Sivut

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Yleisön pyynnöstä

Yleisön pyynnöstä ja painostuksesta - ja okei, täyttääkseni antamani lupauksen - julkaisen alla kuvan hotellimme uima-altaalla. Tuo nyt ei ihan virallisesta todistusaineistosta käy, myönnän, mutta uskottehan, kun kerron, että vaikka ihan hirveä arkajalka olenkin, uin minä oikeasti melkein joka päivä. Uima-altaassa. Tosin sinne laskeutuminen kestikin sitten joka kerran niin kauan, että pojat meinasivat ratketa raivosta. "Äiti TUU jo." Mereen en uskaltanut muuta kuin varpaita liottamaan, tunnustetaan se heti alkuun myös. Sieltäkin tosin on mukavia kuvia. Esikoinen räpsi vedenkestävällä kamerallamme otoksen jos toisenkin. Osa merisiileistä oli niin rannassa että kuopuskin ne onneksi näki. Ja Kiki, jos inhoat jättikokoisia heinäsirkkoja yhtä paljon kun niitä lentäviä helikopterin näköisiä otuksia, älä zoomaa, please.




Lisää eläimiä: eilisilta meni tokkuraisia pupuja hoidellessa. Kävimme leikkuuttamassa sankarit ja taisteluvammatkin tutkittiin ja hoidettiin. Nyt annamme veljesten rauhoittua pari viikkoa erillään ja rupeamme sitten totuttamaan niitä taas pikku hiljaa toisiinsa. Pitäkää kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että se onnistuu. Olisi kovin kurjaa, jos joutuisivat vakituiseen asustelemaan eri häkeissä. Kissa-ajoistani on sen verran aikaa, etten muistanut, millainen huoli voi lemmikistä olla. Mutta kyllä tämä tästä!


***

Töihinpaluun kunniaksi täytyy kertoa anekdootti, joka naurattaa minua joka kerran kun täytän ilmanpuhdistintani. Meillä on kollegani kanssa työpöydät vastakkain, ja ilmanpuhdistin on iso pömpeli minun pöytäni vieressä. Vesisäiliö, jota joudun täyttämään, sijaitsee laitteen alaosassa. Niinpä sitä täyttäessäni kyykistyn pöytäni viereen ja kaadan kannulla veden ja puhdistusaineen sekoituksen säiliöön. Kerran tämän tehtyäni ja ylös noustessani kollega näytti varsin pöllähmystyneeltä oman työpisteensä takana. Sitten hän räjähti nauramaan. Oli kuulemma kuulostanut ja näyttänyt aikas epäilyttävältä, kun kyykistyin lattianrajaan ja sieltä rupesi saman tien kuulumaan roisia lorinaa...

8 kommenttia:

  1. Miten kukaan voi inhota sudenkorentoja? :-o
    Ne ovat niiiin kauniita ja ihmeellisiä. Heinäsirkkojen inhoamisen toki ymmärrän.

    Uima-allas on turvallisempi vaihtoehto kuin meri, mutta veden pitää olla tarpeeksi lämmintä, jotta meikäläinen sinne menee.

    Pupuille tsemppiä!

    Nauroin ääneen tuolle vedenpuhdistinjutulle! :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muuten naurettin mekin - ja monta kertaa ;-D

      Mustakin sudenkorennot on ihmeellisiä otuksia, kauniita ja lumoavia, mutta meitä on moneksi. Ötökkäkammot on aika yksilöllisiä.

      Uima-altaasta olen samaa mieltä, varsinkin, kun se useimmiten on se lämpimäpi vaihtoehto myös. Tuo heinärikka muuten vajosi uima-altaan pohjaan ja ehti olla siellä hyvän tovin. Sitten sen raato sukellettiin ylös ja sitä tarkkailtin sekä kuvattiin. Ihmetys oli melkoinne, kun se virkosi vielä henkiin! Ihme olento!

      Poista
  2. Hyvä, että pelastitte heinäsirkan! Pääsee taas soittamaan viuluaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä oikea ihme! Otus kerkesi olla pohjassakin varmaan ainakin 3 minuuttia. Sitten se makoili kuolleeksi luultuna ainakin 10 minuuttia, jona aikana sitä tarkkailtiin ja vähän ehkä sörkittiinkin. Ihan pikkuisen kyllä karmi ja säikähdettiin, kun se virkosi...

      Poista
  3. No niin, nyt on siis todistettu, että olet ollut ainakin vetten päällä. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, huomasin, että tuossa kuvassa ei taida mikään ruumiinosa oikeasti koskettaa veteen. Mutta uin mä ;-)

      Poista
  4. Ei haittaa heinäsirkat :D Mutta ihanaa kun varoitit <3 Tämä ei ollut maantiellä poikittain vaan raukka uima-altaan pohjalla :) Mää nauran täällä ihan kippurassa sun anekdootille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut sille kävi hyvin sitten ihan lopulta. Siis heinikselle.

      Tuota, toivottavasti et nauranut pissat housussa - olis kyllä sopinut kuvaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana