Sivut

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Täällä posteljooni Petshkin, toin teille pörriäisen

Kävimme kuopuksen kanssa perjantaina katsomassa oivan klassikon, Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira -näytelmän. Minä rakastin sitä pienenä ja pääsin väijymään sen silloin teatteriin kaksi kertaa. Olisikohan ollut koulun kanssa toinen, emme muistaneet varmaksi äitini kanssa. Mutta sen muistan, että vaadin ehdottomasti saada ottaa kirjan mukaan esitykseen. Siellä sitten istuin tomerana kirja sylissä asiantuntijan ottein. Niinpä minua ei haitannut lainkaan, kun kuopuksen isä ei alkuviikosta saanut lippuja näytelmään vaan sovimme, että minä vien pojan sinne. Ihanaa katsoa tasokasta lastenteatteria, koska sellaista oli todellakin tällä kertaa tarjolla. Aina ei nimittäin ole. 


Kuva käsiohjelmasta

Hahmot olivat valloittavia, ihanan eläimellisiä, osa jopa aivan loistavasti näyteltyjä ja juoni sopivan uskollinen ihanalle alkuperäiselle. Semminkin, kun kuopus oli juuri innostunut kuuntelemaan tarinaa äänikirjana ja hän vertasi repliikkejä siihen kun muisti niitä sanasta sanaan. Kelpasi hänelle, kelpasi minulle. Mainio ilta! Lauantaina olisi ollut vielä lastenkonsertti tarjolla toisessa lähikaupungissamme, mutta rajansa kaikella, kulttuurillakin. Kuopus on nyt niin vähän aikaa kotona, että pitää vähän himmailla ja oleskellakin vaan. Varsinkin, kun tuppaavat isänsä kanssa viettämään aika vauhdikasta aikaa aina yhdessä ollessaan.

Kesäteatterissa käyminen on ihan normaali harrastus, se taas vissiin ei, että kolmenkymmenen asteen helteellä rupeaa kudotuttamaan. Viime kesänä ei liiemmälti helteitä ollut, mutta muistan aloittaneeni oikein raskasta villatakkia kuumalla ilmalla. Sille kävi sittemmin huonosti. Ensimmäisiä muistikuvia Pepponesta minulla on, kun hän anteeksipyydellen hihitteli miniatyyriksi huovuttamaani takkia. Nauratti minua itseänikin, sitten kun lakkasi vituttamasta. Tämänkertaista tekelettä en voi pilata pesukoneessa koska se ei ole villaa. Mutta kyllä minä sille jotain keksin, jahka valmistuu. Jos valmistuu...





Eilen skippasin ruoanlaitonkin ja kävimme pizzalla. Ruukaamme syödä kuopuksen kanssa yhteisen pizzan, esikoinen toki jaksaa yksin kokonaisen. Olikohan äitillä liian kova vauhti päällä kun kuopus toppuutteli: "Syö sillai vaisusti äläkä hotki niin mäkin saan oman osuuteni." Kuopus lähtee huomenna taas isälleen, ja minä menen töihin. Lisäksi aion aktiivisesti osallistua kuntamme kulttuuriviikkoon sekä työn puolesta että ihan vapaallakin. Menen muun muassa lauantaina Runon ja suven sekä Eino Leinon päivän kunniaksi lausumaan Leinoa kylille ja sunnuntaina lasten tapahtumaan "järjestysnaiseksi". Kesä, ihana kesä!

10 kommenttia:

  1. Hittolainen mutta teillähän varsin kulttuuripitoiseksi on heittäydytty mutta hyvä niin, varsinkin kesäteatterit ovat ihan hyviä. Meilläkin on eukon kanssa tarkoitus mennä ensi kuun alussa katsomaan erään harrastelijapohjalta toimivan teatterin näytäntöä. Viime kesän esitys oli sitä luokkaa ettei täksi kesäksi valmistunutta voi kertakaikkiaan jättää näkemättä.

    Muuten, enemmän meikäläinen kyllä hihitteli sun tavallesi kertoa sen villatakin kohtalosta kuin itse onnettomuuden kohteena olevalle takille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en jostain syystä ole vuosiin eksynyt kesäteattereihin mutta tuo oli niin herkullisesti tarjolla. Mukavaa teatterielämystä teillekin.

      Oi, tuon nukkekoon villatakki ;-)

      Poista
    2. Kiitosta vaan, kyllä ne teatteriesitykset ovat mukavia katkoja tähän tavan arkeen.

      Poista
    3. Se on totta! Minä täällä surffailen kotiseutumme tapahtumia heinäkuun puolivälin jälkeen kun alkaa taas loma ja kuopus on kotosalla. Ehditään puuhastella yhtä sun toista (ja toki vaan olla öllötelläkin)!

      Poista
  2. Fedja-setä, kissa ja ja koira on mainio näytelmä - mäkin lienen ollut katsomassa sitä aikoinaan juuri koulun kanssa - muistan nähneeni näytelmän Helsingissä teatterissa. :)

    Villa ja pesukone voivat aiheuttaa yllätyksiä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo on niin mainio teksti - ja näyttää kestäneen aikaakin aivan loistavasti. Hyvä tarina ystävyydestä!

      Villan ja pesukoneen kanssa luulin olevani sinut, mutta ylläreitä näköjään tulee vieläkin ;-)

      Poista
  3. Vaisusti syöminen - ihana termi! Kesäteatteriin olisi tarkoitus mennä, heinäkuun puolella tosin vasta. Harrastajat tekevät täälläkin aina hauskan esityksen.
    Pesin kerran oikein kauniin villapuseron vahingossa normaalin kirjopyykin seassa ja siinä kävi aivan samoin, nukelle olisi mennyt pusero. Nyt jo naurattaa, mutta kyllä silloin harmitti;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy opetella syömään vaisusti, niin pysyy kesäkilot kurissa ;-)

      Se on aina yllätys, miten paljon villa menee pyykkikoneessa kasaan. Paitsi silloin, kun koittaa napakoittaa lörpsähtäneitä villasukkia, niin nepä ei sitten kutistu millään, löpsähtää rontit vaan lisää!

      Ja mukavaa teatterielämystä teillekin sitten kun on sen aika.

      Poista
  4. Marjaana, olisin halunut katsóa sen teatterin Suomeksi kun olen sitä nähnyt ja kuullut eestiksi ja alkuperäisellä kielellä ... Aina kaikki vähään muuttuu tulkauksen aikana ... sitä on hyvä huomata ...
    Kiva työhöönmenoa ja ole siellä kiltti ja ahkera.
    Katsoin Skypessä miten lapsenlapsi ja hänen isänsä söivät lihapyöryköitä ja miten lapsenlapseni pisti yhden pyörykän suuhuun ja toisen nopeasti perään ja katsoi isäänpäin ettei se kerkii kaikkea syömään -- Minulla on pieni kesäloma kun ei pystyy kirjoittamaan nyt vähään aikaan ... yritän kuitenkin lukea kaikki teidän jutut. Hali hali ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teatteri oli mainio, tarina on niin ihana kertomus ystävyydestä, millä kielellä hyvänsä!

      Töissä onkin aika intensiivinen viikko, mutta se ei haittaa kun kotona on leppoisampaa: kuopus lähtee isälleen huomenna lomailemaan. Me vietämme rentoa aikaa esikoisen kanssa.

      Ja sielläkin saa lapsi pitää puolensa kun vanhemmat ei syö "vaisusti", hih ;-)

      Halit sinnekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana