuraavan maanantain, todella hyvin. Näin taataan isälle ja pojalle enemmän yhteistä aikaa, kun viikottaiset vierailut eivät välimatkan vuoksi ole enää mahdollisia.






Rahatilanteesta johtuen lahjukset ovat vaatimattomat mutta tulevat suoraan sydämestä: minä kirjoitin kiitoskirjeet, kuopus samoin, sekä kuvitti ne. Ja sitten sujautimme mukaan vielä Kismetin, joka oli tarkoitettu hyvälle tyypille. 

Nuo kaksi muuta ovat pojille (mikäli säästyvät huomiseen saakka, ilopilleri on tietysti kuopus ja teini nyt ansaitsee äidin rakkaudentunnustukset ainakin kirjallisessa muodossa jos aina ei sanallisesti niitä osaa vastaanottaa).

torstai 2. kesäkuuta 2016

Ismo is back!

Eilen aamulla vessasta kuului, että "Äiti, tää hämähäkki lentää? Eikun se onkin kuollut!" Kyse oli näkymättömän verkon lattianrajaan kutoneesta kaverista, joka möllötti hipihiljaa vahdissa omassa tekeleessään. Näytin kuopukselle, että hämis oli hengissä: puhkuin ja puhisin vähän sitä kohti ja se sätkytteli jalkojaan. Alive and kicking with his eight legs... Ja sitten, "ISMO. Se on Ismo, se on ihan varmasti Ismo". Jääkiekkoa katsomaan halunnut saunova hämähäkkiystävähän katosi sen siliän tien kun matsi alkoi mutta nyt se on kuulemma löytynyt.



Ei vielä viherrä ruukussa
- tosin toissapäivänä vasta laitoin...



Mitäs muuta?

Ollaan jo ihan kesälomamoodissa. Pojilla on enää vajaita päiviä koulussa ja lauantaina päättäjäiset. Sitten alkaa ansaittu loma. Minä olen vielä kaksi viikkoa töissä vaihtelevasti, koska pitää vahtia myös kuopusta. Juuri eilen sain tehtyä jonkinlaisen suunnitelman työtunneista seuraavien viikkojen ajaksi, jotta kollegat tietävät kysyville kertoa milloin minua tavoittaa. Plussiakin on valmiiksi tehtynä ja kuopuksella kuitenkin jalkapallokoulu ja kaverivierailuja sovittuna, joten eiköhän tässä pari viikkoa saada kulumaan. Isälleenkin vielä lähtee pitkäksi viikonlopuksi ja minä voin tehdä pe-ma töitä aika rajattomasti. Rusketus ei ole rajaton, mutta väriä on jo pinnassa. Kesäkuu, kesä, kesä, kesä!!!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Hiki ja hyttysiä

Eilen oli kerrassaan helteinen päivä ja tänään on vissiin luvattu vieläkin kuumempaa. Koitin puuhailla puutarhassa, mutta ei siitä meinannut tulla mitään. Hiki ja hyttyset - tarviiko sanoa muuta? Myös mäkäräiset ovat tulleet riesaksemme, grrr! Sain minä krassit istutettua mutta salaatit jäivät viileämpään ajankohtaan. Itävätkin sitten paremmin. "Mansikkamaata" perkasin vähän jo aiemmin. Tänään on kesäkukkamyynti paikkakunnallamme ja on varmaan vihdoin ostettava amppeli etuoven pieleen roikkumaan. Tänä vuonna ei juurikaan pihaan satsata, mennään halvalla ja pienesti. Tai siis vielä halvemmalla ja pienemmällä kuin aiemmin. Potut pistän jahka raaskin ostaa pari säkkiä uutta multaa.



Hassu tulppaani oli auennut. Melkein maastoutui voikukkiin...
Pari auringonkukkaa ja krassit ikkunalaudalla.
Eikä maksanut paljoa mitään!



Kuopus koitti kaverinsa kanssa potkia vähän palloa mutta aika hikistä oli sekin touhu, samoin illan futistreenit. Vichyä kului ja suihkussa vettä, kun koko porukka jonotti sinne. Mutta en minä valita, päin vastoin. Tämä on hyvää harjoitusta Kreikkaa varten. Laskimme poikien kanssa, että matkaan - ja sitä myöten myös ensimmäiseen kesälomapätkään - on enää kaksi ja puoli viikkoa. 

Uskomatonta. Ja ihanaa!