Sivut

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kyselyikä jatkuu

Esikoisella jatkui kyselyikä monta vuotta. Huokaisin helpotuksesta kun meni kouluun ja saatoin välillä sanoa, että "kysypä opelta".

Ja esikoisestapa tuli mieleeni: miksi matikka muka on "perseestä"? Pojalla oli alkanut ryhmäytyminen ja orientoitumisopinnot, ja kun kysyin, miten meni ja miltä porukka vaikutti, se vastasi "no ainakin eka mun "luokka" jonka mielestä matikka ei oo perseestä :D"!!!

Miksi laatikkoviritelmäni ei kelpaa pupulle?




Yllä kaveri ja hänen oma versionsa, alla se, jonka minä tarjoilin:


Laaduntarkastaja saapui paikalle...


Toisen pupun kanssa olemme eri mielisiä vessapellettien paikasta. Aina kun minä laitan ja tasoitan ne, hän hyppää närkästyneenä paikalle ja kuopii pelletit toisaalle.  (Siitä, sekä kuvista tuli mieleen, että olisi pakko siivota pupujen huone ja pian. Miksi sekin on niin vastenmielistä?)


...hmm, tämä on taas laitettu tällei...


Miksi askelmittariin tulee askelia vaikka ajan autoa, häh? Onhan se kätevää, mutta ei hirmu reilua saati hyödyllistä, kai.


...mahtuuko tänne edes?


Miksi kuopuksen maha on kipeä? Mikään perinteinen vatsatauti se ei ole, mutta poika ei ole päässyt pariin päivään kouluun. Ruoaksi on syönyt lähinnä maitohappobakteereja, viiliä ja kaurapuuroa sekä juonut vichyä. Pöh!


En ole oikein vakuuttunut.


Miksi minä olen tällainen? Kuulin eilen, että tänne rakennettaisiin uusi kerrostalo. Heräsin viideltä miettimään asiaan ja tekemään asuntokauppoja ja murehtimaan tuleeko siihen koneellinen ilmanvaihto, entä rakoventtiilit ja saankohan oireita maaleista ja rakennusmateriaaleista? Tai antaisiko pankinjohtaja edes lainaa?


Onkohan tämä hylkäävä päätös?


No, huomenna on infotilaisuus jonka jälkeen olen edes hieman viisaampi!

Ehkä jatkan kyselemistäni siellä?

maanantai 28. elokuuta 2017

Kyselyikä

Miksi ei koskaan ole kamera mukana silloin kun pitäisi? Tähän tiedän vastauksen: kun ei ole kännykässä kunnon kameraa, ja pitäisi raahata vähän isompaa varta vasten mukana, siksi!

Miksi aina kun lähden ex tempore lenkille (kuten tänään kuopuksen treenien ajaksi) päällä on siihen hommaan varsin sopimattomat vaatteet? Näyttää tyhmältä veuhtoa työvaatteissa. Onneksi sentään ei ollut korut korvissa killumassa. 

Ja miksi paino ei tipu, häh! (Heti kohta pian lenkin jälkeen?)


***

Niin, kesken lenkin pujahdin pienelle tutkimusretkelle ja kas, löytyi iltapalaleivän ainekset:





Hmmm, siinäpä taisi  tulla vastaus myös kysymykseen numero kolme, kantarellit pääsivät  pannulle voikylpyyn.

Ja viimeisimpänä mutta ei missään nimessä vähäisimpänä: miksei sammakko muutu rinssiksi, häh?!?

lauantai 26. elokuuta 2017

Hissuksiin

Olemme viettäneet prinssini kanssa rauhaiseloa. Kuopus lähti torstaina isälleen ja varmemman vakuudeksi vein autonkin huoltoon samana päivänä. Täällä olen ollut "jumissa". No ei vais, jalat kulkee ja niillä pääsee, ja lisäksi hain varmuuden vuoksi ystävän kakkosauton avaimet itselleni. En minä tosin sitä ole tarvinnut, olen käynyt lenkillä ja vötkistellyt - sillai sopivassa suhteessa. Aion jatkaa samalla linjalla.





Olen tehnyt palapeliä, lueskellut ja levännyt. Jotenkin tänä syksynä töiden alku on ottanut todella koville. Taitavat luonnonhomeet myös vaivata. Lepoa tarvitsee nyt erityisen paljon. Perjantaina heräsin lopullisesti puoli yhdeltä, asia, jota ei ole kyllä tapahtunut vuosikymmeniin.

Kaikki viime viikon Australian MasterChefin jaksot on tarkoitus tässä viikonvaihteen aikana väijyä myös, en oikein ole päässyt tänä vuonna rytmiin ja rutiiniin kiinni. Avaamme niin harvoin television, että en vaan muista illansuussa, että tosiaan, se on taas alkanut. 

Kuopus tulee huomenna - ja saa jo tullakin. Olen vasta opettelemassa siihen, että oikeasti olemme kaksin täällä, ja silloin kun hän on isällään, olen oikeasti yksin. Yksin olo on ihanaa välillä, mutta rajansa kaikella, kyllä kolme vuorokautta riittää vallan mainiosti!

torstai 24. elokuuta 2017

Olen rakastunut!

Oi, löysin elämäni prinssin paikalliselta kirpputorilta.

Kas tässä, saanko esitellä:





Prince Everest!

tiistai 22. elokuuta 2017

Harvinaisuuksia

Numero yksi.

Esikoinen tuli eilen kotiin yöksi ensimmäistä kertaa sitten muuton. Kuukausi siitäkin jo on - huimaa! Tänä aamuna oli hammaslääkäri, jonka oli ehtinyt varata ennen paikkakunnan vaihtoa. Ei sitten ruvettu sitä perumaan. Mukavaa oli, vaikka "jouduinkin" evakkoon kuopuksen kaveriksi, prinsessahuoneen luovutin esikoisen käyttöön. Ihan hyvin kuulemma nukutti

Numero kaksi.

Päätin eilisessä marttakohtauksessani opetella myös jauhelihakastikkeen teon. Kuulostaa säälittävältä, tiedän. Mutta kun olen ollut kasvissyöjä kohta 30 vuotta, ei edes perustaidot tuolla saralla ole hallussa. Kuopus söi kylässä jauhelihakastiketta sellaisella innolla, että lupasin itselleni paneutuvani aiheeseen. Ei se mitään rakettitiedettä ollut, ainoa ongelma oli maustaminen, koska en pystynyt maistamaan. Nyt meillä kuitenkin on pakkasessa hurja määrä kastikepurnukoita, joita voin tarpeen tullen sulattaa ja ensimmäinen satsi meni jo uusien perunoiden kera. 




Aika voittajaolo!!!

maanantai 21. elokuuta 2017

Syksy on ihanaa aikaa!

Tai sanotaan tätä vaikka loppukesäksi, miten vaan. Joka tapauksessa sadonkorjuun aika... Tänään on tulossa marttavapaapäivä. Eilen nimittäin sain kutsun yhden ystävän kantarellipaikoille ja vadelmia poimimaan sillä aikaa kun poikamme leikkivät keskenään. Vatut olivat pieniä, vasta tulollaan, mutta vähän saatiin maistiaisiksi niitäkin.




Kantarelleja sen sijaan tuli oikein kelpo satsi. Ystävällä itsellään kuulemma on jo varsin hyvä varasto, joten sain kaikki matkaani. Poikien treenien aikana kävimme toisen ystävän kanssa katsastamassa omat sienipaikkamme ja aika mainio vuosi on kyllä siinä suhteessa. Annoin hänen suosiolla kerätä suurimman osan, koska kaiken päälle sain vielä kolmannelta ystävältä viestin, että hänen pihassaan olisi ylimääräisiä kantarelleja, kelpaisiko, jos toisi treeneistähakureissulla minulle. No kelpasihan ne. 




Kun kotona katselin kokonaissaalista, laitoin viestin äidilleni, että mitenkähän saatais näitä herkkuja teillekin. Vastaus tuli välittömästi: hypätään autoon ja tullaan hakemaan. Niin tekivät ja siitä huolimatta sain illalla sienileivän (tumman paahdetun leivän päälle voissa paistettuja sieniä ja kevätsipulia sekä ehdottomasti parmesania, nam!), tänään teen kantarellipiirakan (kantarellit ja sipuli paistettuna, kermaviili ja kantarellituorejuusto, hyvää ja helppoa) ja vielä jää huomiselle kastikeainekset (varmaan on pakko laittaa vähän koskenlaskijaa) uusien pottujen kylkeen. 

Mustikkavuosi ei meillä päin ole ollut kaksinen, mutta syömämarjaa sain kuopukselle vähän eilisellä reissulla myös. Yksi tuttu myi jokusen litran minulle pakkaseen lauantaina. Puolukan keruunkin olen ulkoistanut, niitä vielä odotellaan. 




Jotenkin aika ihanaa. Isona haluaisin elää vähän omavaraisempaa elämää, niin mahtava olo tästä tulee. Tiedän kuitenkin, että olen liian laiska ja tarvitsisin kaverin ja tsempparin niihin hommiin (sen oman pihan lisäksi). Mutta oli kyllä upeaa aloittaa tämä päivä mustikkasmoothiella, jossa oli ystävän pihasta mangoldia ja lehtikaalia.

Maukasta viikkoa!

lauantai 19. elokuuta 2017

Uuden edessä

Asiat ovat taas niin suhteellisia. Kun seuraa Turun tapahtumia, pitäisi olla pelkästään kiitollinen ja onnellinen omasta tilanteestaan.





Koska elämmehän me täällä maalla lintukodossa ja todellakin tiedostan sen ja arvostan sitä. Silti välillä ahdistaa oma tilanne, ja sitten tuleekin huono omatunto. Meillähän on asiat kuitenkin ihan ok, kai. 

Koitetaan jaksaa, kaikki!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Äitinsä poika

Maanantaina minulla oli iltavuoro ja äitini ja hänen miehensä olivat kuopuksen kanssa. Eilen oli kaksi peliä lähikaupungissa. Kun aamulla kerroin, että tänään olisi peli-ilta nuorisoseurantalolla, kuopus katsoi minua ja kysyi: "Voidaanko olla ihan vaan kotona?"


Ei tabula rasaa, mutta vähän pitää olla väljääkin...


No voidaan, koska huomenna(kin) on erikoispäivä, minulla on esimieskokous ja pääsen kotiin vasta kuopuksen jälkeen, myöhemmin kuin normaalisti.

Sitten pidän neljän päivän viikonlopun, koska töiden alku on ottanut vähän koville ja hengen päälle.

maanantai 14. elokuuta 2017

Back in biz

Sain kuopuksen kotiin. Tunnustettakoon, että kun hän oli ollut kolme viikkoa putkeen kanssani ja kun koulun aloituspäivästä johtuen lähti isälleen normaalin torstain sijasta vasta perjantaina, oli viikonloppuvapaa vähän vajaa. Otin siitä kyllä kaiken irti, perjantaina ellunkanailin yksin kotona kaupunkireissun jälkeen ja lauantaina tosiaan kävin ystävän luona. Sunnuntain luin, lepäsin ja torkuin siihen saakka, kun oli aika hakea lapsi bussilta. Annoin hänen pelata kavereiden kanssa illansuun, niin sain täydennettyä vielä vähän vajaita voimavarantojani.


Kuva on t-paidasta jonka kuopus
ehdottomasti halusi itselleen


Onneksi tänään on poikkeuksellisesti iltavuoro, saan aamun vielä itselleni. Äitini ja hänen miehensä tulevat kuopuksen kaveriksi iltapäiväksi ja jättävät sitten pojan treeneihin työpaikkani viereen. Sieltä yhytämme toisemme ja kiiruhdamme iltahommiin. Huomenna on peli lähikaupungissa, samalla voin käväistä kauppa-asioilla tilipäivän kunniaksi. 

Näin tämä arki taas tässä sujahtaa uomiinsa.

lauantai 12. elokuuta 2017

First world problem

Voiko kirjaa jättää kesken, jos se sointuu yhteen aamupalan kanssa? 




Kirjassa ei ole mitään vikaa, päin vastoin, vaikuttaa kiinnostavalta, mutta nyt ei ole oikea vire. Tuntuu, että tarvitsen jotain kevyttä, mukaansatempaavaa, dekkaria.




Upea aamu terassilla. Aurinkoa, aamukahvi. Ajantaju katosi kokonaan. Voiko parempaa olla? Ja iltapäivällä on kutsu ystävän luokse istahtamaan. Kyllä elämä - kaikesta huolimatta - on ihanaa.

torstai 10. elokuuta 2017

Oli tuuria

Koulu on nyt alkanut, olemme saaneet lukujärjestyksen ja aloittelemme kouluarkea kaksistaan. Tuntuu hassulta, mutta totumme varmaan pikku hiljaa. Esikoinen vielä odottelee yliopiston alkamista. Hänellä kaikki on hyvällä mallilla, asumistuki ja opintotuki myönnetty, samoin lainantakaus. Perjantaina olemme sopineet näkevämme samalla, kun vien kuopuksen lähikaupunkiin ja junalle. Menee isälleen viikonlopuksi ja minulla on pitkästä aikaa vapaata. Suunnitelmissa on - taas - olla kuin ellun kana. Ei tarvitse huolia ruokahuollosta, voin nukkua ja lueskella, tehdä mitä mielin.




Viimeisen kesälomapäivän kunniaksi kävimme tosiaan siellä Tuurissa. Reissu oli varsin onnistunut: saimme ja haimme matkaan kuopukselle kaverin ja pojat jaksoivat hullutella laitteissa ruokataukoa lukuunottamatta aivan koko päivän. Minulla oli hauskaa myös. Sitten alkoivatkin työt ja ne jo loppuivatkin tälle viikolle. Sain hahmotettua tulevan viikon hommia ja päivitettyä kuulumiset kollegoiden kanssa. Mikäs sen mukavampaa!

Mutta nyt minulla starttaa viikonloppu! Leppoisaa sellaista toivottelen teillekin jahka sen aika koittaa.

***

Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata kuvasta, että maailmanpyörän päällä tasapainottelee joku hullu taituri. Uuuh, en melkein meinannut pystyä katsomaan ilma-akrobatiaesitystä!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Rakasta, kärsi ja unhoita

Kuopus väittää, että minulla on huono huumorintaju. 

Oli miten oli, innostuin valtavasti, kun löysin netistä kärsäkastikkeen.






Kuopus sai sitä tässä yhtenä päivänä lautaselleen. Minä rakastin sen tekemistä, hän kuulemma kärsi kärsistä, ja saan vissiin vast edes unhoittaa tämän ruokalajin. Höh!

maanantai 7. elokuuta 2017

Viimeisiä viedään

nimittäin lomapäiviä. Keskiviikkona menen töihin, ja ihan mielelläni. Tosin otan kyllä varsin pehmeään laskun: pidän normaalin perjantaisen viikkovapaani, joten käväisen kaksi päivää ihmettelemässä, että mitäs tänne kuuluu ja vähän listaamassa odottavia hommia. Ensi viikolla sitten ihan kunnolla käyntiin. 




Tänään käymme lähikunnassa, koska kuopuksella oli siellä pari peliä. Minä pääsen joukkueenjohtajan kyydissä kannustamaan. Kaikkiin vieraspeleihin ei suinkaan tule lähdettyä, mutta nyt on oiva tilaisuus. Huomenna on luvassa mukava päivä myös: ajelemme loman päättäjäisreissulle Tuuriin. Siellä on sekä Spinner land, joka kiinnostaa tuon ikäistä poikaa kovin, ja Tivoli Sariola, ilmaiseksi. Yksi luokkakaveri lähtee matkaan ja he avustavat bensakuluissa. 

Sitten loma onkin loppu!

lauantai 5. elokuuta 2017

Ei menny niinku

Strömsössä.

Minun ja kuopuksen laavuretki tänään. Ensin olimme vötkäleitä emmekä päässeet television ja yleisurheilun ääreltä lähtemään hyvän sään aikana. Jo makkaraa kaupasta hakiessamme rupesi ripsimään. Kun saavuimme laavulle, oli jo ihan kunnon sade. Kuopus ilmoitti, että hän odottaa autossa sen loppumista. Minä menin urheasti ulos ja tarkistin puut, että olisivatko ne ylipäätään riittävän kuivat, jos keli paranisi. Lopulta istuimme autossa molemmat ja kuopus käski minun olla kärsivällinen. Monta kertaa. Kinastelimmekin siinä ja minä käytin veto-oikeuttani kuskina ja vanhempana ja vetosin kokemukseeni: jos taivas näyttää tuolta, on ihan sama, mitä Foreca puhelimessa koittaa uskotella. 

Yltyikin ihan ukkosmyrskyksi sekä ulkona että autossa sisällä. Kuopus sai sanottua, että on nälkä ja harmittaa, kun suunnitelmat muuttuivat. Minä lepyn taitavasta itsereflektiosta välittömästi. Niinpä mietimme vaihtoehtoja ja muistin hämärästi yhden kodan, jossa puolitoista vuotta sitten olimme vaihtareiden kanssa hakemassa suomieksotiikkaa 30 asteen pakkasessa. Harmi vaan, että en ollut kuskina silloin ja reittikin oli päässäni peräti epäselvä. Kun google ei tuonut tarkkaa vastausta (minä 2 - älypuhelin 0) soitin silloiselle ajajalle ja sain ohjeet. Eksyimme vain kerran "Virtasen talon" kohdalla, mutta kun herra Virtanen oli pihalla, sain kysyttyä tarkennusta ja pian olimmekin perillä.





Siinä ne ovat, makkara ja maissi sulassa sovussa. Samoin kuin me, sitten loppujen lopuksi. Vaatteet haisevat savulle, vatsa on täynnä ja on muutenkin tyytyväinen olo, että teimme sittenkin jotain yhdessä, veimme sen loppun, vaikka molempia harmitti. Kodalla istuimme sylikkäin ja minä tirautin kyyneleenkin. Pahoittelin äksyilyä ja rahattomuuden aiheuttamaa kireyttä ja totesimme, että voimme silti harrastaa tällaista pientä. Kotona vielä halasimme isosti ja totesimme, että kyllä me selvitään. Kai.

torstai 3. elokuuta 2017

Muiskis!

Oli mukava syntymäpäivä. Ystävän kanssa käytiin kaupungissa ja pistäydyttiin esikoisen luona kahveilla. Kuopus oli matkassa myös. Esikoinen tarjosi omenahyvettä ja kertoi hakeneensa palvelutiskiltä lohta kun Ääs-kaupan kalat eivät olleet houkuttaneet. Olen kasvattanut hifistelijän. Se oli tehnyt myös kesäkurpitsalasagnea. Olinko jossain kohtaa ollut huolissani pärjääkö se? No en ole enää. Ihana tunne!




Kun palasin kotiin, oli postilaatikossa juuri parahiksi pieni yllätyspaketti. Kiitos <3 Ystävä tuli vielä illaksi istahtamaan, poksautimme skumpan ja kippistimme eletylle elämälle.

Tuo vaaleanpunainen hassu koirakortti on kuopukselta, ja sammakko ja aiheeseen sopiva kirja ystävältä. Että muiskis vaan!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Juhlapäivä

No niin, nyt on plakkarissa 47 vuotta.




Mitäpä tuohon kirpparilta löytyneeseen kylttiin lisäämään...😁