Sivut

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Äitinsä poika

Maanantaina minulla oli iltavuoro ja äitini ja hänen miehensä olivat kuopuksen kanssa. Eilen oli kaksi peliä lähikaupungissa. Kun aamulla kerroin, että tänään olisi peli-ilta nuorisoseurantalolla, kuopus katsoi minua ja kysyi: "Voidaanko olla ihan vaan kotona?"


Ei tabula rasaa, mutta vähän pitää olla väljääkin...


No voidaan, koska huomenna(kin) on erikoispäivä, minulla on esimieskokous ja pääsen kotiin vasta kuopuksen jälkeen, myöhemmin kuin normaalisti.

Sitten pidän neljän päivän viikonlopun, koska töiden alku on ottanut vähän koville ja hengen päälle.

maanantai 14. elokuuta 2017

Back in biz

Sain kuopuksen kotiin. Tunnustettakoon, että kun hän oli ollut kolme viikkoa putkeen kanssani ja kun koulun aloituspäivästä johtuen lähti isälleen normaalin torstain sijasta vasta perjantaina, oli viikonloppuvapaa vähän vajaa. Otin siitä kyllä kaiken irti, perjantaina ellunkanailin yksin kotona kaupunkireissun jälkeen ja lauantaina tosiaan kävin ystävän luona. Sunnuntain luin, lepäsin ja torkuin siihen saakka, kun oli aika hakea lapsi bussilta. Annoin hänen pelata kavereiden kanssa illansuun, niin sain täydennettyä vielä vähän vajaita voimavarantojani.


Kuva on t-paidasta jonka kuopus
ehdottomasti halusi itselleen


Onneksi tänään on poikkeuksellisesti iltavuoro, saan aamun vielä itselleni. Äitini ja hänen miehensä tulevat kuopuksen kaveriksi iltapäiväksi ja jättävät sitten pojan treeneihin työpaikkani viereen. Sieltä yhytämme toisemme ja kiiruhdamme iltahommiin. Huomenna on peli lähikaupungissa, samalla voin käväistä kauppa-asioilla tilipäivän kunniaksi. 

Näin tämä arki taas tässä sujahtaa uomiinsa.

lauantai 12. elokuuta 2017

First world problem

Voiko kirjaa jättää kesken, jos se sointuu yhteen aamupalan kanssa? 




Kirjassa ei ole mitään vikaa, päin vastoin, vaikuttaa kiinnostavalta, mutta nyt ei ole oikea vire. Tuntuu, että tarvitsen jotain kevyttä, mukaansatempaavaa, dekkaria.




Upea aamu terassilla. Aurinkoa, aamukahvi. Ajantaju katosi kokonaan. Voiko parempaa olla? Ja iltapäivällä on kutsu ystävän luokse istahtamaan. Kyllä elämä - kaikesta huolimatta - on ihanaa.

torstai 10. elokuuta 2017

Oli tuuria

Koulu on nyt alkanut, olemme saaneet lukujärjestyksen ja aloittelemme kouluarkea kaksistaan. Tuntuu hassulta, mutta totumme varmaan pikku hiljaa. Esikoinen vielä odottelee yliopiston alkamista. Hänellä kaikki on hyvällä mallilla, asumistuki ja opintotuki myönnetty, samoin lainantakaus. Perjantaina olemme sopineet näkevämme samalla, kun vien kuopuksen lähikaupunkiin ja junalle. Menee isälleen viikonlopuksi ja minulla on pitkästä aikaa vapaata. Suunnitelmissa on - taas - olla kuin ellun kana. Ei tarvitse huolia ruokahuollosta, voin nukkua ja lueskella, tehdä mitä mielin.




Viimeisen kesälomapäivän kunniaksi kävimme tosiaan siellä Tuurissa. Reissu oli varsin onnistunut: saimme ja haimme matkaan kuopukselle kaverin ja pojat jaksoivat hullutella laitteissa ruokataukoa lukuunottamatta aivan koko päivän. Minulla oli hauskaa myös. Sitten alkoivatkin työt ja ne jo loppuivatkin tälle viikolle. Sain hahmotettua tulevan viikon hommia ja päivitettyä kuulumiset kollegoiden kanssa. Mikäs sen mukavampaa!

Mutta nyt minulla starttaa viikonloppu! Leppoisaa sellaista toivottelen teillekin jahka sen aika koittaa.

***

Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata kuvasta, että maailmanpyörän päällä tasapainottelee joku hullu taituri. Uuuh, en melkein meinannut pystyä katsomaan ilma-akrobatiaesitystä!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Rakasta, kärsi ja unhoita

Kuopus väittää, että minulla on huono huumorintaju. 

Oli miten oli, innostuin valtavasti, kun löysin netistä kärsäkastikkeen.






Kuopus sai sitä tässä yhtenä päivänä lautaselleen. Minä rakastin sen tekemistä, hän kuulemma kärsi kärsistä, ja saan vissiin vast edes unhoittaa tämän ruokalajin. Höh!

maanantai 7. elokuuta 2017

Viimeisiä viedään

nimittäin lomapäiviä. Keskiviikkona menen töihin, ja ihan mielelläni. Tosin otan kyllä varsin pehmeään laskun: pidän normaalin perjantaisen viikkovapaani, joten käväisen kaksi päivää ihmettelemässä, että mitäs tänne kuuluu ja vähän listaamassa odottavia hommia. Ensi viikolla sitten ihan kunnolla käyntiin. 




Tänään käymme lähikunnassa, koska kuopuksella oli siellä pari peliä. Minä pääsen joukkueenjohtajan kyydissä kannustamaan. Kaikkiin vieraspeleihin ei suinkaan tule lähdettyä, mutta nyt on oiva tilaisuus. Huomenna on luvassa mukava päivä myös: ajelemme loman päättäjäisreissulle Tuuriin. Siellä on sekä Spinner land, joka kiinnostaa tuon ikäistä poikaa kovin, ja Tivoli Sariola, ilmaiseksi. Yksi luokkakaveri lähtee matkaan ja he avustavat bensakuluissa. 

Sitten loma onkin loppu!

lauantai 5. elokuuta 2017

Ei menny niinku

Strömsössä.

Minun ja kuopuksen laavuretki tänään. Ensin olimme vötkäleitä emmekä päässeet television ja yleisurheilun ääreltä lähtemään hyvän sään aikana. Jo makkaraa kaupasta hakiessamme rupesi ripsimään. Kun saavuimme laavulle, oli jo ihan kunnon sade. Kuopus ilmoitti, että hän odottaa autossa sen loppumista. Minä menin urheasti ulos ja tarkistin puut, että olisivatko ne ylipäätään riittävän kuivat, jos keli paranisi. Lopulta istuimme autossa molemmat ja kuopus käski minun olla kärsivällinen. Monta kertaa. Kinastelimmekin siinä ja minä käytin veto-oikeuttani kuskina ja vanhempana ja vetosin kokemukseeni: jos taivas näyttää tuolta, on ihan sama, mitä Foreca puhelimessa koittaa uskotella. 

Yltyikin ihan ukkosmyrskyksi sekä ulkona että autossa sisällä. Kuopus sai sanottua, että on nälkä ja harmittaa, kun suunnitelmat muuttuivat. Minä lepyn taitavasta itsereflektiosta välittömästi. Niinpä mietimme vaihtoehtoja ja muistin hämärästi yhden kodan, jossa puolitoista vuotta sitten olimme vaihtareiden kanssa hakemassa suomieksotiikkaa 30 asteen pakkasessa. Harmi vaan, että en ollut kuskina silloin ja reittikin oli päässäni peräti epäselvä. Kun google ei tuonut tarkkaa vastausta (minä 2 - älypuhelin 0) soitin silloiselle ajajalle ja sain ohjeet. Eksyimme vain kerran "Virtasen talon" kohdalla, mutta kun herra Virtanen oli pihalla, sain kysyttyä tarkennusta ja pian olimmekin perillä.





Siinä ne ovat, makkara ja maissi sulassa sovussa. Samoin kuin me, sitten loppujen lopuksi. Vaatteet haisevat savulle, vatsa on täynnä ja on muutenkin tyytyväinen olo, että teimme sittenkin jotain yhdessä, veimme sen loppun, vaikka molempia harmitti. Kodalla istuimme sylikkäin ja minä tirautin kyyneleenkin. Pahoittelin äksyilyä ja rahattomuuden aiheuttamaa kireyttä ja totesimme, että voimme silti harrastaa tällaista pientä. Kotona vielä halasimme isosti ja totesimme, että kyllä me selvitään. Kai.

torstai 3. elokuuta 2017

Muiskis!

Oli mukava syntymäpäivä. Ystävän kanssa käytiin kaupungissa ja pistäydyttiin esikoisen luona kahveilla. Kuopus oli matkassa myös. Esikoinen tarjosi omenahyvettä ja kertoi hakeneensa palvelutiskiltä lohta kun Ääs-kaupan kalat eivät olleet houkuttaneet. Olen kasvattanut hifistelijän. Se oli tehnyt myös kesäkurpitsalasagnea. Olinko jossain kohtaa ollut huolissani pärjääkö se? No en ole enää. Ihana tunne!




Kun palasin kotiin, oli postilaatikossa juuri parahiksi pieni yllätyspaketti. Kiitos <3 Ystävä tuli vielä illaksi istahtamaan, poksautimme skumpan ja kippistimme eletylle elämälle.

Tuo vaaleanpunainen hassu koirakortti on kuopukselta, ja sammakko ja aiheeseen sopiva kirja ystävältä. Että muiskis vaan!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Juhlapäivä

No niin, nyt on plakkarissa 47 vuotta.




Mitäpä tuohon kirpparilta löytyneeseen kylttiin lisäämään...😁