Sivut

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Tänään juhlitaan

Jaakkoa
ja äitiä ja sen kaksoissiskoa
ja sitä, että esikoinen vietti ensimmäisen yön omassa kodissaan.




Minulla oli pari päivää kukkakauppiasystävän iso "pakettiauto" lainassa ja saimme tavarat muutettua helposti sillä. Kuopuskin on oli toisena päivänä mukana ja näki kämpän. Söimme kaupungissa hampurilaiset ja veimme take away -kahvit asunnolle ja kurpimme ne kämppiksen työpaikaltaan tuomien mokkapalojen kanssa. Hän on kokki ja niin on toinenkin, vielä armejassa oleva kämppis. Ei ole esikoisella hätää!

Eilen vietiin loput kamat ja äitini ja hänen miehensä pistäytyivät uunituoreiden sämpylöiden kera kurkkimassa kämppää ja hyväksi totesivat hekin. Samoin toisen kämppiksen vanhemmat, jotka olivat muuttamassa ja näkivat asunnon silloin ensimmäistä kertaa. Yhteiset kahvit keitettiin, minä hain lähikaupasta (25 metriä matkaa, auki iltayhteentoista) maidon mutta sokeria en hoksannut, kun en enää itse käytä. Pakaaseista löytyi vaniljasokeri ja kahvi meni kuulemma sillä alas ihan hyvin. Sitten jätimme esikoisen laittamaan tavaroita paikoilleen, kämppis lähti töihin.

Minulla kävi ystävän mies auttamassa prinsessasängyn kokoamisessa ja jätettiin se liimautumaan. Tänään laitamme minun huonettani ja kuopus haluaa samalla omastaan äijäluolan. Nyt kuulemma joutaa unikaverit kaappiin ja Angry Birds -lakana ei enää kelpaa. Simpsonit ja Aku Ankka vielä kelpaavat. Hih, sekin jotenkin kasvoi tässä hässäkässä puoli metriä tai vuotta. 

Olemme kaikki uudessa tilanteessa
- ja sitäkin on syytä juhlia!

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Uusi alku

Kun eilen tulin töistä, oli esikoinen pakkaamassa. Koko iltapäivä jatkettiin ja nyt alkaa olla kamat aikalailla kasassa. Eka muuttoreissu tehdään vissiin sunnuntaina ja toinen sitten maanantaina. Saadaan ystävän isompaa autoa lainaan. Olen jo vähän mittaillut tiluksiani esikoisen huonetta sillä silmällä, että pääsen pian minäkin sisustushommiin.

Löysinpä esikoiselle aika ihanan tilanteeseen sopivan kortin:




Oi voi... 💗

Niin, ja mulla alkoi loma, ja kuopus tuli kotiin. Jee!

torstai 20. heinäkuuta 2017

Poika on lähdössä

Veimme eilen ihan ex tempore ensimmäisen satsin tavaraa esikoisen uuteen kotiin. Siivosimme hänen huoneensa ja pian voi jo kantaa huonekalutkin sisään. Hui!




Tiedättekö, tajusin vasta, että ihan kaikki tästä kuristavasta tunteesta, kurkussa olevasta palasta tai painosta rinnan päällä ei taidakaan johtua aivan pelkästään raha-ahdistuksesta.

Minun lapseni on muuttamassa kotoa pois!!!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Poika on tullut kotiin

Tuliaisten kera. Hassu. Ei sen olisi tarvinut mitään sieltä raahata, mutta toi silti 💗. 




Olemme jutelleet, hoitaneet asioita. Hän on käynyt katsomassa uutta kämppää, allekirjoittanut vuokrasopimuksen, hoitanut opintotukihakemuksen, netti- ja puhelinliittymäasioita. Paljon on vielä jäljellä, alkaen asumistuesta, jonka voi nyt hakea, kun sopimus on kourassa. Vakuutukset. Muutto...

Se on kahden viikon päästä ja minä koitan sopeutua ajatukseen. 
Sisustaa mielessäni omaa huonetta.

Pitää raha-ahdistusta loitolla. Se  vie vietävästi voimia, pakastaminen.
Koitan ajatella, että menommekin sitten pienenevät, mutta eivät ne pienene niin paljoa kuin asumistuki.

Yksi ystävä hehkutti minulle tänään lapsensa uutta asuntoa. Omienkin asuntoasioiden järjestymistä. Vaikka se ei ole minulta pois, oli itkussa pidätteleminen. Milloin minun asuntoasiat oikein järjestyvät?

Vereslihalla.

No, tämän viikon kun jaksan yksin töissä alkaa loma.

Tekee jo mieli tuota slovenialaista valkoviiniä!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Like mother like son

Olen saanut esikoisen kotiin
 ja kylläpä sillä on upeita juttuja ja elämyksiä jaettavana reissusta! 
Kuvia myös. 

Yksi, 
joka itse asiassa on jo edelliseltä matkalta, 
kolahti jostain syystä aivan erityisesti juuri nyt:




There is always light at the end of the tunnel.

Olisikohan?


tiistai 11. heinäkuuta 2017

Se savuava sammakko

Otsikossa viittaan taannoiseen kirjoitukseen jossa valotan tilannettamme.




No, nyt se sammakko on, jollei liekeissä, niin ainakin ihan paniikissa. Nyt kun esikoinen muuttaa pois, asumistukemme käytännössä lakkaa. Sain tänään päätöksen.

En yhtään tiedä miten selviämme tästä eteenpäin.

***

EDIT: Kiitos kaikille mukana eläneille 💗

Alan pikku hiljaa - tapani mukaisesti - nähdä valoa tunnelin päässä, mutta koville ottaa!!!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Pikainen...

ilmoittautuminen...


Kuopus lähti tänään isälleen täksi ja ensi viikoksi.

Olen siis yksin kotona!

Minulla on töitä aika lailla: kolme iltavuoroa ja pari lyhyempää päivää siinä välissä. Ensi viikolla sama juttu.

Esikoinen tulee perjantaina - jeijeee!

Niin, ja sitten ruvetaan pakkaamaan.

Voikin siis olla, että päivityksiä tulee hetken todella harvakseltaan.





P.S. Minusta on mahtavaa, että olen saanut viime aikoina monta uutta lukijaa💓!!!

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Enkeleitä ja ahdistusta

Esikoinen on vast ikään tehnyt lumienkeleitä Alpeilla pelkissä shortseissa. Hii! Eilen hän saapui Veronaan ja söi iltapalaksi pizzan, mitä muutakaan, Iltaliassa kun ollaan. Tänään on kuulemma pastan vuoro. Lauantaina alkaa matkan viimeinen etappi kun siirrytään Sloveniaan vaihtokavereiden luokse. Ensi viikon perjantaina hän tulee kotiin. Saa tullakin, on jo vähän ikävä.

Esikoinen ehtii tosiaan olla kaksi viikkoa kotosalla kun onkin sitten jo muuton aika. Niin innoissani kuin minä olenkin asunnon löytymisestä, kämppäkavereista ja siitä, että hän pääsee näin ihanasti oman elämän alkuun, on taustalla yksi mörkö. Se, että minun ja kuopuksen asumistuki pienenee. Kirjoitin keväällä savuavasta sammakosta ja saa nähdä miten sen nyt käy. Toisaalta, enhän minä edes ole köydä, jos tätä lehtijuttua uskotaan. 

Minusta on kyllä hiukkasen kummallista, että tuossa puhutaan vaan nettotuloista, ei mitään esimerkiksi asumiskustannuksista, jotka saattavat vaihdella mahdottoman paljon. Ai niin, mutta köyhänhän pitää tosiaan jättää kotinsa ja muuttaa pois jos se käy liian kalliiksi. Jos siis voi. Minä en voi.

Olen taas oikein urakalla väijynyt myynti-ilmoituksia ja ahdistushan siinä tulee. Ei sellaista kämppää olekaan, jossa voisin asua JA joka olisi kukkarolleni ja pankinjohtajalle sopiva.


Kuva varastettu Etuovi.com:ista, sorry!


Koitan nyt silti iloita edes siitä, että pääsen kohta sisustamaan sitä omaa huonetta. Kuopuskin on jo kuulemma valmis luopumaan alasängyssä kuorsaavasta äitivalaasta.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Sorvin ääreen

Tänään palaan taas töihin. Ensin on kolmen päivän "harjoittelu", jolloin toinen kollegoistakin on vielä töissä, tosin kovasti kiinni kulttuurihommissa. Ensi viikonloppu on kesän kiireisin. Sitten hänkin aloittaa ansaitun lomansa ja jään kahdeksi viikoksi pitämään putiikkia auki ihan itsekseni. Se on sekä mukavaa että vähän rankkaa.

Mukavaa on, että voi hoidella kaikki hommat, omaan tahtiin ja omassa rauhassa. Siitä saa tietyn tyydytyksen: kyllähän tämä hoituu. (No, rehellisyyden nimissä on yksi jos toinenkin asia jotka ovat kokonaan tauolla, kuten uusien kirjojen vastaanotto, mutta ei nyt takerruta siihen...) Rankkaa se on paitsi sisäilmasyistä myös siksi, että viikossa on kolme iltavuoroa ja kahtena muunakin päivänä töissä vierähtää neljään saakka. Tunteja tulee pakostakin enemmän kuin minulla normaalisti on, ja ihan hirveästi ei muuta elämää sitten sekaan mahdukaan.

Ehkä vähän aamukahvittelua kirpparilla ennen töihinmenoa? Joskus lasillinen ystävän kanssa illalla? Pitkiä hitaita aamuja ja lueskelua iltaisin. Sellaista, joka saa tuntemaan, että kuitenkin on muutakin elämää kuin työ. Ainakaan minua ei haittaa, vaikka säät pysyisivät tällaisina. Helteellä ketuttaa olla sisällä kaiket päivät. 


Kävimme eilen kävelyllä kuopuksen ja kameran kanssa.
Teemme kesälomalla kasviota, ja pitää kuvata tietyt
lajit ennen kun poika lähtee isälleen.
Nämä yksinäiset työviikot hän viettää siellä,
koska minulla ei yksinkertaisesti aika riitä läsnäoloon.



Tuli mitä tuli, mukavia aikoja teille ja itselleni toivon ja toivottelen!


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Ulkoruokinnassa vol 2

Jos minä olin ja olen ollut ulkoruokinnassa, niin on kyllä kuopuskin. Sananmukaisesti.




Se on innostunut pihamme reunamilla kasvavasta puusta ja liki asuu siellä. Eilen söivät välipalaa kaverin kanssa siellä (banaania, tietty), iltapalankin kiipesi sinne syömään. Samoin tänään aamupalan. Hauskaa, vaikkakin hiukan haastavaaa. Kaikki ruoat eivät suinkaan sovi puussa syötäviksi - munakas, fetasalaatti tai oikeastaan mikä tahansa lautasella tarjoiltava on poissa laskusta. Ruisnapit pakasterasiassa taas käyvät. 




Esikoisesta kuului taas eilen sen verran, että ovat päässeet Budapestiin ja hostelli on samoilla huudeilla kun meidänkin, aikanaan, kun teimme hänen kanssaan sinne viikonloppureissun. Samalla suunnalla on myös suomalaisittain hupaisan niminen baari, Vittula.

Ihan pikkasen hörähdin, kun tekstiviestissä luki: "Meidän motelli on ihan Vittulan vieressä täällä Budapestissa ;-)"

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Ihana päivä!

Ehkä kesän lämpimin? Joka tapauksessa nautimme suuresti ulkoilmaelämästä kuopuksen kanssa. Hänellä oli kaverisynttärit, minä kävin kylillä kahvilla ja kaupassa. Sitten lueskelin ensin yksin ja kohta yhdessä terassilla auringossa. Poika lähti pelaamaan futista ja minä jatkoin paistattelua. 

Eikä siinä vielä kaikki. Toissa päivänä hain syrjäkylältä pienen tietokonepöydän esikoiselle ja maksoin siitä kokonaista 5€


Vaikka esikoiselle piti rastojen takia ostaa
suurin lakki mikä markkinoilta löytyi,
on tuo pöytä silti aika pieni ja siro, kuten näkyy!



Jahka sankari tulee kotiin, hän saakin pian ruveta pakkaamaan! Löysimme nimittäin ystävän kanssa hänelle ja ystävän pojalle kimppakämpän lähikaupungista elokuun alusta alkaen. Oli hupaisaa käydä äiteinä katsamassa sitä, mutta kun toinen on Euroopassa ja toinen armeijassa, ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa. Oli meillä kolmas poika kaveriporukasta sentään mukana ja pienen miettimisen jälkeen hänkin päätti muuttaa tähän kolmioon oman ylihintaisen yksiön sijaan.

Nyt on yksi huolenaihe taas vähemmän.

Niin, ja yksi oma huone sisustettavana ihan kohta!