Sivut

lauantai 31. joulukuuta 2016

Tervetuloa 2017

Jaa-a, mitähän sitä sanoisi vuoden vaihteen kunniaksi, muuta kuin, että tervemenoa vuosi 2016 ja tervetuloa 2017.

Ehkä vaan mennään näillä samoilla kierrätystoiveilla niin kauan kun ne ovat ajankohtaisia.



***

Minulla on tulevaisuudelle kolme toivetta.

Haluasin löytää sen puhtaan ja terveen, pienemmän ja halvemman Majan.

Haluaisin olla onnellinen, yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Poikien kanssa, niin, että hekin olisivat onnellisia.

Ja haluaisin terveyttä, että voisin jatkaa unelmatyössäni ja esikoinen saisi koulunsa kunnialla loppuun, eikä kuopus altistuisi.

Isoja toiveita, mutta muuta en tarvitse. Katsotaan miten käy!

***


Niitä enkelinsiiven kosketuksia
toivon omaan ja teidän vuoteen!



No, tuota, Maja on edelleen hakusessa. Nyt jos koskaan olisi sen aika, koska esikoinen muuttaa kotoa pois ja pienempään ja halvempaan pitäisi sitten totisesti päästä.

Onnellinen olen, ja niin ovat pojatkin. Meillä menee mainiosti.

Töissä pystyn käymään, mutta tämä 25h viikossa on maksimi jota kroppani kestää. Mennään siis sillä. Esikoinen on jo liki saanut koulunsa kunnialla loppuun. Pientä rutistusta vaille: enää yksi jakso, lukuloma ja loput kirjoituksista. Osan aineistahan hän kirjoitti jo tässä syksyllä.

Mitä kuopuksen altistukseen tulee, niin tämä oli käänteentekevä vuosi sen suhteen. Niinhän siinä sitten kävi, että nyt olemme koko perhe altistuneita. Koulua vaihdettiin maaliskuussa ja vaihto meni kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Syksyllä alkoi sitten toden teolla arki uudessa koulussa. Sairastelu loppui keväällä kuin seinään, mutta nyt viime aikoina on ollut taas yhtä sun toista. Mistä lie johtuu? Koitan pysytellä siitä huolimatta rauhallisena, toiveikkaana ja suht huolettomana.


Huoletonta vuotta toivottelen teillekin, rakkaat!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Joululahjoista

Meidän perheessä oli tänä vuonna mukava joulu paitsi tunnelmaltaan myös lahjojen suhteen. Kuopukselle oli teroitettu, että kun joulupukki - johon hän ei enää usko - meni sekaisin vuodenajoista ja toi kesällä PS4-konsolin ja siihen on syksyn mittaan ostettu myös jokunen peli, ei kovin suurta lahjavyöryä olisi luvassa. Esikoisen suhteen nyt on jo monena vuonna menty rahalahjuksilla koska, no, sitähän nuo teinit nyt vaan haluavat ja tarvitsevat. Lisäksi tilasin hänelle pari kirjaa, ne ovat aina hyviä lahjoja. Ennen joulua luin Hesarista artikkelin mielenkiintoisesta kirjasta ja tilasin tuon Rovellin Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta netin kautta, ja samainen puoti onnistui höynäyttämään minua suosittelemalla aina niin hyvän Kari Enqvistin Olemisen porteilla -kirjaa samaan pakettiin ja lankesin klikkaamaan senkin ostoskoriin. 



Hintaa yhteensä alle 20€



Esikoinen on osoittautunut melkoiseksi olutentusiastiksi ja tilasin myös pari sen alan teosta. Arvostan, että nuori mies ei halua vain päästä mahdollisimman halvalla humalaan, vaan ostaa oluet maun perusteella ja nautiskelee. Nyt on takana jo yli puolitoista kuukautta täysi-ikäisyyttä, ja hän on käynyt kerran, synttäripäivänä kaupungissa viihteellä ja muutoin ollut kuskina. Mietti juuri itsekin, että pitäisiköhän sitä repäistä ja lähteä toisen kerran ilman autoa kapakkaan uutena vuotena. Eipä tuosta taida tarvita olla huolissaan!




Kuopus sai vaatimattomia mutta mietittyjä lahjoja, kuten lämpimämmän peiton äidiltäni ja pörrösukat minulta, koska pyysi "sellaisia kotisukkia jotka on lämpimät mutta ei kutita" - toisin sanoen ei villasukkia. Hän oli varsin onnellinen molemmista lahjoista. Toki muutakin tuli, kuten ystävältäni violetti hiushoide tämän hetkisen sinisen sijaan. Violetti on uusi lempiväri. 


Kauhean huono kuva,
mutta kukapa sitä allia
nyt niin tarkkaan
haluaisi nähdäkään!


Minä olin järkevä ja ostin oman joululahjani vasta alennusmyynnistä. Koti(yö)paitani hiha alkaa allin kohdalta olla viiden vuoden käytön jälkeen jo aika mennyttä, joten tilasin itselleni uuden. Punaisen. Mutta ehkä kaikkein lämmittävin lahja tuli jo vähän ennen joulua. Taitava kollega oli kutonut ihan minun väriset pitkät ja suloiset sukat. Olen tassutellut niissä koko joulun:





Aika vähään me tyydytään - ja se on hyvä se!

torstai 29. joulukuuta 2016

Väsyneet välipäivät

En minä ole väsynyt, päin vastoin. Nautin hulluna omasta ajasta. Kuopus lähti eilen isälleen viikoksi, esikoinen taas rannikolle kaverinsa luo. Ainakin huomiseen asti tätä rauhaa riittää. Ah! Eilen istuttiin ystävän kanssa pitkästä aikaa iltaa ja tänään nukuin pitkään, söin juuri mozzarellatikkuja (ihanaa, kun ei tarvitse miettiä kuin omat syömisensä ja nekin etukäteen, koska autoa ei ole eikä kauppaan pääse - no pääseehän sinne jalkaisin tai ystävän kyydillä, mutta tiedätte mitä tarkoitan) ja jälkkäriksi piparkakkutaikinaa! Lasissa on kokista. En ikinä juo limsaa... On tää mahtavaa!

No käytiin me ystävän kanssa vähän kaupungilla pyörimässä, kun meinasi jo kotonaolo ja sairastaminen saada seinät kaatumaan päälle ja pään räjähtämään. Sain joululahjaksi S-ryhmän lahjakortin ja käytin sen alennusmyynnissä viisaasti. Kevään vitamiinit sekä vähän tuoretta viikonvaihteeksi ja uudenvuoden salaatteja varten. Mutta en minä ihan priimakunnossa vielä ole, koska silmät harittivat ja jutut olivat huonoja. Väsyneitä. Ja kaikki nauratti.




Mutta oikeasti, sellainen sana kuin avokassukat. Ihan mahdoton! Tuijotin ja tuijotin ja mietin että mitkä hiton avo-kassukat? Tai outlet-myynti kääntyi koko ajan päässäni oluet-myynniksi, tosin siinä kohtaa oltiinkin jo kahville menossa ja janotti. Hulluin pääsi kuitenkin ystävältä, kun päätin ostaa puolikuolleen onnenbambun tilalle kaksi uutta - ainoa viherkasvi jota siedän, kun ei tarvitse multaa vaan lilluu vedessä. Totesin hänelle, että olen kyllä onnellinen näistä onnenbambuista ja hän repesi: "sä ja sun onnenpamppus". No taipuuhan se samalla tavalla... melkein.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Mieleni minun tekevi

Tekisi mieli kertoa miksi en välillä jaksa päivittää.

Tekisi mieli kertoa miksi olen muuttunut tylsäksi. Hajuttomaksi, mauttomaksi ja persoonattomaksi. Täällä Blogistaniassa.

Tekisi mieli kertoa miksi en välttämättä kerro enää oikeita kuulumisia.


Mutta en vaan voi.



Esikoinen sai joulukukan työpaikaltaan
(olemme kestäneet sitä oikein hyvin)
ja minä sain kynttilät ystävältä.
Hieno jouluasetelma siitä sitten tulikin!


On monia asioita, jotka liittyvät toisiin ihmisiin, heidän oikeuteen olla olematta netissä ruodittavana. On leukemiaa lähipiirissä. Elatustuen laskentaa ja jopa huoltajuuskiistaa. Väsymystä, flussaa joka ainoalla, ojaan ajoja, kiukkua ja turhautumista. Absurdeja asioita liittyen toimeentuloon.

Joulumieltä kerrakseen!

Mutta sitten taas toisaalta on nämä ihanat pojat, kiitollisuus siitä, että meillä ei ole tämän hullummin. Kyllä täältä taas noustaan, mutta hajuja ja makuja en oikein uskalla enää luvata.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluperinteet

Kun viisi vuotta sitten joulun alla erosimme, uudistin meidän perheen jouluperinteitä. Sitä ennenkin olimme viettäneet oman porukan kesken aaton ja joulupäivänä äitini ja hänen miehensä ja välillä myös veljeni tulevat meille syömään. Niin nytkin. Mutta nykyään pöydässä ei enää ole ollut perinteisiä jouluruokia. Koska kumpikaan pojista ei laatikoista ja muista jouluruoista piittaa, en ole viitsinyt niitä pelkästään itseäni varten tehdä. Syömme aattona puuron ja sitten kauhomme suklaata kaksin käsin. 

Sitä pitää ostaa se kolmen rasian pakkaus niin, että jokainen saa omansa ja myös syödä sen ihan siihen tahtiin kuin haluaa. Joka joulu. Minulle ja esikoiselle pitää olla Vihreitä kuulia ja marmeladeja. Niin, ja salmiakkia sitten kun muu makea rupeaa ällöttämään. Joulusuklaita on keitelty myös itse. Tänä jouluna mentiin helpoimman kautta koska esikoinen on kipeänä, ja jätettiin ne väliin kokonaan. Portviinitryffeleitä varten ostettu portviini löytänee tiensä lasiin ja huomisen jälkiruokaan.

Silloin myös äitini ja hänen miehensä ovat ruukanneet tuoda minulle maistiaisiksi heidän laatikoitaan, joten Tapaninpäivänä saan sitten jouluaterian pöytään. 


Joulukuusi koristellaan terassille,
sisällä on sitten kyllä muita joulukoristeita
sekä valoja myös.
Ja tietysti poltetaan kynttilöitä.



Joulurauhan julistus ja hautausmaalla käynti, siellä muualle haudattujen muistomerkki kuuluvat jokaiseen jouluaattoon. Vasta laitetaan likoamaan ja sauna lämpiämään siksi aikaa kun käymme sytyttämässä kynttilän. Viime vuosina olemme vieneet myös isälleni sellaisen uurnalehtoon.

Lahjojen suhteen meillä on käynyt tuuri: olemme aina olleet joulupukin reitin alkupäässä. En ole koskaan nähnyt järkeä roikottaa kiukkuisia ja kärsimättömiä lapsia iltaan asti jalassa, niskassa ja löyhässä hirressä joka paikassa samalla kun itse koitan hermo pinnassa valmistaa jouluateriaa. Niinpä meillä avataan lahjat heti kun kaikki ovat heränneet ja loppu päivä meneekin sitten mukavasti niiden kanssa touhutessa. Usein paketista löytyy joku perhepeli, joten mukavaa yhteistä tekemistä on ollut myös. Lautapelit kuuluvat siis ehdottomasti joulun perinteisiin.

Minusta on ollut tärkeää ja ihanaa tehdä joulusta kiireetön, stressitön ja minun näköiseni, eivätkä pojatkaan ole valittaneet. Sellainen se meidän joulu vaan on!

perjantai 23. joulukuuta 2016

100% joulu





Oikein rauhaisaa ja tunnelmallista joulua kaikille teille ihanille!







Nautitaan, otetaan iisisti, herkutellaan, lauletaan, leivotaan, levätään, lenkkeillään, 
mikä ikinä itsestä parhaalta tuntuu.

torstai 22. joulukuuta 2016

Nyt alkoi loma!

Ihania joulunaluspäiviä. Tänään alkoi seitsemältä loma. Kymmenen päivää - ihanaa! 

Eilen leivoimme kuopuksen kanssa pipareita ja veimme hänen koulukyytikuskille brandypullon. On niin mainio tyyppi. Ystävän kanssa maistoimme samalla kaupunkireissulla mukaan tarttunutta Glöet-juomaa ja ihan hyväähän se oli.






Joulu tulee pikku hiljaa, huomenna pitää koristella kuusi. Se tulikin meille ihanaa kautta. Käytin autoa luottokorjaajallani kun se vinkui kummasti. Joku hihna vaati vähän fiksausta ja sillä aikaa kun tämä tehtiin, ihailin pieniä kuusia jotka pajan pihalla kasvoivat. Kun totesin, että meiltä puuttuu kuusi ja tuo pieni olisi oikein söpö, sanoi korjaaja, että senkus viet pois. Tulin uudemman kerran sahan kanssa käymään ja jyystin pienen puun matkaan. Ai että rakastan tätä maalla asumista, ihmisten lämpöä ja hyväntahtoisuutta! Tänäänkin oli ihana olla iltavuorossa, kun kaikki asiakkaat toivottelivat joulut ja olivat hyvällä tuulella.

Esikoinen on vielä huomenna hetken töissä mutta sitten rauhoitumme joulun viettoon. Siitä tulee leppoisa ja mukava, olen varma siitä!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulu(herkut) vaarassa

Aaapuuuaaaa!

Esikoinen, joka vastaa meillä herkkupuolesta, on flunssainen. Siitä huolimatta hän käy muutaman tunnin päivässä töissä suoramyyntitorilla ja kirpparilla. En ole iljennyt sen lisäksi vaatia häneltä piparkakkutaikinan tekoa, joulusuklaista nyt puhumattakaan. 




Eilen sanoin, että pärjäämme töistä pihistämälläni piparkakkutalolla. (No oikeasti sain luvan viedä sen, koska yksi ystäväni toi sen viime viikolla meitä ilahduttamaan ja turhaanhan sitä nyt jouluksi sinne pölyyntymään jätettäisiin.) Ja jos haluaisimme kuopuksen kanssa vähän itsetehtyjä pipareita, voisimme ostaa valmistaikinan. Luonto ei sitten kuitenkaan antanut periksi ostaa sellaista vaan rupesin itse keittelemään. En ole varma olenko koskaan aiemmin piparkakkutaikinaa tehnyt, mutta hyvinhän se sujui. Huomenna sitten meilläkin tuoksuu pipari...





Niin, ja joulusuklaiden suhteen olen vielä suht toiveikas. Esikoinen totesi tänään herättyään, että on jo astetta parempi olo. Oli kurpannut joltakin kaverilta jäänyttä Jägermeisteriä 2 cl. Oli kuulemma joltakulta kuullut, että jos sauna ja viina ei auta, on tauti kuolemaksi. Tänään sitten saunomme ja minä kärvistelen synnintuskissa. Huono kasvattajan, huono huono.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joutenoloa ja outoja otuksia

Jännitän - ja saan jännittääkin, jos vilkaisee ennustetta - miten lumen käy ja valkean joulun. Muuten asiat ovat mallillaan. Viikonloppu oli rauhallinen, kuopus oli vähän puolikuntoinen ja esikoinenkin valitti flunssaista oloa. Minä ainoana olin täysissä voimissa, mutta ehkä sitä ei näkynyt päälle päin. Otin todella levon kannalta. Enää neljä lyhyehköä työpäivää ja sitten alkaa loma. Päädyin sittenkin pitämään joulun ja uuden vuoden välipäivät vapaata, koska elimistä on ilmoitellut jo jonkin aikaa, että altistuskuormaa olisi syytä vähentää. Nyt on siihen oiva tilaisuus.

