Sivut

tiistai 12. helmikuuta 2013

Tomua parvella?

"Timo Parvella Ella ja kaverit juhlatuulella" luki kuopus. Toin tuon kirjan kirjastosta, koska koitan kovasti aivopestä kuopusta innostumaan Ella -tarinoista ja sitä kautta myös elokuvasta, joka täällä parin viikon päästä olisi mahdollista nähdä. Siis ihan täällä meillä maalla. Keplottelut yksinkertaisesti siitä syystä että
a) minä haluan nähdä sen leffan ja
b) kun kerrankin jotain meidän pienellä paikkakunnallamme järjestetään, haluan olla mukana tukemassa sitä. Saa nähdä kuinka käy.

Minäkin olin juhlatuulella viikonloppuna. Olen vakaasti sitä mieltä, että moni asia on asennekysymys. Kuten nyt tämä altistussairastelukin, ihan pikkujuttu vaikkapa eilisen postauksen valossa. Tai elämän pienet ilonaiheet - asenteesta kiinni. Katsokaapa: lämmitin kuopuksen ylijäämäpastaa sitruunaöljyssä, pyörittelin pestossa ja lisäsin vielä fetaa. Yksinkertaista, herkullista, ja melkein juhlavaakin, kun sytytin kynttilät ja otin iänikuisen talouspaperin palasen sijaan oikean servietin ja soin vielä itselleni lasillisen viiniäkin palanpainikkeeksi. Jämäruoasta tuli juhla-ateria.


Kuva omistettu sinulle, Peppone!

Viikonloppuun kuului tietysti taas myös sauna ja Avara luonto. Avara Luonto se sitten kirvoittaa kiinnostavia keskusteluja kerta toisensa perään. "Äiti miksi nuo kärpäset on päällekkäin?" Sorvasin jo kiivaasti mielessäni "pikku kärpäsistä" kertovaa vastaustani, kun kuopus itse ehätti vastaamaan omaan kysymykseensä: "Uros on sen naaraan päällä ettei sitä varastettais. Niinku varmuuden vuoksi." No just siks, nimenomaan varmuuden vuoksi!

Jos nämä kirjoituksen tulevat nyt vähän hassusti jälkijunassa, se on Neon vika. Koitan pysytellä Tarina päivässä -haasteen syrjässä ainakin näennäisesti ja välillä pitää vähän luovia. Suonette anteeksi.

Neon vika on myös tämä aivan mainio kehukiertokirje. Sain sen Autiolla saarella kaksi viikkoa -blogin Rozilta, kiitos kaunis, olet itsekin ihana. Olette molemmat! Minä haluan omalta osaltani kehua erästä, jota olen seurannut jo hyvinkin kauan. Aluksi vähän pelkäsinkin tätä kipakkasanaista naista, mutta koukkuun jäin, armottomasti. Jossain vaiheessa uskaltauduin kommentoimaankin välillä. Sitten huomasin, että väliin roisinkin kielenkäytön alta ja takaa löytyi mitä lämpimin ja ihastuttavin tyyppi. Oikea aarre. Ja uskomatonta mutta totta, tämä kaikki välittyy pelkkien tekstien ja kommentteihin vastaamisen kautta. Olet mahtava, Nollavaimo!


***

Tomu. Meillä töissä tehdään jo mahdollisesti tällä viikolla joitain toimenpiteitä. Kunhan tomu on laskeutunut, niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin, kerron teille lisää. Ja kunhan pääsen paikalle kuulemaan kuulumiset. Sain kurjan flunssan takia sairaslomaa alkuviikon.

10 kommenttia:

  1. Ei saa itkettää heti aamusta!

    Kiitos. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä!

      Itku onkin sitten päivän teema: kävin minäkin Rutinoita -blogissa liikutuksesta lukemassa.

      Hassua, ettet tarttunut tuohon pelottavuuteen, mutta voin silti kertoa, että edelleenkin aina parkkeeratessani autoni (vajaan kolmen vuoden onnettomalla ajokokemuksellani) liian kauas viereisestä autosta kuulen "sun äänesi" kommentoimassa että olis se v*ttu lähemmäskin mahtunut ;-)

      Poista
    2. :D Voi ei ! Mä olen kuin ne entisaikojen kauhuopettajat, joita muistellaan pelolla vielä vanhoina mummoinakin. Älä huoli musta, parkkeeraat juur niin kuin sulle sopii. :)

      Poista
    3. Ok, koitan muistaa seuraalla kerralla. Nykyään mä jo uskallan parkkeerata kahden auton väliin, mutta kaksi vuotta siinäkin meni. (Onneksi asutaan maalla, kaupungissa olis ollut vähän haastavampaa löytää soveliasta pysäköintipaikkaa ;-)

      Poista
  2. Saako sitä sitruunaöljyä kaupasta vai täytyykö se tehdä itse? Ihanaa, suojelee naarasta, jottei sitä varastettaisi :D Pikaista paranemista siitä flunssasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tätä ilosanomaa jaan mielelläni... Olen jäänyt ihan koukkuun sitruunaoliiviöljyihin. Niitä on jos jollakin tuotemerkilla (mm. Lanfranchi, Neito, Casa Rinaldi) ja löytyvät sieltä oliivioljyjen seasta. Ihan varmasti myös teidänkin kaupasta jos täältä perämetsän S- ja K-kaupasta kumpaisestakin jotain noista saa!

      En käytä enää mitään muuta kalan tai halloumin paistamiseen, salaattikastikkeeksi jne. Olen koukussa.

      Kyllä täältä noustaan, otin just puolentoista tunnin päiväunet ;-)

      Poista
  3. Arrghh...kiitos kuvasta,voit olla varma että jonain yönä tulen kummittelemaan.Tässä on oikeasti jotain telepatiaa (voin pyytää vaikka vaimoani jotenkin todistamaan jos et usko), muutamia sekunteja ennenkuin klikkasin tämän sun blogin auki, kerroin vaimolle että olin kysynyt lääkäriltäkin sitä miksi mun on aina nälkä ja mikään ei riitä. No hittolainen, näyttöön lävähtää kuva juhla-ateriasta ja vielä omistuskirjoituksella! Mitä pahaa mä olen tehnyt... hyvää viikkoa sulle.. kai mä meen imeskelemään kengän nauhojani...;) (Pusuja, vaikka rääkkääjä oletkin!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sä vaikka imeskelet niitä tumppuja, vai miten se nyt meni?

      Tuota, en tarkoita mitään pahaa, mutta huomaan, että parin seuraavankin päivän postaukset saattavat olla vähän ...öö, tuota... ruokapainotteisia. Johtunee siitä, että kun olen sairaana kotona mitään muita huveja ei ole kuin syöminen. Joten katso tulleesi varoitetuksi ;-)

      Poista
  4. Sekin on Neon vika, että sillä on kauhea kiire koko ajan. Jos ois monta näppistä, niin pystyisköhän sitä samaan aikaan kirjoittamaan omaa blogijuttua, opparia, pr-suunnitelmaa ja työharjoittelupaikan blogia ja... Huoks. Tätä se leppoisa alkuvuosi tiesi. :D

    Kiva, kun kehukiertolainen kiertää. Mulla menee tässä nyt hetki, kun päivitän sun kuulumiset kerralla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sun kiireet on ohimenevää laatua, tai sellaisia, etteivät stressaa. Ja että jättäisivät vähän tilaa blogielämällekin välillä, koska mulla on sua ikävä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana