Sivut

tiistai 30. joulukuuta 2014

Vähiin käy...

...ennen kuin loppuu - tämä vuosi!

Helsingin sanomissa oli mielenkiintoinen juttu rauhanturvaajien kotiutumisesta takaisin Suomeen. Se ei ole aivan ongelmatonta. Täytyy heti kärkeen korostaa, etten tiedä aiheesta mitään. Siksi artikkelin lukeminen olikin kiinnostavaa ja avartavaa. Muutama asia kuitenkin pisti silmään tuossa jutussa. Se, että heitä kutsutaan veteraaneiksi. "Uuden ajan veteraanien sukupolvi" särähtää minun korvaani. Veteraanius vaan on arkikielessä varattu toisenlaisille sotilaille. Tavallaan artikkeli tarttuu vakavaan ongelmaan, mutta toisaalta lähteminen on täysin vapaaehtoista. Se on totta, että lähiessä ei varmasti osaa ottaa huomioon kaikkia asioita eikä arvaa, miten palvelus vaikuttaa vaikkapa psyykeen. Niinpä nykyään harrastettava kotiuttamiskoulutus ja jonkinlainen seurantakin kuulostavat oikein hyvältä.

Toinen, mikä kiinnitti huomioni, oli erään ex sotilaan lausunto: "pojalle lähtemiset ovat olleet vähän vaikeampia, avovaimolle riittää, kun lupaan tuoda vähän hajuvettä". Jooei. Minä olisin kyllä varsin huono vaimo. Hajuvesi ei kiinnostaisi tuollaisessa tilanteessa lainkaan, toisen turvallisuus, lasten isän mahdollinen haavoittuminen tai kuolema, lasten ikävä ja myös oma jaksaminen saattasivat olla enemmän esillä. Itse asiassa olikin - aikanaan. Kuopuksen isälle avautui mahdollisuus lähteä erääseen varsin sotaisaan Afrikan maahan, johon ulkoministeriö oli matkustus-tiedotteessaan kehottanut olemaan matkustamatta. Todellinen sieppausriski länsimaalaisille, väkivallan uhkaa ja yleistä levottomuutta. Pohdimme asiaa pitkään ja hartaasti, ja tulimme siihen tulokseen, että pienen lapsen isänä on parempi jättää tilaisuus käyttämättä, vaikka kokemus olisi ollut varmasti mieleenpainuva.



On muuten ihan uskomattoman kaunista ulkona!
Ja kylmää, eilen oli yli 20 astetta pakkasta,
mutta tänään jo paljon lauhempaa.



***


Ystävä tuli kuin tulikin illalla. Söimme verisuonet tukkivaa pastaa ja kylläpä se oli hyvää pitkästä aikaa! Myös viiniä lurpimme ja minä pääsin heti rentoutumisen makuun. Esikoinen kotiutuu tänään - tai ehkä vasta huomenna. Elämä on ihanaa!


16 kommenttia:

  1. Luin jutun läpi, ja kummasti tuli mieleen Vietnamin veteraanit. Niistäkin moni sekos eikä saaneet luvattuja asioita valtiolta. Mutta eihän Suomen "oikeat" veteraanitkaan. Mielellään luvataan kaikenlaista ennen koitosta, mutta kun siitä on selvitty, lupaukset unohdetaan.

    Mitä tulee hajuveteen, niin ehkäpä juuri sellainen nainen sopii tuollaiselle miehelle. Ne, jotka enemmän välittää, otti ja erosi. Sitä mietin, mitä tekemistä isänmaallisuudella on johonkin Afganistaniin lähdöllä ("Muut haastatellut sotilaat nostavat esiin myös isänmaallisuuden") - liekö siinä mennyt sotiminen ja isänmaallisuus sekaisin.

    Mun enoista toinen oli Golanin kukkuloilla ja toinen Libanonissa, mutta ne taisi selviytyä suht vähillä vaurioilla. Tai hajalla ne oli muutenkin, kuten kaikki sen perheen jäsenet enempi vähempi.

    Tuo on upea kuva! Tuollaista riukuaitaa ei kaikki osaa tehdäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin ihan samaa, että isänmaallisuus ei ole ensimmäinen sana joka mulle tulee mieleen. Toki nään sen, että ovat siellä Suomen "edustajina" ja jos seuraamuksia tulee, valtio täyttäisi omat velvoitteensa. Mutta silti.

      Meillä on joskus kesäisin oikein kursseja joilla opetellaan tekemään noita perinteisiä riukuaitoja. Ei oikeesti ihan jokainen osaakaan, niin kun kirjoitit!

      Poista
  2. Pitää lukea tuo ajan kanssa, liippaa tulevaisuudessa ehkä aika läheltä... Ei siinä hajuvedet paljoa auttais!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukaise, oli kiinnostava juttu.

      Mua ei oo koskaan lepytelty hajuvesillä tai kukilla - tai siis onnistuttu siinä ;-)

      Poista
  3. Uskallankohan olla mitään mieltä ;]
    Mut joo. En käsitä perheellisten hinkua lähteä lastensa tyköä vapaaehtoisesti. Rahaahan sinne mennään nettoamaan ja onkin suht helppo tapa kunhan vaan tulee valituksi. (Hyimua.) Afrikan ja itäiset maat ei ole niin turvallisia länsimaiselle ihmiselle kun ei ole sitä maan kansalaisillekaan että miksi ihmeessä. Jos olisin vaimo ei tod. "saisi" lähteä siippa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo van mieltä - ei välitetä!
      Ja hyvä että joku sen sanoo kun mä oon tällanen kieli keskellä nössö. Tosi asiassa olin aika jyrkkä tuossa keskustelussa Afrikkaan lähdöstä. Toki olimme molemmat sitä mieltä, että minulla lapsen äitinä on veto-oikeus. Ei silti tarvinut sitä käyttää.

      Mut kaikki miehet ei vaan ajattele niin kuin sä (ja tiedät että mä arvostan sun tapaa olla ja ajatella) vaan jatkaa lastenkin jälkeen elämäänsä vähän niin kun niitä ei oliskaan.

      Poista
  4. Niin ja että ärsyttää kun tuota Loiria tungetaan joka paikkaan - tuossakin jutussa oli peräti kaksi mainosta siitä. "Loirinuotiolla" ... kuinka säkenöivää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jotenkin onnistun sulkemaan silmäni enkä koskaan ees noteeraa mainoksia. Lapsilla on valikoiva kuulo, mulla näkö ;-)

      Poista
  5. Mun on kaveri ollut parillakin reissulla maailmalla. Eka keikka oli Libanon, joka on mielletty aika rauhalliseksi paikaksi, mutta toisella kerralla hän oli Kosovossa, joka ei niin rauhallinen ollutkaan. En kuitenkaan ole koskaan pitänyt häntä veteraanina ja tuskin hän itsekään niin ajattelee. Nuo kaverit, jotka lähtevät Afganistaniin ovat mielestäni ihan eri asemassa. Siellä on todella vaarallista ja tilanne varmasti on psyykkisesti paljon raskaampi kuin rauhallisemmissa paikoissa. Tosin veteraanina pidän kuitenkin meidän sotiemme veteraaneja. Lähinnä nuo rauhanturvaajat ovat varmasti itsekin aiemmin mieltäneet työnsä auton hankkimiseksi ja rahojen keräämiseksi.
    Oli sulla mukava ilta ystävän kanssa. Meillä meni joulunpyhinä pullo viiniä joka aterialla, mutta paluu arkeen onnistui hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä palaan arkeen kans uutena vuotena ja vietän puhdistavan tammikuun.

      Mä luen sellaista blogia jossa suomalainen nainen kirjoittaa elämästään Afganistanissa ja vaikka sillä on "siisti sisätyö" on olosuhteet silti aika hurjat. Itsemurhapommittajia (ja nimen omaan länsimaisten suosimiin paikkoihin), sieppauksia jne. Musta ei ikinä olis sellaiseen.

      Poista
    2. Seuraamme samaa blogia. Siellä ei todellakaan olisi mitkään mukavat työoltavat. Jatkuvat pommitukset olisi aivan hirveitä.

      Poista
    3. Musta ei olisi siihen ikinä. Ei edes vaikka olisin lapseton!

      Poista
  6. Jep, veteraanista tulee kyllä niin jotain muuta mieleen! Sanna sanoi jo tekstissään kaiken saman, mitä mun piti.
    Kakskymppisenä olisi lasten isällä ollut myös komento en enää muista minne. Samaan päädyttiin, kotisuomessa pysymiseen, lapsen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta lapsen takia voi ja pitää vähän ajatella omaakin terveyttä ja hyvinvointia. Joskus mietin jopa sellaisia extremeharrastuksia perheellisillä, et onko ne järkeviä - mutta toisaalta voihan sitä katkaista koipensa vaikka matkalla lähikauppaan.

      Poista
    2. Totta. Toisaalta, kotiinsa on moni kuollut, myös. Taitaa olla paras olla vaan miettimättä, pääsee helpommalla.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana