Sivut

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Jaksaa jaksaa



Oikein mukavaa vuoden vaihdetta blogini lukijoille ja onnellista vuotta 2015







joko ihan luomusti taikka sitten - jos ihan pakko on - synteettisesti, kaupan kautta.


***

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, 
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat 
ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Vähiin käy...

...ennen kuin loppuu - tämä vuosi!

Helsingin sanomissa oli mielenkiintoinen juttu rauhanturvaajien kotiutumisesta takaisin Suomeen. Se ei ole aivan ongelmatonta. Täytyy heti kärkeen korostaa, etten tiedä aiheesta mitään. Siksi artikkelin lukeminen olikin kiinnostavaa ja avartavaa. Muutama asia kuitenkin pisti silmään tuossa jutussa. Se, että heitä kutsutaan veteraaneiksi. "Uuden ajan veteraanien sukupolvi" särähtää minun korvaani. Veteraanius vaan on arkikielessä varattu toisenlaisille sotilaille. Tavallaan artikkeli tarttuu vakavaan ongelmaan, mutta toisaalta lähteminen on täysin vapaaehtoista. Se on totta, että lähiessä ei varmasti osaa ottaa huomioon kaikkia asioita eikä arvaa, miten palvelus vaikuttaa vaikkapa psyykeen. Niinpä nykyään harrastettava kotiuttamiskoulutus ja jonkinlainen seurantakin kuulostavat oikein hyvältä.

Toinen, mikä kiinnitti huomioni, oli erään ex sotilaan lausunto: "pojalle lähtemiset ovat olleet vähän vaikeampia, avovaimolle riittää, kun lupaan tuoda vähän hajuvettä". Jooei. Minä olisin kyllä varsin huono vaimo. Hajuvesi ei kiinnostaisi tuollaisessa tilanteessa lainkaan, toisen turvallisuus, lasten isän mahdollinen haavoittuminen tai kuolema, lasten ikävä ja myös oma jaksaminen saattasivat olla enemmän esillä. Itse asiassa olikin - aikanaan. Kuopuksen isälle avautui mahdollisuus lähteä erääseen varsin sotaisaan Afrikan maahan, johon ulkoministeriö oli matkustus-tiedotteessaan kehottanut olemaan matkustamatta. Todellinen sieppausriski länsimaalaisille, väkivallan uhkaa ja yleistä levottomuutta. Pohdimme asiaa pitkään ja hartaasti, ja tulimme siihen tulokseen, että pienen lapsen isänä on parempi jättää tilaisuus käyttämättä, vaikka kokemus olisi ollut varmasti mieleenpainuva.



On muuten ihan uskomattoman kaunista ulkona!
Ja kylmää, eilen oli yli 20 astetta pakkasta,
mutta tänään jo paljon lauhempaa.



***


Ystävä tuli kuin tulikin illalla. Söimme verisuonet tukkivaa pastaa ja kylläpä se oli hyvää pitkästä aikaa! Myös viiniä lurpimme ja minä pääsin heti rentoutumisen makuun. Esikoinen kotiutuu tänään - tai ehkä vasta huomenna. Elämä on ihanaa!


maanantai 29. joulukuuta 2014

Melkein tekisi mieli laittaa otsikoksi maa il man isoim mat tis sit

Joskus tuntuu, että kaikki on jo sanottu.
Sitten tulee kuopus: "Mun kyynelkanava on omituisella tuulella. Se on kostea vaikkei mua itketä!"





Esikoinen lähti eilen kaverilleen kahdeksi yöksi. Tänään alkaa kuopuksen lomareissu. Minä vien hänet lähikaupunkiin, äitini ja hänen miehensä kyytivät jonkin matkaa eteenpäin ja yhyttävät anopin, joka ottaa pojan hoteisiinsa. Alustava kotiinpaluuaika on lauantaina. Lupasin, että perjantaikin käy, koska matka on niin pitkä ja pitää katsoa vähän keliolosuhteita. Ja jos vaikka tulee ikävä... Siis kuopukselle. Minä huokaisen pitkään ja hartaasti kun pusin ja halin pojat matkoihinsa. Sitten nautin omasta ajasta, lueskelen, käyn kävelyllä, saatanpa siemailla hieman viiniäkin. Ystävä saa tulla seuraksi jos mielii. Kylmäsavulohipastan aineksetkin odottavat syöjiään.

Hmm, teistä on kyllä paitsi iloa, myös paljon apua. Kun pohdiskelee "ääneen" jotain dilemmaa, saattaa se ratketa aivan itsestään. Niin kävi minun kauniille-mutta-epäkäytännölliselle pupukellolleni. En tiedä huomaatteko te yläkuvassa eroa, mutta liimasin viisareihin tarraa ja väritin - yllätys yllätys - oranssiksi. Nyt erottuu jo huomattavasti paremmin taustastaan. Sen innottamana kysynkin teiltä kollektiivisesti apua erääseen mieltäni rassaavaan asiaan: jos lapsella on omaa rahaa, saako hän teidän mielestänne käyttää sen parhaaksi katsomallaan tavalla?



Pierutyyny
- joko joku arvaa,
kuinka tämä liittyy kysymykseen?



***

Minulla on selkeä syy siihen, miksi vaikkapa kuopuksen kännykässä ei ole nettiyhteyttä. Hän ei myöskään  tietokoneella saa surffata kuin valvotusti. Eilen kaveri kuikuili tissejäni ja mietti: "Minkähän kokoiset on maailman isoimmat tissit? Oiskohan vaikka ennätysten kirjassa niistä kuva?"

Seuraavaksi sille tulisi sitten tietysti mieli googlata asia. Jooei.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Vatsa täynnä, pää tyhjänä

Nyt on sanainen arkku melkolailla tyhjä. Vatsa sitä vastoin on todella täysi. 

Vain muutama sekalainen huomio eiliseltä:

Junassa menomatkalla oli veljekset, joiden kanssa en olisi halunnut matkustaa puolta tuntia pidempään samassa välineessä. Hrrr. Miksi vanhemmat sanovat, että kohta tapahtuu sitä tai sitä jos et rauhoitu tai lopeta, mutta koskaan kohta ei tapahdu ei sitä eikä tätä? Ei voi pieni ihminen ymmärtää. Siis minä.

Kaupungissa oli ihan liikaa väkeä. Onneksi kuopus on hyvää shoppailuseuraa ts ei ole liian innokas juoksentelemaan eri paikoissa. Etsimme sen mitä halusi ja tarvitsi, piilottelimme sitten loppuajan hampurilaispaikassa ja vähän ajan päästä kahvilassa. On ilo reissata sellaisen lapsen kanssa, jonka seurassa kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla.

Kahvilassa oli sellainen peili, jossa näytin hyvältä. Minä haluan kotiinkin samanmoisen. Yleensä se on toisin päin.

Saimme esikoiselle seuraavan jakson kirjat. Näemmä ne maksavat osapuilleen saman verran joka kerta. Emme menneet konkurssiin, emmekä mene. Hyvä niin, koska joillekin kai lukiokin on liian kallis. 

Meillä oli myös joulun aikaan kystä kyllä ja pakettejakin ihan riittämiin. Oli hyvä joulu. Olemme onnekkaita. 


Minä ostin itselleni pupukellon joululahjaksi.
Mahtava sisustuselementti,
huono kello


Mustettakin löysimme kuopuksen uudenuutukaiseen sulkakynään. Joulun paras lahja! Syntymäpäivälahjaksi haluaa kuulemma pöllön tai kirjekyyhkyn. On se hassu poika.

Huomenna se lähtee anopin ja muiden sukulaisten luo. Minä lepään.

On luvattu yli kahtakymmentä astetta pakkasta. Minä lepään sisätiloissa!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Tapanin tunnelmat

Eilen oli jo pakko poistua Majasta muuallekin kuin hautausmaalle. Täällä on joulun aikaan ollut sellaisia ihan rapsakoita pakkasia, joten ulkoilut ovat siitäkin syystä jääneet vähemmälle. Muita syitä ovat laiskuus, loma ja herkut. Mutta nyt kuopuksen kanssa lähdettiin paitsi maitokauppaan ja kanalaan, myös tapaninpäivän tapahtumaan kirkolle. Sää oli lauhtunut sellaiseksi ihanaksi neljän-viiden asteen pakkaseksi ja sininen taivaskin pitkästä aikaa pilkahteli. Paikalla oli oikein tapanintulet ja hevosajelutkin, kilpasille ei kuitenkaan heretty. Viereisellä tilalla saattoi käydä keitolla taikka kahvilla. Lämmittämättömässä kirkossa alkoi vielä kirkonmenot kynttilän valossa, mutta sen jätimme väliin. Kaiken kaikkiaan oli kyllä mukavaa, raikasta ja tunnelmallista.

Mutta kyllä oli kotonakin sitten taas kivaa. Lintulaudalla käy melkoinen vilske ja sitä on mukava seurata. Pelasimme taas Qwixxiä (miksi ihmeessä sillä on noin turkasen hankala nimi?), teimme palapeliä ja saunoimme esikoisen kanssa illalla.







Tänään on tarkoitus lähteä junailemaan lähikaupunkiin kuopuksen kanssa. En tiedä missä mielenhäiriössä ehdotin ja lupasin kaupunkireissua, kun hänelle on kertynyt vähän säästöjä joita mieli päästä tuhlaamaan käyttämään. Sovimme, että katsoo ensin joulupukin tuomiset ja miettii sitten, mihin haluaa ja tarvitsee omaa rahaa sijoittaa. Ei siinä, mukava matka tulossa jos ihan kaikki muutkin eivät ole keksineet samaa ideaa. Pakenemme sitten vaikka johonkin kahvilaan tappamaan aikaa junien välissä, jos käy liian ahtaaksi. Meiltä pääsee nimittäin kätevästi junalla edestakaisin niin, että väliin jää kolmisen tuntia tehokasta peliaikaa kaupungissa. Juna on mainio vaihtoehto bussille siksikin, koska heillä on perhelippuhinnoittelu. Pääsemme vitosella sinne ja toisella vitosella takaisin - molemmat. Esikoinen maksaa 2,70€ kun menee mummille. Ei ole hinnankiroissa, ei.





Kyllä se joulu nyt on taputeltu. Tuohon tauluunkin vaihdoin toivotukseksi hyvää lomaa. Se sentään jatkuu meillä kaikilla vielä hyvän tovin.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Pientä puuhaa

Aloitimme aaatonaattona esikoisen kanssa urakan. Löysimme vast ikään kirpputorilta 6000 palan palapelin. Alan vähitellen ymmärtää, miksi se oli siellä... Jouduimme raivaamaan esikoisen huoneeseen reilusti tilaa että yli päätään saimme sen mahtumaan. Palojen kääntelyssä meni kaksi iltaa ja urakka on ihan mieletön. Esikoinen pomppii tuon ryppään ohi muun ajan ja me koitamme pienissä erissä saada jotain aikaiseksi. Mutta mainiota yhteistä hommaa tuo palapelien tekeminen on. Teinin kanssa tulee harvemmin puuhattua, tuossa ollaan rinnakkain ja tulee jutusteltua. Mukavaa!


Aika monta palaa käänneltävänä...


Äitini ja hänen miehensä kävivät meillä perinteisellä joulupäivän päivällisellä. Minä tein venäläisen kalapiiraan, kulibiakin ja fetasalaatin, esikoinen mahtavan jouluhalon jälkiruoaksi. Karjalanpiirakatkin se väänsi, ihana! Lisäksi minä sain täksi päiväksi maistiaiset äitini tekemistä joululaatikoista. Tulihan se perinteinenkin joulu tähän majaan!



Ei ristus mikä homma!



Illemmalla pelasimme joulupukin tuomaa noppapeliä (Qwixx) joka oli kuopukselle liian vaikea, mutta josta hän silti oli vilpittömän innoissaan, kun autoimme häntä esikoisen kanssa. Me ihastuimme siihen ihan oikeasti. Olen pyrkinyt joka joulu ostamaan jonkun uuden lautapelin. Liian vähän tulee näinä aikoina lasten pelattua muita kuin tietokonepelejä. Koitan kantaa oman vaatimattoman korteni kekoon.

Niin, ja onhan tuo palapelin kokoaminenkin pois tietokoneeltaoloajasta.

Voi huokaus tuota urakkaa!

torstai 25. joulukuuta 2014

Stressitön joulu

Aatto meni perinteisin kuvioin. Kuopus, joka oli jo varsin hyvin päässyt lomarytmiin, heräsi puoli seitsemältä kertomaan, ettei saa enää unta kun päässä pyörii vaan tontut ja joulupukki ja jännittää. Ylöshän sitä oli noustava. Onneksi me olemme aina olleet siellä pukin reitin alkupäässä ja pahin piina päättyy jo hyvissä ajoin. Loppupäivä meneekin lokoisasti lahjoista nauttien. Silloin kun vielä paistoin laatikot ja laitoin muutenkin enemmän, kehittelin tämän systeemin. Oli nimittäin niin piinallista koittaa häärätä keittiössä kun joku roikkui jalassa kitisemässä minuutin välein, ettei ole mitään tekemistä. Varsinkin silloin, kun olin yksinhuoltaja. Tällä systeemillä on siis menty vuosikaudet, vähän varioiden onko pukki käynyt vai ovatko tontut piilottaneet lahjat.

Tänä vuonna kävi pukki, ja niin varhain, että hereillä oli vain yksi kiltti lapsi. Esikoinen ilmoitti minulle, että hän ei haluaisi osallistua siihen näytelmään. Päätin, että saa nukkua ja herätämme hänet sitten kun pukki on lähtenyt. Minusta voi hyvin tehdä tällaisia kompromisseja jottei kenelläkään ole vaikea taikka vaivaantunut olo. Yhdessä kuitenkin kuuntelimme joulurauhan julistuksen ja avasimme paketit. Jossain vaiheessa keittelin puuron, laitoimme vastan likoamaan ja saunan lämpiämään ja kävimme viemässä kynttilän läheiselle hautausmaalle. Sinne muualle haudattujen muistomerkille. Siellä oli yhtä kaunista ja tunnelmallista kuin aina ennenkin - ja totta kai lumi teki vierailusta vielä ihan erityisen. Viime vuonna sitä ei ollut. Saunan jälkeen maattiin vatsojemme vieressä kun muutama joulusuklaakin tuli makusteltua. Ihana, rauhaisa joulu. Stressitön. Meidän joulu!



Vasemmalla Itämaan viisaiden jänisten lahjat.
Oikealla meidän. Kiitos A vinkistä ;-)


***

Aatonaattona päädyimme sellaiseen perinneruokaan kuin pizza. Paikallisessa pizzeriassa. Minun stressitön joulunaikani siis sen kun vaan jatkui vapaan jälkeenkin. Esikoinen oli innostunut poissaollessani tekemään kynttilöitä ja leipoi taatelikakkuja. Aatonaattona pyöritteli tosiaan joulusuklaat. Tänään on vuorossa joulupäivällinen, jonka minä valmistan, mutta jälkiruoaksi saamme esikoisen veistelemän (hehheh) jouluhalon. Äitini ja hänen miehensä tulevat sen kanssamme nauttimaan. Eipä tarvitse stressata tänäänkään!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Älä syö jouluruusua

Kaikenlaista vaaraa liittyy tähän joulun aikaan. Kaneli on liki julistettu pannaan, manteliin voi tukehtua ja kynttilätkin ovat nykytiedon valossa vaarallisia tai ainakin epäterveellisiä ilmanpilaajia. Paitsi, että ylensyönti uhkaa monia, on tietysti varottava, ettei saa ruokamyrkytystä pöydälle lojumaan jätetystä ruoasta. Kenties kaikkein pahin vaara vaanii joulukukkien joukossa. Ehei, se ei ole hyasintti jonka haju salpaa hengen, eikä joulutähti jonka maitiaisneste saattaa aiheuttaa reaktioita ainakin kumiallergisille. Kyse on jouluruususta. Älä syö jouluruusua, vaikka se lojuisikin pöydällä ruokien läheisyydessä. Se lamauttaa keskushermostoa ja aivoja. Mutta onneksi meillä on myrkytystietokeskus, joka rauhoittelee: "Jouluruusun karvaan maun vuoksi sitä ei yleensä tule syötyä kovin paljoa".






Syö sen sijaan suklaata, se on terveellistä!

Me pääsimme jo eilen nautiskelemaan esikoisen tekemistä (tummahkoista) joulusuklaista. Slurps!!!






***


Löysinpä minä lehdestä tällaisenkin pohdinnan: Mitä nykypäivän perheneuvoja sanoisi perheelle, jonka kasvatti-isä on vanha mies, biologinen isä on Jumala ja äiti uskoo edelleen olevansa neitsyt?


***

Vaaroja uhmaten toivottelen

OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHAISAA JOULUA IHAN JOKAISELLE BLOGINI LUKIJALLE!


tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulunalusvapaa

Olipa ihanan rentouttavaa olla hetki ihan itsekseen. Hiljaisuudessa, rauhassa. Vein kuopuksen eilen kaverilleen leikkimään ja lähdin ajamaan lähikaupunkiin äitini luokse. Sumplimme muutamat käytännön jutut ja "lastenhoito-ohjeet" ja niine hyvineen he starttasivat meille. Hakivat esikoisen ystävältä ja kuopuksen myös. Minä puolestani parkkeerasin heidän autopaikalleen ja lähdin kävellen kaupunkiin. Oli määrä käydä ystävän kanssa syömässä ja nauttimassa pari lasillista. Ja näin tapahtuikin. Voi kauhistus, miten paljon siellä olikaan vielä väkeä viime hetken ostoksilla. Vaikken edes mennyt sisälle asti liikkeisiin, kiitin itseäni olkapäälle taputellen monta monituista kertaa siitä, että ostan lahjat ajoissa (osittain olosuhteidenkin pakosta: pitää jakaa kulut monelle kuukaudelle) ja enimmäkseen nettikaupoista. Että minä pääsen helpolla tuohon ostoshelvettiin verrattuna!





Ruoka oli vallan maistuvaa ja seura hyvää myös. Kun tuli aika erota, hyppäsin paikallisbussiin ja hurautin äitini luokse. Illan nautin omissa oloissani, saunoin, lurpin vähän viiniä ja nautin rauhasta. Nyt voi taas jatkaa joulun odotusta poikien kanssa akut ladattuna. Jaksan olla reipas ja pirteä äiti. Jaksan laittaa ja häärätä joulua. Sovitella haluja ja tarpeita yhteen. Pyörittää huushollia. Olla joulumuori, äiti, ihan kaikkea. Kiitos äiti!


***


Kuvat eivät liity aiheeseen muuten, kun että ne tuovat minulle joulumielen. Anna hyvän kiertää -haasteeseen liittyi myös käsin tehty osuus. Tuo ylemmän kuvan oranssi "kulho" saapui minua ilahduttamaan. Sain ne rannerenkaat, joita ei saa naulakkoon roikkumaan, siististi kasaan sen sijaan, että ne levittäytyisivät pitkin pöytää. 


maanantai 22. joulukuuta 2014

Oi kuusipuu

Viikonloppu meni levätessä ja leppoisasti. Esikoinen juhli ensin koulun päättymisen jälkeen ystävän synttäreitä, kävi kääntymässä kotosalla ja lähti kaverille pariksi yöksi kylään. Kotiutuu tänään. Kuopus puolestaan oli minun seurana, hänellä kävi kaveri eilen ja tänään on vuorossa parhaan ystävän luona pistäytyminen. Äitini ja hänen miehensä tulevat meille katsomaan poikien perään ja minä menen kaupunkiin vähän tuulettumaan. Käymme ystävän kanssa syömässä ja sitten linnottaudun äitini luo. Otan hetken ihan omaa aikaa ja palaan huomenna virkistyneenä jouluhommia hääräämään. Paitsi ettei minun tarvitse varmaan juurikaan häärätä. Esikoinen leipoo taatelikakun, tekee joulusuklaat ja olen tilannut häneltä myös rukiisen taatelisaksanpähkinäleivän. Niin, ja karjalanpiirakoita joulupuuron jämistä, mutta se on vasta aaton juttu.








Joulukuusemme on tänä(kin) vuonna varsin pieni ja vaatimaton. Mutta terassilla tuo ajaa ihan asiansa kuitenkin. Kuopukselle kun oli mahdoton ajatus, että kuusta ei olisi ollenkaan. Onhan perinteistä pidettävä kiinni, näemmä. 


***

Odottelimme Avaraa luontoa lauantaina ja kuopus vaihtoi kanavaa vilkaistakseen Hauskoja kotivideoita. Mainostauolla kerrottiin uudesta ohjelmasta. Kuopus hihkaisi: "Voinko mä mennä tuonne? Mä olen ollut jo sata päivää ilman viinaa!" Ehkei kuitenkaan...

Avarassa luonnossa virtahevot olivat kaikessa rauhassa lepäilemässä rantavedessä kun elefanttilauma tuli sinne rellestämään. Minun selostajani oli ensiksi paikalle päätyneiden puolella ja eläytyi täysin heidän rooliinsa: "Nuo taatusti lirivät veteen. Katso nyt, vesi on ihan keltaista! Olin oikeassa."

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Tule joulu kultainen

Nyt on sitten meillä kaikilla loma. On ihana loma- ja joulufiilis. Viime aikoina on tapahtunut kaikkea ihanaa ja ...no... jouluista. Olen saanut paljon kortteja, myös teiltä - kiitos! Ja paketteja. Kävimme viikolla ystävän luona vierailulla ja hän oli tehnyt mielettömän kauniin joulusukan. Saimme myös kotiin tuomisiksi oman kanalan suloisia pieniä munia. Verrokkina tuossa kuvassa yksi iso kaupan muna. Ja voi kuinka nuo maistuivatkaan hyviltä. Sellaisia suupaloja! Ja pienistä asioista puheen ollen. Löysin tänäkin vuonna minijoulutähden koristamaan keittiön pöytää. Joulu saa tulla!



Tuossa vas. kuvassa sukan suu on rumasti mykkyrällä,
ettei nimeni, joka oli siihen painettu, näy.
Oikealla sukka ilman nimeä - koko komeudessaan.


Tuo yllämainittu kylävierailu oli muutoinkin antoisa. Toinen perheen tyttäristä (6v) opetti minulle kuinka kirjasta taitellaan joulukuusi. Toinen taas (4v) kuinka tukiviittomilla sanotaan "Mene vessaan pissalle ja kakalle". Jos joskus tapaan jonkun, jolle voin näin viittoa, enpähän ainakaan sorru avausrepliikkini kanssa siihen tavanomaiseen "käytkö usein täällä?" -latteuteen.






Niin, ja ihanaa ja jouluista oli, että löysin Herkkutilan juustoja puoleen hintaan. Olisin ostanut niitä joulunajan herkuiksi joka tapauksessa. Nyt saattoi mopo ihan pikkusen keulia halvan hinnan takia, mutta jouluna saa mässätä, eikö vaan?





Se mässääminen on muuten jo aloitettu. Pomoltani sain toisen joulusukan (kunta oli tilannut tältä käsityöläisystävältä niitä 170) jonne oli sujautettu tummaa suklaata. Nam!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Nirppa ja Nippe ja vaikka mitä muutakin

Ihanaa, että tuli lumi maahan. Ja puihin. On kaunista kuin postikortissa. Vaikka eilen oli plussalla, se selvisi. Ja sen verran viileää on lähipäiville luvassa, että lumipeite nyt myös pysynee maassa ja saamme valkean joulun. Ihan mahtavaa! Myös loman alkaminen oli ihan mahtavaa. Torstaina kun hain kuopusta viimeisen kerran tälle vuodelle iltapäiväkerhosta tanssin ja tuulettelin matkalla autolle. Pitkästä aikaa oli oikeasti aivan mieletön fiilis: Loma! Minun työni on niin leppoisaa, etten koe olevani loman tarpeessa, joten tällaisia huippufiiliksiä tulee harvoin. Jostain syystä nyt tuli. Kuopus irvisteli minulle kateellisena, koska heidän lomansa alkaa myöhemmin (tänään) ja loppuu aikaisemmin (menevät kouluun jo 5.1. minä puolestani vasta loppiaisen jälkeen).


Iso on Nirppa ja pieni on Nippe.
Ja ylpeät tekijät!


On täällä värkätty muutakin kuin lumiotuksia. Kuopuksella oli eilen elämän-katsomustiedon oppilaiden pikkujoulut ja leivoimme sinne epäortodoksisimmat piparit mitä keksimme. Lepakkoja, delfiinejä, pupuja, sorsia ja karhuja. Siinä samalla pistelimme aimo kasan eri kokoisia tähtiä ja rakensimme niistä kuusia. Opettaja saa yhden ja kollega jo sai toisen. Häneltä saamallani Ässä-arvalla voitin kympin, jolla ostin neljä erilaista uutta arpaa, joista yhdellä voitin neljä euroa, jolla ostin Ässä-arvan, jolla voitin taas neljä euroa. Se vaihdettiin vielä kerran sellaiseen, jolla sai uuden arvan, sitten tulikin jo vitonen. Kuopus raaputti viimeisen arvan hulluna, mutta tästä ei enää voittoa tullut. Ylijäänyt euro jäi kuopuksen lompakkoon. Lottorivi oli jo vetämässä...


Tuo yksi yritti naamioitua paketiksi myös.
Omena vierähti kuvaan osoittamaan mittasuhteita.



Tänään käytän vielä poikia kylällä, esikoisella on joulujuhla, kuopuksella joululaulajaiset. Minä skippaan ne ja käyn kaupassa. Koitan ostaa niin paljon asioita valmiiksi kuin mahdollista. Kerran varmaan vielä pitää poiketa täydennyksiä tekemässä, mutta koko lailla koitetaan jo rauhoittua kotiin.






***

Se sama, joka koitti pukeutua paketiksi piirteli lattialla ja päästeli kaasuja pitkään ja antaumuksellisesti. Kohta samasta paikasta kuului: "Anteeksi, mulla taitaa olla vähän ilmavaikeuksia."

perjantai 19. joulukuuta 2014

Tuhatta ja sataa

Kuopus lukee tuhatta ja sataa, tällä hetkellä. Saattaa mennä kaksikin Risto Räppääjää päivässä. Koulun jälkeen. Olen koittanut kerätä sivukirjastoa tänne meille loman ajaksi, mutta saa nähdä, miten lukeminen riittää, kun on kokonaisia päiviä vapaina. Voihan sitä toki lisääkin hakea, mutta jos ei lomalla kuitenkaan töissä kamalasti joutuisi juoksemaan. Minä olin lapsena nenä kiinni kirjassa ja muistan, miten ihanaa oli, kun hyvä tarina tempaisi mukaansa. Saattoi olla ihan muissa maailmoissa. Nyt sama on siis tarttunut kuopukseen. Voi että minä olen ylpeä ja onnellinen. Esikoisella tällaista kautta ei ollut koskaan, joten aion ottaa kyllä kaiken ilon irti. Istumme sohvannurkassa ja luemme kainalokkain. Koska nyt alkoi loma!


Kuopuksen...




...ja minun!



Onhan noissa kuvissa kirja poikinensa. Ehkä vähän sellaista hätävarjelun liioittelua minun osaltani, mutta aina pitää olla valinnan varaa. Eri mielialoihin ja mielentiloihin. Katsoin lainaustilastoni ja se näytti siltä, että kirja poikinensa on tullut myös edes takaisin raahattua. Se nimittäin näytti ihan muutamaa vaille 900 lainaa on tälle vuodelle. (Ei ihan tuhatta ja sataa, damn!) Sanottakoon, että siinä on kuitenkin myös suurin osa esikoisen ja kuopuksen lainaamista kirjoista. On helpompi hallinnoida kaikkea sitä materiaalia näin. Muistan paremmin uusia ja palauttaa lainat, kun kaikki talouden kirjat löytyvät samalta kortilta.


***

Tänään on juhlapäivä. Muutenkin. Tämä on järjestyksessä 1100s postaus, eikä siinä vielä kaikki. Aloitin päivälleen kolme vuotta sitten tänne Majaan avautumisen. Hups, erostakin on sen kolme vuotta. Ja olen tutustunut mahtaviin ihmisiin - teihin. Seuraavan kolmen vuoden missioksi taidan ottaa jokusen teistä tapaamisen ihan naamakkainkin!

torstai 18. joulukuuta 2014

Poika nimeltä Päivi

Huomenta!

Kuopuksen pyyhe...


Nimeni on Puppe, ja olen syntynyt koiraksi. Koko ikäni minusta on kuitenkin tuntunut, että jokin ei ole kohdallaan. Haukkuminen ei oikein luonnistu eikä vahtiminenkaan sen paremmin. Kaikista pahinta kuitenkin on ollut jänismetsällä. Kuinka kukaan itseään kunnioittava koira voi jahdata kieli pitkällä niitä suloisia ja vallan viehkoja eläimiä? Minun on pikemminkin tehnyt mieli hieroa hieman tuttavuutta. Onneksi meillä eläimaailmassa ollaan jo varsin valveutuneita monien asioiden suhteen. Kun oivalsin, että olin syntynyt väärään ruumiiseen, oli helppoa tehdä päätös. Ystävät ja tuttavat suhtautuivat asiallisesti ja itse prosessi oli nopea ja kivuton. Kas näin:



...koki muodonmuutoksen!


ja Pupsi on syntynyt!


***

Tässä yksi päivä ajelimme iltapäiväkerhosta kotiin. Takapenkiltä kuului omituista murinaa (kuopus).
"Mä olen äiti sekopää." Kun kurkkasin taustapeiliin, niin siltä ilme todella näyttikin.
"Ootko sä"
Joo en oo, vastasin.
"Ootpas, mä olen perinyt sekopäisyyteni sulta!"


***

Ai niin, tänään on viimeinen työpäivä! Olen viime aikoina taas saanut sen verran paljon oireita töistä, että aion pitää oikein kunnon loman. Puhdistuakseni ja muutenkin. Palaan töihin vasta loppiaisen jälkeen!

Mutta olen minä töitä tehnytkin, viimeisellä viikolla on pitänyt huhkia hurja määrä kevään uutuuskirjoja tilaukseen. Tällekin päivälle on vielä kelpo urakka. Mutta mahtavia tarinoita on taas tulossa.

Lasten puolelta pari ihanaa poimintaa:
Abrakaseepra
Lievästi ärsyttävä norsu
Linnunpelättien häät
Virtapepanen
Höpsö Hönttisaurus
Suuri juustoryöstö
- ja totta kai Pomppivat puput -sarja, kirjat Satoi tai paistoi sekä Ylös ja alas. 
Poing...

