Pienillä askelilla

Olen koittanut ladata akkuja, kerätä pieniä ilonaiheita ja koota taas itseäni. Kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaan - jonain päivänä.

Se auttaa, että aurinko ylipäätään paistaa. On mahtava ilma. Ja tätä on luvassa - toivon mukaan ennusteet ovat oikeassa - seuraavat 10 päivää. Ei paha. Totta kai se vaikuttaa mielialaan. 

Olen istunut terassilla pienissä vaatteissa, haravoinut ja siistinyt pihaa, istuttanut ystävän tuomat orvokit, nauttinut.

Lakannut varpaankynnet ja laittanut kesähousut (sellaiset punaiset, joissa on vähän lyhyemmät lahkeet) jalkaan. 

Pakollinen varvaskuva

Ihaillut mahtavia leskenlehtimattoja ja muitakin kevään merkkejä.

Nauttinut siitä, että paikkakunnalla on kirppis-kahvio, jonne voi aina mennä. Olla hiljaa jos siltä tuntuu, nähdä ihmisiä ja saada seuraa jos siltä tuntuu. Kahvinkin tarjoavat jos sillä hetkellä ei ole rahaa. Maksan sitten ensi kerralla. Huomenna päättyy kirppispöytä ja keskiviikkona tulee rahat. Kuten myös Kelan elatustuki, joten niillä taas mennään hetki. Kuopuksen synttärit jne.

Ihanat ystävät ovat pitäneet huolta. Ensin en pystynyt edes vastaamaan puhelimeen, mutta eilen sitten soitin takaisin. Kauemmaksi muuttanut ystävä kuuli heti, että en ole aivan oma itseni. Täällä oleva oli lauantaina seurana, katsoimme Suomen pelin, joimme vähän (hänen kustantamaansa) viiniä ja paransimme maailmaa. Kyllä se tästä.

Sitäkin arvostan, että voin pitää vapaapäivän kun siltä tuntuu. Olin perjantaina vielä hetken töissä, joten päätin viettää maanantaina kotosalla. Se oli oikea päätös, koska iltapäivällä on yksi tiedotustilaisuus, jota en kyllä työpäivän lisäksi olisi kestänyt. Olisin ollut aivan tolkku pois kokonaisaltistuksesta, joten on ollut hyvä vaan olla ennen sitä.

Ja tietysti nauttia ulkoilmasta.

Julistettaisiinko nyt jo kesä alkaneeksi?