Sivut

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Täällä posteljooni Petshkin, toin teille pörriäisen

Kävimme kuopuksen kanssa perjantaina katsomassa oivan klassikon, Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira -näytelmän. Minä rakastin sitä pienenä ja pääsin väijymään sen silloin teatteriin kaksi kertaa. Olisikohan ollut koulun kanssa toinen, emme muistaneet varmaksi äitini kanssa. Mutta sen muistan, että vaadin ehdottomasti saada ottaa kirjan mukaan esitykseen. Siellä sitten istuin tomerana kirja sylissä asiantuntijan ottein. Niinpä minua ei haitannut lainkaan, kun kuopuksen isä ei alkuviikosta saanut lippuja näytelmään vaan sovimme, että minä vien pojan sinne. Ihanaa katsoa tasokasta lastenteatteria, koska sellaista oli todellakin tällä kertaa tarjolla. Aina ei nimittäin ole. 


Kuva käsiohjelmasta

Hahmot olivat valloittavia, ihanan eläimellisiä, osa jopa aivan loistavasti näyteltyjä ja juoni sopivan uskollinen ihanalle alkuperäiselle. Semminkin, kun kuopus oli juuri innostunut kuuntelemaan tarinaa äänikirjana ja hän vertasi repliikkejä siihen kun muisti niitä sanasta sanaan. Kelpasi hänelle, kelpasi minulle. Mainio ilta! Lauantaina olisi ollut vielä lastenkonsertti tarjolla toisessa lähikaupungissamme, mutta rajansa kaikella, kulttuurillakin. Kuopus on nyt niin vähän aikaa kotona, että pitää vähän himmailla ja oleskellakin vaan. Varsinkin, kun tuppaavat isänsä kanssa viettämään aika vauhdikasta aikaa aina yhdessä ollessaan.

Kesäteatterissa käyminen on ihan normaali harrastus, se taas vissiin ei, että kolmenkymmenen asteen helteellä rupeaa kudotuttamaan. Viime kesänä ei liiemmälti helteitä ollut, mutta muistan aloittaneeni oikein raskasta villatakkia kuumalla ilmalla. Sille kävi sittemmin huonosti. Ensimmäisiä muistikuvia Pepponesta minulla on, kun hän anteeksipyydellen hihitteli miniatyyriksi huovuttamaani takkia. Nauratti minua itseänikin, sitten kun lakkasi vituttamasta. Tämänkertaista tekelettä en voi pilata pesukoneessa koska se ei ole villaa. Mutta kyllä minä sille jotain keksin, jahka valmistuu. Jos valmistuu...





Eilen skippasin ruoanlaitonkin ja kävimme pizzalla. Ruukaamme syödä kuopuksen kanssa yhteisen pizzan, esikoinen toki jaksaa yksin kokonaisen. Olikohan äitillä liian kova vauhti päällä kun kuopus toppuutteli: "Syö sillai vaisusti äläkä hotki niin mäkin saan oman osuuteni." Kuopus lähtee huomenna taas isälleen, ja minä menen töihin. Lisäksi aion aktiivisesti osallistua kuntamme kulttuuriviikkoon sekä työn puolesta että ihan vapaallakin. Menen muun muassa lauantaina Runon ja suven sekä Eino Leinon päivän kunniaksi lausumaan Leinoa kylille ja sunnuntaina lasten tapahtumaan "järjestysnaiseksi". Kesä, ihana kesä!

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kreikan tuomiset

Tuli muuten jonkin verran shoppailtua Kreikan reissulla. Nahka on siellä erityisen halpaa, joten nyt voi vissiin sanoa, että halpaan menin. Esikoinen ja ystävä toivat yhdeltä iltareissulta minulle tuliaisiksi täsmälleen samanlaisen lompakon, minkä ostin neljä vuotta sitten reissultamme samaiseen paikkaan. Kävin sitten vielä ostamassa varmuuden vuoksi toisenkin, vähän erilaisen, jos vaikka joskus rikastuisi niin, että rahat eivät yhteen mahtuisi. Silmäkulmastani näin sillä reissullani nahkakaupassa tosi kauniin laukunkin, mutta olin (muka) pyhästi päättänyt, että en tarvitse enää yhtään laukkua lisää. Kun seuraavana yönä kuumassa kieriskellessäni huomasin ajattelevani laukkua, piti se sitten aamulla käydä katsastamassa ihan kummallakin silmällä. Mukaanhan se tarttui.





Ja keramiikka, ei sekään ollut hinnalla pilattua. Katsokaa nyt tätä kauppaa: olin tulla siellä hulluksi. Käsimatkatavaroissa vaan oli mahdotonta tuoda määräänsä enempää särkyvää tavaraa. Näidenkin kanssa sai ruuhkassa kulkea kieli keskellä suuta. Eli mukaan tarttui yksi Maja, mallia tuikkulyhty. Toinen, vähän hillitympi lyhty, matkasi äidilleni, enkä ehtinyt ottaa siitä kuvaa. Nuo pallerot ovat nerokkaita suola- ja pippurisirottimia. Alusen sekä pallot sai itse valita mahtavasta värivalikoimasta ja näin sommitella juuri mieleisensä kokoonpanon. Jotenkin nuo värit puhuttelivat minua. Ja keskustelevathan nuo toki olohuoneen nurkassa päivystävän Majankin kanssa. 






Meillä on ystävän kanssa tarkoitus viettää tässä jossain vaiheessa kesän kuluessa muisteluilta kreikkalaisen ruoan ja juoman merkeissä. Oliiveja, tsatsikia, kreikkalainen salaatti, valkosipulileipää, ja ehkä on pakko paistaa joku juustokin, kun Suomesta saa näköjään nykyään Saganakia. Autenttisia juomiakin löytyy: ouzo, retsina, kreetalainen valkkari, paikallista rakomeloa, Mythos. Täytyy nyt oikein erikseen mainita, että ei me varmaan koko arsenaalia yhtenä iltana juoda.




Mutta mukavaa varmasti on luvassa. Nam ja maiskis!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

... ja panen suihketta kainaloon...

Jooei. "Mä maalaistyttö oon, ja panen kookosöljyä kainaloon".

Nyt menee todella luomuhörhöosastolle, mutta menköön. Aihe on ainakin ajankohtainen: hikoilu ja sen estäminen. Deodoranttien, etenkin alumiinia sisältävien, terveysvaikutuksista ollaan montaa mieltä. Minä olen jo pidempään käyttänyt luomulaatuisia meikkejä ja ekologisia dödöjä. Ongelmana on minullakin ollut ekodödöjen teho. Olen kokeillut yhtä ja toista ja Urtekramin hajuttomaan Deo Crystaliin olen ollut ihan tyytyväinen. Mineraalikivi taas ei pitänyt tarpeeksi hyvin hienhajua loitolla. Kookosöljyäkin kokeilin yhteen aikaan, mutta varsinkaan kesällä se ei ollut alkuunkaan riittävä. Nyt, kun deodorantti loppui juuri kotona lomaillessa ja kun käyntiä ekokauppaan ei ole, päätin jälleen kerran testata vielä astetta hullumpaa tuotetta: itse tehtyä dödöä! Sellaisen resepti nimittäin hyppäsi suorastaan silmille tässä yhtenä päivänä Internetin ihmemaasta. Aineksetkin löytyivät omasta kaapista. Siispä hommiin.


Yllä keitosvärkit ja alla aiemmin käyttämäni deodorantit.


Tuuttasin kookosöljyn, joka lämpötilasta johtuen oli ihan juoksevaa, soodan ja maissitärkkelyksen kannelliseen pieneen pakasterasiaan, sekoitin, ja sieltäpä sitä sitten kaivetaan kainaloihin laitettavaksi. Kokeilin heti. Olosuhteet ainakin ovat aika extremet, keskiviikkona jolloin keitoksen väsäsin oli meillä varjossa liki 30 astetta. Eilenkin mittari näytti samoja lukemia. Kainaloista leijuva mieto kookoksen tuoksu ei häiritse minua, päin vastoin, pidän siitä ja vaihtelusta, kun olen jo pitkään käyttänyt täysin hajuttomia versioita. Mutta vähän hassulta tuntui mönjää levitellä - tunnen itseni Koijärven puiden halaajaksi. Toisaalta kaikkeen varmaan tottuu, jos tämä todella toimii. Toistaiseksi olen ainakin ollut tyytyväinen ja hajuton, joten kokeilu jatkukoon. Pistin mömmöä jopa pieneen matkapurkkiin käsilaukkuun hätävaraksi. Onhan tuo tahna puhtaampaa ja ekologisempaa kun tavisdödöt, sitähän voisi vaikka syödä. (Halutessaan, minä en aio ;-)


Onnistuinkohan klähmimään
kameran linssin tahmaan, kun näyttää
tämä kuva kovin rasvaiselta?!?


***

On, on se hörhöys perinnöllistä. Kuopus esitteli minulle isänsä luona kehittelemän Nyys-kielen. Tosin hän ei enää muistanut kuin kaksi sanaa nyyskielellä: viisikymmentä on nyyskyt ja nei on ei. 

torstai 27. kesäkuuta 2013

Mainoksen uhri

Seuraan blogeja paitsi oman "Näitä luen" -listauksen myös Blogilistan kautta. Siinä samalla pidän silmällä JUURI  minulle osoitettavia mainoksia. Hih mitä puuhaa, suosittelen lämpimästi!

- Treffit 3pv ilmainen
Treffejä minulle? Miten ihmeessä... Onhan se imartelevaa, että minulle tarjotaan eliittitreffejä. Mutta en kyllä ikimaailmassa kehtaisi itse määritellä itseäni eliitiksi. Sitten kun menisin treffeille, joutuisin miettimään, että olenko sittenkin maalainen ja möllykkä vai sivistynyt eliittidaami. Jooei!

- Kristittyjen rakkaussuhde, Kristilliset sinkut
No voi jessus sentään, sama teema jatkuu, mutta ohi menee kyllä tämäkin. Olen niin pakana kuin vaan olla ja voi. Luulen, että tämä johtuu mielenkiinnosta seuraamastani Elämää Vl-yhteisön kahleissa -blogista ja sieltä eteenpäin suuntautuneista ristiretkistä.

- Käteistä onlinekyselystä.
Mistä ne tietää minun kroonisesta likviditeettikriisistäni?!?

- Hamstereiden tarvikkeet.
Ne on muuten pupuja.

- Eroon jyrsijöistä.
Tämä meni kyllä niin huti kun olla ja voi, sanoo onnellinen kääpiöluppakanien omistaja.

- Kaakko135-nettikilpailu. 
Voita upea viikonloppuloma kaakossa. Rantaloma Kotka-Hamina -alueella.
Meidän rantaloma suuntautui vielä vähän etelämmäksi...

- Tutustu IBM:tivoliin, tee palikkatesti ja selvitä onko palikat tallessa ja data hallussa.
Hehheh, ja kaikki muumit laaksossa ja sitä rataa? Epäileekö joku oikeasti, että minulla ei olisi palikat tallessa?




Varsin leppoisaa on ollut lomailu taas, yksi kaveri kuopuksella kävi hetken leikkimässä mutta muuten vötkistelimme vaan omalla porukalla kotosalla, pihalla ja puutarhassa. Paljoa muuta ei olisi jaksanutkaan, mittari nousi kolmenkymmenen kieppeille. Huh! Kesäkuvat on otettu parilla reissulla kylillä. Tuossa katiskassa joku ilmeisesti keräilee koko kesän saldon ja miettii sitten syksyllä josko olisi ryhdistäytymisen paikka. Tuo tötterö  taas ...no, se pilkistää esiin heinikosta erään kulkureittini varrella ja olen aika monta kertaa purskahtanut nauruun. Nyt piti ihan kuvata se teidänkin iloksi.


keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Parempi myöhään...

...vai miten se nyt meni?

Emme uskaltaneet laittaa pottuja maahan ennen reissuamme (syitä on useita - kylmät yöt ja se, ettei kukankastelijamme sitten olisi tarvinut huolehtia myös kasvimaastamme), sitten tuli juhannus enkä aattona kun asian hoksasin, ehtinyt enää saada multaa mistään. Alkuviikosta vihdoin tyrkkäsin sormet säkkiin ja istutin perunat. Näitä ei kyllä millään mittarilla voi sanoa varhaisperunoiksi. Saa nähdä saadaanko oman maan antimia ennen syyssateita. Persiljaa ja herneitäkin laitoin, salaattia en voinut kun oli niin kuuma. Viime vuonna eivät kurjat itäneet kun istutin liian lämpimässä. Ehkä vielä jonain päivänä tässä jahka viilenee. Mutta ei mitään kiirettä, viilenemisellä, minä niin nautin tästä kun hiki virtaa. (Tuo vasemmanpuolimmainen hökötys kuvassa on muuten yrttilava, jonka esikoinen värkkäsi minulle jonain vuonna äitienpäivälahjaksi. On ollut hyvä käytössä.)




Istutuksen jälkeen tuli äkkilähtö lähikaupunkiin kun ystävä kyseli kyytiä päivystykseen. Sain samalla reissulla hoideltua kaupunkiasioita ja miten sieltä sitten tarttuikin alennusmyynnistä mukaan myös piristystä terassille. Pari pepunalusta ja saman värinen sanko kukkaruukulle. Kyllä nyt muuten kelpaa istua lueskelemassa. Kuopuskin jo kotiutui eilen illalla ja sylipula oli melkoinen. Olemme rauhassa kotosalla nämä viisi-kuusi päivää mitkä hän tässä välissä täällä viettää ennen uutta lomapätkää isällään. Istuskellaan terassilla, ehkä käydään uimalassa, nautiskellaan. Minäkin menen seuraavan kerran töihin vasta maanantaina, mutta sitten onkin intensiivinen työviikko. Kunnassamme on kulttuuriviikko ja minä olen aktiivisesti mukana sen järjestämisessä päivätyöni ohella. Seuraava viikonloppukin menee työn merkeissä, mutta ei se haittaa. On mukavasti erilaista taas luvassa. Kuulette sitten.





Tuo luvussa oleva kirja vaikuttaa muuten aikas koukuttavalta. Vähän erilaista, psykologista jännitystä luvassa ainakin alun perusteella. Voin jo nyt suositella kesälukemiseksi dekkareista pitäville.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Hometta korvien välissä?

Kari Ojala on kirjoittanut monta hyvää kirjaa. Edellinen oli Huono talo hyvään hintaan, joka kertoo rakentamisen laadusta, siitä, miten paljon elämämme suurin investointi, oma talo, vaatii paitsi rahaa myös tietoa ja osaamista. Ettei siitä tulisi katastrofi. Usein siitä ajan mittaan kuitenkin tulee. Uusin kirja on ikään kuin jatkoa tälle ja kertoo, miten rakennetaan Talo ilman hometta. Ojala on asiantunteva ja hyvä tyyppi, ottaisin hänet milloin vain rakennusmestariksi kuvitteelliselle työmaalleni - edellyttäen tietysti, että saisin sen lottovoiton. Suuren sellaisen. Mutta mutta... Minulla meinasi pärskähtää kuplavedet rinnuksille, kun lueskelin tuota kirjaa. 

Ojala aloittaa kirjansa loogisesti kertomalla kosteusvaurioiden terveysvaikutuksista, siitä, miksi kannattaa rakentaa homeeton talo. Aivan oikein hän taas suomii rakentamisen tasoa, joitain yksittäisiä teknisiä ratkaisuja, joita on aikojen saatossa käytetty ja kertoo, että pahin pommi on vasta räjähtämässä. Tämä kaikki on totta. Mutta homeoireita luetellessaan hän sortuu siihen pahimpaan: "Oireiden tutkimisen yksi ongelma on niiden yleisluontoisuus, samankaltaiset oireet saattavat johtua jostain muustakin kuin homealtistuksesta. Homehaitat ovat joskus psykosomaattisia: usko homeen olemassaoloon ja vaarallisuuteen voi aiheuttaa oireet. Etenkin työpaikolla on tehty perusteellisia homekorjauksia, ja silti työntekijöiden oireet jatkuvat - ilmeisesti oireina työyhteisön muista ongelmista."



Kuvassa Kirsi Neuvosen työ (korttiversio)
Neidon uni: rakkauden lähettiläät.
Sain sen tässä vasta ystävältä.


Voi kökkö! Ongelma on siis korvien välissä, ei suinkaan siinä, että homeremontit hyvin usein epäonnistuvat. Tai vaikka onnistuisivatkin yli odotusten, ihminen saattaa olla jo siihen mennessä niin pahasti altistunut, että pienikin määrä epäpuhtauksia aiheuttaa reaktion. Tai uudet materiaalit, niiden VOC-päästöt saattavat saada oireilemaan. Altistus on niin monisyinen juttu, että sitä ei todellakaan vielä tunneta riittävän hyvin. Korvienvälisairaus se ei todellakaan ole, ja minua ahdistaa aina, kun kuulenkin jotain siihen suuntaan vihjattavan. Vähän niin kuin sanoisi masentuneelle, että "koita nyt vaan vähän piristyä". Yhtä paljon tässä voi itse vaikuttaa siihen, mille sitä oireilee. 

Tästä päästäänkin näppärästi eiliseen kehityskeskusteluun. Se meni kuulkaas oikein hyvässä ja rakentavassa hengessä. Sain juteltua mieltäni vaivanneista (pienistä) asioista ja olo on oikein helpottunut. Koen, että tulin kuulluksi ja se on ihana tunne. Tästä on hyvä jatkaa.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Oodi turisteille

Kerroin jo Kreikan matkastamme sen verran, että otimme todella rauhallisesti ja loman kannalta koko ajan. Emme hötkyilleet, rehkineet taikka lähteneet rotkovaellukselle. Ihan tarkoituksella. Oltiin vaan rauhassa ja syötiin juustoja. Yhden kerran leikimme oikein kunnolla turisteja ja osallistuimme muutaman tunnin minijuna-ajeluun, jossa näki vähän omaa hotellia ja rantaa pidemmälle. Kuopuksen isä ei koskaan olisi suostunut moiseen, piti seikkailla, olla omatoiminen ja keksiä valtavirrasta poikkeavaa tekemistä. Nyt ei hävettänyt yhtään istua turistijunan kyytiin, päästää kuopusta halaamaan muumia (!) ja nauttia suomenkielisestä opastuksesta. On niin vapauttavaa tehdä mitä itse mielii. Ja hitsi että meillä oli hauskaa ja hyvä reissu. 




Pysähdyimme vuoristokylässä ortodoksikirkossa jonne pääsimme sisään polvet ja olkapäät peitettyämme. Piipahdimme pienessä kahvilassa, joka oli aivan toiselta planeetalta kuin trendikkäät kahvilat kotona. Siellä nautimme herkulliset todella tuorepuristetut appelsiinimehut - omistaja väänsi omin pikku kätösin koko joukollemme lasilliset sillä aikaa kun odottelimme. Sai varmaan tenniskyynärpään siitä hyvästä. Ostimme luomuoliiviöljyä paikalliselta tilalta, rakomeloa ja timjamihunajaa toiselta. Näimme mahtavia maisemia, kuulimme saaren oloista, oliivin viljelystä, vaihdantataloudesta. Näimme ainakin Pyhän Yanniksen kirkon ja toisenkin, jonka nimeä en enää muista. Nautimme virkistävät Mythokset ja jäätelön pienessä tavernassa. Ja laskeuduimme takaisin merelle taas upeita maisemia ihaillen. 





Esikoinen ei suostunut tulemaan mukaan kun kuuli että käymme tervehtimässä muumia mutta kuopus nautti täysin siemauksin. Kuunteli tarkasti opasta ja bongaili eläimiä, kasveja ja näkymiä. Oikein onnistunut reissu, josta kyllä esikoinenkin olisi tykännyt, jos vain olisi päässyt muumitrauman yli. Opin tästä taas, että minun on kuunneltava itseäni ja elettävä omannäköistä elämää. Niin reissussa kuin kotonakin.


***

Nyt taas alkaa arki hetkeksi. Olen töissä tämän ja huomisen ja sitten kuopus tuleekin kotiin. Loppuviikon lomailen hänen kanssaan. Tänään on muuten kehityskeskustelu. Pitäkää peukkuja!

Sitten kun pääsen töistä, menen kauppaan ja kysyn kaalilta paljonko kello on

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Mistä on hyvä vapaapäivä tehty?

Siitä, että

- saa aamulla juoda kaksi kuppia aamukahvia rauhassa, toisen raparperipiirakan kanssa.

- voi syödä päivälliseksi tsatsikia ja mozzarellatikkuja eikä tarvitse ruokkia ketään muuta koko päivänä.

- saa käydä kävelyllä jos huvittaa. Ja että voi sittenkin keskeyttää lenkin 200 metrin päästä kun ei vaan huvita enempää.

- voi lukea kirjaa aivan milloin vain. Ja kun kirja koukuttaa, voi ahmaista sen loppuun sohvalla loikoillen. Yhteen putkeen! Sitten halutessaan voi aloittaa uuden heti perään. Se on Jonas Gardellin koskettava Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Ja lukea senkin loppuun asti. 



Kuvat otettu juhannusaattona mökillä

- voi päättää mitä tehdä vai tehdäkö mitään. Lähteäkö ystävän mökille saunomaan vai ei. En lähtenyt. Toissapäiväinen riitti.

- saa istua terassilla juhannuskukkakimpun katveessa, paistatella päivää ja lurppia alkoholitonta siideriä.

- on mahdollista nukkua päiväunet juuri silloin kun huvittaa, keskeytymättä ja ilman taustalla pauhaavaa pelikonsolia. Vaikka kuudelta illalla.

- voi surffata rauhassa netissä ja löytää hyviä artikkeleita: Kulttuuri pidentää elinikää enemmän kuin laihduttaminen. Olen huomannut saman mitä artikkelissa todettiin: "kokemus yhteisöllisyydestä on erittäin tärkeää hyvinvoinnille." Kyllä, ne hetket täällä maalla ovat ihan parhaita, kun huomaan kuuluvani saumattomasti joukkoon, tunnen ihmiset, ihmiset tuntevat minut, pitävät minusta. Se on ihan parasta. Vaikka eilen yksin olinkin.



Hyvä vapaa on tehty siitä, että on vastuussa vain ja ainoastaan itsestään. Kerran kahdessa viikossa. Vuorokauden ajan.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Missäs se jono on?

Ihana lomanen loman jälkeisen vajaan viikon päätteeksi. Juhannus! Minun kesäni kyllä on sen verran rikkonainen, että en ehdi töihin kyllääntyä saati kuolla. Ensi viikollakin olen töissä vaan maanantain ja tiistain, sitten kuopus tulee isältään ja lomailemme porukalla keskiviikosta sunnuntaihin. Tai esikoinen käy vielä loppuviikon kesätöissä keskuskeittiöllä mutta sitten hänellä alkaa loma. On muuten tykännyt kovasti olla siellä, vaikka herätys on ollut teinin mittapuun mukaan hävyttömän aikaisin. Seitsemältä on jo pitänyt ennättää työmaalle joten kello on soinut siinä vähän kuuden jälkeen. Vielä kun hän halusi tulla mukaan pupujen kastrointiin ja sai pari tuntia vapaaksi, piti yhtenä aamuna sitten tunteja takaisin tehdessä kello laittaa soimaan jo 5.45. Huh! No, olenpahan minäkin päässyt aikaisin työmaalle ja sitten myös poiskin jo kahden jälkeen.


Pitäisikö pistää koko kimppu tyynyn alle?


Juhannus menee meillä ihan rauhallisesti ja rennosti, eilen kävi ystävän tytär syömässä ja raparperipiirakalla. Tein ensimmäisen piirakan oman maan antimista ja ensimmäiset kotimaiset uudet perunatkin tuli keitettyä.  Minä joudun aina odottamaan aika pitkään ennen kun pääsen tämän kesäherkun kimppuun. En vaan voi ostaa muita kuin kotimaisia uusia perunoita, se espanjalaisten ja ruotsalaisten maku on aina niin iso pettymys. Tällä kertaa ei tietenkään ollut, kun syötiin aitoja oikeita aidon voin kanssa, slurps! Keksittiin siinä samalla ex tempore, että lähdetään heidän mökille lämmittämään sauna. Esikoiselle tuli kaveri yökylään ja minäkin palasin kotiin ihan ihmisten ajoissa. Juhannuskimppukin piti vielä poimia. Leppoisaa.

