Numero yksi.
Esikoinen tuli eilen kotiin yöksi ensimmäistä kertaa sitten muuton. Kuukausi siitäkin jo on - huimaa! Tänä aamuna oli hammaslääkäri, jonka oli ehtinyt varata ennen paikkakunnan vaihtoa. Ei sitten ruvettu sitä perumaan. Mukavaa oli, vaikka "jouduinkin" evakkoon kuopuksen kaveriksi, prinsessahuoneen luovutin esikoisen käyttöön. Ihan hyvin kuulemma nukutti
Numero kaksi.
Päätin eilisessä marttakohtauksessani opetella myös jauhelihakastikkeen teon. Kuulostaa säälittävältä, tiedän. Mutta kun olen ollut kasvissyöjä kohta 30 vuotta, ei edes perustaidot tuolla saralla ole hallussa. Kuopus söi kylässä jauhelihakastiketta sellaisella innolla, että lupasin itselleni paneutuvani aiheeseen. Ei se mitään rakettitiedettä ollut, ainoa ongelma oli maustaminen, koska en pystynyt maistamaan. Nyt meillä kuitenkin on pakkasessa hurja määrä kastikepurnukoita, joita voin tarpeen tullen sulattaa ja ensimmäinen satsi meni jo uusien perunoiden kera.
Esikoinen tuli eilen kotiin yöksi ensimmäistä kertaa sitten muuton. Kuukausi siitäkin jo on - huimaa! Tänä aamuna oli hammaslääkäri, jonka oli ehtinyt varata ennen paikkakunnan vaihtoa. Ei sitten ruvettu sitä perumaan. Mukavaa oli, vaikka "jouduinkin" evakkoon kuopuksen kaveriksi, prinsessahuoneen luovutin esikoisen käyttöön. Ihan hyvin kuulemma nukutti
Numero kaksi.
Päätin eilisessä marttakohtauksessani opetella myös jauhelihakastikkeen teon. Kuulostaa säälittävältä, tiedän. Mutta kun olen ollut kasvissyöjä kohta 30 vuotta, ei edes perustaidot tuolla saralla ole hallussa. Kuopus söi kylässä jauhelihakastiketta sellaisella innolla, että lupasin itselleni paneutuvani aiheeseen. Ei se mitään rakettitiedettä ollut, ainoa ongelma oli maustaminen, koska en pystynyt maistamaan. Nyt meillä kuitenkin on pakkasessa hurja määrä kastikepurnukoita, joita voin tarpeen tullen sulattaa ja ensimmäinen satsi meni jo uusien perunoiden kera.
Aika voittajaolo!!!
Hei, mä tiedän ton sun voittajaolon ton jauhelihakastikkeen kanssa :)
VastaaPoistaKerron sulle tarinan:
Olipa kerran nuori umpirakastunut tyttö, jonka poikaystävä asui tyttöystävänsä kotona, poikaystävän äiti kun oli heittänyt pojan pihalle. Tytölle syntyi pikkusisko(puoli) ja tytön äiti sanoi, että nyt on kuule semmoinen juttu, että poikaystävä ei enää mahdu asumaan meillä, kun koti on niin pieni. Tyttöä hän ei tietenkään ajaisi pois kotoa. Mutta rakkaus oli nuorta ja syvää :) Niinpä tyttö ja poika muuttivat yhteen asumaan, toiseen samanlaiseen pieneen mökkiin.
Tyttö EI osannut tehdä ruokaa. Ei muuta kuin keittää vettä. Ehkä just ja just perunat. Ja makaronia. Poika onneksi osasi tehdä ruokaa ja kun oli päivät siellä kotona, piti rakastuneet ruuassa. Yhdeksän kuukauden kuluttua he muuttivat kaupunkiin ihanaan kaksioon, tyttö oli raskaana ja päivät kotona. Tyttö opetteli tekemään ruokaa. Kaiken muun perusruuan se oppi 25 vuoden aikana paitsi... KANANMUNIA SE EI OPPINUT KEITTÄMÄÄN IKINÄ :D
Mutta sitten..elämä päätti, että ovat muka päässeet elämässä liian helpolla ja iski viisi vuotta sitten kivellä/puukengällä päähän ja - tsädäm! - tyttö, tai no, nyt jo vanha akka ;) - unohti, joo-o, oikeasti UNOHTI ruuanlaittotaidon! Viimeiset viisi vuotta pojasta mieheksi kasvanut rakas on tehnyt vaimolleen ruuan, yrittänyt siinä samalla opettaa ruuanlaittoa, mutta kun muisti on kuin kultakalalla ja keskittymiskyky kuin hillerillä tai päästäisellä, niin... edelleenkään nainen ei osaa keittää kananmunia.
MUTTA.
Nyt aikuinen Poika muuttaa taas vieraaseen kaupunkiin, pienempään asuntoon ja tuo tavaroita säilöön vanhemmilleen. Isä kävi hakemassa tavaroita ja Pojan lauantaina kotiin ja minä tein sillä aika makaronilaatikkoa. Ensimmäisen kerran VIITEEN VUOTEEN. Ja sain siitä kiitosta, siitä ei paljon seuraavaksi päiväksi jäänyt. Mikä voittajafiilis - MÄ OSASIN!!
Että ei kun nautitaan Marjaana tästä voittajaolosta täysin rinnoin :D :D
Wow, onnea!!!
PoistaMua kyllä jännitti kun kuopus maistoi, koska en tiennyt suolasta, en mausteista mitään, laitoin vaan summassa... Ei kuulemma ( -
anteeksi - se sanoi, kun totesi tämän ;-) ollut ihan yhtä hyvää kuin kylässä mutta maukasta kuitenkin.
Me ollaan voittajia <3
Kyllä jauhelihakastikkeen vielä tekee, kun panee jauhot sinne lihan joukkoon ja vettä päälle, mutta mulla meni ainaki 30 vuotta, että opin tekeen ruskeakastikkeen! Kyllä on muuten monet kokkareiset jauhomössöt lentäny roskiin niiden vuosien aikana. Valmiskermakastikejauhe on käytössä nykyäänkin usein - lähinnä mukavuus(lue: laiskuus)syistä.
VastaaPoistaSaat olla totisesti ylpeä ittestäs :)
Kiitos, tosin mulla oli kyllä joku ystävän spesiaaliresepti, tomaattimurskaa ja tuorejuustoa ;-)
PoistaMutta pääasia että kelpasi!
Hienoa, että rikoit rajoja :) Mulla aikoinaan oli ruskean kastikkeen teko jotenkin ihan kauhea kynnys, mutta kun opin sen niin nyt se on musta yksi helpoimmista ja nopeimmista tehdä :)
VastaaPoistaMitä sitä ei lapsen eteen tekisi ;-) Paitsi että mä en kyllä pystynyt maistamaan maustetilannetta, siinä meni raja! Onneksi kelpas.
PoistaRuskea kastike... mun seuraava haaste?
Ihana kun saitte esikoisenkin käymään♥ Hienoa että sait onnistumis fiiliksiä ja varmasti on ollut hyvää:) Haastavaa on kyllä ruuan laitto silloin kun ei pysty maistamaan..itse en voi kalaa syödä ollenkaan joten sen tekeminen on kyllä aina vähän jännää..:)) Mukavaa viikon jatkoa♥
VastaaPoistaNo sä tiedät sitten tasan tarkkaan mistä mä puhun ;-)
PoistaSinne kans, oikein mainiota viikon jatkoa♥
Nuo poismuuttaneen lapsen kotivierailut ovat aina niin herkkua! Ja kyllä sen kastikkeen oppiin maustamaan ilman maistamistakin. Mullekin on kastikkeet on aina vähän sellainen yritys-aihe, kun ruoanlaitto ei muutenkaan kuulu mun mielipuuhiin. Mutta on ne aina onnistuneet.
VastaaPoistaHauskaa loppuviikkoa!
Kiitos Sari - tosin mulle voi jo kohta toivottaa hyvää viikonloppua ;-) iltavuoro enää.
PoistaMä luulen, että mun lihakokkailut ei tän pidemmäs etene, mutta tuota voin kyllä tehdä toistekin. Heti ei tarvi, kun on pakkasessa useampi annos.
Esikoinen tosiaan tuli ja meni ja oli ihana nähdä <3
Sulle kans leppoisaa loppuviikkoa ja viikonloppua.