Sivut


perjantai 30. syyskuuta 2016

Syyssää

Keskiviikkoiltana kun ajelimme kuopuksen kanssa kotiin, oli pimeää, märkää ja tuulista. Lehdet lentelivät ja oli syksyinen sää. Sama on jatkunut nyt muutaman päivän, osa puista on riisuutunut ja ulkona alkaa todellakin olla syksy. Nyt on juuri se aika kun käperrytään vällyn alle villasukat jalassa lueskelemaan, sytytetään kynttilät ja siirrytään punaviiniin. Kesäkukat ovat jo vaihtuneet syksyisimpiin. 





Nyt on viikonloppu ja tarkoitus on vain levätä. Kuopus on isällään ja esikoinen nyt menee tuossa ihan omia aikojaan. Ehkä käväisemme hiekkakuopalla kokeilemassa miten meidän auto liikkuu (siis esikoinen kokeilisi) tai sitten emme. Suurempia suunnitelmia ei ole ja se on hyvä. Ystävä istahtaa illaksi seuraani ja taitaa sitä punaviiniäkin ollla tarjolla. Minä otin sienipiirakan pakkasesta sulamaan. Sitä ennen luen dekkaria ja otan taatusti myös torkut. Juhlaa.

Ihanaa viikonvaihdetta teillekin!

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Pieni sininen mies

Sisäilmasairaiden Käypä hoito -suosituksista on ollut julkisuudessa kiitettävästi puhetta viime päivinä. En nyt ota niihin kantaa vaan jaan kanssanne Terve Sisäilma ry:n facebook -sivuilta löytämäni kuvan. Joskus lääkärillä - sisäilmasairauksista valittaessa - tuntuu, että puhumme ihan eri kieltä:


Kuva täältä.                                                        © Pertti Jarla


Kiitos ja anteeksi. 

Minulla lienee täten todistetusti huono huumorintaju.

Tänä aamuna repesin, kun kuopus vetäisi takista hupun päähänsä ja totesi matalalla äänellä: I want to be a mysterious man!

tiistai 27. syyskuuta 2016

Postilaatikon kätköistä

löytyi tällainen:



Aika monta kirjoitusvirhettä...


***

Ai niin, jos sinä olet löytänyt postilaatikkosi kätköistä jotain pientä kummaa, se saatoin olla minä !

maanantai 26. syyskuuta 2016

Iloinen päivitys

odottaa tuloaan.

Kertoisin kaikesta kivasta mitä on tehty jos jaksaisin. Ja jos jaksaisin tehdä jotain kivaa. No totuuden nimissä on sentään muutama juttu ollut ohjelmistossa, mutta pääasiassa kotona toipumista ja makoilua. 

Kuopuksella oli kaverisynttärit eilen ja tein virhearvion: kävin syntäreille omankin lapsensa lähettäneen ystäväni kanssa huoltoasemakahveilla ja pläääh. Olo on taas kauhea. Pitäisi vaan olla kotona, näemmä.

Mutta onneksi meillä on kivaa täälläkin. Pojilla on hyvä huumorintaju, lueskelemme, juttelemme, käymme pienesti kaupassa ja vähän jahtaamme Pokemoneja. Saunomme, katsomme yhdessä televisiota, sellaista pientä.


Näimme hienon valoshow'n viikonloppuna.
Pimeydessä on puolensa!


Tämä syksy on ollut superrankka altistusmielessä. Nyt on otettava oikein kunnon vitamiinikuuri - josko se siitä pikku hiljaa helpottaisi? Tai sitten viimeistään kun lumi tulee ja luonnonhomeet väistyvät...

lauantai 24. syyskuuta 2016

Työajatuksia vapaapäivänä

Ei kovin raskaista tosin...

Asumme niin pienessä kylässä, että meillä on vain yksi kirjasto, ei sivukirjastoja lainkaan.



Kuva täältä.                                                                       © Pertti Jarla



Kutsuttakoon meidän toimipistettämme vaikka nimellä pääkirjasto. Siitä saisi oivan stripin myös, mutta sivukirjasto sopii aiheeseen paremmin!




perjantai 23. syyskuuta 2016

Sillä sipuli

Käväisin töiden jälkeen Lidlissä ja ostin kukkasipuleita (euron pussi).







Jaksaiskohan kairata nuo maahan viikonloppuna? Ja vähän muitakin puutarhahommia olis, mutta se vaatisi ulkovaraston uudelleenjärjestelyä (plääh) joten nähtäväksi jää...

Mukavaa viikonvaihdetta joka tapauksessa!

torstai 22. syyskuuta 2016

Varis vai harakka?

Kun ihastut päivään jokaiseen, aurinkoiseen, sateiseen,
löydät valoisan polkusi huomiseen!



Sain ystävältä kortin piristykseksi.



My ass...
löydän!

Siltä tuntuu nyt, mutta kyl tää tästä taas jossain vaiheessa.
Varmaan.


***

Otsikkoon viitaten: 
en koskaan opi muistamaan kumpi on kumpi ilman typerää muistisääntöä.
(HArakka on se joka EI OLE HArmaa)

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kunnioita lähimmäistäsi

ja banaanikärpäsiä.


Tämä on sytöy jo kauan aikaa sitten,
mutta näytti niin hauskalta, että pääsi kuvituskuvaksi


Olen kurkkuani myöten täynnä rasistisia kirjoituksia ja kauhea suvakki muutenkin, mutta jossain se raja tulee vastaan minullakin. Ennemmin kuin kuopuksella. Sain hepulin banaanikärpäsparven vuoksi ja läiskin niitä kärpäslätkällä liiskaksi. Kuopus torui vieressä: "Äitiiii, ne voi olla viettämässä tavallista mukavaa rauhallista päivää ja sitten sä tuut ja listit ne. Mieti miltä se tuntuis susta. Tai jos joku tulis ja liiskais mut kärpäslätkällä? Sun pitää kunnioittaa niitä."

Melkein lähdin mukaan mutta en ihan. Silti on upeaa kasvattaa empaattista lasta. Tai lapsia. Joista toinen on kyllä jo aika aikuinen. Ja nyt suorittamassa englannin yo-koetta. Tänään oli kirjallinen osuus, kuuntelut tehtiin jo viime viikolla. Jännittäminen ulkoistettiin minulle. Hyvin se menee!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Teetä ja sympatiaa

Sitä sympatiaa tuli terveysasemalla ensin puhelimitse ja sitten paikan päällä niin että vedet tirsuivat kahteen otteeseen silmistä. Minä olen sillä lailla oudosti rakentunut, että jaksan jaksan ja sinnittelen päälle päin vahvana ja vahvanoloisena, mutta sitten kun joku herkeää empaattiseksi, itkuksihan se menee. Joskus ihan pikkasen noloa. No nyt sain muutaman päivän sairaslomaa, koska tämä tauti ei vieläkään ole ihan kokonaan ohi ja pelkään, ettei menekään, jos sinnittelen työmaalla. 

Sairaanhoitaja jäi puistelemaan päätään ja miettimään altistus- ja terveystilannettani. Tämä on siitä hassu tilanne, että kyseessä on ystävän mies, joka tietää kyllä muutoinkin altistukseni, mutta töissä sitten ihan oikeasti aina oivaltaa miten kokonaisvaltaisesti se minuun ja perheeseeni vaikuttaa. Altistus kun on sellainen juttu, että kun sitä ei näe ulospäin, enkä sitä todellakaan joka tilanteessa korosta, niin se tuppaa ihmisiltä unohtumaan. Tälläkin kertaa lamppu syttyi päähän ja näin, kuinka tyyppi jäi järkyttyneenä ajattelemaan, että "On tuo Marjaanan tilanne Ihan Oikeasti aivan kamala!" - ja sanoikin sen toki.



Kotiin päästyäni tein ensi töikseni salaatin,
Sitä teetä sitten illalla.
Tai lämmintä mehua...


Kun lähdin sairaslomalappu kainalossa ja nenäliinaan tyrskien pois terveyskeskuksesta käveli ohitsesi yksi ihana mies, joka on ihan aikuinen, mutta lapsen tasolla ja -mielinen. Hän huikkasi minulle, että "Onko flunssa iskenyt?" Koitin lennossa vastata jotain myöntävää ja piilotella samalla punaisia silmiäni, jolloin hän vielä perääni: "Sun pitää juoda lämmintä mehua!" Ai että, siitäkös ne padot sitten oikein kunnolla aukesivat.

Onneksi ihmiset ovat ihania, vaikkei olo olekaan!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Rento viikonloppu

Oli mukavan löysä viikonvaihde. Saan taas oireita töissä niin, että en meinaa ehtiä toipua ennen seuraavaa rupeamaa. Niinpä nyt oli tarkoituksena vain levätä ja saada itseni edes jonkinmoiseen kuosiin. Onnistuin!



Yksi sitkeä vielä ehti kukkaan asti.
Ihan omia aikojaan alkoi lintujenruokintapaikalla
kasvaa keväällä.



Tosin tämä se vasta sitkeä onkin,
tunkee terassin ja seinän raosta ja "katkesikin"
jo yhden kerran.
Saa nähdä vieläkö kerkiää keltaista pilkahtaa tuolta!



Perjantaina esikoinenkin meni mummille joten olin ihan omassa rauhassa kotosalla. Ystävä tuli illalla seuraksi ja vetistelimme katsoimme Lauri Tähkän päivää. Muutenkin maailman asiat tuli puitua ja hyvä tuli. Lauantaina taisin olla vain, lueskella ja sen sellaista ja sunnuntaina sen verran ryhdistäydyin, että käväisin sienimetsällä tarkistamassa joko meilläkin suppiksia olisi. Olihan niitä. Tosin osa vähän kuivia ja pieniä, joten sadetta ja aikaa niin hyvä tulee. Parin viikon päästä uudelleen.








Kuopus tuli kotiin illansuussa, teimme ja söimme lämppärit koko porukalla ja sitten jo olikin aika orientoitua uuteen viikkoon. Esikoisella on paitsi koeviikon "jämät" myös englannin kirjallinen yo-koe. Minulla taas kaksi vanhempainiltaa ja yksi kokous, jonka tosin voin hätä tilassa jättää väliin jos olo on liian huono. Vanhempainiltojen vuoksi minulla on poikkeuksellisesti tänään iltavuoro, haahuilen vielä aamun kotona, käyn salaattilounaalla huoltoasemalla ja sitten reippaana sorvin ääreen!

lauantai 17. syyskuuta 2016

#HOMEapua

Kuulun lukuisiin yhdistyksiin: Hengitysliitto, Asumisterveysliitto, Allergia- ja astmaliitto. Minulle läheisin on kuitenkin Terve sisäilma, jossa tärkeää työtä tehdään vapaaehtoisvoimin. Olen ennenkin mainostanut heidän kampanjoitaan ja nyt teen sen taas. #HOMEapua on kampanja ja keräys, jonka tuotoilla on tarkoitus auttaa homekatastrofin keskelle joutuneita ihmisiä.




Minä jos kuka tiedän. Muutimme seitsemän vuotta sitten pois homeasunnosta odottamaan tämän nykyisen vapautumista. Evakkokämppäkin osoittautui huonoksi ja vuokrasin pienen yksiön, jossa saatoin olla. Olimme kahden asunnon loukossa ja välillä vietimme öitä nelihenkisenä perheenä 20 neliön yksiössä. Välillä silloinen mieheni asusteli evakkokaksiotamme. Poikia en uskaltanut sinne enää päästää.

Kun pääsimme nykyiseen puhtaaseen asuntoomme saatoimme huokaista helpotuksesta. Hetkeksi. Kirjat oli heitetty pois, uudet sängyt ja patjat hommattu, vaatteet pesty 60 asteessa etikalla ja soodalla. Pystyin elämään niiden kanssa ja keskellä vaikka pian selvisi, että olin sairastunut homeista pysyvästi. Parisuhteemme ei sairastumista kestänyt ja siitä pitäen olen etsinyt meille kolmelle uutta, pienempää, halvempaa asuntoa. Omaa Majaa. Ei ole onnistanut. Tämä altistus rajoittaa elämää todella paljon.

Olen joutunut vaihtamaan kokopäivätyöni osa-aikaiseen, jotta ehdin kolmen päivän viikonlopun aikana toipua niin, että jaksan taas seuraavan viikon. Esikoinen altistui myös ja hän on välillä ollut kotiopetuksessa. Nyt on yläaste ja kohta lukiokin kunnialla suoritettu vaikka se on vaatinut aktiivisuutta ja erityisjärjestelyjä. Kuopus joutui vaihtamaan koulua puhtaampaan tänä keväänä. Olemme siis koko pieni perhe altistuneita.

Rahallista apua emme saaneet emmekä saa mistään. Lyhennetyn työpäivän "kulut" jäävät minun tappiokseni. Puhdas ruoka, jota koitan terveyttä ylläpitääkseni itselleni ja pojille hankkia, on pirun kallista. Lääkkeisiin ja vitamiineihin kuluu kummasti euroja.

Tällaista on altistuneen elämä. Jos pystyt, autathan!


perjantai 16. syyskuuta 2016

Taitaa tulla syksy

Eilen aamulla kun seisoimme tienvarressa koulutaksia odottelemassa pysähtyi kuopuksen koulun erityisopettaja autollaan viereemme ja huikkasi: nappaa tuo muovipussi tuolta takapenkiltä ja tee joku nätti asetelma niistä!





Nätteydestä en tiedä, mutta hyvä mieli tuli. Tuleeko syksy myös?

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Älä pure mun ananasta

Minä puren hammasta, tästä on ollut aiemminkin puhetta. Omasta mielestäni olen varsin leppoisa tyyppi, mutta alitajuntani lienee toista mieltä. Niinpä nyt usean vuoden viivytystaistelun jälkeen minun on pakko uskoa, että se on hankittava: purentakisko. Ei niin, etteikö tässä olisi kohtalaisesti muitakin rahareikiä. Esikoisen autokoulu etunenässä. Plääh!


Kuva täältä



Mutta ainakin minä voisin ottaa kaupanpäälle piristykseksi tuon linkkien takaa löytyvän artikkelin kirjoittajan...

maanantai 12. syyskuuta 2016

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Äsken kun tulimme kotiin, kuopus huudahti minulle: "Äiti, kato, tää on kiinalaista kakkaa"!







"Miksi meillä on kiinalaisten kakkaa?"

Samaa ihmettelen minä. 

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Tauluja ja tautia

En tiedä mikä minuun on mennyt. En nimittäin ole mikään sisustus- saati tauluihminen, mutta viimeisen kuukauden aikana mukaani on tarttunut kirpputorilta kaksikin taulua. Viimeisiin tässä:





Tuo taulu sai aikaan kumman efektin: tuli pakonomainen tarve siivota kaappeja ja laatikoita. No, otan sen ihan positiivisin mielin vastaan, koska tämän lajin inspiraatiot ovat minulla harvinaisempia kuin dodot konsanaan. Tällä ei ole vielä nimeä, mutta se edellinen taulu ristittiin Putinin kissaksi:




Puuttuu vaan se Maja, koska molemmat ovat ihan hassuissa paikoissa nyt. Tämä on eteisessä, jossa se kyllä kommunikoi parin muun olohuoneen esineen kanssa (tätä näkymää oli mahdotonta kuvata niin, ettei näyttäisi siltä, että asumme vääränvänkyrässä talossa tai että taulu on vinksallaan):




Ja nyt puuttuu kyllä muutakin kuin Maja: terveyttä. Tämä tauti ei ota parantuakseen. Ääni on sen kuuloinen, että räkä on tehnyt pesän poskionteloihin. Lämpöäkin on edelleen. On viissiin taas mentävä huomenna terveysasemalle. Plääh!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Harvinaiset harrastukset

Kuinkakohan moni ihminen maailmassa on ennen minua keittänyt 20 litraa kahvia auton etupenkillä?





Veikkaan, että ei hirveän moni!

torstai 8. syyskuuta 2016

Herkkuja ja haahuilua

No nyt taas tekee mieli tuoretta





ja keksin taivaallisen naposteltavan, sellaisen, joka vie makeannälän ja on terveellisempi kuin herkut, joita koitan vähentää:





taatelinpuolikas ja cashewpähkinä yhtä aikaa suuhun ja rouskis...

Paitsi että nyt ei maistu oikein mikään. Kävin lääkärissä ja sain lisää sairaslomaa. Onneksi ei vielä ainakaan ole mennyt keuhkoihin ja muutkin röörit olivat kutakuinkin kunnossa. Diagnoosia voisi joku kyynisempi epäillä, koska uusi lääkäri oli vissiin juuri täyttänyt 18-vuotta tai ainakin näytti siltä. Onneksi osaan diagnosoida itse keuhkokuumeen itselläni käyttäytyä, joten näillä mennään. Levättävä on, edelleen, haahuiltava kotona ja otettava iisisti!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Pojasta polvi paranee!

Tänään kello 8.30





oli esikoisen ensimmäinen ajotunti!


***

Tiedustelin jälkikäteen, että oletko hengissä?
"Sillä opettajalla on polkimet sitä varten, et pysytään hengissä... Ei sillä, et se ois niitä käyttäny. Auto sammu vaan kerran!!"

Pojasta polvi paranee, selvästikin.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Mitvit?

Tänä aamuna minua kohtasi tällainen näky:






Hrrrr!!!

Hoidin pojat matkoihinsa ja itse lepäilin lämpimässä. Huomaan myös, että nyt kun on puolikuntoinen, tekee mieli lämmintä ruokaa. Yleensä on päin vastoin, lounalla syömäni pasta-annos saa minut sellaiseen ruokakoomaan, ettei työnteosta meinaa sen jälkeen tulla yhtikäs mitään. Raaka/tuoreruokailu sopii minulle siksi erinomaisesti. Mutta tässäkin kohtaa, kuten muutoinkin ruoka-asioissa, kuuntelen itseäni ja eilen valmistin minulle ja esikoiselle kasviscurryn nuudelien kanssa. Tänään paistoin ylijääneet nuudelit ja ahmin ne tomaatti-piparjuurituorejuusto-avocadokastikkeen peitossa. Aamusmoothieissani käytän inkivääriä ja kurkumaa. Illaksi on varattu saunaolut ja lasillinen valkoviiniä. On se kumma, jos ei tauti näillä konsteilla taltu!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Terveydeksi!

Tänä aamuna lähdin toiveikkaana töihin, vedin yhden luokkakäynnin ja koitin hyllyttää kirjoja, mutta ei siitä mitään tullut. Sen verran tuskanhikeä pukkasi ja pää oli räkää täynnä. Soitin terveysasemalle ja sain ajan. Sieltä sain sitten muutaman päivän sairaslomaa, kun lämpöä oli sen verran, ja olo muutenkin hutera. Joten nyt lepäilen vähän lisää ja pidän huolta, että tämä ei iske keuhkoihin. Niin mulla ruukaa usein käydä.






Olen tässä hirveän huono: en muista milloin olisin itse ollut viimeksi sairaslomalla. Kuopusta jouduin kevätpuolella vielä hoitamaan useaankin otteeseen, mutta nyt sekin on onneksi koulunvaihdon myötä taaksejäänyttä elämää *koputtaa puuta*

Otsikon toivotus on tarkoitettu teille - ja myös meille. 

lauantai 3. syyskuuta 2016

Viikonloppu alullaan

Viikonloppu on alkanut sekä mukavissa että ei niin mukavissa merkeissä. Ystävällä, jonka kanssa tänne maalle 12 vuotta sitten muutimme, on esikoisen ikäinen poika, ja ovat parhaita kavereita, edelleen. Vietettiin isolla porukalla 18-vuotissynttäreitä. Olin niin ylpeä ja onnellinen, kun esikoinen lähti kanssani eikä häpeillyt yhtään. Juhlat olivat mainiot, lämminhenkiset ja herkulliset. Nyyttärit. Jälkikäteen käväisin toisen ystävän luona parilla lasillisella. Synttärisankarille meillä oli - mielestäni - ihan mahtava lahja. Poika kasvattaa chilejä, ja kollegan vinkistä löysin K-18 chilin, Peter Pepperin. Tilasimme siemeniä ja liitimme mukaan kuvan valmiista veijarista. Oli mieleinen ja herätti hilpeyttä!





Yöllä heräsin siihen, että kurkku on karhea ja kipeä. Olen ollut koko syksyn kovilla töissä ja luonnonhomeiden vuoksi. Jatkuvasti painetta korvissa, poskionteloiden limakalvot turvoksissa, pientä lämpöilyä ja sellainen olo, kun flunssa iskisi just. Nyt taisi sitten iskeäkin. Nappasin c- ja d-överit ja koitan parannella itseäni erilaisilla noitajuomilla. 

Nyt lötkähdän katsomaan Australian MasterChefin uusintoja viikon varrelta. Ihanaa! Ehkä myöhemmin tänään tai huomenna sienimetsään. Ystävä piipahtaa illalla, mutta muuten aikataulu on auki - ja saa ollakin!