Sivut

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Money, money, money

Tulin tuon viimeisimmän asuntohötkyn yhteydessä miettineeksi paitsi eläkepäiviä ja auton pitämisen kalleutta myös raha-asioitani ylipäänsä. Melkein rupesi ahdistamaan. Muistan nyt, kun pariterapeuttimme sanoi, että jonkun tutkimuksen mukaan avioero vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseen enemmän kuin työttömyys. Totesimme silloin, että sen enempää raha kuin lapsetkaan eivät saa olla syy pysyä yhdessä, jos muutoin suhde on kuollut. Olen samaa mieltä edelleen, mutta totta tuo todella on. Siinä, missä ennen maksoin tilistäni suuren vuokran ja muutaman laskun, lankeavat kaikki laskut ja vielä ruokamenotkin nyt minun harteilleni. Saa tässä välillä miettiä tosissaan.



Olen koittanut pitää menot minimissä, mutta silti tuntuu, että jatkuvasti saa laskea mihin rahat riittää vai riittääkö mihinkään. Mennään etapeittain tilipäivästä lapsilisäpäivään, siitä elatustukipäivään ja taas kohti tilipäivää. Se on välillä aika kuluttavaa ja ahdistavaa. Tuollaiset pesukoneen simahtamiset pistävät pitkäksi aikaa budjetin tiukemmalle. Olen jopa puntaroinut tätä luomuideologiaani, mutta olen tullut siihen tulokseen, että siitä luovun vasta ihan viime hädässä. Koska tuntuu, että puhtaasti syöminen ja eläminen saa taas minut voimaan fyysisesti paremmin - ja tämä jos mikä on asia jota ei rahassa mitata.

Luulen myös, että vihdoin lomarahoista saan loput eron aiheuttamat kustannukset kuitattua ja pääsen jatkamaan taloudellisestikin puhtaammalta pöydältä. Välillä a-his-taa, mutta onneksi on positiivinen mielenlaatu, vakituinen virka ja asunto, jossa voi ja saa olla niin pitkään kuin haluaa. Ja ihanat pojat (luin tässä vast ikään jotain lapsettomuusblogia ja ihan itku tuli silmään pelkästä sympatiasta ja sitten silkasta kiitollisuudesta)!

Ja onhan se lotto vetamässä, mutta eilen ei vielä tullut mitään.

***

"En mä ole mies, mä olen poikamies", sanoi kuopus  ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Marjaana