Olenkohan minä vähän loman tarpeessa, kun purskahdin turhautumisitkuun töissä? Käyttäjätilini oli päivitysten yhteydessä mystisesti kadonnut ja kun ict-tuki sen palautti, olivat asetukset aivan pyllyllään. Tuleva työviikkokin hirvittää, on yhtä sun toista tulollaan. Toivottavasti ei kyyneliä kuitenkaan enää.
 |
| Pupun viimeisin versio laatikkohässäkästä |
Niinpä Birgitan kiitollisuushaaste tuli oivaan rakoon. Koitan kaikesta huolimatta löytää positiivisia ja kiitollisuutta herättäviä asioita tämän keskellä. Katsotaan auttaako se.
Palataan viimeistään sunnuntaina asiaan!
*hal* Koitahan jaksella <3
VastaaPoistaHuokaus ... mä koitan <3
PoistaVoi harmi että tuo sinun tili oli kadonnut ja sitten asetukset sekaisin:( Kovasti tsemppiä sinne♥ Toivotaan niin kovin että viikko tuosta paranee!!
VastaaPoistaKiitos Päde♥
Poistatämä ei voi muuta kuin parantua ;-)
*halaus*
VastaaPoistaPiristäiskö sua tää:
Kuvittele MUT pientä vaille viisivuotiaana lettipäänä, silmät sikkaralla virnistämässä ja pitämässä koulupuvussa taulua jossa lukee: "My first school day 11.9.2017. When I grow up I want to be a... BALLERINA"
Millainen tyttö, sellainen äiti ja millainen äiti..sellainen isosisko :D
Sain kuvaan kouluunlähtijästä ja katsoin, että hei, tuossa tytössä on selvästi äidin, sisko ja mummon piirteitä :D
Ja mut sitten vielä BALLERINANA... No, ei ehkä ihan realistinen kuva.
Siitä pienestä tytöstä voi vielä vaikka tullakin ballerina :D
Piristää - hih - suunnattomasti!
PoistaKiitos Pöllö <3
:D
Poista;-)
PoistaKyllä niille kyynelillekin pitää vaan antaa lupa tulla, jos ovat tullakseen. Itse asiassa, itku puhdistaa enemmän omaa oloa kuin mikään muu. Ja kuten itsekin tiedät, suunta on aina vain ylös- ja eteenpäin!
VastaaPoistaJOskus ne vaan tulee lupaa kysymättä mutta sillekin on syynsä. Nyt otetaan rauhallisesti ja otetaan se suunta ylös päin!
Poista