Sivut


tiistai 31. lokakuuta 2017

Yhdellä sanalla

Birgitalla oli ihana haaste, jonka avulla sain vähän tätä writer's blockia hämättyä:

1. Missä kännykkäsi on? Vieressäni pöydällä
2. Puolisosi? Ei ole
3. Hiuksesi? Sekaisin
4. Äitisi? Ihana
5. Isäsi? Kuollut
6. Suosikkisi? Aurinko
7. Unesi viime yöltä? En muista
8. Mielijuomasi? Kuohuviini
9. Unelmasi? Oma Maja
10. Missä huoneessa olet? Keittiössä
11. Harrastuksesi? Lukeminen
12. Pelkosi? Lapsiin liittyvä
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Omassa Majassa
14. Missä olit viime yönä? Omassa sängyssä
15. Jotain, mitä sinä et ole? Ilkeä
16. Muffinsit? Nam
17. Toivelistalla? Vähän enemmän rahaa
18. Paikka, jossa kasvoit? Keskisuuri kaupunki
19. Mitä teit viimeksi? Söin aamupalaa
20. Mitä sinulla on ylläsi? Kotivaatteet
21. Televisiosi? Kiinni
22. Lemmikkisi? Puput
23. Ystävät? Parasta 💗
24. Elämäsi? Rauhallista
25. Mielialasi? Vaihtelee
26. Ikävöitkö jotakuta? Esikoista? En!
27. Auto? Välttämättömyys
28. Jotain, mitäs sinulla ei ole ylläsi? Jakkupukua
29. Lempikauppasi? Palveleva
30. Lempivärisi? Oranssi
31. Milloin nauroit viimeksi? Ihan äsken kuopuksen kanssa. Nauramme paljon!
32. Milloin viimeksi itkit? Pari päivää sitten
33. Kuka on tärkein läheisesi? Lapset
34. Paikka, jonne menet uudelleen ja uudelleen? Kreikka
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Äh... tekstailen mieluummin
36. Lempiruokapaikkasi? Pubimainen


- se, jossa on maailman paras caesarsalaatti. Pitäisikin mennä sinne taas pian. Viikonloppuna kirpparirahojen kunniaksi? Lähtisiköhän ystävä?

Ihan kaikki ei taittunut yhdellä sanalla.
Aika kiva silti,
nappaa jos nappaa!

***

Ruoasta puheenollen: olen viime aikona vähän koittanut katsoa mitä suuhuni laitan. Lisäksi helppous ja edullisuus ovat kriteerejäni juuri nyt, sattuneista syistä. Tämä oli aika kiva löytö kasvissyöjälle, joka miettii papu- ja palkokasvien määrää ja lisäämistä: peruna-kikhernekeitto. Tein puolikkaan tuosta ohjeesta ja söin sitä kolme päivää. Ei tullut annokselle juurikaan hintaa. 

Ei nyt ihan kuvauksellisinta, mutta...menköön!




Oikein oivaa flunssaruokaa. Pohden kotosalla, puolikuntoisena.
Yhdellä sanalla: plääh!

maanantai 30. lokakuuta 2017

Samat äh ja köh

Nyt kun kuopus tokeni taudistaan (joka ei ollut angiina, selvittiin ilman kuuria) niin sama pöpö tuntuu juurtuneen minun kurkkuuni. Napsin ceetä, deetä ja sinkkiä ja se ei vielä ole iskenyt täysillä mutta juilii etenkin aamuisin ikävästi ja vetää veteläksi illasta. Tänään on onneksi vapaapäivä ja voin lepäillä ihan rauhassa.

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä, lauantaina olin ensin kylätapahtumassa kuopuksen koulun vanhempainyhdistyksen edustaja ja sitten auttamassa ystävää autotallin raivaamisessa, jotta kesäauto mahtuisi sisään. Täällä on edelleenkin sen verran lunta, että talviajan myötä voidaan kyllä julistaa myös talvi virallisesti alkaneeksi. 




Raivauksen jälkeen sain kiitokseksi aterian kuohu- ja punaviineineen. Sunnuntai meni lokoisasti kotosalla. Meidän perheen perinteiden halloween-kurpitsan kaiversin sekä ystävän pihaan että kotiin.




Tästä se taas uusi viikko alkaa ja ajatelkaahan - kohta on jo marraskuu!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Äh ja köh

Eilen oli talvirenkaidenvaihtopäivä. Aamulla terassilla näytti tältä. 


24.10.


Kääk, ja olin sopinut renkaidenvaihdon vasta torstaille. Onneksi luottokorjaajani ja hänen poikansa ovat joustavia kuin mitkä. Olen aivan varma, etten ollut ainoa samassa tilanteessa, kun menin "lakki kourassa" kyselemään, josko sittenkin tiistaille sopisi. Sopihan sinne.

Muttakin säätöä on ollut: kuopus tosiaan tuli kurkkukipuisena syyslomalta ja maanantaina kävimme näyttämässä kurkkua terveyskeskuksessa. Meidät otti vastaan ei niin tuttu sairaanhoitaja ja mentiin pelkällä pikatestillä. Kuopuksella on taipumusta saada angiina ja vielä sellainen, joka ei pikatestissä näy, mutta nieluviljelyssä sitten paljastuu. Minä en osaa vaatia, joten homma jäi siihen.

Tänä aamuna soitin uudelleen, koska olo ei ollut kohentunut. Pyysin viljelyä ja onneksi, pienen jahkaamisen jälkeen, sen sainkin. Jotenkin on hirveän turhauttavaa, kun en osaa pitää puoliani. Nytkin tuli itku ennen kun asia selvisi.

Ehkä olen muutenkin vähän herkillä, töiden ja yli kymmenvuotiaan sairaan lapsen hoitamisen yhteen sovittaminen on välillä aika rankkaa. Onneksi se meillä töissä onnistuu, siitä pitää kyllä olla tosi tosi onnellinen, ja olenkin!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Lukuloma

Lomalla tui luettua aika paljon. Pari dekkaria (Kiltti tyttö ja Nainen junassa -faneille vinkiksi Edellinen asukas ja Onnen tyttö), vähän höpöhöpöä, pikkaisen vakavasti otettavampaakin: Kochin Pormestari sekä Jare Henrik Tiihosen elämäkerta. Olipas jännä kokemus. Olen varmasti aika tyypillinen ikäiseni naisihminen: tunnen Cheekin musiikkia lähinnä Vain elämää -taustansa vuoksi. Niin, ja onhan meillä aina kuunneltu autossa YleX:n nuorisomusaa, vaikka olen siihen auttamattomasti liian vanha*. Jotenkin tämän viimeisen kauden aikana tuli tunne, että Musta lammas -kirjan voisi lukaistakin.




Niin tein, aloitin lauantai-iltana ja opushan lähti vetämään kuin jänninkin dekkari. Uni kuitenkin vei jo varsin aikaisin. Sitä ei riittänyt kuin aamukolmeen ja tartuin taas teokseen. Kello oli seitsemän, ennen kuin suljin uudelleen silmäni ja yhdeltätoista herättyäni jatkoin kirjan loppuun. 

En ole mikään elämäkertojen tuntija, luen niitä äärettömän harvoin, mutta tämä jostain syystä nyt osui ja upposi.

Sunnuntai-iltana ajelin lähikaupunkiin esikoisen luokse iltateelle. Oli ihana - taas - nähdä ja seuraavaksi hain kuopuksen asemalta. Lapsi oli napannut flunssan itselleen loman lopettajaisiksi, joten viikko alkoikin sitten säätämisen merkeissä. Menen tänään myöhemmin töihin, ehdin olla toipilaan seurana aamun, käyttää nieluviljelyssä, ruokkia ja kuitenkin vielä hoitaa iltavuoroni. Kuopus saa pitkästä aikaa pelivuoron, ja aika massiivisen sellaisen, kun jää itsekseen kotiin. Eiköhän tästä pikku hiljaa päästä taas normaaliarkeakin elämään?


*Niin, tässä loman päätteeksi kauppaan ajaesssani luukutin säädyttömän lujaa kaksimielistä Pane mut sekaisin biisiä kyseiseltä kanavalta - biisi ei ole kummoinen, mutta rakastan rokkia ja sitä tai edes mitään sinnepäin tulee äärimmäisen harvoin tuolta trendikkäältä nuorisolaisten taajuudelta. Parkkeerasin Pösön iloisesti mukana laulellen yhden auton päähän sellaisten ei-ihan-niin-hehkeiden tupakoivien köriläiden parkkipaikkakokouksesta. Älysin sentään lopettaa ja sulkea stereot ennen kun avasin oven. Tulossa oli juuri kohta pane pane. Juuh. Iskelmäradioon olisi vissiin viisainta vaihtaa.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Apua!

Eilen iltapäivällä ilmassa leijaili jotain valkoista. Useaan otteeseen. Oikeasti!


Kuva sentään on vuosien takaa, mutta kohta se tulee, talvi!


Hrr, pakko kai se on orientoitua siihen, että pian vaihdetaan nastat alle ja Se Talvi tosiaan tekee tuloaan.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Pieni mainostauko

Nyt on vaan ihan pakko mainostaa! 

Kävimme eilen ystävän kanssa lähikaupungissa taidenäyttelyssä ja sielläpä oli pieni putiikkikin. Esikoisella on pian synttärit ja tämä patalappu iski kuin miljoona volttia sitten kun sanoma oikeasti meni perille. JA kun vielä hänellä on kämppiksinä kaksi kokkia. JA poika itsekin on innokas ruoanlaittaja. JA kasvissyöjä. JA keittiön lattia on hulvaton punainen. 




Taikatuun nettipuodissa on parille teistäkin täsmätuotteita
Keskiäkäinen emäntä marikalle
Päivä Kattilassa Puskissalle
Hot dog (myös haude) sekä Sarille että RH:lle
Kurrrmee ruokaa Helmille
Twiittaan kintaalle Pöllölle (koska muita lintuja ei ollut!)
Facelook päivitetty (tai joku vapaavalintainen sovellusvelho-) Arkeilijalle
Bestselleri Birgitalle ja
Made in Finland taitavalle Pädelle.

Näin virtuaalisena, 
ollos hyvät, ystäväiseni!

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Pieni ilmoittautuminen

Vietän tylsistymispäivää. Meinasin lähteä lähikaupunkiin mutta päätin tylsistyä kotona. Välillä on vaan pakko. Kuopus lähti maanantaina ja eilen laitoin kirpparikamoja myyntiin paikalliselle kirpparille. Tänään kävin ystävän kanssa aamukahveilla siellä ja pöytämaksu on jo tienattu, eli muutama tavara jo löytänyt uuden omistajan. Mainiota!




Huomenna olemme sopineet menevämme taidenäyttelyyn ja leffaan ystävän kanssa, joten piti tosiaan pysähtyä. Tänään en  tee mitään, ruokakin on jo valmiina. Mikä se sellainen loma muka on, että edestakaisin säntäillään?!?

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Loman koko kuva

Viikonloppu on mennyt rennoissa ja mukavissa merkeissä. Eilen tapasimme kuopuksen kaveria ja hänen äitiään ja loppujen lopuksi siinä menikin sitten rattoisasti liki koko päivä. Me aikuiset lojuimme kahvipöydässä kuulumisia vaihtamassa niin pitkään, että tulikin jo päivällisnälkä ja kävimme vielä nelisin pizzallakin. Tänään menemme äitini ja hänen miehensä kanssa huoltoasemaruoalle - harvinaista herkkua tällainen, kun ei tarvitse koko viikonloppuna itse huolehtia ruoanlaitosta.

Huomenna tulee hieroja ja kuopus lähtee isälleen. Sitten alkaakin leppoisat ajat. Tuota (valo)kuvassa näkyvää varapärettä tuskin tarvitaan lainkaan:


yksi


EDIT:

Hmm, onkohan tämä nyt parempi vai huonompi?!?



plus yksi







on loman koko kuva?

torstai 12. lokakuuta 2017

Vähemmän jurotusta

Lisää harvinaisuuksia: opettelin eilen tekemään jauhelihakastikkeen lisäksi myös lihapullia. Lähikaupassa oli luomujauheliha -30% ja siinä oli vielä reilusti päiviä jäljellä. Nappasin kaksi pakettia ja tein sekä kastikkeen että pullat. Testasin jo, lisäsin pari kuopuksen tomaattikastikkeeseen ja kun vai vihkaa sydän salaa jännityksestä läpättäen seurasin, niin siinähän ne upposivat samalla kuin muukin ruoka. Jeeee, se söi mun lihapullia! 


Ne ei ne nyt maailman kuvauksellisimpia ole,
mutta olen niin ylpeä itsestäni 😀


Nyt niitäkin on pakkasessa muistaakseni 24 kappaletta ja jauhelihakastiketta neljä annosta siellä ja yksi jääkaapissa huomiselle. 




Ai niin, sellainenkin harvinaisuus kuin loma. Se alkoi juuri. 

Kortin löysin kaupasta ja kehyksen sille kirpparilta. Loman kunniaksi - ja vähän Puskissan kissankin -  enemmän juhlaa, vähemmän jurotusta.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Siivouspäivä(t)

Nykyisin kodin siivoaminen kahdestaan kuopuksen kanssa on vähän sellaista festivaalityyppistä: kestää monta päivää - ensin valmistautua ja sitten viettää. Viime viikon loppupuolella ennen kun poika lähti isälleen saimme pupujen huoneen putsattua. Varsinainen työmaa, josta on pakko aloittaa, koska muuten ensin siivottu kämppä olisi täynnä purua, heinää ja leijailevia kaninkarvoja. Kaverukset ovat jo ehtineet sotkea omaansa ennen kun edes ehdimme jatkaa. 





Eilen pääsimme laittamaan kuopukselle uudet verhot ja lampun jotka tilasin alesta (yhteensä n.15€). Huone tuli puunattua samalla ja lakanat vaihdettua myös.



Herran peliluola


Tänään jatkoin, putsasin keittiön, pyyhin pölyt ja vaihdoin olohuoneeseen "syksyverhot". Huutakoon hep se, jonka mielestä verhojen vaihtaminen on mukavaa? Jooei ole. Silmiin tippuu pölyä ja kaikenmaailman nöyhtää verhotangosta, kädet väsyy ja puutuu ja niska huutaa hoosiannaa. Eikä ne penteleen nipsut mene koskaan ikinä kerralla oikein. Aina saa tällätä uudelleen kun jossain päässä on liian  tiheään ja toisessa taas liian harvaan, verho ei asetu. Illalla saatan vielä pestä vessan ja kylppärin jos toivun tuosta koettelemuksesta.






Huomenna pitäisi sitten imuroida ja luututa lattiat sekä omasta huoneesta että muualta kämpästä (lukuunottamatta siis pupujen ja kuopuksen huoneita).



Oikeasti se tyyny pääsi kyllä sohvalle


Ja Kössikin sai kaverikseen tyynyn sävysävyyn.





Tämä kuulostaa siltä kuin asuisimme valtavassa lukaalissa. No, onhan tämä meille kahdelle liian iso ainakin Kelan mielestä mutta oikeasti neliöitä on vain 85. 


On siinäkin hommaa kun on tällainen superlusmusiivooja kuten minä!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Chillisti vaan

Lisää syksyn värejä, ihan omalta pihalta. Minustahan on tulossa aivan syksyfani... No ei kyllä ole, mutta väreistä nautin kyllä. Siitä en niinkään, että henkeä ahdistaa kun ulkoilen. Luonnonhomeet. 




Esikoinen lainasi autoa perjantaina ja soitteli vielä lauantain josko voisi edelleen pitää kulkupelin. Minulla ei ollut sen suurempia suunnitelmia kuin olla kotona ja parannella itseäni joten lupasin. 


Lääkettä...
kuva ei suostunut millään kääntymään!


Tänään esikoinen palautti auton ja palasi kotiinsa, minä kävin luontoyhdistyksen kokouksessa ja kohta haen kuopuksen bussilta. Arki alkaa, toivottavasti vähän armollisempana kuin parina edellisenä viikkona.

Tosin lomaan ei ole enää kuin neljä päivää, sen nyt vaikka seisoo päällään!

perjantai 6. lokakuuta 2017

Ristiriitaista

Olen ahdistuneempi kuin pitkään aikaan. Altistus vaivaa pahemmin kuin miesnaismuistiin. Voin fyysisestikin huonosti. Näemmä rahattomuuden aiheuttama alakulo myös kumuloituu. Siitä huolimatta tai juuri siksi lähdin tapaamaan esikoista kaupunkiin. Joimme kahvit, jutustelimme.  Halasimme lähtiessäni. Oli ihana nähdä ja kuulla, että elämä kannattelee, häntäkin


Kaikki tämän postauksen maisemat löytyvät
200 metrin päästä kotoani.


Paluumatkalla ihailin maisemia, syksyn värejä, jotka jo ovat parhaan teränsä menettäneet, mutta kauniita silti. 


Olen onnekas!


Aamulla nukuin todella pitkään, kävin huoltoasemalla syömässä ilmaisen lounaan. Ystävä käväisi pikakahveilla koska tiesi, että on kurja olo. Toi viinipullon ja halasi. 


Aika kaunista!


Olin kiitollinen ja onnellinen ystävästä. Ylpeä esikoisesta. Matkalla maisemista ja tuli sellainen onnentunne: kylläpä elämä on kaunis.

Nämä oloni ja asiat ovat jotenkin ristiriidassa keskenään. Etsinkö/löydänkö kiitollisuudenhetkiä koska tilanne muuten on niin ahdistava ja kaoottinen? Vai onko se vaan perusluonteeni? Vai ailahtelenko laidasta toiseen? On vaikea tietää mikä on normaalia.

Siksipä minulla on teille kysymys: kuinka usein teille tulee sellainen pakahduttava "mun elämä on kyllä ihanaa" -tunne? Laimeampikin oivallus, "hei tää mun elämässä on hyvää" kelpaa myös.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Välillä

luen nuorten kirjoja. Vähän niin kuin työni puolesta tutustun siihen maailmaan ja tavallaan haen myös vinkkejä poikien lukemiseen. Tai tällä haavaa tosin vain kuopuksen. Edelliset nuortenkirjarynnistykset olivat Salla Simukan Lumikki-trilogia ja John Greenin mainiot kirjat. Häneltä taitaa muuten olla tulossa uusi suomennos jossain lähitulevaisuudessa. Mikään näistä tosin ei ole sellainen, jota vielä omalleni suosittelisin, mutta Nälkäpelinhän se jo ehti ahmia nuorten hyllystä.





No, tällä kertaa nappasin itselleni tuon Kaikki kaikessa -romaanin ja tempauduin kyllä mukaan. En tiedä, leffankin varmaan katsoisin jos tulisi sopivassa välissä vastaan. Teema - sairauden vuoksi kotiin jumiutunut tyttö - vaikutti valintaan ja mietin asioita, tietenkin, ympäristöyliherkän näkökulmasta. Sellaisiakin altistuneita on, jotka ovat kodeissaan vankina. Edelleen jatkuvasta kurjasta olosta huolimatta koitan pitää lippua korkealla ja ajatella, että hullumminkin voisi olla.

***

Tosin välillä mieleen hiipii ajatus, että milloin tästä elämästä tuli tällaista selviytymistä? Päivästä toiseen, (rahapäivästä seuraavaan, jatkuvaa laskemista, että riittääkö tämänkertainen 80€ viikon), terveydellisesti, tunti tunnilta töissä. Välillä on helpompaa, toki, mutta juuri nyt ei kauheasti valoa näy tunnelin päässä. Aika raskaaksi käy se lipun korkealla pitäminen, toisinaan.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Ihan syystä

teen lyhennettyä työviikkoa. Yleensä olen toteuttanut sen niin, että vietän kolmipäiväisen viikonlopun pe-su. Nyt, kun esimiehellä oli läksiäiset, olin myös perjantaina töissä. Heti huomaa, että kahden päivän palautumisaika ei ole riittävä. Maanantai-aamu tuli liian pian.

Viikonlopun olimme kuopuksen kanssa ihan rauhassa kotosalla, mitä nyt kaupassa ja kentällä käyneet. Minä tein eilen pienen lenkin kun kuopus oli treeneissä. Muutoin on tosiaan mennyt ihan hissutellessa.





Tämä viikko on onneksi normaali ja kohta on syyslomakin.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!