Sivut

lauantai 19. elokuuta 2017

Uuden edessä

Asiat ovat taas niin suhteellisia. Kun seuraa Turun tapahtumia, pitäisi olla pelkästään kiitollinen ja onnellinen omasta tilanteestaan.





Koska elämmehän me täällä maalla lintukodossa ja todellakin tiedostan sen ja arvostan sitä. Silti välillä ahdistaa oma tilanne, ja sitten tuleekin huono omatunto. Meillähän on asiat kuitenkin ihan ok, kai. 

Koitetaan jaksaa, kaikki!

18 kommenttia:

  1. No sitä koitin itelleni kertoa ahistuksessani, mutta ei se kyllä oikein auttanu. Jokaisen oma helvetti. Mutta antaisin mielelläni omat ja muutaman muunkin helvetin satakertaisena sille ääliölle, jos voisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se vaan auta vaikka miten koittais aatella ja antaa omastaan - ja ymmärryskään ei aina riitä!

      Poista
  2. Ihan niin kuin RH kirjoittaa; jokaisen oma helvetti. Ihan kuin sairauksia ei voi verrata, ei kärsimyksiä voi verrata keskenään. Voi vain yrittää asettua toisen asemaan ja auttaa ja tukea lähimmäistä. Mutta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että on paha olla omasta tilanteesta, on ahdistunut oman elämäntilanteen vuoksi. (En varmaan taaskaan osaa pukea ajatuksiani sanoiksi..)

    Turun tapahtumat ovat järkyttäviä. Kuluneella viikolla on tapahtunut kamalia tekoja ja tapahtumia muuallakin, mutta tuo on niin lähellä - ystäväni tytär oli kävellyt tapahtumien ohi juuri hetkeä ennen, ennen kuin uutinen tuli televisioon!

    Tänään kun tiedotustilaisuudessa kerrottiin, että toinen menehtyineistä oli vain 15-vuotias.. Katselin omaa Aku Ankkaa lukevaa, aikuista lukevaa poikaani kyyneleet valuen.
    Olen parin viime viikon aikana yrittänyt tukea ystävääni, joka menetti lapsensa oman käden kautta. En voi kuin yrittää kuvitella millaista hänellä on ollut. Siihen lisäksi vielä työnantaja kaatanut paskaa niskaan. Ymmärrän, jos hän ei jaksaisi ottaa uutisia muuta kuin uutisina.

    Anteeksi taas avautuminen... Yritin vain sanoa, että.. tapahtuneesta huolimatta, ei meidän tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, että murehdimme omia asioitamme.

    <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule Pöllö, mä olen aina ajatellut, että täällä mun blogissa vois olla oma itsensä ja pyytelemättä turhaan anteeksi - joten sunkaan ei tarvi!

      Ihan hirveä tuo sun ystävän tilanne, sitä ei voi ymmärtää ja tukeminenkin on vaikeaa. Hattua sulle nostan <3

      Mä aina koitan suhteuttaa asioita, mutta myös muistaa, että ei se toisen (isompi) kärsimys poista sitä omaa ongelmaa, joten ei voi mitään, välilä vaan huolehditaan...

      Poista
    2. Kiitos <3
      Mä.. noh, mulle on yritetty täällä kotonakin tolkuttaa, ettei kaikesta tarvi pyytää anteeksi :)

      Nii-in, ei toisen kärsimys, on se sitten isompi tai pienempi, poista toisen ongelmia. Jokaisella on omansa.
      Mutta toisen mieli on kovin helppo myös pilata :(

      Poista
    3. Sitä pitää vaan koittaa olla ihminen ihmiselle ja auttaa siinä missä pystyy <3

      Poista
    4. Totta.
      Mistä johtui mieleen, että en ole unohtanut pakettia, vaan se odottaa tuossa pöydällä lähettämistä :)

      Poista
    5. Eipä kuule mitään, se ennättää tänne kyllä <3

      Poista
  3. Se mitä ympärillä tapahtuu ei poista niitä asioita, joita minulle itselleni tapahtuu ja jotka, kuten ennenkin, nostavat tunteita pintaan. Tunteet tulevat ja ne menevät, me voimme jakaa niitä ympäristöömme tai pitää ne itsellämme. Ja kuten normaalistikin, olisi hyvä olla hyvää tarkoittava itselleen ja sitä kautta ympäristölle. Itselle kannattaa olla myötätuntoinen <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joka sana, sä oot niin viisas <3

      Jotenkin se ristiriita vaan välillä on liian vaikea sietää ja sitten ajattelee, että itse vaan valittaa turhasta, vaikka ei se näin olekaan.

      Suloista sunnuntaita sulle Birgitta!

      Poista
    2. Olet oikeassa, tällaisten tapahtumien vieressä on aika epätoivoinen olo. Ajattelen jotenkin niin, että jos voin auttaa, niin silloin toiminta helpottaa omaa ja autettavan oloa. Oli hienoa nähdä miten esim. fb:ssä ihmiset ilmaisivat mitä tukea ja apua pystyivät antamaan Turussa. Meidän omat asiat taas siinä kyljessä; ei sun ongelmat ole turhia (paitsi jos tiedät että valitat turhasta ;-)), ne on erilaisia ja ehkä eri mittakaavassa, mutta jos ne on sulle todellisia, niin ne on silloin tärkeitä. En tiedä osaanko ilmaista tätä oikein.

      Poista
  4. Surullisia on ollut uutiset...ei pysty tuollaisia käsittämään.. Voimia sinnekkin ja uskoa siihen että paremmat päivät on edessä päin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde, mennään päivä kerrallaan, kaiken - niiden uutistenkin - suhteen <3

      Poista
  5. Jep. Ei sitä täälläkään mitään tiennyt, vaikka torin läheltä töistä lähdin juuri siihen aikaan. Ihmettelin vain ambulanssien määrää ja sitten poika jo soittikin, että on ollut useita puukotuksia. Ja kunhan nyt mahdollisimman pian palattaisiin normiarkeen, etteivät tekijät saa sitä valtavaa julkisuutta ja mielenkiintoa, jota tällä kovasti hakivat. Lisäksi mielestäni omaisten pitää saada surra rauhassa ja uhrien parantua, ilman median mieletöntä jatkuvaa pommitusta. Vaikka kai sitä tänä päivänä pitää koko ajan uutisoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sun kanssasi samaa mieltä tuosta rauhasta, se vaan näin aikoina on aika kaukaahaettu ajatus median mielestä!

      Onneksi olet kunnossa <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana