Sivut

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kesäisiä kuvia

Ihana haaste, jossa oli tarkoitus penkoa arkistojen kätköistä kesäisiä kuvia. Kylläpä tuli mainio fiilis pelkästä katselemisesta.




Nyt tämä sama näkymä on tällainen:




Meidän kesäämme kuuluu olennaisena osana pihalla puuhailu. Tässä vähän eksoottisempaa aktiviteettia, kun kuopus heittelee pakastamiamme lumipalloja keskellä kesää.





Vaikka en mikään puutarhaihminen tai viherpeukalo olekaan, nautin kauneudesta, kukkasista ja kesän vehreydestä. Tämä kuva on Vivamosta, Lohjalta. Upea hiljaisuuden puutarha!





Ennen kun muutin tänne paikkakunnalle kävin muutamia kertoja etukäteen tutustumassa ja katselemassa asuntotarjontaa. Muutama paikka teki minuun heti vaikutuksen. Yksi on pieni punainen mökki heti rautatieaseman lähettyvillä (asuisinkohan minä joskus vielä siinä?), toinen tämä kannasmainen tie, joka vie nykyiseen asuinpaikkaamme. Edelleenkin, melkein joka päivä muistan ihailla ja ihastella järven kauneutta, sitä, että se on joka päivä, miltei joka hetki eri näköinen. Ei tavalla kaunis. En haluaisi turtua siihen koskaan!





Samaista järveä käyn välillä ihailemassa lähempääkin kuin ohi ajaessani. Tässä päiväkahvi ennen kesäistä iltavuoroa.




Ihan tavallisetkin paikat näyttävät ja tuntuvat kesällä kauniilta. Tässä makoilimme kuopuksen kanssa koulun pihalla hämähäkkikeinuissa, tuijotimme taivasta, pilviä ja vähän muutakin ympäristöä.





Näitä rakastan myös. Kesäisiä auringonlaskuja.




Kyllä se sieltä taas tulee. Kesä!

maanantai 28. marraskuuta 2016

Joskus ahdistaa

Tietääkö joku (muu kuin Helmi) sitä tunnetta, kun on ostanut kaksi 3,90€ maksanutta mattoa pupujen lämmikkeeksi ja kotona kaduttaa "kun tuli tuhlattua". Olisi se tahrainen ja pureskeltu ehkä vielä hetken välttänyt. 

Tai kun menee paikalliseen (niin, kuka ylipäätään menee paikalliseen, kun ei ole rahaa?) ja koko illaksi pitää riittää yksi tuopillinen ja sen jälkeen kädet ristissä toivoo, että jäävedestä ei velotettaisi erikseen. Ja aamulla on huono omatunto, vaikka tilaisuus oli sellainen, että sinne piti päästä. Ja vaikka edellisestä kerrasta on puolitoista vuotta jollei pidempäänkin. 

Toisinaan tulee sellainen uhma katumuksen tai huonon omantunnon sijaan, että pakkohan sitä on joskus saada elää likipitäen normaalia elämää edes hetken, suoda itselleenkin jotain, pieniä iloja, sen, että ostaa muutakin kuin ruokaa. Kuten vaikka juuri ne matot lemmikille. Tai käy kahvilassa. Tai kirpputorilla. Tai kerran kahdessa vuodessa keikalla.

On tämä tyhmää, mutta tällaista tämä nyt on. Helpotusta ei ole luvassa, päin vastoin.

Joskus ärsyttää, ahdistaa ja masentaa. 

Nyt on sellainen joskus.




***

Ihana asia taasen on, että sain auton varsin pikaisesti huollosta. Taas olin valmis halaamaan korjaajaa, kun hän soitti minulle sunnuntaina, että Pösön voisi noutaa 💗

lauantai 26. marraskuuta 2016

Se tunne

Kun jääkaapissa on olutta ja pitää tekstata esikoiselle, josko voisin juoda saunan päälle yhden.






Entäpä sitten se, kun ensimmäistä kertaa ikinä esikoinen lupautui olemaan minulle ja ystävälle kuskina. Paikallisessa on tapahtuma, johon pitää päästä. Ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. Niin, ja oli tietysti pitänyt hyvissä ajoin etukäteen varoitella täysi-ikäistä teiniä, että tänä lauantaina siellä ei kannata piipahtaa, jollei halua samaan paikkaan äidin ja entisen opettajan kanssa.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kaikki järjestyy?

Aina ei ihan tunnu siltä.

Auton takarenkaasta nousi sankka savu. Ihana luottokorjaajani tosin sanoi, että (jarru?)vika on pieni ja korjattavissa vissiin jo heti huomenna.

Elatustuen uudelleenlaskenta saa taas turhauttavia sävyjä. Äh. Onneksi en vielä ole menettänyt yöuniani. Ehkä alan jo tottua tähän?

Hektinen ja hieman pidempi työviikko sai olon aika kaameaksi. Viikonloppu menee levätessä, mutta niinhän se on kai tarkoituskin.



Tämä tuli yhdeltä teistä, kiitos <3



On tässä positiivistakin: kävin lyhyen työpäivän päätteeksi tänään joulunavajaisissa kirpputorillamme, söin ihanaa kaurasta tehtyä joulupuuroa ja voitin bingossa. Jee!

Ystävä kävi kahvilla ja sain vuodattaa kaikki murheet. Hän myös ajeli perässäni korjaamolle ja toi minut takaisin kotiin, kun Pösö jäi sinne.

Sitä paitsi luettavana on vetävä dekkari eikä mitään tarvitse pakosta tehdä. Esikoinen oli käynyt kavereiden kanssa pizzalla, joten ruokahuoltokin hoitui helposti.



Nautitaan viikonlopusta!

torstai 24. marraskuuta 2016

Kiireinen viikko

On ollut vähän kaikenlaista. Pari kokousta, toinen yhdistyksen ja toinen työn puolesta. Meilläkin juhlitaan ensi vuonna Suomi 100 -teemalla. Eilen kuopuksella oli päivällä arviointikeskustelu ja vielä toisen kerran piti reissata samaan suuntaan, kun oli peli-ilta uuden koulun kavereiden kanssa. Jotenkin minä päästin sielläkin suustani, että voin joskus tulla pitämään kahviota ja vahtimaan lapsia. Ystävä epäili, että yhteistökärpänen on puraissut. 

Ennen peli-iltaa ajoimme marketeille, kun kuopuksen ainoisiin sopiviin verkkareihin oli ilmestynyt polveen reikä. Muistelin edellisreissulta nähneeni jonkun hyvän tarjouksen siellä. Mitään vaatteita en enää uskalla ostaa ilman, että sankari itse on mukana, joten lähdimme yhdessä. Löysimme kahdet Karhun verkkarit yhteensä 16€. Samalla hoidin pikapikaa viikonlopun ruokaostoksia. Ei hullumpi reissu.





Tänään menen iltavuoroon ja palkitsen itseni ennen sitä huoltoaseman ruhtinaallisella salaattipöydällä. Ateria on ilmainen, kun olemme äitini kanssa keränneet leimoja passiin. He käyvät välillä iltavuoroni aikana poikien kanssa pizzeriassa ja välillä tuolla napsimassa minulle leimoja. Tänään en heitä hoitoavuski tarvinut, koska kuopus lähtee isälleen. Hän tulee koulusta työpaikalleni, minä syötän hänet ja pakataan reppu, ja poika hipsii itse bussipysäkille. Minä puolestani taidan pyörähtää vielä huomennakin pikaisesti töissä, koska viime viikolla jäi monta työpäivää välistä ja tuli paljon miinuksia, kun olin kuopuksen kanssa kotosalla angiinan vuoksi. Nyt on viimeinenkin antibiootti syöty ja reipas poika taas.

Mutta aion minä levätäkin. Ja nauttia, kun huomenna tulee lapsilisä!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kokkapuheita

"Miehet ja naiset

Miehillä on leveä rintakehä ja kapea lantio, siksi heillä onkin enemmän ymmärrystä kuin naisilla. Näillä on ahdas rintakehä, leveä lantio ja takapuoli, sillä heidän tulee pysyä kotona, istua rauhassa sisällä, huolehtia taloudenpidosta, kantaa ja kasvattaa lapsia.

Mihin tarkoitukseen naiset on luotu

Nainen on ystävällinen, suloinen ja viihdyttävä elämäntoveri. 
Naiset synnyttävät ja kasvattavat lapsia, hallitsevat taloa ja jakavat miehen hankkimat ansiot niin, ettei mitään mene hukkaan ja jokainen saa tarpeellisen osansa. 
Niinpä Pyhä Henki kutsuukin naisia "talon kunniaksi", 
sillä heidän pitää olla talon kunnia, koristus ja kaunistus. 

Mikä sopii naisille huonosti

Naisille ei mikään hame tai mekko sovi huonommin kuin se että hän tahtoo olla viisas."






Otteet Martti Lutherin kirjasta Pötypuheita Pöytäpuheita.


***

Pitkästä aikaa kävin katsomassa hakusanat, joilla blogiini on tultu:

päiväkahvilla pillua

Anteeksi kuinka?

lauantai 19. marraskuuta 2016

Aina mun pitää

Hitsi, meinasi tulla arki- kotityö- ja perheahdistus.

Laita ruokaa. Laita toista ruokaa. Väistele tiskejä altaassa, kun teini ei ole tehnyt omia hommiaan. Kinastele sen kanssa. Tee varasuunnitelma, kun kuopuksen ruoassa on outo sivumaku. Sumpli aikatauluja. Yritä saada kaikki yhtä aikaa saunaan. Huolehdi siitä ja tästä ja tuosta, plääääh!





Onneksi oli mukava hetki ystävän kanssa kaupungilla sillä aikaa, kun kuopus oli kaverillaan (vaikka meinasikin tulla raha-ahdistus). Onneksi on ystäviä, vielä huominen vapaa ja silloin luvassa pelkkää loikoilua. 

Niin, ja tietty vähän kotitöitä. Huokaus. 

Siivoamaan en rupea, en, en, en, en, vaikka imuri odottaakin eteisessä. Riittää kun saamme esikoisen kanssa yhdessä pizzan tehtyä. Ja aikataulutettua niin, että kaikilla on nälkä. Äääääääää!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Älliä

Tulihan se viikonloppu - ja miten se sitten alkoikaan! Syksyn ylioppilaskokeiden tulokset tulivat, ja esikoinen sai ensimmäisen laudaturinsa. Englannista. Saksasta sai sen tavoittelemansa Magnan. 


Hitsi miten ylpeä äiti olen juuri tällä hetkellä.




Niin, ja pitihän sille sitten heti kippistää. Onneksi pojalla oli mistä valita.

Mukavaa viikonloppua ystävät!

torstai 17. marraskuuta 2016

Yksi, kiitos!

Yksi angiina (kuopus)

yksi (vähän) stressaantunut äiti

yksi virallinen ajokortti - supernopeaa, tuli eilen postissa kun inssi oli perjantaina!







Siinäpä alkuviikon koko kuva. Tänään on kampaaja ja iltavuoro. Äitini ja hänen miehensä tulevat poikien kanssa siksi aikaa. Huomisen teen töitä, koska tämä viikko on ollut hieman rikkonainen.

Sitten:

yksi viikonloppu kiitos!

***

Oli pikapäivityksen paikka, kun halusin jo ne (edellisen postauksen) viinakset pois "etusivulta".

tiistai 15. marraskuuta 2016

Mitä ihmettä?

En meinaa millään tottua, että jääkaapissa on viinaksia. 





Ja  että ne eivät ole minun.

😎

maanantai 14. marraskuuta 2016

Tummempia sävyjä

Kaiken tämän täysi-ikäistymisen, juhlinnan ja ylpeyden taustalla on kulkenut tummempi taustavire.





Jos jaksat, ajattele minua tänään kello 14.30, on tärkeä tapaaminen. 
Jälkeenpäinkin auttaa. 
Kovasti.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Sinun lapsesi eivät ole sinun

Olihan se, jännä päivä, eilen. Ja tunteikas. Jotenkin oli vähän koko ajan pala kurkussa: minulla on täysi-ikäinen poika! Olen saanut sen kunnialla "aikuiseksi" ja kun korttikin vielä tuli taskuun, sain olla vielä entistäkin ylpeämpi. Aika rauhallisin mielin istahdin sankarin kyytiin ja palasimme kotikylille. Pidin matkalla sen pakollisen saarnan, että auto ei liiku metriäkään jos kaikilla siinä istuvilla ei ole turvavyö kiinni. Ja vaikka kaverit jotain naukkailisivatkin, kuski ei ota pisaraakaan. Eikä kännykkää räplätä ajon aikana. Koskaan!

Sitten sainkin viettää rauhaisaa eloa kotosalla loppupäivän, koska Pösö oli menossa. Toki jossain vaiheessa auto vaihtui jalkapeliin ja nuori mies lähti kavereiden kanssa juhlimaan. Kovin riehakkaiksi eivät riennot onneksi äityneet, koska tänä aamuna on lähtö Helsinkiin: esikoista pyydettiin Slushiin töihin ja nyt on tarkoitus vähän tutustua paikkoihin ja työtehtäviin. 





Synttärilahjaksi esikoinen toivoi rahaa - nyt sitä meneekin varmaan ihan eri tahtiin, kun bensatankki vie osansa - ja lisäksi tuhlasin, ja ostin hänelle 0,20€ tuopin kirpputorilta. Korttiin kirjoitin, että nyt voi ihan itse päättää kaataako tähän Julmustia vai Lapin Kultaa. Skumppaakin piti pikku pullo inssin tulosta odotellessa ostaa. Kaikki odottavat edelleen jääkaapissa koskemattomina.

Hui, nyt tuo tosiaan on täysi-ikäinen, vaikka jonkin aikaa kotona vielä asuukin. Elää omaa elämäänsä, tekee omat valintansa ja virheensä ja minun on katsottava vierestä. Toki oltava tukena myös, jos sellaista tarvitaan. Toivottavasti ne ovat mahdollisimman pieniä. Ne virheet.



Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. 
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. 
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta, 
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi, 
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa. 
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan, 
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, 
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa, 
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista, 
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet. 
Kun taivut jousimiehen käden voimasta, 
taivu riemulla.

Kahlil Gibran, Profeetta, 1923.



Voi huokaus!

perjantai 11. marraskuuta 2016

Jännä päivä

Tänään on jännittävä päivä: esikoinen täyttää 18 ja hänellä on myös inssi. Lähden palauttamaan kuopuksen rannetukea samalle paikkakunnalle missä se ajetaan joten saatan päästä tuoreen kuskin kyytiin paluumatkalla. Voi olla, että en vähään aikaan näe pikku Pösöä pihassa kuin aamuisin.



Rakas rastapääni kesällä Kreikassa


Pitäkää peukkuja!

Ja hyvää viikonloppua, tietty!

torstai 10. marraskuuta 2016

Kauniita asioita

ihania asioita


ystävältä saatu gerberaa joka jaksaa vaan loistaa


voimaannuttavia asioita,


ihana kortti ja liuskekivisydän



koitan nyt ajatella tämän kaamean vaalijärkytyksen jälkeen.

Ommmmmmmm!


***

Sitä paitsi tänään on vapaa aamu ennen iltavuoroa, ja huomenna vapaapäivä. Kuopus lähtee isälleen. Viikonlopustakin tulee rentouttava.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Aikaero

Hankala juttu. Vaalien suhteen, nimittäin. Mutta hoidin asian niin, että menin nukkumaan kuopuksen kanssa samaan aikaan ja niinhän siinä kävi kuten arvelinkin: kun nukahtaa vähän kahdeksan jälkeen, sisäinen kello herättelee kahden maissa. Minä olen niin hyvä nukahtamaan, että suunnitelma ei tuottanut vaikeuksia. Kelloa en laittanut herättämään, niin tärkeä ei USA:n presidentinvaalien valvojaiset minulle ole, mutta tuntuu silti hyvältä olla mukana.

Olen moneen otteeseen kauhuvisioinut Trumpin voittoa ja joka kerran olen yhtä ällistynyt, että pitää edes ajatella tätä vaihtoehtoa. Kuka olisi uskonut? Oikeasti! Only in America!!!


Kuva täältä


Nyt vaan täytyy toivoa, että herra on ampunut itseään jalkaan ainakin yhden kerran liikaa. Minusta olisi hienoa, jos Yhdysvaltoihin saataisiin ensimmäinen naispresidentti!

maanantai 7. marraskuuta 2016

Kysymys

Tulipa mieleeni, että teissä on varmasti saman ikäluokan ja -sukupolven vanhempia kuin mitä itse olen. Niinpä kysyn ja "pyydän apua". Jos Sinulla roikkuu nurkissa 90-luvun Pokemonkrääsää ja haluat päästä siitä eroon, olisin valmis ostamaan sitä jos suht edullisesti lähtee. Tajusin juuri, että sehän olisi paras mahdollinen joululahja kuopukselle - ja miksei nostalgiatrippi esikoisellekin. Me olemme muuttaneet niin monta kertaa, että omat on ikävä kyllä jo hävitetty. 




Niin, ja se Pokemon on nyt jostain syystä tosi iso hitti taas! Eli kyllä, meillä pelataan edelleen, vaikka on kylmä ja pakkasta.

Jos jotain löytyy ja haluat ne nurkista pyörimästä, niin laitapa s-postia. Osoite löytyy tuolta oikealta ylhäältä Kuka, Mitä, Häh? -osion alta.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Pyhäinpäivä ja parantavaa herkkua

Päätimme viettää varsin vetelän viikonlopun. Tai laiskan lauantain, kuten kuopus asian ilmaisi. Mittari näytti aamulla -10 astetta (hrrrrrrr!!!) ja kaivauduimme syvemmälle peiton alle. 






Jossain vaiheessa parkkeerasin keittiöön leipomaan ällömakeaa parantavaa herkkua. Auttaa kaikkiin ahdistuksiin ja vaivoihin. Carmelitas-neliöt





Illemmalla on vuorossa ryhdistäytyminen: viemme haudoille kynttilät ja ihailemme hautausmaan ainutlaatuista kauneutta ja nautimme tunnelmasta. Ystävä on pyytänyt kirkkoonkin, mutta harkitsen vielä. Saunan jälkeen ei yleensä tee mieli lähteä minnekään, kaikkein vähiten tällaisessa lämpötilassa. 

Katsotaan.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Tuoksuton viikko

Nyt on allergia- ja astmaliiton lanseeraama tuoksuton viikko. Tarkoitus on kyseenalaistaa erilaisten tuoksujen tarpeellisuus ja tehdä tuoksuyliherkkien elämästä edes vähän helpompaa. Tämä todella epämukava ja elämää invalidisoiva yliherkkyys seuraa monesti homealtistumista. Niin kuin jo siinä ei yhdelle ihmmiselle olisi riittämiin. Olen kirjoittanut aiheesta enemmän viime vuonna, nyt minusta ei ole tämän enempään. 

Paistaa se... varmaan


Otetaan lähimmäiset huomioon!

***

Mikäli haluatte oikein rankan vierailun sairastuneen maailmaan, lukaiskaapa Tuomas Enbusken töräys asiaan. Tällaista se suhtautuminen meihin homealtistuneisiin ja tuoksuyliherkkiin vain edelleenkin on. 

On se kuulkaa ihanaa! 

P.S. Onneksi joku jaksaa vielä kirjoittaa vastineenkin.

Vielä rankempaa on se todellinen elämä. Onneksi minulla ei ole ihan tuollaista, mutta ihan riittämiin on juuri nyt siinä, että eräs varsin lähellä oleva taho koittaa käyttää sairauttani keppihevosena ikäville asioille ja tehdä minusta epäkelpoa ihmistä sen vuoksi. Äh ja plääh. Jos olen hetken hiljaa, johtuu se tästä. Vedän vähän henkeä pysyäkseni pinnalla.