Sivut

torstai 31. maaliskuuta 2016

Puuh

Kävin aamulla kaupassa, ja kannoin vaatimattomia ostoksia kainalossa. Raejuustopurkin -30% lappu tarttui kiinni oranssiin villatakkiini ja melkein maastoutui.






Saimme kassaneidin kanssa hyvät naurut, kun etsin sitä ja totesin sitten, että kyllä tässä iässä jo päiväys pitää huomioidakin ja vähän alennusta antaa!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Diaper Duck

Uusi supersankari on syntynyt: Diaper Duck. Meillä oli vissiin tässä kuopuksen kipeänä ollessa vähän tylsää, kun yhtenä päivänä kehittelimme unikaveriAkusta jotain ihan erilaista.






Kuopuksen kalsarit isolla hakaneulalla tiukkaan kiinni, sitten vähän muita varusteita pään seudulle.






Katsokaa nyt mikä julma ilme!

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kevät ja kohta jo kesä

Ihana päivä, ihana loma, kuitenkin, kaikesta huolimatta. Oli jo perjantaina ihan lauantaiolo ja sitten se olikin yhtä sunnuntaita monta päivää putkeen. Eikä ollenkaan sellaista angstillista sunnuntaita vaan leppoisaa sellaista. Eilen varsinkin oli kerrassaan upea keli. Toki laavuretkelläkin oli, mutta silloin vielä tuuli sangen kylmästi. Nyt oli aamusta asti reippaasti plussan puolella ja oli ihan pakko päästä kävelylle. Nyt pääsiäisen aikaan bongattiin ensimmäiset joutsenetkin, joten minun mittapuuni mukaan kevät on siis jo täällä. Joutsenet sen aina tuovat.

Me lähdettiin siis ystävän kanssa kävelylle, kuopus meni kaverillen potkimaan palloa ja esikoinenkin kävi oikein juoksulenkillä.  Oli sitten ihan pakko nostaa myös pieni pöytä ja tuolit terassille. Tuohon kun ei tuule ja aurinko paistaa, niin tarkenee ihan mainiosti. Äitini ja hänen miehensä kävivät kahvilla, ne toki juotiin sisällä.





Nyt saa arki alkaa. Ja uskomatonta mutta totta, tällä viikolla alkaa myös jo huhtikuu. Kyllä tämä elämä voittaa, kohtahan on jo kesä!

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Terminen kevät on ajankohtainen termi

Kevättä on ilmassa. Huomaan sen paitsi lintujen liverryksestä ja hupenevasta lumikinoksesta terassilla niin myös siitä, että erinäiset miehenpuolikkaat ovat ruvenneet näyttämään ja tuoksumaan ...kröhöm... oikeinkin hyvältä. Kevättä on siis myös rinnassa, ja kylläpä tuo Forecan kymmenen päivän ennuste näyttää ihan lupaavalta sekin. Niinpä kotiutin pääsiäisen korvilla kotikylämme kirpparilta käyttämättömän Skilan kevätsäihin soveliaan takin oikein sopuisaan kahdeksan euron hintaan. 



Kelpaa mulle!


Vähän on ulkoilut sattuneista syistä jääneet pääsiäisenä vähiin, mutta kävimme sentään laavulla makkaranpaistossa. No, kuopus oli ainoa jolle paistettiin sitä makkaraa, minulle ja esikoiselle oli esikypsytettyjä maisseja voisulan kera. Termareissa tietysti lämmikettä, kahvia ja kaakaota. Paikalla sattui olemaan tuttu seurue joten pääsimme helpolla kun tuletkin oli jo tehtynä ja aika kului rattoisasti höpötellessä ja eväitä jakaessa. Päivä tuntui jotenkin kovin pitkältä, kun valoisaa riitti ja riitti. Ihanaa, että vapaatakin vielä vaan riittää ja riittää. 


***


Keväästä puheenollen. En ensin meinannut hoksata tätä Fingerporia millään, vaikka se kevät on hiipinyt minunkin päähäni (ei ei ei ei, ei alapäähän)... 


sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pää on pääsiäisenä raskas

Olemme parannelleet kuopusta ja viettäneet pääsiäistä kaikessa rauhassa. Minä olen ollut vähän mietteliäs ja alamaissa, mutta kyllä tämä tästä. Munat on piilotettu ja etsitty, 17-vuotiaskin etsi omansa mukisematta. Pääsiäispupuleffaa sentään ei suostunut meidän kanssa katsomaan. Yhteinen sauna riitti. No olihan meillä sitten seuraavana päivänä tosi liikkis hetki, kun molemmat pojat opiskelivat yhtä aikaa matikkaa (esikoisella on puolet kurssista itseopiskelua ja ajatteli vähän edetä myös pääsiäislomalla, kuopuksella taas oli vanhalla luokalla eri painos kirjasta kuin nyt uudella luokalla ja niissä on edetty eri järjestyksessä joten käydään yksi osio omatoimisesti kotona ja tarvittaessa kertaavat vielä sitten koulussa ihanan erityisopettajan tai oman open kanssa asiat). Toinen pähkäili derivaattojen kanssa ja toinen opetteli murtolukuja. Oih!






Olen koittanut ajatella positiivisia asioita ja uskoa, että tämä pikku hiljaa tästä helpottaa. Sairastelu, kaikki. Toivotaan ainakin. 






Siitä olen onnellinen, että poikien kanssa on oikeasti hauskaa, naureskelemme, hömpötämme, keskustelemme. Väsymys ei vaikuta siihen, päin vastoin, saan hyvin sujuvasta arjesta ja ihanista reippaista pojista voimia. Vaikka rahat ovat jatkuvasti vähissä, syömme kuitenkin joka päivä lämpimän ruoan yhdessä. Kaapeista löytyy aamu- väli- ja iltapalaa. Pääsiäismuniakin raaskin jokusen ostaa. Katto on pään päällä ja koti on viihtyisä. Kirppareilta voin toisinaan jotain ostaakin, viimeksi mainion kevättakin - täytyykin esitellä se teille. Joskus jopa hennon jäädä sinne pullalle ja kahville. Vaikka sairastamme, kukaan ei ole kuolemassa. 






Eiköhän me kuitenkin selvitä! 

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Tuomas ja Ruut samassa hahmossa

Räntää sataa ja mieli on vähän maassa. Silloin on hyvä surffata netissä ja tehdä kaiken maailman turhat testit. Kuka Jeesuksen opetuslapsista olet?



Olet tärkeimpiä opetuslapsia.
Sinulla on terävä ja analyyttinen mieli ja haluat todisteet asioista.
Olet luonteeltasi hieman pessimistinen, mutta pahan paikan tullessa yksi rohkeimmista.
Selviydyt epäilyksistäsi voittajana ja rohkaiset esimerkilläsi myös muita.





































Tai ilahduttaa itseään porkkananteroittimella. Kyllä, luit oikein! Pääsiäisen kunniaksi postilaatikkooni putkahti paitsi pari kaunista korttia myös paketti, josta löytyi porkkananteroitin. Aina oppii uutta, en tiennyt tuollaista olevankaan, mutta nyt on hihitelty ja huviteltu tuon kanssa monena päivänä. Kiitos, ihanat!







Painunkin tästä teroittamaan pari porkkanaa !

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pupujen juhla

...ja pöpöjen...

Jotenkin tämä viikko meni ilman, että ennätin kunnolla edes blogiinkaan päivittää kuulumisia. Pelkkää diipadaapaa... No, nyt on pääsiäinen ja vain ja ainoastaan aikaa.






Ja onneksi niin. Tämä viikko oli iso viikko, koska kuopus aloitti uudessa koulussa. Sunnuntaina tosiaan tuli isältään räkäisenä ja maanantai jäi heti välistä, mutta tiistaina pääsi jo muiden mukaan. Turinasta ja puolikuntoisuudesta huolimatta viikko meni mukavasti. Tai se osa viikosta, jonka pystyi koulussa olemaan: angiina uusi ja eilisen sitten taas olimme kotosalla. Tämä on lajiaan kolmas peräjälkeen ja alamme molemmat olla aivan uupuneita tähän sairasteluun. Minulla pääsi itku apteekissa kun tilasin ja maksoin antibiootin. Milloin tämä oikein loppuu?!?

Minulla itsellänikin on ollut jotenkin huonompi aika oman altistukseni suhteen ja töissä on välillä ollut aika tuskaa. Siksipä tämä neljän päivän vapaa - josta siis meille tulikin viiden päivän breikki - sattui varsin hyvään kohtaan.

Pääsiäisen vietämme kolmisin kotosalla ja luulen, että aika rauhallisesti. Minulla on tapana piilottaa pojille munia ja piirtää kartat. Sen teemme ja ehkä jonain päivänä retken laavulle. Muutama kaverivierailu on vanhan koulun kamujen kanssa sovittuna, joten sellaistakin on luvassa jahka tästä toivutaan.







Oikein leppoisaa ja pupurikasta pääsiäistä itse kullekin!

torstai 24. maaliskuuta 2016

Hatsaturjanit

Tästä ei ole tulossa ruokablogia, mutta kun pitkän raakailun jälkeen olen vähän useammin tarttunut pannuun ja kapustaan, tekee mieli jakaa saavutukset teidänkin kanssanne. Raakapöperöiden suhteen ei jostain syystä ole tullut samanlaista oloa! Naisten lehdessä oli pääsiäisresepteissä yksi ei-lihainenkin: juustoiset hatsapurileivät. Minä toisin kerettiläisenä paitsi nimesin ne uudelleen Hatsatujaneiksi söin omani vähän niin kuin pihvit ja sekoitin vielä cross-kitchen -idean mukaisesti kastikkeeksi tsatsikin. Nam!


Jauhoja laitoin vähemmän ja täysjuvää, muniakaan ei ollut kuin yksi
ja juustoina käytin raastetun mozzarellapallon ja halloumia.



Ja koska tämä EI ole ruokablogi, en kuvannut annosta, vaan tekoprosessin 



Huomaa tyylikkäästi tarjoiltu ja aseteltu tsatsiki



sekä likaisen lautasen.







Nannaa tosiaan oli, ja jäi evääksi töihin toiseksikin päiväksi sekä pakkaseen pantavaksi myöhempää nälkää varten!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Lumihiutaleita maaliskuussa?

Pupumme Lurk ki tykkää jyrsiä rottinkilaatikkoa jossa säilytän maksettuja laskuja ja muita "tärkeitä" papereita. Pitänee vast edes pitää huoli, että ne oikeasti tärkeät ovat syvemmällä laatikon syvyyksissä, koska yhtenä päivänä tapasin kaverin riipimästä laskua ulos kannen alta. Sitten se aloitti tuhotyön koristelun. Aika komeahan tuosta tuli, vai mitä?





Ehkä, jos olisin antanut sen jatkaa, olisimme saaneet ihan oikeaoppisen lumihiutaleen ikkunaan laitettavaksi? No, toisaalta nyt on jo pääsiäiskoristeiden aika.






Ihan hyvä saalis oli tänäkin palmusunnuntaina, vaikka vähemmän pikku noitia ovella kävi kun aiempina vuosina. Liekö kasvaneet ulos tästä tavasta ja uusi sukupolvi ei vielä ole meille löytänyt?


***


Itse asiassa kun kurkkasin Forecan ennustetta, niin tälle päivälle luvattiin mahdollisesti vähäistä lumisadetta. Yöllä on ollut pakkasta oikein kunnolla, eilen mittari näytti -15C kun heräsimme. Mutta kyllä se taas päivällä plussalle kipuaa. Kevätpäiväntasauskin meni jo!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Umpivasuri

Luin ja tein Hesarin jutun ja testin vasenkätisistä. Umpivasuri.





Tämä ei kuitenkaan taida mitata poliittista katsomusta. Liekö sekään toisaalta kovin kaua tuosta määritelmästä jäisi?

Minulle tosin jäi epäselväksi, että onko tuo väite älykkyydestä epätieteellistä roskaa vai ei. Toki myöhemmin sanotaan, että vasenkätisten joukossa on erityisen paljon huippuälykkäitä. Taidan ottaa sen totena...


***

Totta on myös, että sunnuntaina kotiin palasi räkäinen tursake. Jaksoi virpoa muutaman paikan mutta kouluun menijäksi siitä ei eilen vielä ollut. Lykkääntyi siis uudessa koulussa aloittaminen. Toivotaan, että pian päästäisiin jo arkeen kiinni.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Pattaa pettoa ja paametaania*

Istuttiin lauantaina ystävän kanssa iltaa. Intoudun joskus laittamaan meille ruokaa - yleensä en, koska arjessa saan sitä laatua välillä liiaksi asti ja vapaillani nautin kun ei tarvitse keksiä apetta kenellekään - ja aina se on sitten kuitenkin yhtä mukavaa. Ruokkia ihmistä, joka ei valita että "Mä en tykkää tästä" tai "Miksen meillä oo sitä tai tätä ruokaa..." Nappasin kauppareissullani mukaan K-marketin ruokalehden ja sieltä bongasin oivan keväisen sitruunapastan.





Olipas se raikasta ja hyvää. Kasvirasvavalmisteen (!) sijaan käytin kyllä ihan ehtaa luomukuohukermaa. Samoin sitruuna saa kernaasti olla luomua, kun kuori raastetaan joukkoon myös. S-kaupasta saa myös tuorepastaa luomuna, joten ostin sitä.






Ruokajuomana maistui oiva italialainen punaviini Zensa.

Oli rentouttava ilta ja viikonloppu ylipäätään. Nyt onkin sitten uusien kujeiden aika. Ensimmäinen koulupäivä uudessa opinahjossa. Ensimmäinen koulukyyti mennen tullen. 

Hyvin se menee, eikö vaan?


*Kuopus ruukasi pienenä tilata ravintolassa itselleen pastaa, pestoa ja parmesania. Herätti hieman hilpeyttä, kun pari vuotias herrasmies teki tilauksen.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Kymmenen kuvaa kesään

Ei enää ollenkaan niin montaa. Kolme vain. Ja seuraavassa jo varmasti kovasti vihertää, puhumattakaan toukokuun kuvasta. Kyllä tämä talvi alkaa olla selätetty!


19.3.

18.3.


Otin minä "oikeanakin" päivänä sen kuvan, mutta tuo aurinkoinen oli kauniimpi.

Tässä vielä takaperoisessa järjestyksessä edellisetkin. 


18.2.


18.1.

18.12.



18.11.


18.10.


18.9.


Kohta alkaa olla kasassa vuoden koko kierto...

Tämä haaste on kyllä ollut aika mukava ja aion jatkaa elokuun loppuun. Saanpahan kuvattua kaikki vuodenajat. 

Mutta nyt on pääsiäispöhinä pahimmillaan. Eilen ostin pikkunoidille virpomispalkkoja ja kuopuskin meinasi mahdollisuuksien mukaan vielä iltasella parilla ovella käväistä. Lupia olen jo kysynyt ja saanut. 

Siispä hyvää palmusunnuntaita kaikille!

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Pääsiäistä kohti porskutellen

Vapaani alkoi hyvin. Nukuin ensi alkuun kymmenen tunnin yöunet. Sitten vein esikoisen kouluun ja hoidin pari asiaa kylillä. Kotona vietin rauhaisaa aamua siihen saakka kun piti lähteä tyhjentämään kuopuksen pulpettia. Kiittelin vielä opettajaa ihanasta läksiäisylläristä. Noita suloisia kortteja on 13 toinen toistaan liikuttavammalla tekstillä ja ne me säilömme syvälle sekä sydämiin että kaappiin hyvään talteen. Ulos en uskaltanut, vaikka aurinko välillä houkuttelikin. Järkyttävä pohjoistuuli piti tiiviisti sisätiloissa.



Oli ihan pakko jo kaivaa kranssi esiin.
Tiput olivat vähän säilytyksessä lytistyneet...



Ystävä tuli kahville, lueskelin ja päivätorkuinkin, otimme esikoisen kanssa rauhallisesti jahka pääsi kotiin. Hurja viikko hänelläkin: kunnanhallituksen kokous maanantaina, nuorisovaltuuston kokous tiistaina ja keskiviikkona lähikaupungissa Nuorten ääni -kokous. Torstaina kävivät koulun kanssa laskettelemassa ja poika palasi samaan aikaa kun minulla päättyi iltavuoro. Tähän päälle tietysti vielä ihan normaalit kouluhommat. On se lukiolaisen elämä rankkaa!



Tällaisenkin taidonnäytteen löysin.
Pääsi aitiopaikalle <3



Minä henkäisen vielä, kuopus tulee kotiin poikkeuksellisesti jo huomenna, koska haluan, että hän pääsee uuden luokan kanssa aloittamaan heti maanantaina. Tässähän on muutenkin kaksi vajaata viikkoa tulollaan pääsiäisen vuoksi. 



Sitten on tämä yksi tapaus,
joka ei tiedä onko joulu vai juhannus.
Vai pääsiäinen.



Ajatelkaa, ollaan jo niin pitkällä!

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Ihania ystäviä - kuopuksellakin!

Kuopus lähti eilen isälleen ja nyt minä lepään. Nukun, luen ja katson kaikki hektisellä viikolla väliin jääneet Australian MasterChefit. Olen vaan.





Eilen oli koulussa läksiäiset, katsoivat kuopuksen valitseman leffan (Simpsons movie) ja pitivät nyyttärit.




Tiistaina, kun kuopus oli uudessa koulussa tutustumassa kaverit olivat sillä aikaa salaa piirtäneet ja kirjoittaneen läksiäiskortit. 





Itkuhan niitä lukiessa tuli silmään.







Katsokaa nyt tätäkin, yksi tyttö oli askarrellut mielettömän taidokkaan pupukirjanmerkin:





Ihania muistoja!!!

torstai 17. maaliskuuta 2016

Eikä tässä vielä kaikki!

Siis tässä.  Ei kolmea ilman neljättä, vai miten se vanha sanonta meni? Toissapäivänä postilaatikostani löytyivät vielä nämä:





Kuopus katsoi kirjanmerkkiä ja totesi, että "Ei kai kukaan osaa tuollaista itse tehdä?" Minä kerroin, että kyllä vaan, jotkut osaavat. Arvostus näkyi pienen pojan silmistä, joten kiitos hänenkin puolestaan <3


Tämä hyppäsi merkistä irralleen keittiön kaikentavaranlaatikkoon
muistuttamaan minua tekijästä!


Olen minä onnekas ihminen!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Rose kylmään?

Upea kevätkeli. Toinen kollega on ansaitulla lomalla ja kyllä kelpaa auringonpaisteessa, lintujen laulua ja räystäistä tippuvan veden ääniä kuunnellessa lomailla! Minulla oli tästä syystä poikkeuksellisesti iltavuoro myös tiistaina. Vein kuopuksen uuden koulun pihalle ja jatkoin matkaani lähikaupunkiin markettiin. Tilipäivän kunniaksi ostin vähän täytettä kaappeihin. Hoidin asioita myös omalla kylällä, kävin huoltoasemalounaalla ja suuntaisin sitten töihin.

Äitini ja hänen miehensä hakivat kuopuksen pois tutustumispäivästä ja luokseni kirjastolle tuli iloinen poika: "Mä en enää halua mennä vanhaan kouluun loppuviikoksi vaan jatkaa heti suoraan tuolla". Hmm, mitä tähän nyt voisi oikein sanoa? Ilmeisesti sopeutuminen on aika hyvällä mallilla ja asiat todellakin lutviutuvat.


Koululaisen pöytä (silloin kun se oli vielä uusi ja siisti).


Esikoinen puolestaan kävi kutsuntoja varten lääkärintarkastuksessa ja en voi edelleenkään uskoa ja tajuta, että minulla on noin iso ja fiksu poika. Lomakkeen täytti itse, joistain sanamuodoista se kysyi mielipidettäni - ja se tietenkin oli myös aivan ihanaa. Altistuksen takia poika tuskin pystyy armeijaa suorittamaan (kasarmien huonosta kunnosta johtuen) mutta katsotaan miten tämä homma etenee. Kutsunnat ovat siis vasta syksyllä.

Minä  tässä odottelen jo viikonloppua. Kuopus menee isälleen ja esikoinenkin viikonloppuna yhdeksi yöksi äitilleni. Taidan rentoutua oikein urakalla. Ystävä oli sitä mieltä, että rosekausi olisi alkanut. Taidan minäkin kallistua sille kannalle!

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Kiitos rakkaat!

Välillä sitä kokee olevansa niiiin yksin. Sitten sattuma puuttuu peliin. Eilen tuli peräti kolme postia teiltä, ihanat. Kiitos jokaiselle erikseen ja yhteisesti. Saan voimia, kun olette kanssani!




Koru on voimakoruna kaulassani heti tänään!



Eilen käytiin myös uudella koululla tapaamassa opettajaa ja sopimassa tästä päivästä ja muutoinkin vähän käytännön asioista. Tänään on tutustumispäivä, kuopus on koko päivän uudessa luokassaan. Loppu viikon viettää sitten läksiäisiä vanhojen kamujen kanssa. Koulukyyti järjestyy, kaikki järjestyy.

Kyl tää täst!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Äidin hommia

Huikea viikonloppu. Raskas, intensiivinen, tunteikas. Silti ihana.

Me pärjätään mun poikien kanssa. Ihan varmasti. Vaikka tulee rankkoja asioita eteen, vaikka tunnen vahvasti, vaikka paskaa sataa niskaan eri puolilta. Oikein urakalla.

Minä olen hyvä äiti. Tiedän olevani. Minä osaan sanoa ja tehdä oikeat asiat, osaan kuunnella, kannatella. Jaksankin, vaikken saa siihen tippaakaan tukea. No, ystäviltä toki!

Kuopuksen isällä on asiasta omat epäilyksensä. Anonyymeilläkin mielipiteensä, joita en nyt tähän hätään tarvitse. Kumpiakaan. Niinpä suljin korvani kokonaan molemmilta - ja kommentointimahdollisuuden myös. 

Ei minun tarvitse kaikkea jaksaa ja ottaa vastaan. Jos minä olen tässä yksin lasteni kanssa niin yksin minä piru vie homman hoidan. Parhaaksi katsomallani tavalla. Minun tavallani.



Äiti ja kaksi poikaa...



***

Jotain olen toden totta tehnyt oikein sekä nyt että aiemmin tuota poikaa kasvattaessani. Perjantai oli melko tunteikas, puhuimme koulunvaihdosta, käsittelimme asiaa, surimme. Kävimme myös tapaamassa kaveria, joka on uudella luokalla ja odottaa kovasti kuopuksen tuloa. Kurkkasimme koulunpihan - ilokseen poika löysi sieltä jalkapallokentän. Lauantaina tavattiin parasta vanhaa kaveria, saunottiin ja oltiin rauhassa. Sunnuntaina käytiin peuhutapahtumassa jossa jo tutustuttiin ensimmäiseen ihan uuteen kaveriin tulevalta luokalta. Pojilla synkkasi, numeroitakin vaihdettiin. 

Kuopus sanoi eilen, että "Mä olen jo aika sopeutunut ajatukseen. Ei se oo ollenkaan niin paha kuin jos muutettaisiin kokonaan pois paikkakunnalta. Tai jos sä vaikka olisit kuollut."

Äitinsä poika!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Hullu maailma

Minä hyväkäs, hävytön, ettäs kehtaan ostaa vähäisillä asumistuillani ja lapsilisilläni luomua. Köyhän eettisiä ostoksia pidetään moraalittomina. Kaksoisstandardi tuntuu kyllä varsin kummalliselta, koska yleensä eettinen nimen omaan on moraalisesti se hyväksytympi valinta...

Entä jos taustalla on terveydelliset syyt? Ai niin, eivät nekään päde, jos asiasta ei ole tieteellistä näyttöä. Siitä ei ole, että sitruunahappo aiheuttaisi homesairaille huonoa oloa. Ei riitä, että tuntee vaikutukset omissa nahoissaan, vaan tiedemiesten pitää asia todeta.






Mutta onneksi ulkona paistaa aurinko!
Sisälläkin jo vähän.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Itkuksihan se meni

molemmilla.

Kerroin eilen kuopukselle koulunvaihdosta. Se meni aikalailla niin kuin saatoin olettaa. 


Pääsiäistä odotellessa


Tämä viikonloppu on omistettu halailulle, rauhalliselle oleskelulle mutta myös ohjelmaa on luvassa. Niin, ettei märehditä liikaa ja saadaan ajatukset välillä pois suuresta ja jännittävästä asiasta.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Paljon uutta

Tänään minä kerron kuopukselle koulunvaihdosta. Hirvittää!






Olemme myös menossa tapaamaan tulevalla luokalla olevaa kaveria iltapäivällä, mikäli kuopus vaan jaksaa ja haluaa. Samalla kurkkaamme koulun. Ulkoa päin.

Maanantaina minulla on palaveri uuden opettajan kanssa. Kuopuksen otan mukaan siksi aikaa, että ehtii tervehtiä tätä. Muutoin hoidamme asiat aikuisten kesken.

Tiistaina lienee tutustumispäivä, jonka kuopus viettää tulevassa luokassaan.

Loppuviikosta viettävät läksiäisiä vanhassa luokassa. 

Torstaina poika lähtee isälleen ja tulee sunnuntaina kotiin. Maanantaina alkaakin uusi arki koulukyyteineen kaikkineen. Ne minun on selvitettävä ensi viikolla. Menokyyti lienee jo selvä, mutta paluu pitää vielä varmistaa. 

Melkoinen viikonloppu ja ensi viikko tulossa!

torstai 10. maaliskuuta 2016

Harakka huttua keittää

Olipas päivä. Raskas. Tehokas. Kuopus vaihtaa koulua jo 21.3. alkaen. Nyt alkaa tapahtua ja rytinällä. Ensi viikolla on palaveri uuden opettajan kanssa, kuopuksella tutustumispäivä ja läksiäiset vanhassa luokassa. Kai tässä pian täytyy kertoa myös sankarille itselleen?





Mikä ei kuvassa kuulu joukkoon? No kaikki kuuluu. Eilen löysin postilaatikosta kirjeen ja huivin, joka sointui aivan täydellisesti päälläni olleisiin vaatteisiin. Kiitos sisko, olipas mieletöntä telepatiaa ja piristysruiske kauheaan päivään!




Katsokaa nyt!

***

Kuopus aamulla viiliä sekoittaessa: "Äiti miten se meni se Varis keittoa myllertää?"
Hmm, sinne päin...

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Ihan loppu

Eilen katkesi kamelin selkä hetkellisesti. Tuntui, että elämä on yhtä p*skaa ja kriisistä kriisiin tarpomista. 75€:n sähkölasku oli liikaa, tuli itku. Esikoinen tarvitsee kipeästi uuden puhelimen. Visa huutaa hoosiannaa. Pieni söpö talo tuli myyntiin, tiedän jo, ettei se sovi meille. Tuli ahdistus siitäkin. Jankuttava kirjamyyjä oli liikaa  töissä, huusin sille puhelimessa (en IKINÄ tee sellaista). Pinna ei vaan nyt pidä.


Kahvia ja suklaata kuluu



Jatkuva rahattomuus, keskeneräinen elatuskiista, huoli omasta ja lasten terveydestä, se, ettemme löydä halvempaa ja pienempää asuntoa. Ihan Liikaa Kaikkea. Nyt vielä kaiken päälle se, mitä olen eniten pelännyt: kuopuksen altistusepäily. Tänään on koululla palaveri, jonne kuopuksen isäkin tulee. Puhumme koulunvaihdosta. Se tulee olemaan hirveää, jatkuvaa kannattelua, uuden opettelua, koulukyyti, pidemmät koulupäivät, isompi ja rauhattomampi luokka, uudet kaverit, sellaiset, joiden kanssa ei kuitenkaan iltaisin ole helppo tavata välimatkan vuoksi. Ja vanhat kaverit, joita ei näe päivisin. Onko sitten kummassakaan ryhmässä täysvaltaisesti?

Olen jo sanonut kuopuksen isälle, että en pysty kannattelemaan lasta ja huolehtimaan elatustaistosta. On pakko saada edes se asia päätökseen tai asianajan hoidettavaksi. Minulla ei ole yhtään ylimääräisiä voimia juuri nyt. Minulla ei ylipäätään ole yhtään voimia juuri nyt.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Prinssejä ja prinsessoja

Hyvää naistenpäivää, rakkaat ystävät!




Ainakin niin kauan, kun naisten euro ei ole kokonaista euroa, sitä on syytä viettää.

***

Hesari kertoi Oulussa asuvasta "Jerusalemin prinssistä". No, on siellä korkeuksilla ennenkin kuninkaallisia nähty. Aikanaan kun asuin Oulussa ja työskentelin R-kioskilla, sinne saapui asiakkaaksi Norjan prinssi. Tai niin hän ainakin sanoi, tosin selvällä suomen kielellä. Ehkä minä juuri siksi olin hieman epäileväinen ja kenties jopa hiukkasen tyly. Hän nimittäin olisi halunnut, että keitän kahvit ja teen leipiä kyytipojaksi. Siihen maailman aikaan kioskissamme ei ollut kahvipistettä, joten kerroin, että voin myydä paketin kahvia, pussin leipää ja tykötarpeet. Ei kelvannut. Hän alkoi ärsyyntyä minuun, koska en kuulemma käyttäytynyt hänen kuninkaallisen asemansa vaatimalla arvokkuudella enkä riittävän kunnioittavalla tavalla. Kun edelleen kieltäydyin keittämästä kahvia kertoi hän harrastavansa kauriinmetsästystä ja tulevansa illalla kioskin sulkemisen aikaan kuninkaallisen kiväärinsä kanssa opettamaan minulle käytöstapoja. Soitin poliisit ja he hakivat prinssin pois. O tempora o mores!