Kuopus lähtee joulun jälkeen viikoksi isälleen ja esikoinen samaan aikaan pariksi päiväksi kaverilleen Kokkolaan. Lupasin sille autonkin, joten makoilen kotona, luen, poltan kynttilöitä ja tissuttelen viiniä. Ehkä. Sen näkee sitten.




Tänään oli mukava reissu lähikaupunkiin kun kuopuksen kummitäti päätti viedä pojan joululahjaksi leffaan. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat olisi kuulemma ollut minulle liian hurja, joten hyvä näin. Minä hoitelin sillä aikaa kaupunkiasioita ja kävin hierojalla. 

Aika hyvä viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Toivottavasti viikostakin tulee sellainen. 

torstai 15. joulukuuta 2016

Tuleeko se joulu?

Mistähän sen sais kaivettua. Joulumielen?

Koristeet on paikoillaan, lahjat liki valmiina. Kortit tehty ja toimitettu. Ainakin melkein kaikki. Kalenteria availlaan joka aamu. Minä kuvakalenteria, esikoinen raaputtaa Veikkauksen jouluarpaa ja kuopus kaivelee Kinderkalenteriaan.

Koitin eilen suunnitella joulupäivän ruokaa (äitini ja hänen miehensä tulevat perinteisesti meille syömään) ja joulusuklaita joita esikoisella teetän, mutta ei se onnistunut. Luomuportviinin sain kyllä tilattua (sitä tarvitaan tryffeleihin ja vähän lasiinkin) ja vastakin on hankittuna joulusaunaa varten. Tänään ostin tilasin uudet löylykiulun ja -kipon, kun esikoinen oli sitä mieltä, että joulupukille voisi ilmoittaa edellisten olevan loppusuoralla. Viime vuonna se toi kiuaskivet.






Viikonloppuna on pyydettävä esikoista vihdoin tekemään se piparitaikina ja tänään jo löysinkin muutaman mukavan reseptin suklaisiin ja toffeisiin. Ostan ainekset kun menen noutamaan Portviiniä. 

Eiköhän me tästä vielä joulu tehdä, vaikka sitten vähän lyhyemmällä kaavalla ja nopeammalla aikataululla. Ja ehdottomasti stressittä, kuten minulla on tapana.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Maailmassa monta

Jos kuopus ihmetteli eilen syntyjä syviä, niin minä puolestani tänään:

Luulin vasemmanpuoleista poraksi ja toisesta en edes aloita...



Anteeksi, mutta olen kyllä pudonnut totaalisesti kehityksen kelkasta!


***

Eilen saimme iltahepulin lukiessamme pingviineistä hikipediasta. Hulluilla ... ja niin edelleen!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Miltähän tuntuis

Kuopus katseli eilen pupuja ja mietti: "Miltähän tuntuis, jos olis yltä päältä karvainen. Naamasta ja pepustakin?"



Hyvä kysymys!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Saa nähdä

saadaanko valkoinen joulu vai ei. Täällä on tällä hetkellä ihan mukavasti maa valkoisena ja vaikkei lunta nyt mitenkään kauheasti ole, niin jokunen sentti kuitenkin - ehkä jopa kymmenkunta. 


Kun lähipäivien sää näyttää tältä, on ihan siinä ja tässä, miltä jouluaattona näyttää. Minä soisin kyllä, että lunta olisi edes vähän. Hautausmaalla on niin paljon kauniimpaa, mieli on pirteämpi.

Toivotaan parasta!

Mutta pääasia kuitenkin on, että vietämme tämän joulun kolmisin kotosalla. Kuopuksen vuoro on olla täällä eikä esikoinenkaan vielä ole omissa riennoissaan 💖.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kiitollisuuspäiväkirja

Aloitin kiitollisuuspäiväkirjan pitämisen syksyllä. Ja kuten asioilla on tapana, minun tapauksessani, se jäi jossain vaiheessa. Nyt olen taas sellaisessa tilanteessa, että päätin koittaa jatkaa, jos siitä vaikka olisi apua. Etteivät negatiiviset ajatukset valtaisi liikaa alaa.

Eilen yksin kotona ollessani kuuntelin toisella korvalla keskusteluohjelmaa kroonisesta kivusta. Ajatelin teistä muutamia, migreeniä, särkyjä, kaikkea sitä, mistä minä en tiedä mitään. Vaikka altistus on kurja seuralainen, olen kiitollinen, että toistaiseksi pystyn pääosin itse säätelemään sen vaikutuksia välttämällä paikkoja joissa saan oireita. Olen niin onnellinen, että koti on puhdas.




Olen kiitollinen siitä, että saan välillä vapaata, mutta on ihanaa, kun kuopus tulee tänään kotiin. Ja esikoinenkin reissultaan, aamuyöllä, hyvässä järjestyksessä. Ihanat pojat.

Olen ajatellut teitä paljon, olette minulle rakkaita ja tärkeitä 💋.

Olen kiitollinen siitä, että olette siellä!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Pikkujoulut

tai miksikä sitä nyt sitten sanoisi, kun ystävän kanssa syödään ihanaa pastaa, lurpitaan säädytön määrä viinejä ja parannetaan maailma kerralla. Tonttulakit päässä.




Eikä ole edes huono olo. Menen myyjäisiin luonto ry:mme pöytään pariksi tunniksi, esikoinen puolestaan on kirpparillamme töissä. Jahka molemmat pääsemme kotiin, pötkähdämme varmasti velttoilemaan loppupäiväksi. Saunakin saattaa lämmetä.

Ihana viikonloppu!

torstai 8. joulukuuta 2016

Nopeasti vain

Täällä ihmetellään vatsapöpöä joka kiertää kuopuksen massussa jo kolmatta päivää. Kurjaa, mutta onneksi sen verran jo parempi, että pääsee tänään lähtemään isälleen.

Esikoinen tuli eilen kotiin skumppapullon kanssa ja kippistimme keskellä viikkoa ilonaiheen kunniaksi. Tai kai tämä vielä tästä iloksi muuttuu. Elatustuen laskenta jatkuu, venyy ja paukkuu. Ja rassaa.

Minä pääsen iltavuoroon ja ihmisten ilmoille tänään.



Olihan niitä jouluvaloja Helsingissä.



Mukavaa torstaita teille, toivolla tai ilman.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Hyvää itsenäisyyspäivää

Yhdeksännenkymmenennen yhdeksännen itsenäisyyspäivän kunniaksi kävimme kurkkimassa Presidentinlinnan kieppeillä - tosin paria päivää etuajassa. 




Oikeasti matka oli kyllä Suomenlinnan Pokemoneja tutkailemaan, mutta jo ennen sitä törmäsimme kummallisiin otuksiin:



Tuo ylempi matkasi kanssani, alempi jäi porsastelemaan kavereidensa kera niille sijoilleen.




Melko viileäähän Helsingissä usein tähän aikaan vuodesta on - se oli tiedossa - mutta kun lisättiin vielä suhteellisen navakka tuuli ja ajoittainen lumituisku, oli Suomenlinnan reissu kyllä omanlaisensa elämys. 


Sormet jäässä ja kamera epätarkka...


Onneksi seura oli hyvää ja huumorintajuista. Kukaan ei valittanut, pikemminkin nauratti ja huvitti moinen. Illan päälle hotellihuoneessa pojat katselivat leffan ja herkuttelivat, me istuimme alabaarissa lämmittävällä glögillä. Uni tuli kyllä kaikille varsin nopeasti, koska oltiin oltu ulkona ja käveltiin paljon.


Pikachukin pääsi matkaan mukaan


Ihanan hotelliaamiaisen jälkeen vielä kävimme vähän tuliaisostoksilla ja Töölönlahdella jahdissa. OnniBussi kuskasi meidät mennen tullen. Ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä mutta hintansa väärti se kyllä oli. Menomatkalla lämmitysjärjestelmä oli rikki ja istuimme palttoot päällä koko matkan. Hanskojakin tarvittiin jossain vaiheessa. Paluubussi taas piti vaihtaa jo ennen lähtöä, kun jäähdytysjärjestelmä ei toiminut. Keskimäärin siis ihan hyvät lämpötilat 😀.

Reissu uusitaan varmastikin kesällä kun ilmat ovat suotuisammat ja Lintsikin auki. Sitä odotellessa!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Jaloissa tuntuu että on käyty

Olimme eilen ja tänään Helsingissä Pokemon-reissulla kuopuksen, hänen ystävänsä ja tämän äidin kanssa. Varsin onnistunut reissu, kaikin puolin.



Myös Pokemonien osalta.


Voi hitto, se on Ditto!


Kerron lisää myöhemmin, tulin vain ilmoittautumaan ja nyt aion lämmitellä merituulen jäykistämät paikkani sekä glögillä että saunalla. 

Ihana olla kotona!

perjantai 2. joulukuuta 2016

Kuka on tepastellut terassilla?

Onko se sininen lintu 






vai sittenkin enkeli?


***

Leppoisaa viikonloppua ystävät!

torstai 1. joulukuuta 2016

Asteikolla yhdestä kymmeneen

Rakastan tilannekomiikkaa, sanoilla leikittelyä, hyvää - ja välillä kieltämättä vähän huonompaakin - huumoria. Esikoisen kanssa meillä on natsannut huumorintajut yhteen jo pidemmän aikaa. Nyt, kun hän on ollut Slushissa olemme revitelleen kuopuksen kanssa oikein kunnolla. Eipä tarvitse huolehtia siitä, kun ensimmäinen muuttaa kotoa pois: jäljelle jää vielä yksi, jolla on myös rautainen huumorintaju ja mieletön tilanteiden taju. 

Olemme nauraneet, ulvoneet suorastaan, välillä. Eilen olin ajaa ojaan, kun kirpparikäyntimme jälkeen lähdimme hakemaan kanalasta munia ja kuopus pisti päähänsä ystävälle joululahjaksi löytämäni huivin ja sen päälle pienen paistinpannun. Sheikki suoraan Saudi-Arabiasta. Uskontona vissiin jotain lentävän spagettihirviön pastafarismin tapaista. Kuopus oli muuten esitellyt kyseisen lahkon elämänkatsomustiedon opettajalleen, joka ei ennestään ollut moiseen perehtynyt lainkaan. Olivat kuulemma saaneet hyvät naurut tunnilla(kin).



Kuva otettu 11/14, joten todistusaineistoa
outoudesta löytyy parinkin vuoden takaa



Tuota ennen aamulla poika väänsi naamansa kummaan ilmeeseen ja väitti, että hän on ainoa normaali ihminen tässä perheessä. Onhan se totta, että hassuttelen paljon ja välillä minua kielletään olemasta outo. Tästä sukeutuikin hauska keskustelu siitä, miten kummallisia olemme ja koemme olevamme asteikolla yhdestä kymmeneen. Neljä on kuulemma höpö, viisi höpsö, kuusi kummallinen, seitsemän omituinen ja kahdeksan outo. Yhdeksän ja kymmenen olivat varattuja hullulle ja sekopäälle.

Höpö kuopus pelasi vielä kotimatkalla jotain peliä, jossa hän oli välillä lainsuojaton ja välillä lainsuojallinen.


Elämä on kyllä välillä ihanaa, ja ihan naurettavaa!