Sivut

tiistai 29. toukokuuta 2018

Ei pöllömpi kesähaaste

Pöllön blogissa oli ihana kesähaaste. Pitihän siihen tarttua. Pitäkää hatuistanne kiinni!





1. Lippis vai lierihattu

No tottakai lierihattu, siis jos hattu olla pitää. Yhtään lippistä en omista enkä näillänäkymin aio hankkiakaan. Mutta tuossa ylläolevassa kuvassa minulla on pipo. Ystävällä varapikkarit, koska hyttyset söivät eikä muuta ollut matkassa. Kyllä hätä keinot keksii!


2. Pehmis vai jäätelöpallo

Ihan sama kunhan se on makeaa ja kylmää!


3. Herneet vai mansikat

Herneet, koska olen mansikoille allerginen, mutta kyllä niitäkin pitää kerran kesässä litra ahmia. Saan vatsani yhtä kipeäksi yhdestä kuin viidestäkymmenestäkin marjasta, joten enemmän on parempi tässä kohtaa. Joku logiikka kai tässäkin oli...


4. Palju vai järvivesi

Palju, koska järvivesi on aina liian kylmää. Hrrr!


5. Grilliherkut vai kesäkeittiö

Kesäkeittiö. Perinteinen liha/makkara tms grillihässäkkä ei oikein kasvissyöjälle tipu.


6. Mökki vai teltta

Mökki, olen aivan liian mukavuudenhaluinen telttaan! Vaikka löysin kyllä joku kesä sitten kirpparilta sellaisen hienon oranssin pop up -kupolisysteemin, joka on aivan nerokas. Tosi pieni ja kevyt ja helppo pystyttää. Moontent tai jotain sinnepäin..


7. Varjo vai auringonpaiste

Auringonpaiste. Harvoin on (Suomessa) niin kuuma, että minun pitää siirtyä varjoon. Rakastan lämpöä ja aurinkoa, ah!


8. Kesäsade vai kesätuuli

Yleensä kesätuuli, mutta tuoksu kesäsateen jälkeen on kyllä aivan huumaava. Siksi joskus kesäsade. Sellainen pieni ja lyhytkestoinen. Sellainen, jonka kesä helposti kuivaa.


9. Lavatanssit  vai festarit

Ei kumpikaan enää, mutta rokkimimminä on pakko vastata festarit (vaikka olen niihinkin liian vanha ja mukavuudenhaluinen) 


10. Roadtrip vai riippumatto

ks edellinen: riippumatto. Hyvä kirja. Voiko olla mitään parempaa?!?


11. Hiirenkorvat vai syreenintuoksu

Hiirenkorvat, koska voimakkaat tuoksut käyvät minulla hengen päälle. 


12. Mato-onki vai golfmaila

Arvatkaa kummalla päähän sitä joka minun kohdallani arvelisi mato-ongen sijaan golfmailaa. Tosin huono olen onkimaankin, kun en voi laittaa matoa koukkuun enkä irrottaa kalaa. Sujuvasti uitan kyllä onkea vedessä ja tuijotan kohoa - ommmmm!



sille joka pääsi loppuun asti!




Ei muuta kuin kesän kunniaksi: nappaa jos nappaa!



sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Aika haipakkaa

Jotenkin kaksi viimeistä viikkoa on tosiaan ollut varsinaista matalalentoa. Kuopuksen normaalien treenien lisäksi on ollut muutama kokous, joiden kanssa on saanut vekslata lapsen kuskausta ja syömisiä. Ystävä onneksi auttaa tarvittaessa ja poikakin viihtyy pelikoneella jos vaan annan luvan. Kovin usein sitä ei vaan viitsisi käyttää lapsenvahtina.

Lisäksi on ollut pari kaksiosaista työpäivää, jotka sotkevat arkirytmiä tehokkaasti. Oli yhden luokan iltakirjasto ja toisen ala-asteemme lukudiplomijuhla, mutta molemmat olivat sen verran kivoja ja tärkeitä, että halusin ne normityöpäivän lisäksi hoitaa. 

Kun sekaan sulloo vielä kaksi iltavuoroa toisella viikolla ja muutaman futispelin (luojan kiitos omalla paikkakunnalla) ja kahviovuoron yhdessä niistä, niin a vot. Eilen oli myös koko kunnan  työntekijöiden yhteinen illanvietto, joka sattuneista syistä jäi minun osaltani aika lyhyeksi, vaikka oikein rentoa ja mukavaa olikin. 

Jostain kumman syystä tämä houkutti viikko sitten kirjakerhon alessa:


Liitutauluviikkokalenteri



Mutta jos nyt vaan olisi ja rauhoittuisi?

Ensi viikolla ei ole kuin yksi työkokous lähikaupungissa, oikomishoito ja parturi lapselle. Ja kevätjuhla. Ja kolmet treenit. Ja...

Ai niin, kun kesäloma alkaa, on taas oma sumplimisensa, koska alkulomasta lapsi ei ole pitkiä aikoja isällään.

perjantai 25. toukokuuta 2018

12 halia

Eilen illalla havahduimme kuopuksen kanssa siihen, että varmasti ei kahteen päivään ole tullut 12 halausta päivässä täyteen. Piti samoilta jaloilta korjata asia ja päättää, että viikonloppu ollaan vaan ja hengaillaan.

Meidän arki on harvoin hektistä, mutta nyt se on sitä ollut. Kahden viikon ajan. 

Kerron lisää jahka kerkiän.


Loman tarpeessa...


*** 

Tuon linkin takana on juttu halimisen, hassuttelun ja läsnäolon tärkeydestä.

Halataanko teillä 12 kertaa päivässä?

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

#ihan ite

#yksinhuoltajaäiti
#itsenäinen nainen
#jotkut ne vaan ei osaa antaa periksi
#jotkut ne vaan ei osaa pyytää apua


#netistä onneksi löytää

#käytettynä halvalla lapsen kanssa puoliksi









#pielavetinen viritelmä
#maanantaina ostettava nippusiteitä







#testattu on
#sisäänajo
#poingpoing
#jeeeeeee
#hyvin toimii

#lapsi tulee tänään

perjantai 18. toukokuuta 2018

Pieni elämä, uusinta

Jostain syystä blogger julkaisi kaksi kirjoitusta hyvin lähellä toisiaan - lienenkö vahingossa ajoittanut toisen - joten päivitänpä Pienen elämän tilanteen, koska sain sen loppuun.


***

Minulla on sellainen.

Käyn töissä, koitan tulla osa-aikaisella palkallani toimeen ja hoitaa lapseni yksinhuoltajana niin hyvin kuin vain ikinä pystyn. 

Mutta eipä tämä ole mitään verrattuna tähän Pieneen elämään:




Täytyy sanoa, että mikään kirja ei koskaan ole mennyt näin ihon alle. 900 sivua tutkiskelua siitä, mitä huono lapsuus voi tehdä ihmiselle. Sana huono on tässä yhteydessä vuosisadan understatement. 

En ole koskaan elänyt unissani mitään kirjaa herätäkseni sitten kolmelta lukemaan jatkoa. Ja taas, kuudelta, kun uni sekavana ja epätoivoisena tuli, siihen sekoittui todellisuus, tuo kirja ja vielä joku muu. Päivisin on ollut itseinho, sama(nkaltainen), kuin päähenkilöllä, vaikka omassa taustassa ei ole mitään lähellekään yhtä raflaavaa. 

Toisin sanoen ihan kauhea kirja. 

En voi suositella tätä kenellekään, joten omalla vastuulla, ystävät!

***

Ja nyt, kun olen lukenut sen loppuun, olen hengästynyt, mietteliäs, kummissani. Mitä nyt pitäisi ajatella? Loppu jätti seesteisemmän olon kun minulla oli tuota päivitystä kirjoittaessani. Nyt, ehkä, jopa, voisin harkita kirjan suosittelemista, jollekulle.

Huhhuh, täytyy silti sanoa, että olipahan kokemus. Nyt on tartuttava johonkin hyvin kepeään, helppoon ja liki hilpeään. Mitähän se voisi olla?!?

torstai 17. toukokuuta 2018

Kirjanselkärunoja

Olin taannoin koulutuksessa, jossa näistä puhuttiin. En löytänyt oikeaa nimeä päästäni ja googlasin. Tässäpä vaikka artikkeli aiheesta. Minun runoni ovat lyhyitä, koska kirjahylly on aika tyhjillään. Täytyy joku kerta tehdä töissä, siellä piisaa materiaalia. Voisikohan näistä tehdä ihan näyttelyn? Pyytää asiakkaitakin tekemään?


eroottissävyinen














Tämä on oma suosikkini



Tehkää tekin!

Pieni elämä

Minulla on sellainen.

Käyn töissä, koitan tulla osa-aikaisella palkallani toimeen ja hoitaa lapseni yksinhuoltajana niin hyvin kuin vain ikinä pystyn. 

Mutta eipä tämä ole mitään verrattuna tähän Pieneen elämään:




Täytyy sanoa, että mikään kirja ei koskaan ole mennyt näin ihon alle. 900 sivua tutkiskelua siitä, mitä huono lapsuus voi tehdä ihmiselle. Sana huono on tässä yhteydessä vuosisadan understatement. 

En ole koskaan elänyt unissani mitään kirjaa herätäkseni sitten kolmelta lukemaan jatkoa. Ja taas, kuudelta, kun uni sekavana ja epätoivoisena tuli, siihen sekoittui todellisuus, tuo kirja ja vielä joku muu. Päivisin on ollut itseinho, sama(nkaltainen), kuin päähenkilöllä, vaikka omassa taustassa ei ole mitään lähellekään yhtä raflaavaa. 

Toisin sanoen ihan kauhea kirja. 

En voi suositella tätä kenellekään, joten omalla vastuulla, ystävät!

Niin, ja minulla on vielä loppuratkaisu lukematta...


tiistai 15. toukokuuta 2018

Kuka se istui puussa - pöllö vai?

Eräänä iltapäivänä viime viikolla istuin terassilla ihailemassa kesävarpaita, kun huomasin puussa jotain kiinnostavaa:





Pitihän sitä sitten tutkailla tarkemmin






jotain siellä tapahtui






Jahas, päivänsankarihan se siellä istui kuulokkeet päässä odottamassa juhlavieraita.


***

On muuten lehdet kasvaneet perjantain ja maanantain välissä:




mutta eipä se ole ihmekään, kun ollan huideltu muutama päivä lähellä kolmeakymmentä astetta.

Kesä!

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Nyt on juhlat juhlittu

Olipas  juhlaviikko!

Tässä päivänsankari koristelee mokkapalalevyä,
joka sekin tehtiin yhdessä


Ensin juhlittiin torstaina kuopuksen kaverisynttäreitä koulukamujen kanssa. Perjantaina sitten entisten luokkakaverien kera. Ja tänään vielä tietysti äitienpäivää ja vähän kuopustakin äitini, hänen miehensä ja esikoisen kanssa.

Ehdin minä onneksi jossain välissä istahtaakin ja nauttia upeista ilmoista terassilla. Siinä kelpaa muuten nyt varsinkin oleskella, kun sain kalusteet ja kuninkaallisen katokseni valmiiksi. Alun perin oli ajatus, että esikoinen tultuaan ulottuvampana auttaa - se on ollut aina perinteinen "äitienpäivälahja" - mutta lauantaina jotenkin homma rupesi huutelemaan ja olihan sitä sitten keikuttava pöydän päällä, tosin ensin piti ruuvata siihenkin jalat kiinni. Tiukkaan. Hyvä tuli!


Kas näin


ja näin!


Urakan jälkeen soin itselleni vaatimattoman välipalan ja pienenpienen lasillisen valkoviiniä


Kuninkaalliseen tyyliin
- ja tuo kirja on kyllä aika huikea.



Esikoiselle keksin sitten kyllä muita hommia...

Toivottavasti teillä oli ihana äitienpäivä myös!

torstai 10. toukokuuta 2018

Harva meistä on rautaa

Tuota noin, mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Katsoimme kuopuksen kanssa pahaa aavistamatta Suomi-Tanska lätkämatsia, kun erätauolla tuli vissiin urheiluruutu tai jotain sinne päin. Käsipallon mestaruustaisto (Dicken - Cocks) sai jo tyrskähdyksen aikaan, mutta kaiken huippu oli Ylen uutisointi, kas näin:


Uutinen siis täältä



Että siihen malliin!


*** 

Kaksitoista vuotta sitten tähän aikaan sain syliini maailman pienimmän otuksen (2100g)





Tässä se näyttää niiiiin pieneltä, vaikka oltiin jo päästy kotiin ja varmasti jo "kasvanutkin"




Nyt siitä on kasvanut upea nuori mies 💓. Onnea kuopus!

maanantai 7. toukokuuta 2018

Pienillä askelilla

Olen koittanut ladata akkuja, kerätä pieniä ilonaiheita ja koota taas itseäni. Kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaan - jonain päivänä.

Se auttaa, että aurinko ylipäätään paistaa. On mahtava ilma. Ja tätä on luvassa - toivon mukaan ennusteet ovat oikeassa - seuraavat 10 päivää. Ei paha. Totta kai se vaikuttaa mielialaan. 

Olen istunut terassilla pienissä vaatteissa, haravoinut ja siistinyt pihaa, istuttanut ystävän tuomat orvokit, nauttinut.



Lakannut varpaankynnet ja laittanut kesähousut (sellaiset punaiset, joissa on vähän lyhyemmät lahkeet) jalkaan. 


Pakollinen varvaskuva


Ihaillut mahtavia leskenlehtimattoja ja muitakin kevään merkkejä.

Nauttinut siitä, että paikkakunnalla on kirppis-kahvio, jonne voi aina mennä. Olla hiljaa jos siltä tuntuu, nähdä ihmisiä ja saada seuraa jos siltä tuntuu. Kahvinkin tarjoavat jos sillä hetkellä ei ole rahaa. Maksan sitten ensi kerralla. Huomenna päättyy kirppispöytä ja keskiviikkona tulee rahat. Kuten myös Kelan elatustuki, joten niillä taas mennään hetki. Kuopuksen synttärit jne.

Ihanat ystävät ovat pitäneet huolta. Ensin en pystynyt edes vastaamaan puhelimeen, mutta eilen sitten soitin takaisin. Kauemmaksi muuttanut ystävä kuuli heti, että en ole aivan oma itseni. Täällä oleva oli lauantaina seurana, katsoimme Suomen pelin, joimme vähän (hänen kustantamaansa) viiniä ja paransimme maailmaa. Kyllä se tästä.

Sitäkin arvostan, että voin pitää vapaapäivän kun siltä tuntuu. Olin perjantaina vielä hetken töissä, joten päätin viettää maanantaina kotosalla. Se oli oikea päätös, koska iltapäivällä on yksi tiedotustilaisuus, jota en kyllä työpäivän lisäksi olisi kestänyt. Olisin ollut aivan tolkku pois kokonaisaltistuksesta, joten on ollut hyvä vaan olla ennen sitä.

Ja tietysti nauttia ulkoilmasta.




Julistettaisiinko nyt jo kesä alkaneeksi?

perjantai 4. toukokuuta 2018

Huono omatunto

huono äiti?

Huono ihminen?

Kun 

olen väsynyt, alakuloinenkin välillä. Mietteliäs.
raha-asiat ahdistaa, välillä vähemmän, ikävä kyllä yleensä enemmän.
en aina jaksa panostaa ruoanlaittoon, mennään sieltä missä aita on matalin.
ei jaksa laihduttaa, lenkkeillä tai miettiä terveyttä ylipäätään.
siivouskin on vähän sitä sun tätä ja sinnepäin.
kuopus on minun makuuni liikaa puhelimella, mutta joskus en vaan jaksa välittää.
välillä pelivuorotkin venyy.
Onneksi se sentään lukeekin, ja pelaa sitä futista. Treenaa monta kertaa viikossa.
Itsekin pitäisi lukea, parempaa kirjallisuutta. Ei pelkkää dekkaria ja hömppää.

Joskus olen poissaoleva vaikka olen läsnä.
Aina ei vaan jaksa, kun on liikaa mielen päällä.
Aina ei vaan jaksa, kun on fyysisestikin poikki, altistusoireilee.
Töissä ei jaksa sata lasissa. Motivaatio on välillä hukassa.
Säätäminen käy välillä hermoon. On treenejä, iltavuoroa, kaverivierailuja, kuskausta, kaupassa käymistä, sitä iän ikuista "mitä tänään syötäisiin", yksin vastuussa kaikesta, ihan kaikesta.
Sen lisäksi, että on perusarki. Yksin. Vastuussa. Ihan. Kaikesta.
Joskus ei jaksa ihmisiä. Niitä lähimpiä vain, joille ei tarvitse teeskennellä.
Voi olla sellainen kun on, väsynyt, ahdistunut, rahaton.
Kun on vapaata, pitäisi tehdä sitä ja tätä.
Ei voi, kun ei ole rahaa.
Liikkua, kun kerrankin olisi aikaa.
On huono omatunto kun ei jaksa. Jos mököttää kotona, tuijottaa televisiota, lukee hömppäkirjaa ja rentoutuu viinin kanssa.
Vaikka ei pitäisi, kun ei ole rahaa.



Pitäisi pitäisi pitäisi.

Mutta kun.

Enempään en nyt vaan pysty. Tässä tilanteessa. Yksinhuoltajana. Altistuneena. Raha-ahdingossa. Ja koitan hyväksyä sen ja antaa itselleni vähän armoakin. Välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Meidän vappu

on paketissa.

Vapuksi lasken tässä nyt kokonaiset neljä päivää, jotka olivat (minulla) vapaata. Kuopus käväisi maanantaina koulussa.




Siihen kuului ystävän tyttären tekemää herkullista inkiväärisimaa. 
Serpentiinejä.
Skumppaa.
Saunomista.
Jalkapalloa ja sähellystä,
pettymyksiä ja pronssimitali.
Onnistumisia, tsemppiä, ryhmähenkeä, yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Maali ja maaliin johtanut syöttö.
Kipeät lihakset.
Futista myös telkkarista.
Naurua ja hömpötystä.
Hyvä keskustelu valmentajan kanssa.
KakkuBuffet - syö niin paljon suolaista ja makeaa kuin jaksat - uuuh, burffff...
Vappupäivän perinteinen kalakeitto ja kirppis maatilamatkailukohteessa.


Tämän kerran kirppislöydöt - miinustettuna toinen huivi,
jonka annoin ystävälle. Kaikki yhteensä 6€.


Ystäviä, sukulaisia, ihania futisäitejä ja isiä. 
Toisin sanoen mukavaa oli!

Mitäs teidän vappuun kuului?