Tänään esikoinen lähtee mummille yöksi. Saa nähdä mitä minä vapaani kunniaksi keksin. Otan kyllä varmaan aika rauhallisesti kun joku kesäflunssa koittaa hiipia. Vai liekö puhdistuskuurini tai tipattoman juhannukseni syytä? Se ainakin on selvää, että en aio mennä veneilemään sepalus auki. Pohjois-Karjalan poliisikin muistuttaa: mikäli nouset veneessä kännissä seisomaan juhannuksena voit nähdä tulevan leskesi rannalla! Paras juhannus vietetään ilman meitä, he vielä kertovat. Tästäpä muistui muuten mieleeni toinen vanha sanonta jonka Sari minulle opetti: jollei heilaa helluntaina niin on jonoa juhannuksena. Ainoa jono, jonka tähän mennessä olen nähnyt, oli eilen ruokakaupassa. Rantakasville on luvattu kuva jonosta ja vuoronumeroautomaattikin on jo asennettu oven pieleen aikaa sitten, joten hopi hopi kaikki uroot.


kuva
Kuva varastettu poliisilta
...hehheh...

***

Kurkkasin taas hakusanat. "Jos ei vituttas"?!? No sitten olisi varmaan oikein mukavaa. Harmillista jos vituttaa, minua nimittäin ei. 

Ja nyt kuulkaas taisi tulla taas vakavasti otettava ehdokas hulluimmaksi hakusanaksi: "sen pesukoneeseen". Tuota noin, älä hyvä mies, älä! Suosittelen oikein todella ja vakavissani, että otat "sen" kauniiseen käteen ja peset ihan perinteisellä käsinpesulla. Taikka sitten tarvittaessa painepesuri, mutta että pesukoneeseen? Ei hemmetti!

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Ruokaa, ruokaa, enemmän ruokaa

Täytyy pikku hiljaa aloittaa Kreikkaraportit. Niitä tulee useampikin siellä täällä. Kuten mainitsin, loma meni mitä mainioimmin. Otimme varsin rennosti koko viikon, osaksi tarkoituksella, osaksi olosuhteiden pakosta. Ystävä oli ollut jo kotiSuomessa vähän puolikuntoinen ja lentokoneen mahtava ilmastointi paineenvaihteluineenhan sai sitten korvat ja nenän ihan kunnolla tukkoon. Hän kävi jopa paikan päällä lääkärissäkin saamassa nenäsuihketta - oli kuulemma sujuvaa ja hyvää palvelua. Ja korvaspesialisti oli ollut komea nuori kreikkalaisuros. Siinä vaiheessa minullakin rupesi vähän toista korvaa kipottamaan. Esikoinen puolestaan sai puolessa välissä viikkoa flunssan joka ei onneksi kovin pahaksi äitynyt. Parina päivänä piti ottaa vähän rauhallisemmin ja antaa hänen nukkua aamiaisen ohi.





Aamiaisen olin maksanut siksi, että lasten kanssa se vaan on hyväksi havaittu konsti. Jos tällä porukalla käy joka aamu kuppilassa kunnon aamiaisella tulee se paljon paljon kalliimmaksi kuin hotellissa. Tankkasimme siis kunnolla aamupäivällä ja aika pitkälle iltaan yleensä sillä pärjäsi. Kerran päivässä tai alkuillassa nautiskelimme sitten ulkona porukalla oikein kunnon aterian. Tässä välissä saattoi päivän kuumimpaan aikaan olla siesta huoneessa ja pieni välipala siellä. Minulle ei lämpimässä tule ollenkaan kunnon nälkää joten elelin salaatilla, tsatsikilla ja juustolla. Joka aterailla maistoin jotain uutta juustoalkupalaa: kefalotiria, kalitsouniaa, saganakia tai juustokroketteja. Kertaakaan en pettynyt tai jäänyt nälkäiseksi. Esikoinen herkutteli kalalla jota minäkin sitten aina vähän sain maistaa, ennakkoluuloinen ja nirso kuopus taas eli pizzalla, pastalla ja ranskalaisilla koko viikon.




Ei kahta ilman kolmatta... Minun ruokanautintoani häiritsi yhden päivän vatsaoireet. Olen yleensä oikea peltivatsa eikä mikään saa mahaani sekaisin. Paitsi nyt. Yksi päivä meni yrttiteellä, kivennäisvedellä ja pöpöjä tappavalla ouzolla, mutta onneksi seuraavana päivänä tauti oli tiessään ja ruokahalu vähintäänkin entisellään. Tarkoitus on jatkaa samaan malliin kotonakin, siis syömisten suhteen. Kuten kuvasta näkyy, löysin jo täydellisen varustuksen tsatsikia varten. Enää täytyy lahjoa esikoinen kokiksi tai tyytyä tekemään itse. Kirja ja tsatsikimausteseos ovat tuliaisia reissusta ja aiomme kyllä kokeilla yhtä jos toista muutakin reseptiä jahka ennätämme.

***

Olin keskiviikkona myymässä kirpputorilla. Yllättävän iso summa muodostuu pienistä puroista, hinnat kun olivat kahdesta seitsemään euroon. Hirveä homma siinä vaatteiden ja tavaroiden lajittelussa, hinnoittelussa, roudaamisessa ja esillepanossa kyllä on. Tänä kesänä on onneksi luvassa vielä kaksi kesätapahtumaa ihan täällä omalla paikkakunnalla, joissa on myös kirpputori. Kolme kärpästä yhdellä iskulla! Ja mukavaahan se on kun mikä: sosiaalista, hauskaa höpöttämistä ja huulenheittoa. Minä niin kuulun tänne. Oi onnea.

torstai 20. kesäkuuta 2013

Kivaa ja kamalaa, ihanaa ja ikävää

Kreikka saa vieläkin vähän odottaa, koska sain Kikiltä haasteen. Siinä pitää listata kymmenen kivaa ja kymmenen kamalaa asiaa kesässä. Jihuu, tää on niin mulle. Tai ainakin nuo ihanat asiat. Katsotaanpa!

Aloitetaan vaikeista eli ikävistä asioista:

* ötökät. En ole mitenkään ötökkäkammoinen, mutta hyttyset ja mäkäräiset meinaavat saada minut raivon partaalle. Sen verran isommista otuksista, että jos yhtään tarkemmin vilkaisitte eilistä Kreikan kuvakoostetta, siellä oli merisiilien lisäksi myös yksi teräsheinäsirkka. Ensin uima-altaan pojassa pienenä epäselvänä suttuna ja sitten ketarat oikosenaan aurinkotuolilla valekuolleena. Se nimittäin pudota humpsahti altaaseen ja painui pohjaan kuin kivi ennen kun ehdin kissaa sanoa. Koitin kyllä sanoa, että pelastakaa se. Otus sukellettiin sittemmin altaasta ylös, mutta kun oli ehtinyt hengittää (hengittääkö heinäsirkat?) kloorivettä varmaan viisi minuuttia julistimme sen kuolleeksi. Lapset tutkailivat sitä ja taisi joku vähän härkkiäkin. Hämmästys ja säikähdyskin oli aika suuri, kun se kymmenen minuutin päästä heräsi henkiin. Sitkeä kaveri! 

* alkoholi. Niin, kesällä siideri maistuu liian hyvältä. Ja Mythos ja valkoviini Kreikan lämmössä. Gnjäääh. Joten nyt olen puhdistuskuurilla. GNJÄÄÄÄH!

* viettien herääminen. Arvelen, että nämä vähäpukeiset ajat ovat miehille yhtä tuskaa koska ...hmmm... minullakin tekee välillä vähän tiukkaa. Kesämies hakusessa.

* töissäkäyminen. Kesällä töidenkin tekeminen on toisinaan yhtä tuskaa. Siksi lähinnä, kun Suomen kesä on niin epävakaa. Kun vietät yhden helleviikon töissä pelkäät koko ajan, että sitten sinun lomaviikollasi sataa lakkaamatta.  

*huonot kesäsäät. Saman asian toinen puoli: kun olet lomalla ja sataa yötä päivää, tuntuu se katastrofilta.

Jääköön tämä listani tähän, koska enempää en pinnistämättä keksi. Mitä sitä väkisin valittamaan, jos rakastaa kesää. Minulle taisi nyt käydä toisinpäin kuin Kikille...




Sitten niitä ihania:

* aurinko

* lämpö

* värit kukat, puut, luonto

* kesän antimet. Jos kesällä tuleekin kenties juotua reippaammin, on ruokavalio sitten taas vastaavasti luonnostaankin kevyempi. Tuoreet marjat, herneet, uudet perunat, ah! 

* värikkäät kesämekot

* kynsilakka varpaissa

* terassi. Oma kotona ja miksei kaupungillakin ehkä joskus? Löytyisiköhän sieltä se kesämies?

* mökki ja puusauna - sellaiset pitäisi joskus saada omatkin, mutta ystävä ystävällisesti lainaa toisinaan omiansa meille kun eivät itse niitä käytä.

* kesäsateen jälkeinen raikkaus, se tuoksu

* ja oma kesätuoksu. Vaikka olen välillä hieman hajusteyliherkkä, saatan käyttää joitain hajuvesiä. Ennen olin oikein hajuvesi-ihminenkin, mutta nyt hyvä ja ekologinen tuoksu on ollut hakusessa. Muutama testaamani on tuoksunut minulla aivan hyttysmyrkyltä. Tähän astiset löytöni olvat olleet "ihan kivoja" mutta eivät kuitenkaan ihan minua. Olen rakastanut ja käyttänyt Elizabeth Ardenin Green Tea -hajuvettä aiemmin kesätuoksuna, mutta se ei enää täytä kriteerejäni. Nyt Hanian tax freestä löytyi jotain vielä parempaa: L'Occitanen The Vert. Ah ja nuuh. Kesä on pelastettu.




Joopa joo, vaikka säät ovat vissiin paranemaan päin, aika raikasta oli eilen aamulla. Minun mittarini näytti 4 astetta kun esikoinen lähti vinttaamaan kesätöihinsä. Minun työpäiväni alkoi melkein pari tuntia myöhemmin.

Mutta koleaa  tai ei, tee sinäkin oma listasi!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Yleisön pyynnöstä

Yleisön pyynnöstä ja painostuksesta - ja okei, täyttääkseni antamani lupauksen - julkaisen alla kuvan hotellimme uima-altaalla. Tuo nyt ei ihan virallisesta todistusaineistosta käy, myönnän, mutta uskottehan, kun kerron, että vaikka ihan hirveä arkajalka olenkin, uin minä oikeasti melkein joka päivä. Uima-altaassa. Tosin sinne laskeutuminen kestikin sitten joka kerran niin kauan, että pojat meinasivat ratketa raivosta. "Äiti TUU jo." Mereen en uskaltanut muuta kuin varpaita liottamaan, tunnustetaan se heti alkuun myös. Sieltäkin tosin on mukavia kuvia. Esikoinen räpsi vedenkestävällä kamerallamme otoksen jos toisenkin. Osa merisiileistä oli niin rannassa että kuopuskin ne onneksi näki. Ja Kiki, jos inhoat jättikokoisia heinäsirkkoja yhtä paljon kun niitä lentäviä helikopterin näköisiä otuksia, älä zoomaa, please.




Lisää eläimiä: eilisilta meni tokkuraisia pupuja hoidellessa. Kävimme leikkuuttamassa sankarit ja taisteluvammatkin tutkittiin ja hoidettiin. Nyt annamme veljesten rauhoittua pari viikkoa erillään ja rupeamme sitten totuttamaan niitä taas pikku hiljaa toisiinsa. Pitäkää kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että se onnistuu. Olisi kovin kurjaa, jos joutuisivat vakituiseen asustelemaan eri häkeissä. Kissa-ajoistani on sen verran aikaa, etten muistanut, millainen huoli voi lemmikistä olla. Mutta kyllä tämä tästä!


***

Töihinpaluun kunniaksi täytyy kertoa anekdootti, joka naurattaa minua joka kerran kun täytän ilmanpuhdistintani. Meillä on kollegani kanssa työpöydät vastakkain, ja ilmanpuhdistin on iso pömpeli minun pöytäni vieressä. Vesisäiliö, jota joudun täyttämään, sijaitsee laitteen alaosassa. Niinpä sitä täyttäessäni kyykistyn pöytäni viereen ja kaadan kannulla veden ja puhdistusaineen sekoituksen säiliöön. Kerran tämän tehtyäni ja ylös noustessani kollega näytti varsin pöllähmystyneeltä oman työpisteensä takana. Sitten hän räjähti nauramaan. Oli kuulemma kuulostanut ja näyttänyt aikas epäilyttävältä, kun kyykistyin lattianrajaan ja sieltä rupesi saman tien kuulumaan roisia lorinaa...

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Pupujen PP-talossa

Puhuimme pupujen PP-talosta ennen reissun lähtöämme. Konsepti on kehitteillä ja sitä täytyy vähän säätää. Meno voi nimittäin äityä aika väkivaltaiseksi. Reissumme aikana Hop su ja Lurk ki olivat paitsi ...hmmm... nylkyttäneet toisiaan myös ruvenneet tappelemaan. Ihanat pupuvahtimme, joiden luokse kaverit onneksi roudasimme, olivat toimineet aivan oikein ja erottaneet ne toisistaan. En uskalla edes ajatella miten olisi voinut käydä, jos olisimme pitäytyneet alkuperäisessä suunnitelmassa että naapurintyttö käy meillä ruokkimassa ja juoksuttamassa pupuja. Nyt ne olivat aikuisten valvovan silmän alla ja pääsivät pienillä vammoilla ja traumoilla - toivottavasti.


Tässä vielä sopuisina...

Niinpä meillä on tänään edessä operaatio pallit pois... Soittelin heti eilen eläinlääkärille ja pyysin aikaa niin pian kuin mahdollista. Saimme sen tälle iltapäivälle. Siihen asti pidämme puput erillään, kuljetamme ne eri laatikoissa toimenpiteeseen ja tutkittavaksi muutenkin. Sen jälkeenkin on varmaan syytä tarkkailla tilannetta ainakin aluksi hyvinkin tarkasti. Toivottavasti kaikki kuitenkin menee hyvin ja veljesten vietit tasaantuisivat. Olen jo miettinyt, että kuopuksen huoneeseen voi toki hankkia toisen häkin ja aitauksen, mutta hankalampaa ja  tylsempää se tietenkin olisi. Kääpiöluppa kun kuitenkin on laumaeläin.

Esikoinen haluaa ehdottomasti olla mukana viemässä ja hakemassa pupuja, mutta kuopus on onneksi isällään (nyt reilun viikon, ihanaa vapaampaa olemista minulle). Saattaisi olla hänelle vähän liian pelottava nähdä puput tokkuraisina. Minulle ainakin oli tiukka paikka taannoinen kollien leikkaus ja siitä heräileminen. Jännä päivä siis tiedossa. Vähän pelottaakin! Joten peukut pystyyn, että anestesia ja leikkaus menevät hyvin. Samoin heräily ja toipuminen. Ja että veljekset mahtuisivat sen jälkeen taas saman katon alle.