Sivut


sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Uusi vuosi

Minulla on monena vuonna ollut kolme toivetta. Ihan sellaisia yleisiä, joskin aika suuria. 

"Haluasin löytää sen puhtaan ja terveen, pienemmän ja halvemman Majan. 
Haluaisin olla onnellinen, yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Poikien kanssa, niin, että hekin olisivat onnellisia. 
Ja haluaisin terveyttä, että voisin jatkaa unelmatyössäni ja esikoinen saisi koulunsa kunnialla loppuun, eikä kuopus altistuisi."

Nyt olen jo vähän luovuttanut majan kanssa (katselen sitä toki), ja kuopuskin on altistunut. Esikoinen sen sijaan elelee hyvää ja onnellista elämää altistuksesta huolimatta, joten se antaa minulle voimaa - ja tekee onnelliseksi. Huolehdin aikanaan, löytääkö sopivaa asuntoa, miten opiskelut sujuvat, rajoittaako altistus kovin, mutta asioita saa aina sumplittua. Kun koti on kunnossa, kestää jonkin verran altisteitakin ja yliopisto-opinnot taas antavat tarpeen tullen monenlaisia vaihtoehtoja läsnäololle, jos se tuntuu tukalalta. 

Mitä kuopukseen tulee, niin suuri kivi putosi sydämeltä kun juttelimme yläasteen rehtorin kanssa keväällä ennen kuin opinnot edes olivat alkaneet ja hän suhtautui altistukseen hienosti. Sanoi heti, että hänellä on perusopetuslain mukaan mahdollisuus tehdä erityispäätös esim. terveydellisistä syistä, jos poissaoloja tulee paljon (kuten esikoisella tuli, ja tästä saatiin vähän opon kanssa vääntää). Hyvin on mennyt syksy poissaoloista huolimatta. Kuopus sai kaikista paitsi kahdesta lukuaineesta ysit ja ne kaksi olivat kymppejä...

Oma terveys on ...noooh... ihan hyvällä tolalla, mitä altistukseen tulee. Siihen muuhun aion yrittä jaksaa keskittyä ensi vuonna. 



Tällaisen Majan sentään löysin joulumyyjäisistä!



Siihen, ja työhyvinvointiin. Siltä osin, kun siihen itse on mahdollista vaikuttaa. Tämä kuluva vuosi oli sen suhteen kyllä kaikkien aikojen pohjanoteeraus. 

Mitä onnellisuuteen tulee, niin kyllä minä olen onnellinen. Moni asia on todella hyvin, koti on puhdas, viihtyisä, työ on kaikesta tuolimatta mieleinen ja poikien kanssa on mainiot välit. Kuopus vaikkapa viestitteli yhden kriisinpoikasen keskellä jouluna isänsä luota että "kiitos kun sä ymmärrät". 💕 No minähän ymmärrän, mutta harvoin 13-vuotiaalta saa sellaista palautetta. Tai että "ihana kun autat mua tän kokeeseenlukemisen kanssa ja oot niin motivoitunut" (kun olin ihan liekeissä kun kerrattiin 1700-luvun valistusaikaa ja siitä seuranneita selkkauksia...)

Ystäviä on ja ne ovat rakkaita ja tärkeitä. Tukevia. Tai siis, tukevat minua, tarvittaessa. Ja tietysti minä heitä.

Kissat ovat tuoneet valtavasti iloa elämäämme myös.



"Tää on muuten mun sukka"


Ja te siellä ruudun toisella puolella! Kiitos, että olette olemassa!

Uusin voimin ja kujein uutta vuotta kohti!

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Rauhallista joulunaikaa

Toivotan parin kehnolla puhelimella otetun räpsyn kera






... niin, siis rauhallista näiden kanssako ...






Kyllä se on ihan mahdollista, aika ajoin!






Kuopus lähti aatonaattona ja esikoinen kotiutui silloin. Aaton vietimme kahdestaan, rauhassa. Ne asiaankuuluvat, puuro, hautausmaa, sauna vastan kanssa. Ja ylensyönti. Joulupäivänä tarjosin aterian äidilleni ja hänen miehelleen. Esikoinen matkaisi heidän kyydissä takaisin omaan kotiin, joten nyt olemme vain me, eläimet ja minä. Rauhassa, edelleen!

Nautitaan!

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joulu on taas

Ja ihan oikea joulu!

Päätimme kuopuksen kanssa viettää jouluaattoa jo perjantaina. Hänen etuotsalohkonsa on kovassa käytössä kun kyseenalaistaa minua, ajatuksiani ja suunnilleen kaikkea. Minä kiittelen kyseistä osaa päänupista, koska huomaan, että se toimii raikkaammin ja välillä useimmiten paremmin kuin omat aivoni.

Huomenna on siis joulu. Meillä. Vaikka olin ajatellut sen tulevan vasta lauantaina. Siihen liittyi sellainen ongelma, että musaklubit, joista aiemmin kirjoitin, jatkuvat juuri kyseisenä iltana. Eihän äiti nyt jouluaattona voi kapakkaan mennä. Jättää lasta yksin. Juoda vaikkapa yhden oluen... Ei, ei ja ei. Joten meidän joulumme eskaloituu perjantaina. Minä voin lauantaina tehdä mitä ikinä mielin. Jeeee!

Toivottavasti siellä puolella ruutua on leppoisa tunnelma, kiireetön joulunodotus.






Täälläkin on. Jos en voittanut sotaa, niin ainakin taistelun. Kuva (muutaman kuukauden takaa - kylläpä he kasvavat) ainakin on ihan täydellinen! Ja olen aivan varma, että ensi vuodesta tulee tätä vuotta parempi.

perjantai 13. joulukuuta 2019

Hartioiden välissä on ajatusten koti

Olo on kuin tällä kissalla





jolla unohtui kieli ulos suusta.


Minulla unohtuisi varmasti pääkin matkasta, jollei se olisi niin tiukasti hartioilla kiinni.

On levättävä!


***


Hartioiden välissä on ajatusten koti, sanoi muistaakseni Kari Hotakainen. Kauniisti sanottu, mutta juuri tällä hetkellä minun ajatukseni eivät ole kovin kauniita. Olisin mieluusti kokonaan ajattelematta, mutta ikävä kyllä ihmisen mieli ei toimi niin.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Kohti joulua

Itsenäisyyspäivä ja pidennetty viikonloppu tuli ja meni. Kuopus oli isällään, joten minulla oli varsin löysää ja rauhallista täällä. Torstain iltavuoroa ennen kävin kaupungissa ja kaupassa, ostin skumppaa ja saunaoluen sekä pakastepizzan ja päätin, että itsenäisyyspäivänä en pistä nenääni ulos kotoa ollenkaan. Osasyynä oli karsealta näyttänyt sääennuste.




Lauantaina sentään käväisin kirpparikahvilassamme aamu/päiväkahveilla, mutta muuten oli aikalailla rauhaisaa silloinkin. Joskus on vaan pakko levätä oikein todenteolla. 





Nämä näyttävät mallia.

Ensi viikolle on kertynyt yhtä ja toista ja kuopuksellakin on koeviikko. Jahka me tästä selvitään, niin aletaan olla voiton puolella. Jouluaattohan meille  tulee jo 22.12. lauantaina, koska tänä vuonna on isäjoulun vuoro. Minä saan viettää aattoa kaksi kertaa, kun esikoinen tulee seurakseni sitten oikeaksi aatoksi. Vähän on jo joulufiiliskin!

torstai 5. joulukuuta 2019

Minua on huijattu

Jossain mielenhäiriössä ostin alennushinnalla joulukortintekosetin. Siinä luvattiin olevan kaikki mitä tarvitsen tehdäkseni kauniita joulukortteja. 







Höpö höpö!


Puuttui liima. 
Ja kärsivällisyys.
Ja kyky ja taidot ja näkemys.

...kele!


Joten jos joku teistä saa minulta omatekoisen kortin, olkaa armollisia, jookos!

maanantai 2. joulukuuta 2019

Pikkuapulaiset...

...auttavat ihan kaikessa mahdollisessa.  Kuten joulukoristelussa



Ylimmäiset joulukoristeiden tarkastajat työssään



jonka keskeytti huoltomies (tulivat vaihtamaan ovien tiivisteitä ja rasvaamaan tuuletusikkunat). Vessan ja kylppärin hanojen tarkistuksessa piti olla työnjohtajana. Eräänä päivänä tosin oli jo itsekin harjoiteltu näitä hommia






ja myönnän kyllä, että tuo viemäri kaipasi puhdistusta...


Pyykin ripustaminen on aika kiinnostavaa nykyään, samoin vaikkapa torkkupeiton viikkaaminen. Jääkaappi pitää tarkistaa aika ajoin,






samoin tiskikone






ja tyhjät pullot tsekata ennen kauppaan vientiä







ja kuopuksen reppu ennen koulupäivää







Ehkä kaikkein huvittavinta oudointa on se, kun nämä veijarit koittavat auttaa minua myös pyyhkimisessä... Jahtaavat vessapaperia. Avuliaita kavereita. Siitä ei ole kuvaa... sattuneesta syystä!