Sivut

torstai 25. joulukuuta 2014

Stressitön joulu

Aatto meni perinteisin kuvioin. Kuopus, joka oli jo varsin hyvin päässyt lomarytmiin, heräsi puoli seitsemältä kertomaan, ettei saa enää unta kun päässä pyörii vaan tontut ja joulupukki ja jännittää. Ylöshän sitä oli noustava. Onneksi me olemme aina olleet siellä pukin reitin alkupäässä ja pahin piina päättyy jo hyvissä ajoin. Loppupäivä meneekin lokoisasti lahjoista nauttien. Silloin kun vielä paistoin laatikot ja laitoin muutenkin enemmän, kehittelin tämän systeemin. Oli nimittäin niin piinallista koittaa häärätä keittiössä kun joku roikkui jalassa kitisemässä minuutin välein, ettei ole mitään tekemistä. Varsinkin silloin, kun olin yksinhuoltaja. Tällä systeemillä on siis menty vuosikaudet, vähän varioiden onko pukki käynyt vai ovatko tontut piilottaneet lahjat.

Tänä vuonna kävi pukki, ja niin varhain, että hereillä oli vain yksi kiltti lapsi. Esikoinen ilmoitti minulle, että hän ei haluaisi osallistua siihen näytelmään. Päätin, että saa nukkua ja herätämme hänet sitten kun pukki on lähtenyt. Minusta voi hyvin tehdä tällaisia kompromisseja jottei kenelläkään ole vaikea taikka vaivaantunut olo. Yhdessä kuitenkin kuuntelimme joulurauhan julistuksen ja avasimme paketit. Jossain vaiheessa keittelin puuron, laitoimme vastan likoamaan ja saunan lämpiämään ja kävimme viemässä kynttilän läheiselle hautausmaalle. Sinne muualle haudattujen muistomerkille. Siellä oli yhtä kaunista ja tunnelmallista kuin aina ennenkin - ja totta kai lumi teki vierailusta vielä ihan erityisen. Viime vuonna sitä ei ollut. Saunan jälkeen maattiin vatsojemme vieressä kun muutama joulusuklaakin tuli makusteltua. Ihana, rauhaisa joulu. Stressitön. Meidän joulu!



Vasemmalla Itämaan viisaiden jänisten lahjat.
Oikealla meidän. Kiitos A vinkistä ;-)


***

Aatonaattona päädyimme sellaiseen perinneruokaan kuin pizza. Paikallisessa pizzeriassa. Minun stressitön joulunaikani siis sen kun vaan jatkui vapaan jälkeenkin. Esikoinen oli innostunut poissaollessani tekemään kynttilöitä ja leipoi taatelikakkuja. Aatonaattona pyöritteli tosiaan joulusuklaat. Tänään on vuorossa joulupäivällinen, jonka minä valmistan, mutta jälkiruoaksi saamme esikoisen veistelemän (hehheh) jouluhalon. Äitini ja hänen miehensä tulevat sen kanssamme nauttimaan. Eipä tarvitse stressata tänäänkään!

10 kommenttia:

  1. Ihana joulu teillä! Ja mahtava esikoinen... kyllä sulla on siellä oikea äidin pikku apulainen, kun leipoo ja laittaa. Mieki olin omastani onnellinen aatonaattona, kun se oma-aloitteisesti keitti valmiin soosin kylkeen makaroonit sillävälin, kun meillä isännän kans oli vielä kylilläkäymisiä. Ei vaan istu ja odota, että äiti tulee kotiin keittämään niitä makarooneja. Niinhän sen toki viisitoistavuotiaan kuuluu tehdäkin, mutta silti.

    Suloiset tonttupuput! Muuan kissatalon työntekijä sanoi pupuista (niitä oli pari huostaanotettuna siellä) että ei ne ole lemmikkieläimiä. En alkanu väittään sille vastaan, mutta eikös kuitenkin kanien kans voi leikkiä ja niitä voi rapsutella ja ne tuntee omat ihmisensä, vai olenko ihan väärässä? Niitä voi jopa ulkoiluttaa valjaissa niinkuin kissojakin. Outo mielipide minusta sellaisen paikan työntekijälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on ihan hirveesti apua siitä, että esikoinen on niin taitava ja innokas keittiössä. Toki mä sitten palkitsen sitä ja osoitankin kiitollisuuteni. Lapset on hyvä opettaa siihen, ettei kaikki tuu valmiina nenän eteen - ihan niin kuin teilläkin on selvästi tehty.

      Pupuista sen verran, että ne on aika arkoja ja ymmärrän sillai tuota mielipidettä. Monesta muusta lemmikistä on lapsille paljon enemmän iloa, mutta kyllä me nautitaan näiden olemassaolosta. Ne vaan ei oo samalla tavalla paijattavia kun vaikka marsut, kissat tai koirat. Mutta eihän hiiri tai gerbiilikään oikein oo - kokonsa puolesta.

      Mukavia pyhiä sinne!

      Poista
    2. Puhumattakaan kaloista... tai hämähäkeistä tai muista ötököistä, koppakuoriaisiakin myydän nykyään lemmikkikaupoissa, sellasia hienon värisiä, mutta ei niiden omistamisessa kyllä mitään järkeä ole.

      Poista
    3. No sanopa muuta. Kyllä noita sentään silittää voi ja ne ei kuvota (mua) kun niitä kattoo ;-)

      Poista
  2. Mukavan kuuloinen Joulu mutta voitko valistaa meitä paimenia ja kertoa että mikä on jouluhalko? Suolainen vai makea?
    Niin, ja muista sitten että joulupäivä kuuluu viettää boksereissa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sellanen jouluinen kääretorttu - kuvagooglaa vaikka jouluhalko - jos uskallat!

      Mullon possupuku, mutta pakko vaihtaa ennen kun vieraat tulee.

      Poista
  3. Kuulostaa niin hyvältä!
    Osaan samaistua tuohon pojan tuomaan "keittiöonneen" oikein hyvin; meillä oli samalla tavalla, silloin kun Vanhin asui vielä kotona. Ihanaa, kun on kiinnostusta ja tuo ei mene hukkaan tulevaisuudessa! Ruokaa tarvitaan aina.
    Ilahduttaa myös tuo joustavuus asioissa; just noin sen kuuluukin mennä. Jos yksi ei halua enää olla näytelmässä mukana, hänet siltä säästettäköön! ÄIti ja kuopus voi hyvin vielä uskoa pukkiin!
    Hellää ja ähkyistä joulupäivää!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ähky jatkuu, mulla on tekeillä kulibiak ja esikoinen värkkää sitä jouluhalkoa.

      Ja kyllä, mä oon oppinut luovimaan ja päästämään irti siitä ajatuksesta, että kaikki tehdään porukassa. Ikäero on niin suuri, ettei se vaan toimi. Jää paremmat muistot kaikille!

      Nauti säkin kun saat lapset kotiin. Vietätte leppoisaa yhteistä aikaa <3

      Poista
  4. Ihanaa, että olette luoneet ihan omannäköisenne joulun. Mie tykkään. :-) Hyviä jouluja en tainnut ehtiä toivotella, mutta josko sitä hyvää uutta vuotta sitten. Eli kaikin tavoin onnekasta vuotta 2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, samaa näyitte te tehneen: luin sun "joulupostauksen". Musta näin juuri pitää toimia. Kukin tavallaan, ja mun lapset on onnellisia tästä tavasta - ja mä myös - joten näillä mennään. Vähän uutta, vähän vanhaa, vähän lainattua (ja varastettua, kuten kuus *punastuu*)

      Ihanaa uutta vuotta teille kans, ja arvaa mitä: mä ihailen sua suunnattomasti. Mä en ajaisi pyssyllä uhaten edes Helsingissä, saatu yhtään isommassa kaupungissa, tai automaattivaihteisella autolla. Oot sä uskomaton nainen!!!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana