Minulla on sellainen.
Käyn töissä, koitan tulla osa-aikaisella palkallani toimeen ja hoitaa lapseni yksinhuoltajana niin hyvin kuin vain ikinä pystyn.
Mutta eipä tämä ole mitään verrattuna tähän Pieneen elämään:
Täytyy sanoa, että mikään kirja ei koskaan ole mennyt näin ihon alle. 900 sivua tutkiskelua siitä, mitä huono lapsuus voi tehdä ihmiselle. Sana huono on tässä yhteydessä vuosisadan understatement.
En ole koskaan elänyt unissani mitään kirjaa herätäkseni sitten kolmelta lukemaan jatkoa. Ja taas, kuudelta, kun uni sekavana ja epätoivoisena tuli, siihen sekoittui todellisuus, tuo kirja ja vielä joku muu. Päivisin on ollut itseinho, sama(nkaltainen), kuin päähenkilöllä, vaikka omassa taustassa ei ole mitään lähellekään yhtä raflaavaa.
Toisin sanoen ihan kauhea kirja.
En voi suositella tätä kenellekään, joten omalla vastuulla, ystävät!
Niin, ja minulla on vielä loppuratkaisu lukematta...
Huh, en lue. Muutenkin jo ihan tarpeeksi levottomat unet, viime yönäki mulla oli linnunmunia käsissä enkä tienny mihin ne panisin, ja sit ne jo alkoi kuoriutua ja pienistä munista tuli jättikokoisia linnunpoikasia, joiden huoltajaksi mun sit piti ryhtyä vaikkei ollu minkäänlaisia valmiuksia. Ja sit ne olikin hukassa. Ihan selkeästi sellanen unenselittäjän unelmauni :D
VastaaPoistaNo on kyllä tosiaan symbolinen uni!!!
PoistaJa älä, älä lue. Mä olen ihan viime metreillä mutta ekaks pitää ottaa päiväunet ja sitten hutaista se loppuun
Vaikuttaa pikakatsannon jälkeen siltä, että itselle parasta olisi olla lukematta. Laimeampaankin koukutun ja elän liikaa mukana. Uteliaisuus tosin jäi..
VastaaPoistaPahimmat olot mulle on jättänyt kirja nimeltä Pahan poika. Uskomatonta, miten hirveä ihminen voi olla omalle lapselleen.
Mukavaa torstaita! (Piti oikein miettiä, mikä päivä tänään on ;) )
En suosittele, tuossa on karsea lapsuus kans ja muutenkin jotenkin ihan hirveen helposti jää päähän pyörimään.
PoistaNyt on jo perjantai, mukavaa viikovaihdetta <3