Aikuisten kirjat ovat sitten tietysti vähän tylsempiä ainakin nimiensä puolesta, mutta yksi helmi ainakin on tulollaan: Tupa ryskyi, parret paukkui. Suomen kansan rivot runot. Sitä odotellessa!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Superleivontapäivä

En tiedä mitä myrkkyjä se kampaaja päähäni tälläsi, mutta kun pääsin kotiin, alkoi hurja häärääminen. Laitoin tietysti ruokaa pojille (perunamuusia ja parsaa) ja siitä lähti jotenkin iso pyörä pyörimään. Muusinjämistä ruukaan aina tehdä rieskoja ja nyt ajattelin, että kun uuni kerran on lämmin, leivotaan muutakin. K-kaupan lehdestä löysin kivan viikunakakun reseptin ja päätin kokeilla. Tein kokonaisen taikinan mutta paistoin sen kahdessa erässä. Meillä on pieni söpö kakkuvuoka jolla on hyvä tehdä viemisiksi syötävän suloisia pikkukakkuja. Olemme tänään menossa kylään, joten tuliainen tuli tarpeeseen. Toinen päätyy ehkä joulupukille lahjukseksi, jollei muita tarpeita ennen sitä ilmene. Niin, itselle siis teemme ihan täysikokoisen. Esikoinen lupasi värkätä sen.





Mutta ei siinä vielä kaikki, paistoin tosiaan rieskatkin ja innostuin tekemään torttuja. Edelliskerrasta jäi omenakanelimarmeladia enkä halunnut sen menevät hukkaan. Kun vielä viikolla löysin piparkakkumuottien seasta mielenkiintoisen vekottimen, supertiinan (niin siinä lukee!), oli pakko kokeilla. En edes tiennyt tuollaista omistavani enkä taatusti koskaan ole sitä käyttänyt. Nyt testasin, ja hyvinhän se toimi. Tein myös jämistä tuollaisen kökön - näkyy torttumuotin takana ylävasemmalla. Se herätti kauhistusta esikoisessa, jonka mielestä taikina olisi pitänyt kaulita uudestaan ja tehdä perinteinen torttu. Pyh sanon minä, ja popsin sen poskeeni. Oikein oli maittavaa.

Ai niin, pipareita pitäisi leipoa myös, viimeistään kuopuksen et-ryhmän perjantaisiin pikkujouluihin. Päätimme tehdä kaikkein epäortodoksisimmilla muoteilla mitä talosta löytyy. Luvassa on lepakoita, delfiinejä, pingviinejä ja karhuja. Opettajalle pitäisi painella kuusi. Kyllä tämä joulunodotus sitten on mukavaa!


***

odottaisin sinulta parempaa asennetta - mikä ihmeen hakusana tämä on? Minulta?!?

mies asuu erakko talossa yksin - tai tämä? Pitäiskö mun mennä sinne?!?

tiistai 16. joulukuuta 2014

Hyvä kiertää

Nyt on sellainen aika, että ihmiset ajattelevat kai lähimmäisiään enemmän kuin muina vuodenaikoina. Tai ainakin se näyttäytyy minulle niin. Mutta myös tuntemattomat, puolitut, blogitutut ja muutkin voivat ilahduttaa toisiaan. Monella tavalla. Blogistaniassa on kulkenut "Anna hyvän kiertää" -haaste. Minä olen saanut osani ja laittanut myös hyvää kiertoon. Eräänä päivänä tutun blogia lueskellessani huomasin, että kaksi tuikkuastiaa oli uutta sijoituspaikkaa vailla. Hihkaisin, että minulla on täsmälleen samanmoinen tummansininen, josko tulisivat sille kaveriksi. Ja ne tulivat yhteisen tutun kuljettamina. Kaunis kiitos, nuo ovat jo ihan ylimmät ystävät!







Eilen sain vähän ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Edellisviikon torstaista saakka tilillä oli ollut 0,16€ ja maanantainen palkkapäivä oli siis enemmän kuin odotettu. Kun käväisin nettipankissa aamupäivällä pääsi parkaisu ja melkein parku: saldo oli edelleen sama. Kaikkien laskujen kohdalla luki pahaenteisesti katteeton. Minä koitin soittaa palkanmaksuun mutten saanut ihmistä kiinni. Sähköpostiakin laitoin. Kollega, jolle epäonnesta riensin kertomaan, sanoi huomanneensa iltapäivälehden uutisen aiheesta. Hetken kiroiltuani ja miettittyäni ryhdynkö henkilökohtaiseen lakkoon, sain palkalaskijalta sähköpostia, että korjaantunee puoleen päivään mennessä. Niin tapahtuikin  - ja hyvä niin. Huh!

Pääsin sitten kauan kaipaamalleni kampaajakäynnille, kun oli millä maksaa. Joku ehkä huomasi, että tuossa kuvassa köllötteli jotain muutakin kuin tuikkuvermeitä. Otin kiharat (bäää) ja kysyin kampaajalta olisiko hänellä myydä niille rutistelusuihketta, sellaista hyvin miedontuoksuista merisuolasuih-suih-spraytä. Kaik ol mänt, mutta ihana rakas nainen antoi sitten viimeisen, sen, jota oli asiakkaille käyttänyt ehkä viidentoista suihkauksen verran, minulle joululahjaksi. Hyvä kiertää, todellakin!

***

Olimme olleet kotona muutaman tunnin kampaajan jälkeen. Kuopus teki havainnon: "Äiti, sullon kierommat hiukset kun ennen!"

maanantai 15. joulukuuta 2014

Jouluinen haaste

Oli pakko napata Susannalta jouluhaaste. Pitkään aikaan ei Blogistaniassa ole kiertänyt mitään. Jos joku muu on kaivannut haasteita, niin tästä saa kernaasti ottaa kopin.


1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

Hmm, kyllä meillä niistä puhutaan ja joku punalakkinen toisinaan pihallamme näyttäisi vilahtavakin. Mutta kuten kirjoitin, taidamme olla siinä vaiheessa, että uskoa koetellaan. Sekä kuopuksella että minulla.


2. Kirjoititko joulupukille?

En muista että olisin kirjoittanut - äiti voi muistaa paremmin. Mutta esikoinen kirjoitti. Kun kaivelin syntymäpäiväpostaukseen vauvakuvaa hänestä, löysin liikuttavan kirjeen. Se on väkerretty silloin, kun esikoinen on juuri täyttänyt kuusi vuotta.





3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Kuten tiedätte, meillä ei syödä lihaa. Pappani oli aikanaan huolissaan, että miten minä jouluna pärjään, mutta kutakuinkin kaikki muut jouluruoathan minulle sitten sopivat ja kelpasivat. Kaloja myöten. Tänä vuonna teemme taas sen jo perinteeksi muodostuneen poikien kanssa: keitän aattona joulupuuron ja loppupäivän syömme suklaata. Joulupäivänä äitini ja hänen miehensä ja veljeni, mikäli tulee heille jouluksi, syövät meillä. Silloin on ollut tarjolla jotain aivan muuta kuin jouluruokia. Parina viime vuonna olen sitten saanut tuliaisiksi äidiltäni laatikonrippeitä ja tapanina minä herkuttelen niillä. Toivottavasti tänäkin vuonna.


4. Noloin saamani joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto?

Minulla ei ole mitään kauhumuistoja. Muutama pieni hassu lahja joskus on kummastuttanut, mutta ilme on silti säilynyt iloisena ja kiitollisena.


5. Onko joku joululahja jäänyt käyttämättä tai kaapin perille notkumaan?

Jos on, niin on haudattu niin syvälle etten enää edes muista.


6. Milloin ja millä tavalla koristelette kuusen?

Kuusta emme ole vuosiin enää voineet ottaa sisälle, joten sen paikka on ollut terassilla. Viime vuonna olisin ollut jo valmis luopumaan koko kuusesta, samoin tänä vuonna, mutta kuopus ilmaisi närkästyksensä. Ehkä hommaan jonkun pienen häntä ilahduttamaan?


7. Ostatko kotiisi joulukukkia? Mikä on joulukukkasi?

Joulukukkiakaan minä en oikein siedä. Joulutähteä korkeintaan, ja se onkin minun joulukukkani, jos joku pitää valita. Yhtenä vuonna löysin sellaisia minikokoisia ja ne olivat ihania.



Koristeet on jo paikoillaan


Minulla on lahjat ostettuna ja paketoinkin ne jo viikonlopun hiljaisina ja yksinäisinä tunteina. Joulu saa tulla!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Arkijärjen vastaista

No niin, nyt on taas joulumieltä kerätty kerrakseen. Perjantaina oli työporukan pikkujoulut ja ne menivät vallan rattoisissa merkeissä. Jossain vaiheessa iltaa totesinkin pomolle, että on sulla vaan hyvä porukka kasassa. Oli samaa mieltä. Erilaisia, eri ikäisiä ja eri sukupuolta mutta silti tulemme juttuun vallan mainiosti. Ja haastavaahan se on kun meitä on niin vähän. Viisi. Eli kränä ja epäsopu tulisivat helposti ilmi tuollaisessa poppoossa. Mutta onneksi ei. Esimiehen vaimo noukki meidät illan päälle vielä lähikaupungista ja saimme kyydin kotiovelle saakka.

Eilen taas oli varhainen herätys, koska olin lupautunut joulumyyjäisiin Luonto ry:mme pöytään myymään. Aktiivinen puheenjohtajamme oli taas tehnyt saunavastoja (sekä koivusta että eksoottisempia tammestakin), lintujen ruokinta-automaatteja ja linnunpönttöjä. Kelpasi niitä myydä ja ihan kivasti saimmekin yhdistykselle rahaa. Minä ostin joulusaunaan perinteisen vastan ja haksahdin villasukatkin hankkimaan. Aika hyvän väriset.





Minä taas mainitsen, miten rakastan noita tapahtumia. Tunnen kuuluvani joukkoon kun tunnen vähintääkin joka toisen ihmisen. Aika kuluu rattoisasti rupatellen. Ja sanottakoon vielä, että saunavastat olivat mitä oivallisin myyntiartikkeli. "Jokos teillä on vasta joulusaunaan? Entä selänpesijä?" Kyllä minua yksi ihminen lähestyikin juuri näissä aikeissa. Hän kysyi, onko minulla jo sauna lämpiämässä, että voisimme mennä vastoja testaamaan. Harmi vaan, että herra oli jo reilusti päälle seitsemänkymmenen.


***

Päivän Räsänen: "Tämän eduskunnan päätökset eivät sido seuraavaa eduskuntaa." 
"Minulle on tullut näiden äänestyspäätösten jälkeen todella paljon aika järkyttynyttä viestiä kansalaisilta, että miten tämän on mahdollista, että näin arkijärjen vastaista lainsäädäntöä ollaan hyväksymässä." (kursivointi minun)

Yrjö Raution kolumni tasa-arvosta yleensä: "Eduskunta hyväksyi avioliitto-oikeuden myös samaa sukupuolta oleville pareille. Kun laki joskus toteutuu, olemme lähempänä yhteiskuntaa, jossa kaikilla on samat ihmisoikeudet ja jossa tasa-arvo ja suvaitsevaisuus vallitsevat."

Päivi Räsänen on minun arkijärkeni vastainen.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Viisi kertaa viisi...

Ei riitä, että ikäero on suuri, vaan muitakin eroavuuksia löytyy - ja paljon. Nimittäin pojissa. Kyllä nämä minun lapseni ovat niin eri puusta veistetty. Monessa asiassa. Esikoinen on aina tunnollisesti ja menestyksekkäästi hoitanut kouluhommat eikä minun ole oikeastaan tarvinut koskaan kiinnittää läksyihin, niiden tekemiseen taikka kokeisiin lukemiseen mitään huomiota. Saati, että olisi tarvinut auttaa. On hoitunut omalla painollaan. Nyt kuopuksen piti kuluvan viikon torstaiksi opetella viiden kertotaulu niin, että se sujuu automaattisesti ilman pähkäilyä ja laskeskelua. Mikä tuska! Maanantaina kertoi tämän tehtävän ja silloin oli tietysti vielä liian aikaista ryhtyä hommaan. Jonkinlaista esityötä toki tehtiin. Tiistaikin siinä jotenkin meni etten asiaa muistanutkaan. 

Keskiviikkona havahduimme iltapalalla (huokaus) ja olipa se vaikeaa. Minä olen maailman huonoin ja kärsimättömin opettaja - ja mikäli kuopusta on uskominen, myös huono selittämään ja selventämään asioita vaikka omasta mielestäni keksin hyvänkin logiikan hahmottaa tuota suunnattoman vaikeaa urakkaa. Puuh, matematiikka on ollut aina esikoisen vahvin aine ja selvästikään näin ei ole kuopuksen kanssa. Jollekin mallille kertotaulu kuitenkin saatiin illan ja aamun aikana, mutta kauhulla odotan vaativampia tehtäviä. Kuten kuuden, seitsemän ja kahdeksan kertotaulua.






Minun työviikkoni loppui jo torstaihin, ja piipahdin iltavuoron jälkeen kaupassa. Miten voi ihminen riemastua pienestä asiasta: uudistettuun K-kauppaamme oli tullut Herkkutilan parhaiden luomujuustoja. Kauppias itse oli paikalla ja kiittelin häntä henkilökohtaisesti. Josko myös näin säilyisivät valikoimissa? Viimeksi kannoin sellaisen lähikaupungista ja maistoin silloin basilika-valkosipulia. Tällä kertaa koriin valikoitui chilijuusto. Nam! Yksinään se oli ehkä pikkaisen liian suolainen minun makuuni mutta ruisnappien päällä aivan oivallinen napostelupala.

***

Kyllä kirjastotyö sitten on jännittävää ja vähän vaarallistakin. Mies, jota olen viime aikoina töissä vaaninut, tuli kysymään riskienhallinnan kirjoja.  "Mennäänpä ... suusta oli karkaamassa liiketalouden luokkanumero ...kuusysiin... mutta onneksi sain nielaistua ja korjattua viime hetkellä kurssini kun ymmärsin mitä melkein tuli tehtyä ... hyllyjen väliin." Paljon parempi. Paljon paljon parempi, puuh!

perjantai 12. joulukuuta 2014

J***lauta kakarat

Taitaa olla viimeinen vuosi kun meillä "uskotaan" joulupukkiin. Enkä minäkään kovin aktiivisesti ole sitä illuusiota ylläpitänyt, koska minulle on tärkeää osoittaa lapselle keneltä lahja on peräisin (mummilta, kummilta, enolta...) ja ketä kiittää siitä. Viime  vuonna kuopus kertoi etukäteen, että häntä jännittää ajatus joulupukista. Lupasin ilmoittaa pukille, että ei välttämättä tarvitse vierailla meillä, riittää kun toimittaa lahjasäkin perille. Näin tapahtui. Tänä syksynä kuopus on moneen kertaan ottanut asian puheeksi ja on tullut siihen tulokseen, että nyt hän kyllä mieluusti tapaisi itse pukinkin.

Niinpä kerroin ystävälle, jonka poika on tehnyt pukkikeikkaa, että jos haluaa osallistua jollain lailla meidän jouluumme, pukin houkuttelu ja kustantaminen olisi oikein mainio lahja. Hän oli samaa mieltä, joten tänä vuonna saamme varmaan punanuttuisen vieraisille. Nyt poikaa huolestuttaa, että jos hänen lahjaksi toivomansa konsolipeli ehditään myydä loppuun ennen joulua. Kerroin, että joulupukilla sitä kyllä on vaikka kaupoissa ei enää olisikaan. Että kyllä joulupukki huolehtii susta. "Siis sä" totesi kuopus. Tämä taitaa olla sellainen tarina jota yhdessä pidetään yllä vaikka molemmat tiedämme, että toinen tietää...


Pitihän sitä hiipivää ja
kiipivää suolaa koittaa minunkin


***

Kuopus kertoi, että nyt kun koulun juhlanäytelmä on ohi, ei varsinaisia joulujuhlia ole luvassa. Pelkät joululaululaulajaiset päättäjäispäivänä ja sitten todistustenjako. Lapset olivat kuulemma saaneet äänestää mieleisiään joululauluja sinne ehdolle. Juice Leskisen Sika on kuulkaa niin menneen talven lumia.  Kuopus oli ehdottanut Joulupukki puree ja lyö -biisiä. Jos joku ei tiedä kyseistä kulttilaulua, niin sanat löytyy täältä ja biisikin youtubesta.

"Minne glögi pantu on
ja viinapullo suunnaton?
Jumalauta kakarat
kohta paukkuu pakarat."

*hävettää*

torstai 11. joulukuuta 2014

Kultakutri ja kolme karhua

Ei kun karhu ja yksitoista pingviiniä.

Saimme kuin saimmekin esikoisen kanssa jäätikkötaideteoksenikötöstykseni kasattua. Minä en ole mikään poltetun sokerin asiantuntija ja käsiä tuohon tarvittiin väkisinkin enemmän kuin kaksi. Mutta valmista tosiaan tuli. Idean varastin röyhkeästi Tukholman arkkitehtuurimuseon taannoisesta piparkakkutalonäyttelystä, johon olin joskus blogikierroksillani törmännyt. Toteutus oli sitten tietysti minun näköiseni ja tässä joulukuun armeliaassa valaistuksessa tekele näyttää oikeinkin hyvältä. Lähempää tarkastelua se ei kestä, mutta olen silti väkerrykseeni älyttömän tyytyväinen. Olkaa hyvät: pikkukarhu ja yksitoista pingviiniä.




Pieni alavire vaivaa, mutta eiköhän se tästä. Tänään on viimeinen työpäivä tälle viikolle ja huomenna on vapaa-aikapuolen pikkujoulut lähikaupungissa. Jospa se piristäisi?


***


Kehuinko minä vasta hakusanoja ihmetellessäni olevani monipuolinen? No, katsokaapas näitä:

aiv lasipullo (löytyy meiltä)
hammaslankain kallis (käytän, mutta ei se minusta nyt niin kallis ole)
itsenäisyyspäivän tähti (satuin juuri silloin askartelemaan joulutähden)
joulufiilis (on on, koko ajan)
jouluinen pilakuva (?)
koeviikko ja ei aikaa lukea (ennakointia ja suunnittelua, eikös? P.S. Ja ja ei sanat on aika turhia hakulausekkeessa...)
mieshieroja (hmm--- tämä toistuu aika ajoin. Toinen versio on mieshieroja miehelle.)
mitaes syoedaen itsenäisyyspäivä (tässä nyt ei ole mitään logiikkaa!?!)

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulu joutui jo sydämihin

Joskus on sellaisia päiviä, että ei jaksaisi. Ei kantaa kauppakasseja, olla äiti, yhtään mitään. Edellisiltana tullut Suomen kaunein koti -ohjelma laukaisi minussa ahdistuksen: me emme ikinä löydä sitä Omaa Majaa. En pääse halvempaan, taloudellinen tiukkuus sen kun vaan jatkuu. Sitten sain tietysti töissä pitkästä aikaa ihan kunnon oireet. Apteekkiin meni paljon rahaa, eikä siinä vielä kaikki. Menin nälkäisenä kauppaan ja ajattelin ostaa pihalla päivystäneeltä loimulohikauppiaalta lisuketta kukkakaalicouscousruokaani. Kun pieninkin kala maksoi kaksikymppiä palautin jo muovikassiin sujautetun lohen pahoitellen ja totesin, että siinä on meidän loppuviikon ruokarahat, sorry, en raaskikaan. Hävetti. Eilen oli sellainen päivä.

Mutta sitten joku pysäyttää. Tällä kertaa se oli tämä teksti:




KIITOLLISUUDEN MAHTAVA VOIMA

Heti kun alat asennoitua toisin siihen, 
mitä sinulla jo on, 
alat vetää lisää myönteisiä asioita puoleesi. 
Lisää asioita, joista voit olla kiitollinen. 
Tietysti voit katsoa ympärillesi ja sanoa:
”Eihän minulla ole unelmieni autoa.
Eihän minulla ole unelmieni taloa.
Eihän minulla ole unelmieni puolisoa.
Eihän minulla ole unelmieni terveydentilaa.”

Seis! Peruuta, peruuta! 
Noitahan sinä et halua. 
Keskity siihen, mitä sinulla jo on, 
siihen mistä voit olla kiitollinen. 
Se voi olla vaikkapa silmät, 
joilla pystyt lukemaan tätä.
Se voi olla vaatteet, 
jotka sinulla on ylläsi. 
Niin, haluaisit ehkä toisenlaiset 
– ja ehkä saatkin toisenlaiset aivan pian, 
jos alat tuntea kiitollisuutta siitä, mitä sinulla on.

-Joe Vitale






Kotona sytyttelin kynttilöitä ja jouluvaloja. Annoin myös itselleni luvan kaivaa joulukoristeet ja levitellä niitä ympäriinsä. Halailin kuopusta. Leivoimme pipareita ja minun piparkakkujäätikköni on jo viimeistelyä vaille valmis. Täytyy sanoa, että tällä kertaa ylitin itseni. Olen kyllä ylpeä, odottakaahan, kun näätte sen (tarvitsen kokoamisessa vähän esikoisen apua ja hän tuli eilen varsin myöhään nuorisovaltuuston pikkujoulureissulta). Saunoimme vielä, vaikka kello olikin jo paljon. Minun evääni piristymiseen, vaikkei olekaan unelmien asuntoa, puolisoa taikka terveydentilaa! 

tiistai 9. joulukuuta 2014

Kymppejä, kynttilä ja kortteja

Esikoinen yllätti eilen kotiin tultuaan: "Sain äikän referaatista 6- ... kautta kuusi." Pieni strateginen tauko oikeassa kohdassa ja minä jo mietin, että mitähän se on mennyt kirjoittamaan. Hän siis kuitenkin jatkaa hyvää koulumenestystään, vaikka hetken luulin pojan lyöneen lekkeriksi. Kaikilla ekaluokkalaisilla oli tässä vasta ollut opon kanssa palaveri, jossa juteltiin miten koulu on sujunut. Opohan on yksi niistä lukion opettajista, jotka ovat olleet jo viime keväästä saakka tietoisia esikoisen altistuksesta ja siitä, että poissaoloja saattaa tulla - ja tätä kautta koulumenestyskin vähän kärsiä. Tapaamisessa häneltä oli kuulemma päässyt "oho" kun oli avannut esikoisen arvosanat: pelkkiä ysejä ja kymppejä. Joten toistaiseksi ei syytä huoleen.

Elämänkatsomustiedostakin, jonka opiskeli itsenäisesti, tentti ja teki kirjoitelman Dalai Laman ajatuksista, sai todistukseen yhdeksäisen. Esikoinen oli siitä itse yllättynyt, mutta hyvä näin. Seuraava jännitettävä aine on kuulemma psykologia, jonka ensimmäinen kurssi "on sellaista yleistä lätinää, etten ymmärrä mitä siitä voidaan kokeessa kysyä". Hyvin se menee, sano minun sanoneeni. Tässä on enää yksi normaali kouluviikko ennen koeviikkoa ja sitten onkin ansaitun loman vuoro. Seuraavan kurssin lukujärjestystäkin jo katsoimme. Viimeksi se, ettei osallistu uskonnontunneille, aiheutti valtavasti hyppytunteja. Nyt tilanne on kääntynyt paljon mukavammaksi: on monta kymmenen aamua. Varmasti tervetullutta tammikuun pimeydessä. 


Oikeasti tuo on ihan
joulunpunainen



Kuvassa käsin valettu kynttilä, jonka valitsin itselleni joulumuistamiseksi virkistyspäivänä. Olin tehnyt diilin "tutun" kynttiläntekijän kanssa, että kun tulemme kollegoiden kera pistäytymään, tarjoan minä koko porukalle joululahjaksi vapaavalintaiset vuodenaikaan sopivat kynttilät. Kunnan piikkiin, siis, tietysti. Oikein kauniisti palaa ja luo tunnelmaa varmasti jouluun saakka! 

Joulusta puheen ollen: minä sain "joulukorttiaskartelut" valmiiksi, mutta arvatkaa muistinko kuvata ne ennen kun pistin kuoriin ja pudotin laatikkoon? Sehän nyt olisi ollut liikaa vaadittu, mutta olin minä sentään kerrankin ajoissa!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Kaksi viikkoa joululomaan!

Minulla ei ole juuri mitään sanottavaa Linnan juhlista, paitsi, että siellä oli muutama todella mielenkiintoinen haastateltava. Yksi oli vanhin vieras, liki 102 -vuotias Hannes Hynönen, josta luin jo ennen juhlia. Ihanan hersyvän haastattelun antoi paikanpäältä ja pääsi kuin pääsikin myös tanssilattialle juhlissa kuten toive oli. Toinen, joka minuun teki vaikutuksen, oli arkkiatri Risto Pelkonen ja hänen onnellisen elämän reseptinsä. Mies puhui täyttä asiaa: kohtuullinen toimeentulo, se, että kokee kuuluvansa johonkin (joukkoon) sekä kyky rakastaa ja tulla rakastetuksi. Juuri näin. Netistä löysin sitten vielä haastattelu kolmen vuoden takaa, jossa näihin lisättiin lähimmäisen auttaminen ja yhteisen hyvän eteen työskentely. Mainiot vanhat viisaat miehet. Eikä se Elastisen räppikään kauas tuosta sydämen kohdasta osunut. Kunnioittaen ja omalle tyylilleen uskollisena riimeili veteraaneista ja historiastamme.


Aika hämärää oli eilenkin
koko päivän.


Itsenäisyyspäivän jälkeinen päivä sujui samanlaisissa rauhallisissa merkeissä. Kävin kanalassa ja kaupassa alkuviikkoa ajatellen. Luin, otin torkut. Kuopus junaili kotiin vasta myöhään iltapäivällä ja sen jälkeen ilta olikin sitten yhtä halailua. Pienen lettutaikinan ehdin paistaa letuiksi siinä lomassa. Arki alkaa taas, ja toivottavasti se on rauhallisempi töiden puolesta kuin viime viikko. Ja eiköhän se ole.

***

On se mainiota, että kuopus on taas kotona. Isänsä oli ostanut hänelle purkkapussin ja lueskeli minulle mitä se sisältää (minä kieltäydyn ostamasta suurinta osaa purukumeistä koska niissä on niin järkyttävä määrä lisäaineita. Muutama sopiva löytyy, mutta onhan se tietysti tylsää syödä aina sitä samaa...) "Sitten tässä sanotaan että liiallisella käytöllä voi olla laksatiivisia vaikutuksia. Se tarkoittaa, että sellaisia pieruisia." 

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän tähti

Kaikki arvonsa tuntevat blogit ovat tähän aikaan vuodesta täynnä joulua ja jouluaskarteluja. Minäkin päädyin tekemään melkein perinteisen joulutähden Majan ikkunaan. Alkon pussista. Jepjep, tehkää perässä. Sain myös lähetyksen piparkakkumuottikaupasta. Meillähän on ollut tapana valita sellainen ei-niin-perinteinen piparkakkutalokötöstys. Yhtenä vuonna oli iglu ja toisena linnunpönttö. Tänä vuonna on luvassa jäätikköteema. Koitan tilata heti alkuviikosta esikoiselta taas ison piparkakkutaikinan. Lisäksi olen pyytänyt häntä leipomaan meille jouluksi tai joulunodotuskakuksi perinteisen taatelikakun sijaan viikunakakun. On se onni, että taloudessa on innokas leipuri!






Koitimme eilen ystävän kanssa olla reippaita ja lähdimme jalkaisin huoltoasemakahveille, mutta muutaman sadan metrin päässä molempien kodeista olevassa tapaamispaikassamme päätimme yhteistuumin, että vaihdamme autoon. Taivaalta satoi inhaa märkää räntää ja tie oli vaarallisen liukas. Jäi siis lenkki väliin, mutta ehkä tänään? Kuopus tulee vasta illalla joten hyvin ehtisi. Esikoinen palasi eilen mummilta neljän pellinkokoisen kakkupohjan kanssa. Vein hänet, kakun täyteainekset ja omat sekä ystävän kuohuviinilasit nuorisotalolle, jotta pääsivät valmistelemaan illan itsenäisyyspäivän juhlia. Mukavasti oli kuulemma mennyt.

Minullakin meni mukavasti. Poltin koko päivän kynttilöitä kun oli niin harmaata. Myös joulukranssi ja muut tunnelmavalot pääsivät oikeuksiinsa. Lötköttelin sohvan mutkassa lueskellen ja toisella silmällä linnanjuhlia seuraten. Leppoisaa oli niin kuin pitikin.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Pannaanko pakettiin?

Itsenäisyyspäivän kunniaksi kerron teille vielä näin jälkikäteen torstain edustus-tilaisuudestani. Se oli i-ha-na! Olin nimittäin päiväkodin vihkiäisissä jotka vietettiin itsenäisyyspäiväteemalla. Kun astuin sisään, minua kätteli paitsi päiväkodin johtaja ja varhaiskasvatusjohtaja, myös suloinen presidenttipari. Eskarilaiset olivat äänestäneet demokraattisesti presidentin, joka sitten valitsi puolison rinnalleen. Arvostan suuresti, ettei kyseessä ollut mikään järjestetty liitto. Presidenttipari edusti hienosti ja tyylikkäästi koko juhlan ajan, ja heitä vahti, kuten kuvaan sopi, Security Brothers eli kaksi talonmiestä pukuherraa aurinkolaseissaan. Kaikki juhlapuhujat olivat myös leikissä mukana ja aloittivat puheenvuoronsa "Arvoisa herra presidentti" jne. 

Eilen oli toisenlaista juhlaa. Lähdimme koko kirjaston porukalla virkistymään. Ajelimme lähikaupunkiin nauttimaan joulumyyjäisistä ja ravintolan antimista. Löysin itselleni (äitin joulurahalla, kiitos!) ihanan lahjan. Piilotin kaappiin ja avaan jouluaattona. Jos vaikka olisin unohtanut mitä sieltä löytyy. Mikäli rahaa olisi kasoittain, ostaisin käsityöläisiltä kaikki mahdolliset lahjat ja muistamiset. Niin upeita asioita ihmiset osaavat käsillään tehdä. Ja tietysti tarvitaan se kuningasidea ihan ensi alkuun. Oli vallan mukava päivä, täytyy todeta, että minä viihdyn työkaverieni seurassa.

Nyt minä lepään ja otan rauhallisesti. Esikoinen oli viime yön mummilla, ja tänään menee nuorisovaltuuston kanssa pitämään nuopparilla itsenäisyyspäivän juhlaa. Ystävä saattaa pistäytyä lasillisella illalla ja ehkä niitä virallisia juhliakin voisi toisella silmällä vaania. Leppoisaa!


***


 © Pertti Jarla


Virkistyspäivämme kunniaksi toiselta kollegalta saamani aina niin ihana Rivo-Riitta. Idolini. Minä niiiin haluaisin päästä sanomaan tuon jossain!