Olen kiitollinen

Sattui tosiaan melko osuvaan saumaan Birgitan haaste kiitollisuudesta. Tiedän vanhastaan, että niitä aiheita kyllä löytää, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi. 

Ja maanantaina tuntui. Olin purskahtanut itkuun töissä ja todennut, että nyt olisin kyllä loman tarpeessa. Kuormitusta on ollut vähän liikaa. Ja vaikka meillä ihanasti hommat joustaakin, niin nyt oli sellainen kohta, että en millään voinut edes ajatella lomapäivien pitämistä. Että ei muuta kuin feikkihymyä huuleen (aivot ehkä hämääntyisivät?) ja kiitollisuudella kohti loppuviikko ja viikonloppua.

Kyllä se on syksy.
Hämähäkinseitit näkyvät aamukasteessa
ja aroniakin jo punastuu.

Maanantai-iltana olin kiitollinen, että kuopus on niin suloinen ja ymmärtäväinen. Olin väsynyt ja kireä mutta ei ollut millänsäkään. Halasikin. Ja futasi kentällä kaksi ja puoli tuntia jolloin minä sain vedettyä oikein kunnolla henkeä. Saunassa oli jo oikeasti mukavaakin - ja siitäkin olen kiitollinen: rakastan saunomista! Olin kiitollinen ystävästä jolle saatoin purkaa oloani ja koitin vielä illan päälle olla kiitollinen, että ylipäätään on työpaikka. Vähän huonolla menestyksellä.

Tiistaina oli kaksi kokousta lähikaupungissa ja koitin olla kiitollinen hyvistä kollegoista naapurikunnissa. Vielä helpompaa oli, kun käytiin esikoisen kanssa syömässä kun vapauduimme, minä kokouksista ja hän luennoilta. Mikä pulputus ja kuulumisten- ja ajatustenvaihto. Olen todella kiitollinen, että meillä on tällaiset välit ja että lapsesta on kasvanut hieno, pärjäävä nuori mies!

Kuopus oli koulun jälkeen kaverillaan ja vielä senkin aikaa, kun kävin vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Olen kiitollinen hyvistä ystävistä, jotka auttavat näin. Ja illalla oli ihanaa, kun iltapalan ja hammaspesun jälkeen teimme kuopukselle pesän sohvalle ja katsoimme vielä jalkapallo-ottelunkin 💗.

Keskiviikkona kova meni jatkui: töissä oli kaksi palaveria, ja vaikka ahdisti ja jännitti, olin niiden jälkeen todella kiitollinen. On ihanaa, kun voi keskustella asioista rauhassa ja rakentavasti, selvittää ja saada uusiakin näkökulmia. Työkonehässäkkäkin rupesi olemaan voiton puolella ja illalla vielä vietin hetken työmaalla ettei tarvitsisi perjantaina sitten enää työskennellä. Olen kiitollinen, että tämä on mahdollista.

Torstaina - niin kuin liki joka torstai - tunsin kiitollisuutta siitä, että on vuorotyö. Iltavuoroa edeltävät aamut vaan ovat niin leppoisia! Samoin tykkään olla iltavuoron tiskissä ja nähdä ihania asikkaitamme. On hienoa, että työkaverit joustavat ja pystyn muun ajan tekemään ns. sisätöitä, mutta kyllä se asiakaspalvelu vaan on sitä parasta.

Perjantai: nyt olen kiitollinen, että työviikko on ohi ja voin huokasta. Niin, ja että on tilipäivä.

Toivottelenkin teille tässä kohtaa hyvää viikonloppua ja keräilen sen kiitollisuudenaiheet sitten ihan erikseen.