Tänään juhlitaan

Jaakkoa

ja äitiä ja sen kaksoissiskoa

ja sitä, että esikoinen vietti ensimmäisen yön omassa kodissaan.

Minulla oli pari päivää kukkakauppiasystävän iso "pakettiauto" lainassa ja saimme tavarat muutettua helposti sillä. Kuopuskin on oli toisena päivänä mukana ja näki kämpän. Söimme kaupungissa hampurilaiset ja veimme take away -kahvit asunnolle ja kurpimme ne kämppiksen työpaikaltaan tuomien mokkapalojen kanssa. Hän on kokki ja niin on toinenkin, vielä armejassa oleva kämppis. Ei ole esikoisella hätää!

Eilen vietiin loput kamat ja äitini ja hänen miehensä pistäytyivät uunituoreiden sämpylöiden kera kurkkimassa kämppää ja hyväksi totesivat hekin. Samoin toisen kämppiksen vanhemmat, jotka olivat muuttamassa ja näkivat asunnon silloin ensimmäistä kertaa. Yhteiset kahvit keitettiin, minä hain lähikaupasta (25 metriä matkaa, auki iltayhteentoista) maidon mutta sokeria en hoksannut, kun en enää itse käytä. Pakaaseista löytyi vaniljasokeri ja kahvi meni kuulemma sillä alas ihan hyvin. Sitten jätimme esikoisen laittamaan tavaroita paikoilleen, kämppis lähti töihin.

Minulla kävi ystävän mies auttamassa prinsessasängyn kokoamisessa ja jätettiin se liimautumaan. Tänään laitamme minun huonettani ja kuopus haluaa samalla omastaan äijäluolan. Nyt kuulemma joutaa unikaverit kaappiin ja Angry Birds -lakana ei enää kelpaa. Simpsonit ja Aku Ankka vielä kelpaavat. Hih, sekin jotenkin kasvoi tässä hässäkässä puoli metriä tai vuotta. 

Olemme kaikki uudessa tilanteessa

- ja sitäkin on syytä juhlia!