Jostain syystä blogger julkaisi kaksi kirjoitusta hyvin lähellä toisiaan - lienenkö vahingossa ajoittanut toisen - joten päivitänpä Pienen elämän tilanteen, koska sain sen loppuun.
***
Minulla on sellainen.
***
Minulla on sellainen.
Käyn töissä, koitan tulla osa-aikaisella palkallani toimeen ja hoitaa lapseni yksinhuoltajana niin hyvin kuin vain ikinä pystyn.
Mutta eipä tämä ole mitään verrattuna tähän Pieneen elämään:
Täytyy sanoa, että mikään kirja ei koskaan ole mennyt näin ihon alle. 900 sivua tutkiskelua siitä, mitä huono lapsuus voi tehdä ihmiselle. Sana huono on tässä yhteydessä vuosisadan understatement.
En ole koskaan elänyt unissani mitään kirjaa herätäkseni sitten kolmelta lukemaan jatkoa. Ja taas, kuudelta, kun uni sekavana ja epätoivoisena tuli, siihen sekoittui todellisuus, tuo kirja ja vielä joku muu. Päivisin on ollut itseinho, sama(nkaltainen), kuin päähenkilöllä, vaikka omassa taustassa ei ole mitään lähellekään yhtä raflaavaa.
Toisin sanoen ihan kauhea kirja.
En voi suositella tätä kenellekään, joten omalla vastuulla, ystävät!
***
Ja nyt, kun olen lukenut sen loppuun, olen hengästynyt, mietteliäs, kummissani. Mitä nyt pitäisi ajatella? Loppu jätti seesteisemmän olon kun minulla oli tuota päivitystä kirjoittaessani. Nyt, ehkä, jopa, voisin harkita kirjan suosittelemista, jollekulle.
Huhhuh, täytyy silti sanoa, että olipahan kokemus. Nyt on tartuttava johonkin hyvin kepeään, helppoon ja liki hilpeään. Mitähän se voisi olla?!?
Ja nyt, kun olen lukenut sen loppuun, olen hengästynyt, mietteliäs, kummissani. Mitä nyt pitäisi ajatella? Loppu jätti seesteisemmän olon kun minulla oli tuota päivitystä kirjoittaessani. Nyt, ehkä, jopa, voisin harkita kirjan suosittelemista, jollekulle.
Huhhuh, täytyy silti sanoa, että olipahan kokemus. Nyt on tartuttava johonkin hyvin kepeään, helppoon ja liki hilpeään. Mitähän se voisi olla?!?
Uskaltaisinkohan lukea? Aikoinaan luin David Pelzerin omaelämäkerran 'Pimeän poika'(?), ja herranen aika sentään että se oli jotain aivan kamalaa :(
VastaaPoistaHarkitsen vielä.
Tuo oli sellainen tuhatsivuinen järkäle, ja ei sekään, mutta jotenkin tuo vaan meni ihon alle, hrrrr.
PoistaSuositus "en voi suositella tätä kenellekään" herätti heti mielenkiinnon, mutta että 1000 sivua...no tuotaa... :D
VastaaPoistaSe on vähän niin kuin "Älä lue tätä kirjaa", joka muuten on nerokkaasti yhden kirjan nimi.
PoistaMä en yleensä lue tiiliskiviä, mutta Harry Quebert muutti aikanaan mun käsitykseni näistä: joskus voi myös toivoa, että kirja ei loppuisi, ja silloin on ihanaa, kun sivuja on paljon.
Kuulostaa kyllä hurjalta luettavalta! Tuohon perään pitäisi tosiaan saada jotain kevyttä, vaikka ihan hömppääkin:) Miten olisi vaikka Barbara Gartlandin joku rakkausromaani:) Leppoisaa lauantaita♥
VastaaPoistaNo vähän sinnepäin: joku höpöhöpö Bridget Jones ;-)
PoistaSinne myös, mukavaa viikonloppua♥
Hyvä postaus, se aiheuttaa tartunnan kirjan lainaamiseen.
VastaaPoistaMiten olisi Nevermoor - Morriganin koetukset. Se oli mukavaa satuilua aikuiselle.
Hei kiitos, se sattuukin olemaan meillä hyllyssä, kuopusta varten!
Poista