Sivut

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Yksityistä

Kävin torstaina lounaalla paikallisella huoltoasemalla, jossa myös salskeat poliisit ja ensihoitajat ruukaavat käydä. Eilen huomasin kuikuilevani asiakkaita työmaallani vähän innokkaammin - onkohan se sitten vallitsevista sääolosuhteista huolimatta kevät ja hormoonit vai mistä nyt tuulee?

Totta puhuen olen ihmetellyt, miten ei ole ollut ikävä seksiä, ei ihoa, ei kumppania, ei keskustelukumppania. Ei niin mitään miehistä. Ehkä tämä käsittely vaan vie oman aikansa ja kroppa ja pääkin sen tietää, tiedä häntä?


"Minä uskallan kulkea yksin,
olla heitetty vain oman itseni varaan,
seisoa omin jaloin
ja astua askelen kerrallaan.

Edes tämän pienen matkan verran.
Minä haluan tuntea ja ottaa vastaan
yksin olemisen pelkoni.

En halua sitoa itseäni kehenkään,
en olla perässäkulkija,
en kaiku ehkä tahdoton seuraaja.
Haluan olla itsenäinen ihminen.

Haluan seistä omilla jaloillani
ja tuntea, että ne kantavat minua,
että maa kestää
ja minä voin juosta sen pinnalla,

minä, vapaa ihminen."

(Ulrich Schaffer: Uskallan ...kohdata elämän kasvoista kasvoihin)



Minä olen jotakuinkin varma, että kuopuksen isä on sännännyt saman tien uuteen suhteeseen. Tämä lienee lajityypillistä käyttäytymistä uroksille. Se ei tunnu mukavalta joskaan ei minulle millään lailla kuulu. Mutta on silti hyvä muistuttaa tällä runolla mitä minä itse elämältä haluan!

4 kommenttia:

  1. Kaunis runo ja sopii tilanteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se kosketti minua aivan erityisesti juuri nyt!

      Poista
  2. 'Salskeat poliisit ja ensi-rakastajat', silleen luin ;-D Missä lie siis ajatukset, vaikka tunnistan tuon kertomasi neutraalin aikakauden!
    Ja niin se on, että miehillä usein on kiire todistella olevansa Mies ja naiset hakee selityksiä omalle ololleen... Tämä on sellanen pitkän keskustelun aihe aina, mutta lyhyesti olen kyllä sitä mieltä, että entiset on setvittävä ennen uuteen säntäämistä.
    Hosumatta siis kuuntele itseäsi, kaikelle on aikansa, kertoo kaiken kokenut blogi-kamu ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mags, pitkän ja polveilevan keskustelun aihepa hyvinkin. Voisin aloittaa siitä, kun kirjoitin ensimmäisessä kesätyössäni koneella kirjeeseen "rahastorakastaja" rahastotarkastajan sijaan. Sain ko, tarkastajalta henkilökohtaisen postin jossa kiitteli viikon parhaista nauruista...

      Ei hosuta vaan mennään ihan rauhallisesti minne ikinä ollaankaan matkalla. Voi hyvin, blogikamuni!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana