Sivut


tiistai 31. tammikuuta 2017

Nostetaan Suomi suosta

Tällaisin voimin.

"Suomessa asuu maailman hölmöin kansa... me olemme jopa rikkaampia kuin norjalaiset" tai siis olisimme, jos käyttäisimme enemmän kansallisaarrettamme, turvetta. 




Kuva napattu täältä
 - ja siellä myös teksti näkyy paremmin


Näin tänään ylläolevan kaltaisen koko sivun mainoksen maakunnan ykköslehdessä.

Mikä se olikaan se viikon termi. Vaihtoehtoinen totuus? Vaihtoehtoiset faktat?

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Lapset kasvaa

Jotenkin olen viime aikoina kiinnittänyt asiaan huomiota lähes päivittäin. Tämän takana on luonnollisesti esikoisen täysi-ikäistyminen ja sen mukanaan tuomat jutut. Autosta näen iltaisin lähinnä perävalot ja monesti, varsinkin viikonloppuisin, olen ehtinyt jo nukkumaan ennen kun hän reissuiltaan palaa. Bensatankki on onneksi ollut aina vähintääkin yhtä täynnä kuin lähtiessä, välillä jopa täydempikin. En valita. Tämä kahden aikuisen rinnakkainelo on vaatinut vähän totuttelua, ja kun tietyt pelisäännöt on sovittu, sujuu se varsin mallikkaasti. Kompromisseja, mutta myös selkeitä sääntöjä - niin kauan kun kotona asuu, pätee se "kenen leipää syöt sen lauluja laulat", oli sitten miten täysi-ikäinen ja itsenäinen tahansa.






Myös kuopuksessa näkyy jatkuvasti se, että kyse on jo isosta pojasta. Tänä viikonloppuna oli ensimmäinen kerta, kun lähdin illanistujaisiin (naapuriin) niin, että kuopus oli kotona. Yleensä olen nämä menot hoitanut niinä viikonloppuina kun hän on isällään, mutta nyt on aikataulut menneet niin ristiin ja tilanne oli muutenkin sellainen, että oli syytä järjestää pienimuotoisen naisten kokoontumisen. Esikoinen oli lähikaupungissa autolla ja kuopus jäi pelaamaan pleikalla ystävän kanssa niin, että molemmat olivat omissa kodeissaan. Pirauttelin kahden tunnin kohdalla ja kysyin josko lähtisin tulemaan kotiin päin mutta sain tyrmäävän vastaanoton. "Mä oon jo iso poika ja kerrankin saan lanittaa oikein kunnolla." Kun sitten myöhemmin palasin, totesi kuopus innoissaan, että tuntuu, kuin hänkin olisi vähän niin kuin teini - niin kuin isoveljensä - kun sai pelata ja valvoa niin myöhään. Eräänlainen itsenäistymisen ja selviytymisen kokemus siis. 

Tänään olemmekin olleet sitten kotona koko porukka. Teimme pizzaa ja saunoimme. Suloinen sunnuntai ja sitten saakin arki tulla!

torstai 26. tammikuuta 2017

Bad hair day x 2

Tänä aamuna kuului eteisen peilin edestä:

- Aattele, jos mulla olis kaksi päätä. Pitäis laittaa tukka molemmista. Hmm, mutta sitten mä voisin puhua molemmista suista...




Luoja varjele, tässä yhdessäkin päässä ja sen aivoituksissa on tekeminen!

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Parempi päivä?

Toisinaan se kurja olo jatkuu pidempään kuin päivän. Toki tänään oli jo paljon parempi kuin eilen, mutta se ei vielä ihan hirveästi ole. Töissä oli mukavaa (sain pysytellä takahuoneessa puuhailemassa johtajan hommia) mutta väsynyt ja alavireinen on olo. Kirkasvalolamppu tuossa toljottaa. Liekö kevätväsymystä ts. väsymystä pitkään talveen ja kevään kaipuuta? Unta ainakin kaipaan ja sitä pitää viikonloppuna saada.

Olen onnistunut kehittelemään myös taas Maja-ahdistuksen. Kävin eilen hakemassa kuopuksen ensimmäistä kertaa yhden kaverin luota ja iski kotikateus. Heillä oli ihana rintamamiestalo ja mä niiiiiin haluan sen Oman Majan. Gnjäääh. Olen lukenut tuota kuvassa näkyvää kirjaa ja vaikka se on ihana ja kaikkea, niin tällä hetkellä kyllä ahdistaa. En jotenkin vaan millään pysty uskomaan, että "kun tarpeeksi kuvittelet itsesi johonkin elämäntilanteeseen, niin se toteutuu" ja aarrekartta ja plää plää. 





Minä tein aarrekartan vuosia sitten ja olen kyllä kuvitellut meidät vaikka minne. Kyse ei ole siitä, vaan realismista. Kun paikkakunnalla ei vaan ole tarpeeksi puhtaita osakkeita. Sellainenhan minulle olisi järkevin, yksinäiselle todella pienituloiselle naisihmiselle. Kaikki rivarit, yhtä lukuunottamatta on haisteltu, ja siitäkin tiedän jo ulkoa päin katsottuna, että turha toivo (valesokkeli, 80-luvulla rakennettu...). No, kun jouduin laajentamaan Majan hakua taloihin, tuli vastaan se, että uudet, joissa ehkä voisin hengittääkin, ovat hintansa puolesta aivan ulottumattomissani. Sellaiset taas, joihin voisin ehkä juuri ja juuri saada ja uskaltaa ottaa lainaa, ovatkin sitten sen ikäisiä ja kuntoisia, että voin heittää niille hyvästit sillä perusteella. Siinä ei kuulkaa yhtään auta kuvitelmat taikka mitkään kartat. Kele!

No, mutta oikeasti on ollut ihan ok päivä, tästä noustaan taas. Mennään sillä mitä on ja tuulta päin ja mitä näitä kaikkia on?

tiistai 24. tammikuuta 2017

Paska päivä

Joskus minullakin on sellaisia. Tänään oli. Kaikki, ihan kaikki tuntui menevän pieleen. Aamusta asti olin huonolla tuulella, kuopus, jonka kanssa sujuu yleensä mainiosti, vänkäsi jostain syystä joka asiasta vastaan, sellaista täysin turhaa nutinaa. Tällä kertaa jopa siihen pisteeseen, että sanoin hänelle että riittää. Lähti omaan huoneeseensa ja pisti oven perässään kiinni. Mökötti aikansa ja kun ei vielä pihallakaan vastannut kun kysyin jotain, ärähdin ihan kunnolla. Kerroin, että ensimmäisellä kerralla sanoin nätisti enkä ollut ollenkaan vihainen - ja pitää voida sanoa - mutta että mielenosoittaminen itsestään selvästä asiasta saa minut kyllä ajan oloon vihaiseksi. Matkalla jo puhuimmekin muutaman sanan. 


Tällainen nostalgiapläjäys viikonvaihteessa...


Töissä oli muutama hankala mm. laskutusasia ja sitten tuntuu, että Suomi 100 teettää meillä sellaistakin työtä, joka ei välttämättä ihan kirjastohommiin kuulu. Ketutti. Töistä lähdin jalkaisin (auto oli huollossa, siitä ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa 😉) ja koitin piristyä auringosta. Huonolla menestyksellä. Kuskasin esikoisen kotiin ja päätin ansainneeni kahvin ja pullan kirpputorikahviossamme. Arvatkaa oliko siellä enää pullia jäljellä... 

No huomenna on pakko olla paremmin!

Onhan?

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Vuosi -85 - ei kun 2016

Nappasin suloisen sunnuntain viihdykkeeksi Susannan työhuoneelta haasteen koskien mennyttä vuotta. 

1. Mitä unelmia toteutit 2016?

Jaa-a, kävin Kreikassa kesällä. Jos olis rahaa niin kuin on mieli, kävisimme siellä varmasti kerran vuodessa. Seuraavan kerran toivon pääseväni viimeistään kun täytän viisikymmentä. Ehkä silloin kahdestaan ystävän kanssa ilman poikia?


2. Mitä opit?

Opin suhtautumaan vastoinkäymisiin vielä entistäkin lungimmin. Se on se tyyneysrukous: opettele erottamaan toisistaan ne asiat, joita voit muuttaa ja joille et voi mitään. 


3. Mitä murehdit?

No, murehdinhan minä silti vielä välillä terveystilannettamme, sitä, miten tämä altistus vaikuttaa poikiin ja minuunkin, loppuelämäämme. Samoin taloudellinen tilanteemme huolettaa, totta kai, vaikka koitan opetella elämään sen asian kanssa ja huolehtia mahdollisimman vähän.


4. Mistä nautit?

Minä nautin ihan yksinkertaisesta toimivasta arjesta. Siitä, että poikien kanssa sujuu, meillä on hauskaa, molemmista on kasvamassa mainioita tyyppejä, hyväkäytöksisiä, huumorintajuisia, pärjääviä. 

Sitten nautin rauhallisesta omasta ajasta, lukemisesta, oleskelusta, ystävistä. Hyvästä ruoasta, viinistä ja sen sellaisesta luksuksesta aina välillä.





5. Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Ne samat vanhat kierrätyshaaveet: että saisimme terveen puhtaan Oman Majan ja rahamme riittäisivät sitten ehkä vähän paremmin. 


6. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä?

Kuopuksen koulunvaihdon myötä tuli uusien kaverien vanhempia, joista ainakin yhdestä saatan vielä saada ihan ystävänkin.


7. Mitä halusit, mutta et saanut?

No sitä Majaa...


8. Mitä halusit ja sait?

Leppoisaa ja rauhallista elämää ja sitä kyllä olen saanut.


9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Ihan ehdottomasti kuopuksen altistuminen ja koulun vaihto, vaikka se onkin loppujen lopuksi sujunut oikein hyvin.


10. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Tämä on helppo: Trumpin. 


Nappaa jos nappaa!

lauantai 21. tammikuuta 2017

Leppoisa lauantai

Käväisin juuri tuttavapariskunnan luona päiväkahvilla. Vein heille kimpun tulppaaneja - kohtahan on kevät, eikös olekin? - ja ostin toisen itsellenikin. Kummasti piristi mieltä, sekä vierailu että kukat. Kuvassa näkyvä joulukortti oli puutteellisen osoitteen vuoksi seikkaillut ties missä ja löysi perille eilen. Tosin tarrassa oli ilmaistu, että "Osoite selvitetty postissa 17.12.2016". Missähän lie pyörinyt sitten tämän kuukauden?




Eilenkin oli mukava päivä. Kävimme äitini ja hänen miehensä kanssa lähikaupungissa syömässä. Ruoka oli hyvää ja seura myös. Samalla sain hoidettua muutaman kaupunkiasian. Esikoinen oli kuskina ja olipas ihanaa, kun ei tarvinut ajaa kaupungissa, pysäköidä parkkitaloon (vihaan molempia ja nyt sen kaiken hoiti joku muu) ja lisäksi saatoin ottaa lasillisen pari lasillista viiniä ruoan kanssa. Hetkeksi hyvästi tipaton tammikuu... Mennen tullen istuin rauhallisin mielin kyydissä, tuntuu, että esikoisella on homma hyvin hanskassa. Hyvä liikenteenlukukyky, rauhallinen ajotapa ja maltillinen vauhti. Aika mainiota!

Nyt on tarkoitus vaan olla. Illalla ehkä pistäydymme jälkilämmöillä kuntamme rantasaunassa, ystävä on sen varannut ja heidän jälkeensä ei ole ketään muita menossa. Jos saan esikoisen innostumaan, menemme. Huomenna tulee kuopus ja sitä ennen lueskelen ja rentoudun ennen uuden viikon alkua. Jotenkin tämä viikko oli täynnä erilaistä sälää ja kohellusta. Jospa ensi viikko olisi vähän rauhallisempi?

***

Lukaisin Jyrki Lehtolan kirjoituksen autoverouudistuksesta. Kolme viimeistä kappaletta ovat täyttä timanttia ja ihan viimeisen virkkeen kohdalla pääsi röhönauru. Suosittelen!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Nettipaastoa ja kiirusta

Tulin vain ilmoittautumaan. 

Onneksi on vähän ehditty tätäkin!


Maanantaina oli kuopuksen treenit, tiistaina esimiesfoorumi töissä, tänään hieroja ja näyttelyn pystytystä kirjastolla aina kahdeksaan asti illalla. 

Töissä saa roikkua koneella niin, että illalla en ole jaksanut. On tullut luettua ja mentyä aikaisin nukkumaan. Parina iltana jopa niin aikaisin, että heräsin aamuyöllä vähän pyörimään. Kellon soidessa olisi sitten tietysti taas väsyttänyt. Kirkasvalolamppu on ollut kovassa käytössä.

Huomenna on vielä iltavuoro tehtävänä. Kuopus lähtee perjantai-aamuna isälleen, minä käväisen ehkä lähikaupungissa asioilla ja sitten olenkin löysä lahna koko viikonvaihteen.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Vanha koiras

Jos vanha koiras ei opi uusia temppuja, niin naaras kyllä oppii. Yllättäen. 

Vai olisitteko uskoneet, että olen hyvä ampumaan nerf-pyssyllä? Tai että ryhtyisin sotatoimiin kuopusta vastaan? Meillä oli ihan järisyttävän hauska ammuskelutuokio tuossa äsken. Ja lisää on luvassa. Lisää panoksia on pakko hankkia!


Tässä jo levätään ja korjataan asetta


***

Äiti, miksi aikuisten nauru kuulostaa usein kuolevalta aasilta? Sellaselta hinkuvalta?
Öö...

lauantai 14. tammikuuta 2017

Aika makee

vai mitä?





Hulluus vaan jatkuu ja tämän kanssa oli ihan pakko käydä ostamassa irtokarkkeja 😋.
Tässähän tämä viikonloppu kivasti meneekin.

Oikein mukavaa viikonvaihdetta teillekin!

torstai 12. tammikuuta 2017

Aamurauha

Voi että minä sitten tykkään näistä iltavuoroa edeltävistä aamuista! Vaikka päivä tavallaan tuntuu lyhyemmältä - aamusta kuitenkin laittelee eväitä, itseään työkuntoon ja sen sellaista - on vähän niin kuin koko ajan ajatukset tulevassa töihinlähdössä. Aamuvuoron jälkeen sen sijaan on pitkä ilta aikaa ryhtyä vaikka mihin. Tosin juuri tässä hoksasin, että iltavuorossahan minä teen aina määrällisesti eniten tunteja, joten päivä on siksikin "lyhyempi". 





No, yhtä kaikki, aamusta, kun on saanut pojat matkoihinsa, on ihana tulla koneelle, lukea blogit ja lehdet. Syödä rauhassa aamupala ja juoda aamukahvi. Tänä aamuna vein kuopuksen koulutaksille, käväisin kaupassa ja hetken päästä herää esikoinen. Hänellekin olen kyydin luvannut, joten kyllähän tässä välillä saa äitinäkin olla, mutta yleensä ei tarvitse. Tosin esikoisella on nyt niin erikoinen lukujärjestys tässä viimeisessä jaksossa ennen lukulomaa ettei ole tosikaan. Tunteja on viikossa vissiin yhteensä 11, ei yhtään kahdeksan aamua ja maanantai vieläpä kokonaan vapaa. Eipä tuota töillä raskauteta, mutta toisaalta saa sitten ihan rauhassa keskittyä niihin omiin aineisiinsa, matikkaan, fysiikkaan ja kemiaan. Kaiken muun suoritti toisella luokalla alta pois - ja silloin lukujärjestykset näyttivätkin ihan toiselta, päivät olivat pidempiä kuin minulla konsanaan - ja kirjoituksistakin osan jo syksyllä. 

Minä olen järjestänyt iltavuoron aikaisen "lapsenvahtimisen" niin, että joka toinen torstai kuopus tulee koulusta kirjastolle, pakkaan kimpsut ja kampsut, syötän ja lähetän bussiin, koska tällöin hän lähtee isälleen pitkäksi viikonlopuksi. Joka toinen viikko äitini ja hänen miehensä hakevat kuopuksen koulusta ja pitävät tälle seuraa. Esikoinen toki pärjää itsekseen. 

Nämä aamut ovat minulle myös niitä harvinaisia ihan omia hetkiä, joten nautin täysin siemauksin.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Muissa maailmoissa

Tulin vain ilmoittautumaan palapelimaasta:




Eipä noissa kolmessa 500 palan palapelissä mennyt kuin tovi. Ai niin, ja sitä ennen se pöllö. Lisää tekisi mieli. 

Hulluja on monenlaisia!

***


Oli pakko kerätä joulu pois ja samalla tuli vaihdettua keväisemmät verhotkin. Tänä aamuna ajoimme töihin ja näin taivaanrannassa vaaleamman viirun. Valoa kohti, se pahin pimeys on ohi ja minä olen ihan järjissäni. Kirkasvalolamppu (kuvassa) vai mikä, mutta tämä on ollut helpoin talvi ikinä *kop kop*!!!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Vapaata ja harrastuksia

Ihana kolmen päivän viikonloppu (toisin minullahan on niitä peri aatteessa joka viikko, mutta ei tartuta nyt siihen). Kuopus lähti eilen iltapäivällä kaverilleen ja kohta jo soitteli, että voisiko jäädä sinne yökylään. Kun se sopi myös vanhemmille, pakkasin kimpunsa, vein ne perästä ja luovutin auton esikoisen käyttöön. Hän taas oli jo aiemmin ilmoittanut, että lähtisi yöksi lähikuntaan ja näin minulle sukeutui kuin varkain vapaa-ilta. En valita, en. Palapelihulluus on iskenyt täydellä teholla ja onneksi nurkista löytyi kolme 500 palan palapeliä jotka olen joskus alennusmyynnistä minulle ja esikoiselle välipalaksi ostanut. Tekaisin illalla melkein yhden valmiiksi, katsoin Voice of Finlandin ja nautin.





Aamulla aloitin sitä dekkaria ja ahdistavasta teemasta huolimatta se on hotkittava yhdellä istumalla. Sängystä nousin hävyttömän myöhään ja nautin joka hetkestä. Iltapäivällä äiti miehineen sekä vierailulla ollut veljeni tulivat kylään ja nappasivat kuopuksen matkan varrelta kyytiin. Esikoinenkin palasi sovittuun aikaan. Kävimme porukassa syömässä aterian paikallisen huoltoaseman noutopyödästä (joka pesee aakkosketjun kuusi nolla). Oli kivaa.

Vallan mukavasti on muutenkin vapaa mennyt. Kuopus on innostunut nerf-aseilla ammuskelusta ja sijoitti sellaiseen joululahjarahojaankin. Hyvänä äitinä koitan parhaani mukaan osallistua harrastukseen, vaikkei se nyt niin minun mieleeni olekaan. Askartelin maalitaulun:




- ihan mukavuussyistä. Sitä ennen maalitauluna käytettiin takalistoani... 

perjantai 6. tammikuuta 2017

On kylmä

Aamunäkymä terassilta oli kaunis mutta ilma oli hyytävä. -25C.





No, nyt on pakastin sulamassa, kiva kilinä kuuluu keittiön nurkasta. Eilen innostuin aloittamaan sellaista välipalapalapeliä ja se tulikin jo tänä aamuna valmiiksi. Pahasti hyvästi näyttää, että saan koukutettua myös kuopuksen kaveriksi tähän hommaan. Olen ollut huolissani, kun esikoinen muuttaa pois, että kukas sitten minun kanssani palapelejä tekee. Joulun aikaan teimme 300 palan Star Wars palapelin ja tämäkin, vaikka aihe nyt ei ehkä ihan kuopuksen sydäntä lähinnä ollut, tehtiin osin yhdessä. 




Leppoisa loppiainen ja kolmen päivän viikonloppu. Vähän kaverivierailuja, esikoinen ajelee ympäriinsä ja tapaa ystäviään myös, äitini miehineen ja veljeni tulevat lauantaina käymään ja sen sellaista. 

Aion ottaa iisisti ja lukea uutuusdekkarin, jota on kovasti kehuttu: Shari Lapenan Hyvä naapuri.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Hups

Käytiin ystävän kanssa kirpparilla kahveilla. 

En koskaan ole ollut mikään sisustuskrääsän haalija, mutta miten nyt tarttuikin mukaan sydän ikkunaan ja kuopukselle pieni taulu. 



Hups!



Niin, ja tämä:




Mietin vaan, että onkohan maalaisille omat standardinsa vai mistä on kyse 😛.

Ja riippuvatsavyöstäpä tuli äkkiä mieleeni, että mikä se viime postauksen -ton ja -tön -juttu olikaan? Hups... 

Se ei varmasti koskenut kahvin kanssa nautittua taivaallisen hyvää Snickers-suklaakakkupalaa. Eihän?


tiistai 3. tammikuuta 2017

Ton - ja tön -kuukausi?

Liitutaulullani on lähi aikoina käynyt monia eri versioita. Aluksi siinä luki Kohta on joulu ja tämä piti sitten - toki - jossain vaiheessa vaihtaa Nyt on joulu -tekstiksi. Joku vääräleuka muutti sen sitten olueksi ja tässä tulos:




Mutta nyt ei ole olut, ei viini eikä mikään muukaan. On tipaton tammikuu ja kaloriton ja sokeriton ja -ton ja ton ja -tön. Ne ei nyt ehkä ihan, mutta jonkinlaista itsehillintää olisi taas syytä opetella harjoittamaan!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Uusi vuosi alkakoon

Vuosi vaihtui mainioissa merkeissä. Rauhallisesti. Ei ennenaikaisia laukeamisia (kiitos RH, oli ihan pakko napata ja matkia) mutta mukava ilotulitus sitten kun sen aika oli. Jaksoin jopa valvoa!

Ystävä tuli miehensä kanssa istahtamaan iltaa ja aika kului oikein rattoisasti. Esikoinen oli hetken kanssamme mutta lähti sitten kuskiksi kaver(e)illeen, joilla koittaa harmaat ajat huomisesta alkaen. Meidän sankari taitaa valita siviilipalveluksen sisäilmasyistä. 

Illan menu koostui perinteisistä purtavista: itse tehdystä perunasalaatista, sipseistä ja kuohuvasta. Koska joka vuosi pitää kokeilla jotain uutta, valitsin joulupäivän päivällisellä jo aivan mahtavaksi todetun punakaali-fetasalaatin. N-A-M, helppoa, halpaa ja maistuvaa!!! 

Lakritsi-suklaa glögi sen sijaan vaati vähän enemmän kommervenkkejä, koska tarkoitus oli tuhota kaikki alkoholipitoinen talosta ja tuo ei meinannut tippua sitten millään. Vichyn ja kokiksen avulla koitettiin ja menihän se sitten viimein. Talon väki kiittää, kaapit on nyt tyhjät, tipaton voi alkaa!



Tähtisadetikku-ilotulitus



Vieraiden poistuttua hyppäsin välillä terassilla väijymässä raketteja ja välillä katsoin televisiosta Suomi 100-avajaisten juhlatunnelmia kirja toisessa kädessä. Alullaan on Salla Simukan Lumikki-trilogia, joka on käsittääkseni saanut myös elokuvasopimuksen. Välillä täytyy tutustua myös nuoren kirjallisuuteen, että tietää mistä puhutaan.